Vanhempi, miksi annat 2-4v lapsen juosta, säntäillä ostoskärryllä marketissa

Sitä on vaikea kieltää jos eivät tottele.Aikanaan  järjestimme mieheni kanssa että hän oli joko kotona tai autossa lasten kanssa kun minä kävin kaupassa yksin.Jos hänellä oli omia ostoksia hän kävi sitten siellä yksin ja minä olin lasten kanssa autossa.

Joo kyllä riehumiseen pitää puuttua, ihan jo siksi ettei kaupan tavarat rikkoonnu tai muut kaupassakävijät kärsi. Mutta lapsiakin pitää viedä omina keskeneräisinä itseinä julkisiin paikkoihin, jotta he oppivat käyttäytymään.

Vierailija kirjoitti:

Sitä on vaikea kieltää jos eivät tottele.Aikanaan  järjestimme mieheni kanssa että hän oli joko kotona tai autossa lasten kanssa kun minä kävin kaupassa yksin.Jos hänellä oli omia ostoksia hän kävi sitten siellä yksin ja minä olin lasten kanssa autossa.

Ihan näin mielenkiinnosta: millä ihmeellä vilkkaat taaperot odottivat nätisti autossa, jos eivät pystyneet edes kaupassa liikkumaan kävellen?

Mitä väliä? Mua ei haittaa ryntäilevät, puheliaat tai edes huutavat lapset. Se on vaan yksi kauppareissu, en minä mene kauppaan etsimään täyttä hiljaisuutta ja rauhaa. Joskus on lapset tiellä, joskus aikuiset. Sellaista se elämä on.

Vierailija kirjoitti:

Sitä on vaikea kieltää jos eivät tottele.Aikanaan  järjestimme mieheni kanssa että hän oli joko kotona tai autossa lasten kanssa kun minä kävin kaupassa yksin.Jos hänellä oli omia ostoksia hän kävi sitten siellä yksin ja minä olin lasten kanssa autossa.

Niistä lapsista voi pitää kiinni tai ne voi laittaa vaikka kärryjen istuimeen istumaan. Jos kädet eivät riitä kiinnipitoon tai lapsi pyrkii pois kärryistä niin ratkaisu on esim. tässä: https://www.ora.fi/tuote-65-turvavaljaat_clippasafe.php

Minä myyjänä nappaan siitä pikkukärryn lipputangosta kiinni ja sanon lapselle kaupassa ei juosta! Joka kerta lapsi on totellut ja vanhemmat närkästyneet.

Miten eivät juokse ajotielle. Ihmetyttää.

Vierailija kirjoitti:

Joo kyllä riehumiseen pitää puuttua, ihan jo siksi ettei kaupan tavarat rikkoonnu tai muut kaupassakävijät kärsi. Mutta lapsiakin pitää viedä omina keskeneräisinä itseinä julkisiin paikkoihin, jotta he oppivat käyttäytymään.

Kyse ei ole vain käyttäytymisestä, vaan toiminnanohjauksesta ja mielenlujuudesta. Kun taaperon kanssa suunnitellaan kauppareissu, mietitään mitä ostetaan ja miten käyttäydytään, on se parasta mahdollista aivojumppaa. Ehkä säännöt eivät pysy mielessä koko reissua, mutta seuraavalla kerralla uusi yritys. Ja taas kovasti kehuja.

Toinen vaihtoehto on ajatella, ettei lapsi saa aiheuttaa kenellekään vaivaa, ja lahjoa tämä passiiviseksi ruudulla.

Koulussa viimeistään siinä vaiheessa, kun matematiikan tehtävään ei löydykään ratkaisua ensi yrittämällä, kyllä huomaa, ketkä ovat harjoitelleet epäonnistuttuaankin ja ketkä eivät.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mulla on ihan oma taktiikka. Kävelen määrätietoisesti kuin olisi vähän kiire ja olen kuin en huomaisi mitään pääni alapuolella tapahtuvaa eli "kiireinen vähän omissa ajatuksissaan". Ryntäilevien taperoiden vanhemmat tunnistavat heti, että mun kanssa pitää olla varovainen. Kokeilkaa! Toimii!

Niin siis onko sun ajatuksena tässä, että ne taaperot juoksevat siellä kaupassa vain silloin, kun vanhemmat antavat heille siihen luvan, vai millä tavalla ajattelet, että he ovat varuillaan?

Pitkä kokemukseni on tästä asiasta se, että minusta monet näistä vanhemmista kyllä kokeilevat, miten pitkälle voivat mennä siinä, että antavat lastensa ryntäillä vapaasti sinne tänne. He kyllä pitävät lastaan silmällä, antavat tehdä mitä huvittaa, mutta edes jollain tapaa valvotusti. He huomaavat, että monet kaupassa olevat kiertävät heidät kaukaa, väistävät, antavat tilaa eli mahdollistavat. Kun tulen näköpiiriin, he huomaavat saaneensa nyt vastustajan, joka pitää ottaa huomioon.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mulla on ihan oma taktiikka. Kävelen määrätietoisesti kuin olisi vähän kiire ja olen kuin en huomaisi mitään pääni alapuolella tapahtuvaa eli "kiireinen vähän omissa ajatuksissaan". Ryntäilevien taperoiden vanhemmat tunnistavat heti, että mun kanssa pitää olla varovainen. Kokeilkaa! Toimii!

