Tässä mun radikaaleja mielipiteitä:

Tuntemattomien nähden ei itketä. Mun tulee olla saamarin kova. En noudata sääntöjä. Teen miten itse haluan. En anna anteeksi kusipäille. Enkä lopeta ennen kuin olen saanut annettua takasin yhtä kovaa ja kovempaa. En sorru sosiaalisesta paineesta. Vaikka tässäkin tilassa moni olis jo tappanut ittensä. Mä en suostu paskaan kohteluun. Mä en anna periksi. Yksin olen selvinnyt ja tulen selviämään. Siihen saakka kun kuolen. Kuolema tulee väistämättä, en pelkää sitä. En murru, en näytä haavoittuvaisuuttani koskaan IKINÄ,et saa sitä esiin. Ikinä. Mä oon kokenut ja nähnyt. Ja näen ja koen lisää.Palopuhehan tästä tuli. Nuori nainen oon.