Yläkouluikäinen lapseni myönsi itkien kiusanneensa yhtä luokkakaveria muiden kanssa viime syksynä

Varmasti pystyt vielä tekemään jotain millä saat lapselle pahemman olon. Oma lapseni kun jäi pienikokoisen,nuoremman, hieman vammaisen lapsen kiusaamisesta kiinni (oikein isolla joukolla kiusanneet )niin sanoin suoraan, että ikinä en ole hävennyt häntä niin paljon kuin nyt ja sitä että hän on minun lapseni. Sen jälkeen alkoi varsinainen jurmutus ja kyllä oppi olemaan kiusaamatta ketään enää ikinä. Siitä on jo vuosia, lapseni on jo aikuinen ja yhä hävettää ja mietin sitä lasta voiko hän hyvin.

Olet kasvattanut hirviön. Hyvä sentään, että myönsi virheensä. Nyt joku tuntuva rangaistus ja keskustelua siitä, miten kiusaaminen vaikuttaa kiusatun koko elämään vielä aikuisiälläkin.

Hienoa, että lapsen omatunto toimii. Oikeasti ne ’kivat’ suositut oppilaat ovat usein jossain määrin kiusaajia, joskus ihan johtavia kiusaajia. Vanhempien on tätä vaikea hyväksyä, ja kiusaamisia selvittävä opettaja saa usein vanhemmilta aika kiukkuisen vastaanoton. Mutta te olette oikealla tiellä. Nyt voisi miettiä, miten kiusatulta voisi pyytää anteeksi. Esim ottaa vanhempiin yhteyttä, ja kysyä, mitä voisi tehdä. Ja hyväksyä se, jos ei mitään, nyt kiusatun tarpeet tulee ensin.

Anteeksipyyntö ei tee tehtyä tekemättömäksi, mutta se voi auttaa kiusattua. Lapsellasi on omatunto, ja se on hyvä asia. Itse lähtisin nyt siitä, että kysyisin nuorelta itseltään, että mitä tilanteessa nyt pitäisi tehdä. Sieltä voi tulla järkeviä kun ajatuksia. Poika ottakoot vastuun tekemisistään, mutta ei ole hedelmällistä kenenkään suhteen lähteä miettimään kovia rangaistuksia. Nuoren omaa herännyttä oikeudentuntoa ei pidä nyt lähteä runnomaan katujyrällä matalaksi. Se ei auta edes kiusattua.

Vierailija kirjoitti:

Mä pistäisin laittaa esim tekstiviestillä että anteeksi tai kirjoittaa ihan perinteisesti kortin. Oo kiusatun vanhempiin yhteydessä mikä ois heistä parasta. Hyvä ois jos muutkin kiusaajat saataisiin mukaan, ehkä hekin jo ymmärtää miten lapsellista käytöstä heillä on ollut.

Kortin? Anteeksipyyntö henkilökohtaisesti olisi paikallaan jos kiusattu suostuu tapaamaan kiusaajaa.

Vierailija kirjoitti:

Poika kirjoittaa kirjeen, jossa pyytää anteeksi (sinä luet, että siinä ei ole mitään hölmöä). Ostatte suklaata kaveriksi ja viet pojan sairaalaan, että vie kirjeen ja suklaan henkilökohtaisesti perille ja pyytää samalla anteeksi.

Varmaan ottavatkin osastolle vieraita näin korona- ja lakko-aikaan.

No mikset huuda hänelle?!

Mulle kävi juuri samoin kuin poikasi kiusaamalle tytölle. Kiusaaminen ei edes ole kiusaamista, oikea termi on kidutus.

Itse menettäisin viimeisetkin järkeni rippeet, jos oma lapseni jäisi kiinni kiusaamisesta tai itse tulisi märisemään mulle. 

Vierailija kirjoitti:

Poika kirjoittaa kirjeen, jossa pyytää anteeksi (sinä luet, että siinä ei ole mitään hölmöä). Ostatte suklaata kaveriksi ja viet pojan sairaalaan, että vie kirjeen ja suklaan henkilökohtaisesti perille ja pyytää samalla anteeksi.

Ei missään tapauksessa tungeta sairaalaan, hullu ajatus. Anteeksipyyntö vanhempien kautta, ja kiusattua ei saa häiritä tällä. Kirje ja suklaa ja anteeksipyyntö siis vanhemmille.

