Olisi ikävää olla sinkku kriisi-ajan uhatessa, onneksi on mies turvana
Niin ajattelin vain, että olisi tosi kurjaa olla sinkku tällaisena aikana, kun ei tiedä mitä tapahtuu? Onneksi on mies turvana. Yksin sitä olisi aika avuton monessakin asiassa. Miehelläni vielä turvallisuus ja sotilasalan koulutus, sekä taitava hyvin monessa asiassa. Mietin sinkkuja naisia, että miten meinaavat pärjätä jos vaaratilanne tulee?
Kommentit (40)
Tässä väitetään, että naiset ovat täysin avuttomia, mikäli mies on esim. sodassa.
Eivät ole!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ymmärräthän, että jos sota leviää tänne sinustakin tulee yksinselviäjä? Vain huonommin varustautunut kuin nyt jo itsestään huolehtivat naiset
Tämä. Sun miehes lähtee rintamalle jos sota tulee. Olisiko aika opetella pärjäämään itsekseen ja huolehtimaan itsestään ja pitämään itsensä turvassa. Minä olen kahden tytön yh ja kyllä, en ole huolissani siitä pärjätäänkö ja miten. Vaihtoehtoja ei ole, ihminen kyllä pärjää kun tarvii kun vain hankkii tietoa, pitää itsestään ja fyysisesti ja psyykkisestä kunnostaan huolen.
Pliis, ei enää näitä 1940-luvun mielikuvia "rintamalle" lähtemisestä höyryveturin kyydissä. Kun ohjukset moukaroivat kerrostalolähiöitä, se "rintama" on ihan kaikkialla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ymmärräthän, että jos sota leviää tänne sinustakin tulee yksinselviäjä? Vain huonommin varustautunut kuin nyt jo itsestään huolehtivat naiset
Tämä. Sun miehes lähtee rintamalle jos sota tulee. Olisiko aika opetella pärjäämään itsekseen ja huolehtimaan itsestään ja pitämään itsensä turvassa. Minä olen kahden tytön yh ja kyllä, en ole huolissani siitä pärjätäänkö ja miten. Vaihtoehtoja ei ole, ihminen kyllä pärjää kun tarvii kun vain hankkii tietoa, pitää itsestään ja fyysisesti ja psyykkisestä kunnostaan huolen.
Pliis, ei enää näitä 1940-luvun mielikuvia "rintamalle" lähtemisestä höyryveturin kyydissä. Kun ohjukset moukaroivat kerrostalolähiöitä, se "rintama" on ihan kaikkialla.
Pliis, sotimaan se silti lähtee. Se ei sitä tilannetta muuta, se ei sua kädestä ole kiinni pitämässä ja kyselemässä onko tyyny hyvin ja ahdistaako. Sota-aikana palvelusikäiset miehet menevät sinne, minne käsketään, se ei välttämättä ole juuri sinun kotikatusi, etkä sinäkään luultavasti kotiisi voi jäädä.
Vierailija kirjoitti:
Tässä väitetään, että naiset ovat täysin avuttomia, mikäli mies on esim. sodassa.
Eivät ole!
Aloittaja kuulostaa luottavan siihen, että mies huolehtii hänestä myös sodan syttyessä. No eipä huolehdi, maata puolustaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tässä väitetään, että naiset ovat täysin avuttomia, mikäli mies on esim. sodassa.
Eivät ole!
Aloittaja kuulostaa luottavan siihen, että mies huolehtii hänestä myös sodan syttyessä. No eipä huolehdi, maata puolustaa.
Kuulet niinkuin luulet!
Sinkkunainen ja olen hankkinut ensiapu- ja tulityökoulutukset ja -kortit, jotta osaisin tarpeen tullen toimia, jos muille jotain sattuisi. Ei kannata olla niin mieheen tukeutuva, ettei osaisi auttaa mm. häntä, jos hänelle jotain sattuisi. Muutenkaan tuskin se mies on koko ajan kotona vieressä ja silti täytyy pystyä toimimaan itsenäisesti, jos onnettomuus sattuu tai hiippari yrittää parvekkeelle. Miehelläkin on huolia vähemmän, jos tietää naisensa itsevarmaksi ja pystyväksi vaaran uhatessa. Kyllä siellä kainalossa voi muutenkin makoilla ja ihailla kumppaniaan.
