Lue keskustelun säännöt.
Kun lapset ovat pieniä niin olkaa äidit kotona
25.09.2015 |
Tehkää paljon asioita lastenne kanssa ja tarjotkaa heille elämyksiä ja kokemuksia. Ne rikastuttavat todella paljon lastenne sisäistä maailmaa ja hänelle jää oikeasti enemmän hyviä muistoja lapsuudestaan kuin äidistä, joka on aina vaan töissä. Mielestäni jokaisen äidin tulisi olla kotona lastensa kanssa ekan luokan alkuun asti, sillä lapsuus on oikeasti se aika kun voitte vaikuttaa lapsenne tulevaan persoonaan kaikkein eniten. Itse olin pienenä ennen kouluiläö aina äidin kanssa kotona ja vielä vanhempanakin muistelen ennen kaikkea näitä yhteisiä vuosiamme lämmöllä. Elämä oli jotenkin niin kiireetöntä, aitoa ja mukavaa. Tuo lapsuusaika on tehnyt minulle todella paljon hyvää ja luotan äitiini nylyäänkin ihan kaikessa, joskin olen jo itsenäinen aikuinen. Olen kuitenkin alkanut miettimään, että en välttämättä haluakaan omia lapsia, sillä myös ura on itselleni tärkeää. En osaisi ajatella itseäni kuudeksi vuodeksi kotiin lapsen kanssa, vaikka juuri sitä haluaisin tulevalle lapselleni antaa: aikaa. Haluaisin kuitenkin kovasti perheen, vaikka tuntuu että työelämä vie jo kaikki paukut. En halua olla äiti joka ei ole riittävästi läsnä, mutta en myöskään halua sanoa, että sellaiset äidit olisivat mitenkään huonompia. Tuntuu vain, ettei omat rahkeeni ehkä riitä molempien pyörittämiseen, koska alani on hyvin vaativa ja päivät pitkiä.
Kommentit (24)
Aina vain ei mene kuin suunnittelee tai miten haluasi.
Ennen toisen vanhemman kotiin jääminen oli helppoa, jopa taloudellisesti kannattavaa, kun oli puolisoiden yhteisverotus ja lapsivähennys verotuksessa, mutta ne poistettiin 70-80-luvulla, eikä "ilmaista" kunnallista päivähoito-oikeutta ollut, vaan lapset hoidettiin yksityisesti ja maksettiin hoidosta todelliset kulut.
Nykyisin on toisin, kun kotihoidontuki on vain muutaman satasen? ja vain harvat kunnan maksavat heikon talouden vuoksi kuntalisää lasten kotihoidosta, vaan mieluimmin kustantavat kalliin kunnallisen päivähoidon lapsille.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En halunnut olla pitkään lasten kanssa kotona, ei ole minun juttuni, mutta mies sen sijaan oli kunnes kumpikin täytti 3v. Mutta eihän isä vissiinkään ole sama asia kuin äiti?
Mä oon ollut lapsen kans kotona. ToivottavAsti hänellä on ollut mukavaa :)
Ehdottomasti kannatan. Kaikki kotiin hoitamaan allekouluikäisiä lapsiaan.
Mun äiti ei ollut kotona koko mun lapsuutta, mutta kun olin n. 5 hän oli n.vuoden hoitaen pikkusiskoani. Oli kivaa, kun sai puuhata mitä tahtoi eikä ollut kiire. Mutta perhepäivähoidossa myös oli kotoisaa ja kivaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Turhan mustavalkoisesti ei kannata asiaa miettiä. Itse olin kotona sen 3 vuotta äitini kanssa, en silti koe jääneeni mistään paitsi. Minulla oli hyvä sosiaalinen verkosto, kavereita päiväkodissa ja kotona hyvä kasvatus ja aivan tarpeeksi kokemuksia ja elämyksiä äitini kanssa ja lämpimät, läheiset välit edelleen. Sen sijaan millä vaan taloustilanteella en kyllä jäisi yhteiskunnan ja miehen laskuun loiseksi. Ikinä en kannata mitään joko tai -ajattelua koska kaikesta löytyy kultainen keskitie jota jotkut typerykset nyt ei omalta vauhkoontuneelta mielipiteeltään vaan ymmärrä vaikka miten päin selittäisi.
