Miten hankkia aselupa metsästystä varten, jos ei ole vielä voinut metsästää koska ei ole asetta?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Aseluvan hankkiminen on sen verran monitahoinen prosessi, että jos siihen ei ole valmiiksi harrastaneisuutta, esimerkiksi siten että perheessä olisi ennestään metsästäjiä tai ammunnan harrastajia tai että joku kaveri opastaa kädestä pitäen, niin matkalla on melko monta karikkoa johon luvan hakeminen voi kariutua. Jos haastattelussa poliisi haistaa tietämättömyyttä, niin takuulla jää lupa saamatta. Jos aloittaa harrastuksen nollasta, niin siihen pitää oikeasti perehtyä hyvin.

Ja samaan aikaan taistelukoiran tai moottorikulkuneuvon saa käytännnössä lähes täysin ummikkona, tietämättä asiasta yhtään mitään.

Ei oikein ole logiikat kunnossa Suomessa.  

Keittiöveitsi on Suomessa yleisin surmaväline ja sellaisen voi kuka tahansa ostaa marketista, eikä siihen ole edes mitään ikärajaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Assburger kirjoitti:

Liityt metsästysseuraan, hankit metsästyskortin ja esität uskottavan selostuksen metsästysharrastuksestasi.

Periaatteessa seurankaan jäsenyys ei ole pakollinen, mutta on selvitettävä missä ja mitä aiot metsästää.

Metsästysseuroihin ei noin vaan liitytä. Pitää useamman vuoden kulkea heidän kanssaan ilman pyssyä.

Jotkut puolitutut metsästäjät on kertoneet aika karuja juttuja noilta reissuilta. Ryyppäämistä. Ei kuulosta turvalliselta.

Paskat. TMustamaalaustarinat ovat pääsääntöisesti metsästystenvastustajien keksimiä.

Näin on, mieheni on hirviporukassa ja siellä on ehdoton nollatoleranssi alkoholin suhteen.

Se on sitten eri asia mitä metsästäjä tekee vapaa-ajallaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Suoritat metsästäjäntutkinnon, haet aselupaa jossa kerrot metsästäväsi valtion mailla. Saat haulikon ja pienikaliiperisen kiväärin. Jos suoritat ampumakokeen, saat vaikka hirvikiväärinkin.

Ei että oikein SAA aseita. Ei saa. Itse ne pitää ostaa, ihan omalla rahalla. 

Ei aina pidä. Esimerkiksi isällä, ukilla tai jollain muulla sukulaisella voi olla aseita, jotka hän haluaa antaa nuoremmalle. Sitten vaan lupaa hommaamaan niihin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Suoritat metsästäjäntutkinnon, haet aselupaa jossa kerrot metsästäväsi valtion mailla. Saat haulikon ja pienikaliiperisen kiväärin. Jos suoritat ampumakokeen, saat vaikka hirvikiväärinkin.

Muuten joo, mutta pitää kyllä selvittää miksi juuri ko. aseet. Haastatteluun joutuu myös ensihakija aina, joskus myös sellainen joka käynyt viimeksi 40 vuotta sitten.

Aselupa on aina asekohtainen, eli haulikolle tarvitaan yks lupa, kiväärille yks lupa.. ja nää luvat maksaa sen vajaa satkun per lupa. Ensihakija joutuu aina selvittämään tarkkaan (tai ainakin se helpottaa prosessia ja haastattelua) miksi juuri hakemansa ase ja jos hakee useampaa lupaa kerralla, miksi useampi ase.

Aselupa voidaan myöntää määräaikaiseksi, esim. 5 vuotta, jona aikana pitäisi näyttää harrastuksen jatkuvan. Haastattelija kyselee ja kertoo usein myös esim. turvallisesta aseen käytöstä, säilytyksestä, metsästyslaeista jne. Kannattaa kuunnella.