Vierailija kirjoitti:
Aika ankeita kommentteja tässä ketjussa... Sitten ihmetellään että miksi miehiä ei kiinnosta mikään. No mikähän voisi olla? Voisiko olla niin ettei itseään pysty tuntemaan tarpeelliseksi enää tuollaisten naisten kansoittamassa Suomessa...
Pitäskö sitten vaikka lakata olemasta lapamato ja nostaa se homeinen perce siitä harhaluulosta että mies on mahtava kunhan on olemassa, ja opetella yhtä osaavaksi ja aikaansaavaksi kuin suomalainen nainen?
Vierailija kirjoitti:
Tässä väitetään, että naiset ovat täysin avuttomia, mikäli mies on esim. sodassa.
Eivät ole!
Totta. Ei ollut viime sodissakaan vaan pitivät kaiken kasassa. Sama marttamainen henki ja sisu on nuoremmissakin naisten sukupolvissa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aika ankeita kommentteja tässä ketjussa... Sitten ihmetellään että miksi miehiä ei kiinnosta mikään. No mikähän voisi olla? Voisiko olla niin ettei itseään pysty tuntemaan tarpeelliseksi enää tuollaisten naisten kansoittamassa Suomessa...
Pitäskö sitten vaikka lakata olemasta lapamato ja nostaa se homeinen perce siitä harhaluulosta että mies on mahtava kunhan on olemassa, ja opetella yhtä osaavaksi ja aikaansaavaksi kuin suomalainen nainen?
Mites kumppanien välinen toistensa tukeminen?
Myötäeläminen ja myötätunto, sekä lohduttaminen kovina aikoina?
Oletko kokenut tällaista, kuten moni on rakastavalta kumppanilta vielä vuosikymmenienkin jälkeen?
Tästä tuossa aloituksessa on kyse, eikä mistään lapamadosta, jonka haluat tuoda tarinaan mukaan ääriesimerkkinä jostain syystä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aika ankeita kommentteja tässä ketjussa... Sitten ihmetellään että miksi miehiä ei kiinnosta mikään. No mikähän voisi olla? Voisiko olla niin ettei itseään pysty tuntemaan tarpeelliseksi enää tuollaisten naisten kansoittamassa Suomessa...
Pitäskö sitten vaikka lakata olemasta lapamato ja nostaa se homeinen perce siitä harhaluulosta että mies on mahtava kunhan on olemassa, ja opetella yhtä osaavaksi ja aikaansaavaksi kuin suomalainen nainen?
Mites kumppanien välinen toistensa tukeminen?
Myötäeläminen ja myötätunto, sekä lohduttaminen kovina aikoina?
Oletko kokenut tällaista, kuten moni on rakastavalta kumppanilta vielä vuosikymmenienkin jälkeen?
Tästä tuossa aloituksessa on kyse, eikä mistään lapamadosta, jonka haluat tuoda tarinaan mukaan ääriesimerkkinä jostain syystä.
Vastasin vain kommentiin jossa ulistiin sitä kun suomalainen mies tuntee itsensä hyödyttömäksi vahvojen naisten maassa. Eihän siihen ole muuta parannuskeinoa kuin se että kasvaa itsekin vahvaksi.
Vierailija kirjoitti:
voisinpa minäkin olla jonku toisen loinen
Usein noissa suhteissa molemmat ovat toistensa loisia. Eli kaksi eritymätöntä toisiinsa kietoutunutta reppanaa yhdessä. Ja molemmat yhtä peloissaan vaikka pinta voi esittää muuta.
Minäkin huokailen joka päivä kiitollisuudesta saadessani elää lopulta omassa rauhassa ja vailla jatkuvaa syyllistämistä. Ei ole tuota "turvaa" ikävä pätkääkään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ymmärräthän, että jos sota leviää tänne sinustakin tulee yksinselviäjä? Vain huonommin varustautunut kuin nyt jo itsestään huolehtivat naiset
Tämä. Sun miehes lähtee rintamalle jos sota tulee. Olisiko aika opetella pärjäämään itsekseen ja huolehtimaan itsestään ja pitämään itsensä turvassa. Minä olen kahden tytön yh ja kyllä, en ole huolissani siitä pärjätäänkö ja miten. Vaihtoehtoja ei ole, ihminen kyllä pärjää kun tarvii kun vain hankkii tietoa, pitää itsestään ja fyysisesti ja psyykkisestä kunnostaan huolen.
