"Miehellä oli kovat puheet isyydestä, mutta todellisuus olikin ihan muuta"

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vaikka olisi osallistuva isä, niin hänkin poimii rusinoita pullasta. Moni mies ei jousta yhtään työuransa ja harrastustensa suhteen, eikä varsinkaan unesta. Ok, harrastuksesta voi joustaa enintään joitakin kuukausia, jos vauvalla on koliikki. Tällaisen isän arjesta tulee kiireistä, aikataulutettua ja kokee siksi olevansa hyvä ihminen, vaikka vaimolla on aivan toisenlainen elämä, jotta mies yksin voi edelleen aikatauluttaa omaansa ja päättää hallitusti milloin esim. imuroi tai lukee kirjaa lapsille! 

Meillä se rintarinnan vanhemmuus alkoi siitä ensiparkaisusta. Valvottiin ns vuoroviikoin, kotityöt vuoroviikoin, molemmilla oli omat aikansa sille harrastamiselle, ystäville, jne. Tähän voisi kysyä onko se mies saanut sitä mahdollisuutta, kun niin moni nainen hävittää itsensä sinne vauvakuplaansa?

No, yhden läheiseni perheessä mies itse haluaa tehdä kahta vuoroa töissä vauvavuonna, ihan vain rahan takia. Välillä tekee myös viikonloppuja. Isyyslomaa piti lähes kolme viikkoa sentään. Tämä tietysti johtaa siihen, että lapsi ei rauhoitu lähes vieraalle isälle, isä ei saa lasta nukkumaan, päivärytmiä ei ole jne. Äiti ei todellakaan ole sukeltanut vauvakuplaan, mutta ei voi ottaa sataprosenttista vastuuta myös isän isyydestä. Tosi ikävältä tuntuu lukea, että edelleen syyllistetään äitejä siitä, ettei isä ota roolia kotona. Äiti ei voi olla äiti myös isälle.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Naiset nyt niitä valoja päälle. Sanat on vain sanoja. Äitiys on sen verran erikoisominaisuus, että nainen joutuu tekemään elämässään erilaisia valintoja kuin miehet. Aina pitää miettiä ENNEN sen perheen perustamista miten niiden omien arvovalintojen kanssa pärjää yksin. Kenenkään muun varaan ei voi sitä elämäänsä rakentaa.

Tässä hyvä kommentti siitä, miten miesten annetaan luistaa velvollisuuksistaan ja kaikki vastuu äideille.

Sitten ihmetellään miksi naiset ei tee lapsia. 

Isyys saadaan äidin armosta. Äiti on elämänantaja, joka päättää lapsen elämästä tai kuolemasta. Äiti päättää miten lapsen nälkää tyydytetään, imettämällä vai pullolla. JNE...Mitä siitä tulisi jos isät alkaisivat näistä asioista päättämään? Mitä enemmän on valtaa sitä enemmän on vastuuta. Mikään itsekeksimämme ideologia ei poista sitä, että biologia on tässä kohtaan epäreilu.

Lapsen isä voi päättää imetetäänkö vauvaa vai ei heti, kun hän itse pystyy imettämään.

Aplodeja. Mitä, jos mies sanoisi että vauvaa ruokikaan tuttipullolla, että hän saa sen saman ajan lapsen kanssa kuin äiti?

En usko että löytyy paljon äitejä jotka pahastuisivat siitä että isä alkaa ruokkimaan vauvaa. Tiedäthän että rintamaitoa voi pumpata valmiiksi ja laittaa tuttipulloon?

Vierailija kirjoitti:

Olihan siellä tosiaan kymmeniä vastauksia muutamasta miljoonasta suomalaisesta miehestä.

Hyvä saada huomio pois latokartanosta, missä äidit tappavat lapsiaan

Ikävää, että kuka tai toisiaan mikä tahansa voi saada lapsia.

Ylen sivulla miehet inisivät ja syyllistivät äitejä.

Hyvin harva äiti vetää lonkkaa vauvan synnyttyä. Turhan moni isä tekee niin.

Vierailija kirjoitti:

Ylen sivulla miehet inisivät ja syyllistivät äitejä.

Hyvin harva äiti vetää lonkkaa vauvan synnyttyä. Turhan moni isä tekee niin.

Juu, ja kyselykin oli syrjivä heidän mielestään, kun miehet eivät itse viitsineet vastata Ylen sivuilla olleeseen pyyntöön.