Ihan kaunis ajatus kyllä, mutta taloudellisesti olisi ollut katastrofi, jos toinen vanhemmista olisi jäänyt lasten kanssa kotiin 7 vuodeksi. Ja ennen kuin joku huutelee, että mitäs hankitte lapsia, jos ei ole varaa jäädä kotiin, niin syntyvyys olisi Suomessa hyvin pientä, jos vain varakkaat saisivat lapsia (ja emme siis elä tukien varassa, vaan molemmat vanhemmat töissä, tulot ihan ok, mutta ei niin hyvät, että toinen voisi jäädä kotiin). Jos saisin valita, niin tottakai mieluiten olisin kotona lasteni kanssa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miksi pitäisi, jos esim. isä on kotona?
Miksei isät ole kotona? Sitten kun ero tulee niin jaksetaan vollottaa, miten julma ex vieraannuttaa lapset isästä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä taas odotan kuin kuuta nousevaa, että nuorimman vanhempainvapaa päättyy ja pääsen töihin.
Puolivuotias tyttäreni saa siis suorastaan turmiollisen lapsuuden kun minä olen töissä ja mies on kotona lapsensa kanssa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Äitini oli ns uraäiti ja minä hoidossa 4 kk ikäisestä. Muistelen lapsuuttani lämmöllä ja minulla on erittäin hyvät välit äitiini edelleen. Hyvä lapsuus ei edellytä kotiäitiä tai -isää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kun lapset on pieniä olkaa isät lasten kanssa kotona ja tehkää merkityksellisiä asioita. Töihin ehtii myöhemminkin. Niinpä....
[quote author="Vierailija" time="25.09.2015 klo 18:56"]
Miksei isät ole kotona? Sitten kun ero tulee niin jaksetaan vollottaa, miten julma ex vieraannuttaa lapset isästä.
[/quote]
Koska, edelleenkin isät useimmiten tienaavat enemmän kuin ne äidit.
Juuri tällaisten naisten takia minä nuori työnhakija miesvaltaisella alalla saan epäileviä katseita, että saatan heti työn saatuani tehtailemaan lapsia ja ketjuttamaan äitiysvapaata vuosikausiksi. Miettikää miten hurjalta kuusi vuotta kuulostaa sinut palkanneelle ja sinuun uskoneelle yrittäjälle. Minusta on järkevää jakaa vastuu niin isälle kuin äitille siinä ajassa kuin yhteiskunta/valtio katsoo sopivaksi, enkä todellakaan puhu edes kolmesta vuodesta. Itselläni on erinomaiset ja läheiset välit vanhempiini, vaikka aloitin hoidossa yhden vuoden ikäisenä.
Onneksi mieheni on samaa mieltä siitä, että äiti ei ole kenellekään jumalasta seuraava vaan lapselle molemmat vahemmat ovat yhtä tärkeitä. Kotiin jäävät äidit yrittävät usein lytätä itsevaraisia töissä käyviä äitejä sillä ainoalla asialla, missä kokevat olevansa parempia - vanhemmuudella. Millaisen naiskuvan he tällä välittävät omille tyttärilleen... Se siitä tasa-arvon kehittymisestä.
Tehkää mielummin aloituksia "hankkikaa miehet niin suuret tulot että on varaa elättää 1-2-3 lasta + itsensä + vaimo kymmenen vuoden ajan". Meidän perheessä minä (äiti) tienaan enemmän. 10 vuodessa tuloni ovat n miljoonan luokkaa. Meillä ei todellakaan ole varaa menettää sitä enkä suostu kantamaan syyllisyyttä siitä.
Niin meilläkin äiti oli kouluikääni ja sen ylikin vielä kotona, mutta kaikki huomio meni nuoremmille sisaruksilleni (ymmärrettävästi), joten eipä ole mitään poikkeavan hyviä muistoja muistettavana.
Sulla on vertailukohtana vain sun oma elämä ja kokemukset. Minullakin oli onnellinen ja kiireetön lapsuus, vaikka molemmat vanhempani kävivät töissä. Oli ihanaa viettää aikaa siskojen ja mummin kanssa, sekä myöhemmin hoitotädin luona. Perheenä vietimme ihania lomia. Niitä oli kiva odottaa, suunnitella ja jännätä yhdessä. Elämässä oli rutiinit. Äiti valmistautumassa aamulla töihin, kahvinkeittimen ääni, isä hakemassa lehden, tunnelma aamupimeässä ja lumisateessa..
Hermoni eivät kestäneet moista. Oli pakko päästä töihin lepäämään. Oma äitini oli kotiäiti, eikä ole mitään ihmeellisiä muistoja.