Pliis, ei enää näitä 1940-luvun mielikuvia "rintamalle" lähtemisestä höyryveturin kyydissä. Kun ohjukset moukaroivat kerrostalolähiöitä, se "rintama" on ihan kaikkialla.
Pliis, sotimaan se silti lähtee. Se ei sitä tilannetta muuta, se ei sua kädestä ole kiinni pitämässä ja kyselemässä onko tyyny hyvin ja ahdistaako. Sota-aikana palvelusikäiset miehet menevät sinne, minne käsketään, se ei välttämättä ole juuri sinun kotikatusi, etkä sinäkään luultavasti kotiisi voi jäädä.
Elä sinä 1940-lukua, mutta Ukrainan tapahtumien valossa on selvää, että miehistä jäisi pelastamaan perheensä eikä jättäisi niitä ohjusten ja teurastajien tai Suomen viranomaistenkaan armoille.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tässä väitetään, että naiset ovat täysin avuttomia, mikäli mies on esim. sodassa.
Eivät ole!
Totta. Ei ollut viime sodissakaan vaan pitivät kaiken kasassa. Sama marttamainen henki ja sisu on nuoremmissakin naisten sukupolvissa.
Joopa joo: viimeiset kaksi vuotta jatkuvaa vinkumista koronarajoituksista ja maskeista ja mt-ongelmista yms. yms.... Eikä sisusta tietoakaan.
Hienosti on pärjätty ja seurattu asiantuntijoiden ohjeita vinkumatta turhia - siitäkin huolimatta että pandemiat, sodat ja katastrofit aina kurittaa pahiten naisia. Näyttikö esim. c on vo y naisvaltaiselta? No ei.
Ei kyllä näin sinkkuna pelota yhtään, vaikka on iso omakotitalo rajan lähellä. Tosin onhan minulla ulkomaalainen fuckbuddy, voin sen matkaan lähteä jos alkaisi joukkoja tuohon kasautumaan.
Ap siis odottaa, että naiset huolehtivat hänestäkin sodassa. No kiva. Ihan niin kuin yhteiskunnan pyörittämisessä ja lastenhoidossa ei olisi tarpeeksi, sitten vielä tuollaiset luuserit siinä itkemässä apua. Ja vielä samalla kehuskelevat, kun "mulla on sentään mies" (sotimassa jossain).
Vierailija kirjoitti:
Minulla oli niin turvaton olo ex-mieheni kanssa, että nyt hänestä eroon päästyäni on sinkkuna ihanaa, kun on yksi turvallisuusuhka vähemmän. Turvaa ja tukea haen lähipiiristäni eli sisaruksistani ja vanhemmistani.
Tämä saa yläpeukkuja. Sisaruksilta ja vanhemmilta saa hakea turvaa, puolisolta ei.
Ennemmin olen sinkku. Ei riippakiviä, vapaus lähteä mihin vain, omat aikataulut eikä huolta kenestäkään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
voisinpa minäkin olla jonku toisen loinen
Usein noissa suhteissa molemmat ovat toistensa loisia. Eli kaksi eritymätöntä toisiinsa kietoutunutta reppanaa yhdessä. Ja molemmat yhtä peloissaan vaikka pinta voi esittää muuta.
Minäkin huokailen joka päivä kiitollisuudesta saadessani elää lopulta omassa rauhassa ja vailla jatkuvaa syyllistämistä. Ei ole tuota "turvaa" ikävä pätkääkään.
Kuulostat todella katkeralta. Paraskin puhumaan reppanoista...
No et ilmeisesti usko siihen, että voin olla naisena itsenäinen ja pärjätä vaikeissakin paikoissa.
Sanotaanko nyt sitten niin, että mulla on elämässä pari miestä, joihin apuun voin luottaa sodassa.
Ei sinkkuus tarkoita sitä, että elämässä ei ole luotettavia miehiä.
Onneksi olen sinkku. Voin lähteä evakkoon eikä tarvitse olla koko ajan huolestunut mitä sille miehelle kuuluu ja onko edes elossa.