Tämän epäsuhdan on huomannut tuttavaperheessä, johon tuli vauva. Lapsen äidillä on niskassaan yösyötöt, vaipparalli, oma palautuminen, neuvolat, kaikki käytännön asiat. Mies puolestaan surkuttelee sitä, että itkevä vauva herättää hänetkin ja että omiin harrastuksiin ei pääse yhtä helposti kuin ennen. Lapsen äiti on tuskin edes haaveillut harrastavansa mitään vähään aikaan.

Me päädyimme eroon lapsen ollessa parivuotias juurikin siksi, että koin käytännössä olevani yh. Eron  jälkeen mies oli tyrmistynyt ettei pääse lenkille kun taaperoa ei voi jättää yksin  jne. Vastasin että sitä kutsutaan vanhemmuudeksi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Naiset nyt niitä valoja päälle. Sanat on vain sanoja. Äitiys on sen verran erikoisominaisuus, että nainen joutuu tekemään elämässään erilaisia valintoja kuin miehet. Aina pitää miettiä ENNEN sen perheen perustamista miten niiden omien arvovalintojen kanssa pärjää yksin. Kenenkään muun varaan ei voi sitä elämäänsä rakentaa.

Tässä hyvä kommentti siitä, miten miesten annetaan luistaa velvollisuuksistaan ja kaikki vastuu äideille.

Sitten ihmetellään miksi naiset ei tee lapsia. 

Ratkaisu on se, että lapsia tehdään entistäkin vähemmän. Se on sit voi voi kun ei niitä veronmaksajia ja vanhusten pesijöitä ole enää tarpeeksi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Naiset nyt niitä valoja päälle. Sanat on vain sanoja. Äitiys on sen verran erikoisominaisuus, että nainen joutuu tekemään elämässään erilaisia valintoja kuin miehet. Aina pitää miettiä ENNEN sen perheen perustamista miten niiden omien arvovalintojen kanssa pärjää yksin. Kenenkään muun varaan ei voi sitä elämäänsä rakentaa.

Tässä hyvä kommentti siitä, miten miesten annetaan luistaa velvollisuuksistaan ja kaikki vastuu äideille.

Sitten ihmetellään miksi naiset ei tee lapsia. 

Isyys saadaan äidin armosta. Äiti on elämänantaja, joka päättää lapsen elämästä tai kuolemasta. Äiti päättää miten lapsen nälkää tyydytetään, imettämällä vai pullolla. JNE...Mitä siitä tulisi jos isät alkaisivat näistä asioista päättämään? Mitä enemmän on valtaa sitä enemmän on vastuuta. Mikään itsekeksimämme ideologia ei poista sitä, että biologia on tässä kohtaan epäreilu.

Lapsen isä voi päättää imetetäänkö vauvaa vai ei heti, kun hän itse pystyy imettämään.

Molemmat vanhemmat on poltettava kerralla loppuun ja miehen herättävä imettämään sitä lastan naisen kansa.

Äiti imettää, mies röyhtäyttää ja vaihtaa vaipan ja pesee pyllyn jos on tarvis. Kas noin, hommat on jaettu puoliksi.

eli nainen makaa ja mies tekee kaiken = homma jaettu puoliksi?

Sä et kyllä ole koskaan imettänyt. Multa tuli maitoa hitaasti ja vauva nukahteli tissille, vaikka miten yritin pitää hereillä. Jos ajattelin, että vauva nukkuu ja liikahdin, alkoi imeminen. Istuin siinä sohvalla joskus pari tuntia putkeen enempää liikahtelematta. Vaikka mulla oli hyvä asento ja imetystyyny, niin mun selkään sattui ihan jumalattomasti ja halusin vaan päästä siitä pois "makaamasta". Jos noista vaihtoehdoista saisin valita, niin olisin valinnut röyhtäyttämisen ja vaipan vaihdon oheistoimineen. Tosin aika nopeasti jouduttiin siirtymään korvikkeeseen, kun ei ne imetysmaratonitkaan lisänneet maidontuotantoa.

Tuttua itselle.

Ei voi hoitaa koskaan yöheräilyä. Valittaa jos havahtui yöllä tai aamulla tippaakaan liian aikaisin.

Valittaa miten elämä on lapsen myötä kurjistunut, valuittaa tätä myös lapselle kovaan ääneen.

Ei päästä vaimoa harrastamaan tai kauppaan, koko ajan pitää saada omaa aikaa vapaalla perheestä. Joka viikonloppu pitäisi saada lapsi johonkin yökylään jotta saisi vapaata.

Ei puhettakaan että kiinnostaisi mikään kesäloma, viikonloppu tekeminen perheen kanssa, koko ajan pitäisi saada harrastaa omineen tai olla yksin kotona.