Aina kannattaa kertoa jo hakemukseen mahdollisimman tarkkaan, mitä, miten ja missä aikoisi harrastaa vaikkapa juuri metsästystä ja mihin käyttöön juuri se hakemansa ase tulee - esim. sopiva kaliiberinen suurriistaan aivan ehdoton. Se kertoo käsittelijälle sen, että hakija on tosissaan ja motivoitunut.

t. lupakanslisti

Nyt kun on lupahenkilö paikalla, niin samalla voisi tuoda esille sen että aselupakäytännöt myös vaihtelee eri poliisilaitoksella. Joissakin lupaan saa vain kaksi kaliiberia, esim. 6.5x55 tai 9.3x62, kun taas toisella poliisilaitoksella voi saada kolme tai neljä vaihtoetoa tai jopa haarukan kaliiberista, esim. 6.5 - 9.3 mm. Ei ole kansalaisten kohtelu kovin tasapauolista lupa-asioissa, vaan riippuu asiointipaikasta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Assburger kirjoitti:

Liityt metsästysseuraan, hankit metsästyskortin ja esität uskottavan selostuksen metsästysharrastuksestasi.

Periaatteessa seurankaan jäsenyys ei ole pakollinen, mutta on selvitettävä missä ja mitä aiot metsästää.

Metsästysseuroihin ei noin vaan liitytä. Pitää useamman vuoden kulkea heidän kanssaan ilman pyssyä.

Jotkut puolitutut metsästäjät on kertoneet aika karuja juttuja noilta reissuilta. Ryyppäämistä. Ei kuulosta turvalliselta.

Paskat. TMustamaalaustarinat ovat pääsääntöisesti metsästystenvastustajien keksimiä.

Näin on, mieheni on hirviporukassa ja siellä on ehdoton nollatoleranssi alkoholin suhteen.

Se on sitten eri asia mitä metsästäjä tekee vapaa-ajallaan.

Nykypäivänä viinan kanssa läträäminen aseiden kanssa alkaa olla historiaa. Turvallisuusajattelu on mennyt aika paljon eteenpäin myös metsästyksessä vaikka 80-lukuun verrattuna.

Saako luvan kivääriin, jos ilmoittaa syyksi venäläisten ampumisen mahdollisessa sotatilanteessa?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Suoritat metsästäjäntutkinnon, haet aselupaa jossa kerrot metsästäväsi valtion mailla. Saat haulikon ja pienikaliiperisen kiväärin. Jos suoritat ampumakokeen, saat vaikka hirvikiväärinkin.

Ei että oikein SAA aseita. Ei saa. Itse ne pitää ostaa, ihan omalla rahalla. 

Ei aina pidä. Esimerkiksi isällä, ukilla tai jollain muulla sukulaisella voi olla aseita, jotka hän haluaa antaa nuoremmalle. Sitten vaan lupaa hommaamaan niihin.

Esimerkiksi harastajan kuollessa perikunnalle jää aseita, joista ollaan valmiita luopumaan nimellisellä korvauksella tai jopa maksutta, viahtoehtona on poliisille luovutus ja huutokauppa tai romutus. Vanhoista aseista ei oikein saa mitään, koska lupa maksaa kuitenkin noin satasen, niin tavallaan sitä luvan hintaa ja hakuprosessia viitsi tuhlata nolla-arvoiseen aseeseen, vaan ostaa sitten saman tien paremman ja varmasti pitkäaikaisen harrastevälineen. Näin ollen vähemmän vaativa harrataja saa aseen käytännössä luvan hinnalla, kun viitsiin vähän kysellä muilta harrastajilta edullista asetta.

Vierailija kirjoitti:

Saako luvan kivääriin, jos ilmoittaa syyksi venäläisten ampumisen mahdollisessa sotatilanteessa?

Et saa tuon jälkeen mitään lupaa mihinkään aseeseen.

Omalla maalla saa metsästää pienriistaa ja lintuja ilman metsästysseuran jäsenyyttä, edellyttäen ettei maiden metsästysoikeutta ole vuokrattu metsästysseuralle(omalla kylälläni on tällainen heppuli). Hirvilupia voit anoa mutta veikkaan tulokseksi pyöreä 0.

En tiedä juuri tämän hetken käytäntöä mutta ainakin 10v sitten riitti uskottava suunnitelma metsästysharrastuksen aloittamiseksi aseen hankintaluvan myöntämiselle. Ja ensiaseeksi saat helpommin haulikon tai pienikaliiberisen kiväärin, riippuen mitä ja miten aiot metsästää.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Pistooliin vaaditaan kahden vuoden todistettu harrastuneisuus, yleensä sovelletun reserviläisammunnan tai muun kilpa-ammuntalajin perusteella. 

