Kävin tänään katsomassa kuollutta

Minäpä en ollut millään tavalla osallinen kissani kuoleman hetkellä, eikä kaduta tippaakaan. Se oli minulle maailman rakkain otus, vaikken halunnutkaan nähdä sitä kuolleena. Ja olen ikionnellinen, etten nähnyt.

Jatkossakaan en katso kenenkään kuolemaa / ketään kuolleena, jos voin vaikuttaa itse asiaan.

Kyllä sen käsittää paremmin sen että läheinen on kuollut nähtyään sen ruumiin.

[quote author="Vierailija" time="25.09.2015 klo 21:26"]

Olen nähnyt jo aika monta kuollutta (olen lääketieteen opiskelija). Joka kerta sen mielestäni näkee erittäin selvästi: se on pelkkä kuori, ihmisen henki ei ole enää siinä. Mielestäni kuollut ei näytä lainkaan "nukkuvalta" niin kuin joskus kuulee sanottavan. Kuolleiden näkeminen ja muutenkin kuoleman kohtaaminen on vahvistanut uskoani kuoleman jälkeiseen elämään.

[/quote]

Itse olen sairaanhoitaja, joten myöskin nähnyt kuolleita.

Myös oman mummoni ja toisen sukulaisen

Heidän näkemisensä todellakin vahvisti uskoani kuten sinäkin kerroit.

Kuollut ihminen näyttää kuorelta, ihmoínen on poissa.

Jaksamisia AP:lle, haleja <3

[quote author="Vierailija" time="25.09.2015 klo 21:00"]Miten saitte mielikuvan pois pyörimästä? Katsomishetkellä ei tuntunut pahalta, mutta nyt näky palaa mieleeni kokoajan jotenkin "kärjistyneenä". Kuolema oli odotettu ja oli ehdottomasti helpotus että hän pääsi kivuistaan mutta pelkään etten saa unta tänä yönä. :(
[/quote]

Nuo hui kauheeta, luonnollistahan se on. Ihme vätyksiä nykyihmiset...ja kyllä, olen nähnyt montakin kuollutta ihmistä. Läheistä ja ei niin läheistä. Voi kyynel tosiaan...

Onko se niin vaarallista, jos jää saamatta unta? Jotkut asiat ottavat aikaa. Jonain päivänä luultavasti olet tyytyväinen tähän.

[quote author="Vierailija" time="25.09.2015 klo 21:51"]

Kyllä sen käsittää paremmin sen että läheinen on kuollut nähtyään sen ruumiin.

[/quote]

Tämä on älytön väite, mutta kukin tyylillään.

[quote author="Vierailija" time="25.09.2015 klo 21:47"]

Minäpä en ollut millään tavalla osallinen kissani kuoleman hetkellä, eikä kaduta tippaakaan. Se oli minulle maailman rakkain otus, vaikken halunnutkaan nähdä sitä kuolleena. Ja olen ikionnellinen, etten nähnyt. Jatkossakaan en katso kenenkään kuolemaa / ketään kuolleena, jos voin vaikuttaa itse asiaan.

[/quote]

Mulla taas päinvastainen kokemus. Jouduin hoitamaan rakkaan vanhan kissan lopettamisen ollessani nuori opiskelijatyttö. Tuntui hirveältä kun eläinlääkäri ei antanut katsoa kun piikitti kissan. Onneksi menin katsomaan jälkeenpäin kuollutta kissaa. En tiedä mikä taika siinä oli, kissa näytti niin levolliselta. Ehkä se oli ollut jo pitkään sairas ja kuolema rentoutti sen tai jotain. Paha mieli ja ahdistus katosi samalla hetkellä kun näin kissan, vain suru ja haikeus ja hyvät muistot jäi.

[quote author="Vierailija" time="25.09.2015 klo 21:13"]

Kävin 14-vuotiaana katsomassa vaarini yllättäen kuollutta ruumista. En päässyt siitä koskaan yli.

[/quote]

Ruumis kuoli mutta henki jäi hengailemaan?

[quote author="Vierailija" time="25.09.2015 klo 21:47"]Minäpä en ollut millään tavalla osallinen kissani kuoleman hetkellä, eikä kaduta tippaakaan. Se oli minulle maailman rakkain otus, vaikken halunnutkaan nähdä sitä kuolleena. Ja olen ikionnellinen, etten nähnyt.

Jatkossakaan en katso kenenkään kuolemaa / ketään kuolleena, jos voin vaikuttaa itse asiaan.
[/quote]

Kiviäkin kiinnostaa

Kyllä se ap jonkin aikaa varmaan palailee mieleen, mutta pikku hiljaa muistikuva haalenee ja sekoittuu muihin. Voisitko vaikka katsella kuvia tästä läheisestä, siis ajalta kun vielä eli?

Itse olen hoitaja, ja tietysti tottunut vainajiin. Silti siinä on aina jotain hyvin ainutlaatuista ja suurta, ja on selvää että henki on poistunut ruumiista. Jäljellä on ihmisen kuori, kasa alkuaineita jotka vielä hetken pysyttelevät ihmisen muotoon ryhmittyneinä. Voi joskus helpottaa, kun yrittää ajatella että se ihminen ei ollut enää siinä.

Paljon voimia ap <3

Näin mummoni kuolleena, kun olin 10v. Aina silloin tällöin tapahtuma palasi mieleen ahdistavana, mielikuvitus väänsi mummon kasvot irvokkaiksi ja pelottaviksi, vaikka tapahtumahetkellä en järkyttynytkään. Etenkin iltaisin mielikuvitus saa siivet, silloin täytyy vain keksiä muuta ajateltavaa; lukea vaikka kirjaa tai katsoa telkkaria.

En ole ikinä nähnyt ketään kuollutta läheltä, nyt 25v... Ahdistavaa, jos ensimmäinen kerta on oma äiti tai isä, kuten varmaan tulee olemaan.. :(

Voimia AP! 

Jos on herkkä ihminen,en menisi katsomaan.Olen sairaanhoitaja ja ruumiinavauksen seuraaminen aiheutti ikuisen trauman,vaikka tapahtumasta 15 v aikaa.Ammattia olen myöhemmin vaihtanut.

Kiitos teille kaikille ihanista viesteistä. Päätin illalla että laitan tämän ketjun sikseen, kun se jollekin niin paljon mielipahaa aiheutti.. mutta tulin nyt katsomaan uudestaan. Etsin vanhoja valokuvia, joissa hän on kovin nauravaisen ja iloisen näköinen. Ne helpottivat, kun mieleeni palasi iloisempia muistoja. Olen varma, että nyt hän nauraa ja tanssii jossain toisessa maailmassa. <3

T. Ap

[quote author="Vierailija" time="25.09.2015 klo 21:51"]Kyllä sen käsittää paremmin sen että läheinen on kuollut nähtyään sen ruumiin.
Mä en taas käsitä sitä, että joku voi Olla tajuamatta läheisensä kuolemaa, näkemättä tätä kuolleena!! Äitini kuoli hiljattain, enkä tosiaan halunnut häntä kuolleena nähdä. Haluan muistaa hänet elävänä!

[/quote]