Kiusattu tyttö voi sairastaa syömishäiriötä, voi siksi olla osastolla. Mun tytärtä on kiusattiin mm läskiksi (ei ollut läski vaan tosi pitkä, päätä lyhyemmät pojat kiusaajina) ym. Koulua piti vaihtaa ennen kuin loppui. Opettajista ei ollut mitään apua sen lopettamiseksi. Sairastui silti anoreksiaan, 2 hoitojaksoa sairaalassa ja vuosien kärsimys. Nyt onneksi voi paremmin❤️

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lapsesi voisi kirjoittaa tälle pojalle kirjeen, jossa kertoo nuo asiat ja pyytää anteeksi. Itse olisin kiusattuna arvostanut sellaista elettä.

Kiusattu on tyttö, mutta hyvä idea. Mun on vain tällä hetkellä mahdotonta miettiä, että onkohan se hyvä ratkaisu... Jos tuo kiusattu on niin huonossa kunnossa niin voiko tuo vain pahentaa tilannetta?

Ja kyllä itsekin jotain rangaistusta mietin, mutta mun on sitäkään ihan tosi vaikea miettiä... Hän oli kuitenkin reilu kun kertoi ja katuu selvästi. Ei sitäkään saa unohtaa... AP

Mua kiusattiin koulussa rajusti ja sanoisin että ehdottomasti kirjettä kehiin. Viesti on siinä mielessä huono että tyttö saattaa vaikka poistaa sen lukematta kun ajattelee että siinä on kuitenkin jotain nöyryyttävää

Jos on aidosti pahoillaan, ymmärtää myös, että ansaitsee rangaistuksensa. Eri asia, jos vuodattaa krokotiilin kyyneleitä manipuloidakseen sulta myötätuntoa ja välttääkseen seuraukset.

Ei se vielä mitään vastuun ottamista ole, että hakee äidiltä synninpäästöä ja myötätuntoa. Kyllä vastuu hiukan muuta tarkoittaa. Väärän teon kuuluukin tuntua pahalta. Nyt kun siloittelet ja vähättelet lapsesi teon vakavuutta, hänestä kasvaa kiero kaksinaismoralisti, joka pitää itse itseään viattomana pahoihin tekoihin. Syynä ovat aina ne muut.

Itse en päästäisi lasta vähällä noin törkeästä jutusta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Aika kevyesti mammat suhtautuvat väkivaltaan, jolla toinen on saatettu sairaalakuntoon. "Virheistä oppii ja silleen". Jotenkin en enää ihmettele, miksi lastensuojelussakaan ei puututa asioihin. Kaikkihan meistä tekee virheitä eikös juu ?

Miten sä toimisit tässä tapauksessa jos kyseessä olisi sun poikasi joka on kiusannut jotakuta?

Pitäisin huolen, että poika käsittää, miten vakavasta asiasta on kyse. En hyysäisi ja ymmärtäisi, koska väkivallassa ei ole mitään ymmärrettävää. Se on aina ja kaikissa tilanteissa yksiselitteisesti tuomittavaa. 

Vierailija kirjoitti:

Vain elukka kykenee kiusaamaan, menee lauman mukana.

Ei elukat kiusaa ketään eikä mitään. Eläin toimii vaistojensa mukaan eikä ajattele niinkuin ihminen. Eli nolo vertaus.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vain elukka kykenee kiusaamaan, menee lauman mukana.

Ei elukat kiusaa ketään eikä mitään. Eläin toimii vaistojensa mukaan eikä ajattele niinkuin ihminen. Eli nolo vertaus.

Nokkiminen on hyvin primitiivistä käytöstä, jota tekee henkilö joka ei hillitse itseään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Aika kevyesti mammat suhtautuvat väkivaltaan, jolla toinen on saatettu sairaalakuntoon. "Virheistä oppii ja silleen". Jotenkin en enää ihmettele, miksi lastensuojelussakaan ei puututa asioihin. Kaikkihan meistä tekee virheitä eikös juu ?

Miten sä toimisit tässä tapauksessa jos kyseessä olisi sun poikasi joka on kiusannut jotakuta?

Pitäisin huolen, että poika käsittää, miten vakavasta asiasta on kyse. En hyysäisi ja ymmärtäisi, koska väkivallassa ei ole mitään ymmärrettävää. Se on aina ja kaikissa tilanteissa yksiselitteisesti tuomittavaa. 

Ap:n aloituksessa käy ilmi että poika ymmärtää jo tekonsa, sen seuraukset ja katuu. Eikä ap ole poikaansa hyysännyt. Mitä sinä siis tekisit? Et antaisi pojalle koskaan anteeksi, muistuttaisit joka päivä asiasta, tuomittisit poikasi loppuiäkseen? Vai mitä?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vain elukka kykenee kiusaamaan, menee lauman mukana.

Ei elukat kiusaa ketään eikä mitään. Eläin toimii vaistojensa mukaan eikä ajattele niinkuin ihminen. Eli nolo vertaus.