Niin siis onko sun ajatuksena tässä, että ne taaperot juoksevat siellä kaupassa vain silloin, kun vanhemmat antavat heille siihen luvan, vai millä tavalla ajattelet, että he ovat varuillaan?

Pitkä kokemukseni on tästä asiasta se, että minusta monet näistä vanhemmista kyllä kokeilevat, miten pitkälle voivat mennä siinä, että antavat lastensa ryntäillä vapaasti sinne tänne. He kyllä pitävät lastaan silmällä, antavat tehdä mitä huvittaa, mutta edes jollain tapaa valvotusti. He huomaavat, että monet kaupassa olevat kiertävät heidät kaukaa, väistävät, antavat tilaa eli mahdollistavat. Kun tulen näköpiiriin, he huomaavat saaneensa nyt vastustajan, joka pitää ottaa huomioon.

Pelaatkohan liikaa hömppäpelejä?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kasvatuksen välttely tuottaa huonosti käyttäytyviä ihmisiä ja tulokset näkyvät kouluissa jo nyt isona ongelmana.

Juokseminen on lapsille ihan normaalia toimintaa. Jos kyse on 2–4-vuotiaista lapsista, ei voi oikein sanoa, että kasvatus olisi heidän kohdallaan valmista.

Kyllä, mutta ei kaupassa juosta.

Voisitko pilkko tuon "ei kaupassa juosta" osiin? Mä en ole nimittäin nähnyt vielä kaupassa vanhempia, jotka eivät kieltäisi lasta juoksemasta. Kielloista huolimatta se lapsi saattaa juosta. Sellaista on elämä.

Ero nykyvanhempien ja wanhan ajan vanhempien välillä on se, että wanhana aikana ei vain tyydytty kieltämään lasta vaan saatettiin estää lapselta kielletty toiminta. Sen selvittäminen, että miksi näin ei nykyaikana enää toimita vaatisi varmastikin runsaasti tutkimustyötä, mutta yhtenä syynä lienee varmastikin lasten oikeuksien lisääntyminen sekä pelko siitä, että lastensuojelu puuttuu asiaan mikäli lapsen oikeuksiin suhtautuu väheksyen.

Et vastannut kysymykseen.

Kyllä, entiseenkin aikaan lapset juoksentelivat kaupoissa. Katsos kun se lapsi ei ilmoita kirkkaalla äänellä etukäteen "isi, mä aion nyt juosta", vaan lähtee vain. Sitä ei voi siis joka kerta estää.

Mitä teet silloin, kun kävelette jossain kaupungissa ison kadun varrella ja lapsi yhtäkkiä vain lähtee ajoradalle juoksemaan autojen sekaan? Onko se vain riski joka on otettava, vai olisiko sittenkin olemassa jotain keinoja millä lapsen juoksuunlähdön voi estää ennalta?

Pidän silloin kädestä. Kaupassa en pidä, kun minulla on kärry ja lapsella on kärry. (Tai siis oli, tästä on jo kauan, kun lapseni olivat taaperoita.) Lasta ei voi koko ajan pitää kädestä.

Vierailija kirjoitti:

Minä myyjänä nappaan siitä pikkukärryn lipputangosta kiinni ja sanon lapselle kaupassa ei juosta! Joka kerta lapsi on totellut ja vanhemmat närkästyneet.

Nyt taidat vähän satuilla. Varmastikaan vanhemmat eivät ole joka kerta närkästyneet. Eikä varsinkaan lapsi ole joka kerta totellut.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mulla on ihan oma taktiikka. Kävelen määrätietoisesti kuin olisi vähän kiire ja olen kuin en huomaisi mitään pääni alapuolella tapahtuvaa eli "kiireinen vähän omissa ajatuksissaan". Ryntäilevien taperoiden vanhemmat tunnistavat heti, että mun kanssa pitää olla varovainen. Kokeilkaa! Toimii!

Niin siis onko sun ajatuksena tässä, että ne taaperot juoksevat siellä kaupassa vain silloin, kun vanhemmat antavat heille siihen luvan, vai millä tavalla ajattelet, että he ovat varuillaan?

Pitkä kokemukseni on tästä asiasta se, että minusta monet näistä vanhemmista kyllä kokeilevat, miten pitkälle voivat mennä siinä, että antavat lastensa ryntäillä vapaasti sinne tänne. He kyllä pitävät lastaan silmällä, antavat tehdä mitä huvittaa, mutta edes jollain tapaa valvotusti. He huomaavat, että monet kaupassa olevat kiertävät heidät kaukaa, väistävät, antavat tilaa eli mahdollistavat. Kun tulen näköpiiriin, he huomaavat saaneensa nyt vastustajan, joka pitää ottaa huomioon.

