Lue keskustelun säännöt.
Oletteko huomanneet muiden äitien vahingonilon kun oma lapsi kiukuttelee?
25.09.2015 |
Potkii, huutaa ja saa raivareita? Muut eivät sano mitään tuijottavat vaan ja hymistelevät?
Kommentit (31)
[quote author="Vierailija" time="25.09.2015 klo 14:03"]
[quote author="Vierailija" time="25.09.2015 klo 14:02"]
Ei siihen tarvi äiti tai isä olla. Mä ainakin virnuilen heti kun huomaan että jonkun mukula alkaa kiukuttelemaan.
[/quote]
Nautitko siitä?
[/quote]
Empä tiedä. Kunhan virnuilen muuten vaan. Mielestäni pieni myhäily ja virnuilu on ihan paikallaan tuollaisessa tilanteessa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Saatan joskus hymyillä tilanteelle, riippuen siitä mitä tapahtuu.
Ulkopuolisin korviin taaperoiden itkuraivareiden syyt on yleensä kuuluvia ja välillä hassuja, jolloin sitä hymähtää tahattomasti asialle.
Minua ei pätkääkään häiritse huutavat lapset, ja yleensä jos katseet äidin kanssa kohtaa, niin yritän välittää suurta myötätuntoa ja ystävällisen hymyn. Ja jos esim. seisotaan kassajonossa ja lapsi huutaa edessäni, niin saatan sanoa jotakin lapselle, tarkoitan nyt vaikka, että "ompas sinulla nätti paita!". (lapsi monesti hämmentyy vieraan puhuttellessa ja unohtaa raivarin)
Vahingoniloa en ole koskaan tuntenut toisten lasten kiukkuraivareista. Enkä oikein keksi mitään perustelua miksi voisin tunteakkaan.
[quote author="Vierailija" time="25.09.2015 klo 14:30"]
En ole huomannut. Sen sijaan olen saanut kiukuttelija äidiltä useinkin vihaisen katseen, kun olen omille lapsille selittänyt, että huutava lapsi on väsynyt tai nälkäinen karjuessaan kurkku suorana, joten ei tarvitse pelästyä. Pysytään kaukana ja tehdään me kivoja juttuja yhdessä.
[/quote]
Voi vittu miten ärsyttävää! :D
[quote author="Vierailija" time="25.09.2015 klo 14:23"][quote author="Vierailija" time="25.09.2015 klo 14:14"]
[quote author="Vierailija" time="25.09.2015 klo 14:00"]Potkii, huutaa ja saa raivareita? Muut eivät sano mitään tuijottavat vaan ja hymistelevät? [/quote] En ole kyllä huomannut enkä ymmärrä miksi siihen pitäisi mitään sanoa. Jokainen kasvattaa lapsiaan niinkuin haluaa.
[/quote]
Juurikin näin! "Jokainen kasvattaa lapsiaan niinkuin haluaa. Onneksi olen parempi kasvattaja kuin tuon raivoavan lapsen äiti."
T. ap
[/quote]
Ei vaan, jokainen kasvattaa lapsensa niinkuin haluaa. Muiden raivarit ei kuulu minulle. Omienkin raivareissa on tarpeeksi.
[quote author="Vierailija" time="25.09.2015 klo 14:14"]No mä kyl saatan katsoa ja hymyilläkin. Mut en vahingoniloisesti vaan myötätuntoisesti. Been there done that
[/quote]
Samoin. Ja jos kehtaisin, yrittäisin saada lapsen rauhoittumaan. Mutta kehtaan korkeintaan hymyillä lapselle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Anteeksi! Minä myönnän olevani niitä vahingoniloisia sivustakatselijoita! Nillä kerroilla kun oma itku-potku-raivareita saava uhmaikäiseni ei ole se joka makaa äksänä leluhyllyjen välissä, on vain vapauttavaa - ja vähän huvittavaa - katsella tilannetta sivusta, tiedostaen samalla että seuraavalla kerralla osat ovat vaihtuneet ja huutoraivoava kakara onkin se oma kullannuppu.
[quote author="Vierailija" time="25.09.2015 klo 14:56"]
[quote author="Vierailija" time="25.09.2015 klo 14:30"]
En ole huomannut. Sen sijaan olen saanut kiukuttelija äidiltä useinkin vihaisen katseen, kun olen omille lapsille selittänyt, että huutava lapsi on väsynyt tai nälkäinen karjuessaan kurkku suorana, joten ei tarvitse pelästyä. Pysytään kaukana ja tehdään me kivoja juttuja yhdessä.
[/quote]
Voi vittu miten ärsyttävää! :D
[/quote] Yleensä olen huomannut jo aikaa sitten, että ko. lapsi alkaa kiukuta heti, kun tilaisuus tulee. Osa äideistä ei vain viitsi "lukea" omia lapsiaan vaan antaa näiden väsymyksen tai nälän mennä "yli". Siinäpä sitten äiti saa kärvistellä ihan itse aiheuttamassaan ongelmassa. Enemmän lasten kiukut on äitien aiheuttamia kuin lapsen temperamentinosoituksia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Näen näitä tilanteita sivusta paljon ja kyllä suuri osa hymyilee tilanteelle, mutta empaattisen ymmärtävästi eikä syyllistävästi/vahingoniloisesti/pahantahtoisesti. Huomaan kyllä että se kiukkuavan lapsen äiti on usein nolona itsekin, joten ottaa varmasti nuo hymyt vastaan luulleen niiden tarkoittavan ihan muuta.
Ja onhan ne tilanteet joskus koomisia, ei itsellänikään pysynyt pokka kun yksi pikkupoika huusi pitkän itkupotkuraivarin tuoksinnassa: "Äitiii, mä haluuuun tiskiharjan. Mä tarviiiiin tiskiharjan kotona! Äiti mulla ei ole tiskiharjaa kotona!" :D
[quote author="Vierailija" time="25.09.2015 klo 14:42"][quote author="Vierailija" time="25.09.2015 klo 14:42"][quote author="Vierailija" time="25.09.2015 klo 14:26"]Siis kun oma lapsi kiukuttelee niin äiti on siitä vahingoniloinen?
[/quote]
Tää. Kysymyksessä olisi pitänyt olla "oma lapsenne".
[/quote]
Tai "teidän lapsenne".
[/quote]
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="25.09.2015 klo 14:08"]
[quote author="Vierailija" time="25.09.2015 klo 14:06"]
En ole. Kun toisen lapsi kiukkuaa niin minäkin istun vain hiljaa vieressä ja mahdollisesti hymyilen vanhemmalle. En ole silti pätkääkään vahingoniloinen. Ap, foliohattu?
[/quote]
No kyllä mä olen huomannut että ihmiset ajattelevat "huh onneksi minun lapsi ei ole tuollainen".
[/quote]
Ei, ihmiset ajattelevat "onneksi lapseni ovat kasvanneet "))))
Näin sen näkee miten ihmiset ajattelee eri tavalla. Mielensäpahoittajien mielestä heille ollaan ivallisia, vaikka todellisuudesta hymy kertoo sympatiasta.