Ihminen toimii vaistojensa mukaan, kuten muutkin eläimet.

Miehet panevat vaikka ilman ehkäisyä vaikkeivat lasta halua ja naiset synnyttävät vaikka maapallo on jo täynnä 🤷

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Aika kevyesti mammat suhtautuvat väkivaltaan, jolla toinen on saatettu sairaalakuntoon. "Virheistä oppii ja silleen". Jotenkin en enää ihmettele, miksi lastensuojelussakaan ei puututa asioihin. Kaikkihan meistä tekee virheitä eikös juu ?

Miten sä toimisit tässä tapauksessa jos kyseessä olisi sun poikasi joka on kiusannut jotakuta?

Pitäisin huolen, että poika käsittää, miten vakavasta asiasta on kyse. En hyysäisi ja ymmärtäisi, koska väkivallassa ei ole mitään ymmärrettävää. Se on aina ja kaikissa tilanteissa yksiselitteisesti tuomittavaa. 

Ap:n aloituksessa käy ilmi että poika ymmärtää jo tekonsa, sen seuraukset ja katuu. Eikä ap ole poikaansa hyysännyt. Mitä sinä siis tekisit? Et antaisi pojalle koskaan anteeksi, muistuttaisit joka päivä asiasta, tuomittisit poikasi loppuiäkseen? Vai mitä?

Kerroin jo mitä tekisin. Jos et ymmärrä, en voi auttaa. 

Vierailija kirjoitti:

Anteeksipyyntö ei tee tehtyä tekemättömäksi, mutta se voi auttaa kiusattua. Lapsellasi on omatunto, ja se on hyvä asia. Itse lähtisin nyt siitä, että kysyisin nuorelta itseltään, että mitä tilanteessa nyt pitäisi tehdä. Sieltä voi tulla järkeviä kun ajatuksia. Poika ottakoot vastuun tekemisistään, mutta ei ole hedelmällistä kenenkään suhteen lähteä miettimään kovia rangaistuksia. Nuoren omaa herännyttä oikeudentuntoa ei pidä nyt lähteä runnomaan katujyrällä matalaksi. Se ei auta edes kiusattua.

Tätä mäkin mietin. Mun mielestä hän oli kuitenkin reilu kun tuli kertomaan. Olisi hän voinut olla kertomattakin, mutta näin perjantaista asti että häntä vaivasi joku ja sitten hän viimein sai sanottua. Minusta tuo kertoo siitä, että asia oikeasti vaivaa häntä. Mun on kuitenkin tällä hetkellä jotenkin tosi vaikea miettiä että mikä riittää, kun eihän tuota voi mitenkään korvata. Oma lapseni oli tuossa osallisena samalla tavalla kuin moni muukin. Se että hän katuu, ei tee hänen tekoaan yhtään hyväksyttävämmäksi. Toisaalta mä haluan korostaa hänelle sitä, että on kiva, miten hänellä on huono omatunto kun on mokaillut tuolla tavalla. Se on terve merkki. Oon ihan hukassa nyt. AP

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Aika kevyesti mammat suhtautuvat väkivaltaan, jolla toinen on saatettu sairaalakuntoon. "Virheistä oppii ja silleen". Jotenkin en enää ihmettele, miksi lastensuojelussakaan ei puututa asioihin. Kaikkihan meistä tekee virheitä eikös juu ?

Miten sä toimisit tässä tapauksessa jos kyseessä olisi sun poikasi joka on kiusannut jotakuta?

Pitäisin huolen, että poika käsittää, miten vakavasta asiasta on kyse. En hyysäisi ja ymmärtäisi, koska väkivallassa ei ole mitään ymmärrettävää. Se on aina ja kaikissa tilanteissa yksiselitteisesti tuomittavaa. 

Ap:n aloituksessa käy ilmi että poika ymmärtää jo tekonsa, sen seuraukset ja katuu. Eikä ap ole poikaansa hyysännyt. Mitä sinä siis tekisit? Et antaisi pojalle koskaan anteeksi, muistuttaisit joka päivä asiasta, tuomittisit poikasi loppuiäkseen? Vai mitä?

Ei käy ilmi mitään tuollaista. Käy ilmi vain, että poika itkee ja kerää mammalta sympatiaa. Se ei ole sama asia kuin katuminen. Jos katumus on aitoa, poika ymmärtää, että väkivallanteosta tulee seurauksia eikä suinkaan päänsilittelyä. Seuraukset eivät tietenkään ole tuollaista "olet ikuisesti syntyinen" tyyppistä pelleilyä, vaan tässä hetkessä tuntuvia seurauksia.