Ja suuri osa tilanteista, joissa päädytään että jonkun perushoitotoimenpiteen tekee hän, kylkiäisenä saa tuhahtelua ja valitusta, miten ei millään jaksaisi.

Alunperin pohdin vauvavuoden aikana, että eroaisin. En uskaltanut, ja toivoin että homma muuttuu. Lapsi pian kolme ja nyt alkaa näyttää sellaiselta työnjaosta, mitä aina olisi pitänyt olla. Toki tarkoittaa, että toista lasta ei varmasti ole tulossa,koska oli niin rankkaa (kuulemma minulle... ilmeisesti koska en mukisematta hoitanut 95% vauvasta) ja iso työ ja monet kriisit on käyty läpi.

Suuri pettymys tämä oli, ja oma tuska olisi ollut paljon lievempi kun olisin todennut alkuun, että jos sitä intoa ja kykyä lapsenhoitoon ei ilmene, ei sitä kannata odottaa. Ero tai ulkopuolinen hoitaja aina. Mitään ei kannata laske miehen varaan tai toivoa että kyllä se sieltä muuttuu.

Vierailija kirjoitti:

Tämän epäsuhdan on huomannut tuttavaperheessä, johon tuli vauva. Lapsen äidillä on niskassaan yösyötöt, vaipparalli, oma palautuminen, neuvolat, kaikki käytännön asiat. Mies puolestaan surkuttelee sitä, että itkevä vauva herättää hänetkin ja että omiin harrastuksiin ei pääse yhtä helposti kuin ennen. Lapsen äiti on tuskin edes haaveillut harrastavansa mitään vähään aikaan.

Tästä tuli mieleen miespuolinen tuttava, joka vielä viisikymppisenä haihattelee hankkivansa lapsen, kun vaan se sopiva synnytysikäinen(!) nainen osuisi kohdalle. Kerran se pohdiskeli ääneen, että joo kyllä pitäisi sitten järjestää niin, että äiti nukkuu vauvan kanssa eri huoneessa talon toisella puolella, kun hän kuitenkin tarvitsee yöunensa (toisin kuin se nainen ilmeisesti). Kelatkaa, näin todellisuudesta vieraantuneita äijiä löytyy. 

Vierailija kirjoitti:

Tuttua itselle.

Ei voi hoitaa koskaan yöheräilyä. Valittaa jos havahtui yöllä tai aamulla tippaakaan liian aikaisin.

Valittaa miten elämä on lapsen myötä kurjistunut, valuittaa tätä myös lapselle kovaan ääneen.

Ei päästä vaimoa harrastamaan tai kauppaan, koko ajan pitää saada omaa aikaa vapaalla perheestä. Joka viikonloppu pitäisi saada lapsi johonkin yökylään jotta saisi vapaata.

Ei puhettakaan että kiinnostaisi mikään kesäloma, viikonloppu tekeminen perheen kanssa, koko ajan pitäisi saada harrastaa omineen tai olla yksin kotona.

Ja suuri osa tilanteista, joissa päädytään että jonkun perushoitotoimenpiteen tekee hän, kylkiäisenä saa tuhahtelua ja valitusta, miten ei millään jaksaisi.

Alunperin pohdin vauvavuoden aikana, että eroaisin. En uskaltanut, ja toivoin että homma muuttuu. Lapsi pian kolme ja nyt alkaa näyttää sellaiselta työnjaosta, mitä aina olisi pitänyt olla. Toki tarkoittaa, että toista lasta ei varmasti ole tulossa,koska oli niin rankkaa (kuulemma minulle... ilmeisesti koska en mukisematta hoitanut 95% vauvasta) ja iso työ ja monet kriisit on käyty läpi.

Suuri pettymys tämä oli, ja oma tuska olisi ollut paljon lievempi kun olisin todennut alkuun, että jos sitä intoa ja kykyä lapsenhoitoon ei ilmene, ei sitä kannata odottaa. Ero tai ulkopuolinen hoitaja aina. Mitään ei kannata laske miehen varaan tai toivoa että kyllä se sieltä muuttuu.

Mites ajattelit miehen olevan tukenasi, jos sairastut tai kohtaat jonkun suuren henkilökohtaisen kriisin? Luiskaan vaan tuollainen itsekäs omaan napaan tuijottelija.

Nyky -isät osallistuvat, huolehtivat esimerkillisesti  ja välittävät lapsistaan.

Tämän saamme todeta joka arkipäivä päiväkodissamme, missä suurin osa hakijoista ja tuojista/asioiden hoitajista ovat pk-lasten isiä ja kerrassaan luontevan läsnä lapselleen isänroolissaan. 

Yle julkaisee verorahoitteista misandriaa