Ns. pitkään, itselataavaan kertatuleen saa luvan aikaisemminkin kilpa-ammuntaperusteella. Viime lakiuudistuksessa tosin ns. pitkät lippaat luokiteltiin erityisen vaarallisiksi- tarvikkeiksi ja niille saa luvan vuoden harrastuneisuuden perusteella. Reserviläiset ovat kyllä yleensä hyvin tasapainoista porukkaa, jotka näitä lajeja harrastavat. 

Hyvin karkea yleistys. Näiltä aseharrastajilta tulee usein aikamoista tekstiä valtaapitävistä ja siitä, mitä aikovat tehdä jos joku alkaisi heidän harrastustaan tai elämäntapaansa hankaloittamaan. Aseet katoisi mystisesti tms. Lisäksi usealla vaikuttaisi olevan vallalla NRA:sta tuttu asenne, jossa aseet on olemassa kansalaisten turvaamiseksi sortovaltaa (valtiovaltaa) vastaan.

Ikuinen virsihän on se että valtaosa on kunnollista porukkaa, mutta on turha hyssytellä sitä että kyllä etenkin nuo taktiset "lajit" vetää puoleensa hyvinkin kirjavaa väkeä...

Metäsästäjät ja ampumaurheilua harrastavat ovat keskimääräistä lainkuuliaisempaa porukkaa, sillä aselupia ei anneta rikollisille. Ylinopeussakot tai juoppoputkaan päätyminen voi johtaa aseluvan perumiseen ja vielä helpommin siihen että ensimäistä lupaa ei myönnetä. Julkisesti laittomuuksista kirjoittavalle voi helposti käydä samoin, aseet takavarikoidaan ja luvat otetaan harkintaan. Kaikki kirjoittelijat eivät ole oikeasti harrastajia, vaikka voimafantasioissaan niin uskottelevat.

Ja aseluvat lähtee todella herkästi. Rattijuopumus nii voi olla et paipai luvat.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Saako luvan kivääriin, jos ilmoittaa syyksi venäläisten ampumisen mahdollisessa sotatilanteessa?

Et saa tuon jälkeen mitään lupaa mihinkään aseeseen.

Sotilaallinen maanpuolustus on listattu ovelasti kilpa-ammuntalajeiksi, vaikka tarkoitusperät onkin kaikilla tiedossa. Näin voi lupapolitiikan perustella paremmin eu:le. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Suoritat metsästäjäntutkinnon, haet aselupaa jossa kerrot metsästäväsi valtion mailla. Saat haulikon ja pienikaliiperisen kiväärin. Jos suoritat ampumakokeen, saat vaikka hirvikiväärinkin.

Muuten joo, mutta pitää kyllä selvittää miksi juuri ko. aseet. Haastatteluun joutuu myös ensihakija aina, joskus myös sellainen joka käynyt viimeksi 40 vuotta sitten.

Aselupa on aina asekohtainen, eli haulikolle tarvitaan yks lupa, kiväärille yks lupa.. ja nää luvat maksaa sen vajaa satkun per lupa. Ensihakija joutuu aina selvittämään tarkkaan (tai ainakin se helpottaa prosessia ja haastattelua) miksi juuri hakemansa ase ja jos hakee useampaa lupaa kerralla, miksi useampi ase.

Aselupa voidaan myöntää määräaikaiseksi, esim. 5 vuotta, jona aikana pitäisi näyttää harrastuksen jatkuvan. Haastattelija kyselee ja kertoo usein myös esim. turvallisesta aseen käytöstä, säilytyksestä, metsästyslaeista jne. Kannattaa kuunnella.

Aina kannattaa kertoa jo hakemukseen mahdollisimman tarkkaan, mitä, miten ja missä aikoisi harrastaa vaikkapa juuri metsästystä ja mihin käyttöön juuri se hakemansa ase tulee - esim. sopiva kaliiberinen suurriistaan aivan ehdoton. Se kertoo käsittelijälle sen, että hakija on tosissaan ja motivoitunut.

t. lupakanslisti

Ilman muuta näin. Kannattaa käydä metsästäjäkurssi, jos ei ole mitään kokemusta asiasta.

Missä kursseja pidetään?