Mun pitkä kokemukseni taas on se, että vanhemmat yrittävät pitää lapsen juoksematta. En usko, että ihmiset kiinnittävät suhun erityistä huomiota. Kuulostaa narsistiselta kuvitelmalta.

Lapset on hyvin erilaisia ja aina ei ole kyse siitä ettei lasta komenneta. Omalta uhmaikäiseltäni jää usein kauppareissulla korvat kotiin. Tämän vuoksi kauppareissut hoidetaan ilman häntä.

Osa vanhemmista luulee olevansa mestarikasvattajia vaikka kyse on siitä että heillä vain sattuu olemaan helpon tempperamentin lapsi.

Olen pahoillani, ettei aloittaja ole saanut lapsia. Älä silti osoita kateuttasi niin selvästi. Kanna tuskasi ryhdikkäästi ja muista, että lapset ja näiden vanhemmat eivät ole syyllisiä viallisuuteesi.

Vierailija kirjoitti:

"Pidäthän lapsesi kytkettynä." Ei se oikeasti ole niin vaikeaa laittaa lapselle niitä valjaita ennen kuin mennään kauppaan.

Vielä parempi olisi jos ne pitäisi jättää häkkiin kaupan ulkopuolelle.

Meidän taapero juoksi pikkukärryjen kanssa esimerkistä ja toistuvasta pyynnöstä huolimatta, myöhemmin reipasta kyytiä sai vedettävä ostoskori. Kerran jos toisenkin ravattiin perässä kiukusta punaisena. Ei siinä paljon auta ihmisten vihaiset katseet. Aikanaan loppui tämäkin, nyt on jo yläkoulussa. 

Olen itse kaupassa töissä ja muistan kun yksi viikari kaahaili ja kaatui, kauhea huuto tuli. Pojan isoäiti tuli sitten sanomaan että on kaupan vika kun emme ole laittaneet pikkukärryjen viereen lappua että näiden kanssa ei saa juosta ja riehua. Huokaus :(

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sitä on vaikea kieltää jos eivät tottele.Aikanaan  järjestimme mieheni kanssa että hän oli joko kotona tai autossa lasten kanssa kun minä kävin kaupassa yksin.Jos hänellä oli omia ostoksia hän kävi sitten siellä yksin ja minä olin lasten kanssa autossa.

Niistä lapsista voi pitää kiinni tai ne voi laittaa vaikka kärryjen istuimeen istumaan. Jos kädet eivät riitä kiinnipitoon tai lapsi pyrkii pois kärryistä niin ratkaisu on esim. tässä: https://www.ora.fi/tuote-65-turvavaljaat_clippasafe.php

Luulen, että sinä käyt sitten toisessa ketjussa valittamassa, miksi vanhemmat antavat lapsen passiivisesti istumassa kärryssä. Toisaalta kärryssä istumisen painoraja on aika pieni. 

Se on vain hyväksyttävä, että lapset ovat keskeneräisiä. Tuntuu, että nykyään aikuisille sallitaan paljon enemmän huonoa käytöstä, mutta lasten pitäisi jo taaperona muistaa ottaa kaikki huomioon. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

"Pidäthän lapsesi kytkettynä." Ei se oikeasti ole niin vaikeaa laittaa lapselle niitä valjaita ennen kuin mennään kauppaan.

Vielä parempi olisi jos ne pitäisi jättää häkkiin kaupan ulkopuolelle.

Eikö hermoheikkojen aikuisten olisi parasta jäädä kokonaan kotiin ja tilata tarvikkeet kotikuljetuksena?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mulla on ihan oma taktiikka. Kävelen määrätietoisesti kuin olisi vähän kiire ja olen kuin en huomaisi mitään pääni alapuolella tapahtuvaa eli "kiireinen vähän omissa ajatuksissaan". Ryntäilevien taperoiden vanhemmat tunnistavat heti, että mun kanssa pitää olla varovainen. Kokeilkaa! Toimii!

Niin siis onko sun ajatuksena tässä, että ne taaperot juoksevat siellä kaupassa vain silloin, kun vanhemmat antavat heille siihen luvan, vai millä tavalla ajattelet, että he ovat varuillaan?

Vastaan sivusta, vanhempi seuraa lapsen tekemistä, ei anna ryntäillä, lopettaa riehumisen. Kyllä nämä lapset puheen ymmärtää, kun vanhempi on tosissaan.

Eli miten toimitaan niin, ettei anneta lapsen ryntäillä? Ajatteletko sinäkin, että lapsi kertoo etukäteen, milloin aikoo rynnätä, vai?

Uskon, että vanhemmat ovat tietoisia lapsen käytöksestä. Kasvatus on se kaiken alku ja juuri, rajat on unohtunut.

Mitä tämä käytännössä tarkoittaa? Kyllä, kun nuorempi lapseni oli pieni, olin tietoinen siitä, että hän saattaa lähteä juoksemaan. Ei se silti tarkoittanut sitä, että sain sen aina estettyä. Ei se ole sinun uskosi asia.