Opettajaksi opiskelevalle, joka ei usko älykkyyden synnynnäisyyteen

Koulutus on suuri huijaus. Ei ole järkeä opiskella kun ei kuitenkaan saavuta sitä mitä haluaa.

Kaikille tasapalkka ja sama arvostus. Ammatit ovat kutsumus.

[quote author="Vierailija" time="23.09.2015 klo 16:17"]

[quote author="Vierailija" time="23.09.2015 klo 16:14"]

[quote author="Vierailija" time="23.09.2015 klo 16:04"]

[quote author="Vierailija" time="23.09.2015 klo 15:57"]

Älykkyys ei määritä oppimistuloksia. Kyky itsesäätelyyn, oppimisstrategioiden käyttö, motivaatio, opiskeluun käytetty aika ja kyky sietää epämukavuutta määrittävät.

t. opettaja

[/quote]

Älykkyysmittausten tulosten ja koulumenestyksen korrelaatio on erittäin vahva. Korrelaatio vielä vahvistuu yliopistoissa ja myöhemmällä akateemisella uralla.

[/quote]Jo tuntisit oppimistutkimusta, tietäisit, että merkittävin oppimiseen vaikuttava tekijä on time on task, oppimiseen käytetty aika. -10

[/quote]

Jos tuntisit oppimistutkimusta, etkä vain esittäisi tuntevasi ja käyttäisi sitä tuollaisena ad hominem nolla-argumenttina, niin tietäisit, että käytetty aika on vain yksi muuttujista, eikä mitenkään mitätöi lahjakkuuden hyvin keskeistä merkitystä.

[/quote]

Mitä on "lahjakkuus"? Luulin, että puhut älykkyydestä.

Mainitsemani seikat vaikuttavat älykkyyttä enemmän siihen, miten ihmiset pärjäävät koulussa ja onnistuvat kehittymään. Koulun tarkoitushan on auttaa kaikkia kehittymään. -16

[quote author="Vierailija" time="23.09.2015 klo 15:57"]

Älykkyys ei määritä oppimistuloksia. Kyky itsesäätelyyn, oppimisstrategioiden käyttö, motivaatio, opiskeluun käytetty aika ja kyky sietää epämukavuutta määrittävät.

t. opettaja

[/quote]

Älykkyydellä ja koulumenestyksellä ei olekaan välttämättä mitään tekemistä keskenään. Normi koulu on äärimmäisen turhauttavaa älykkäälle ja esim. matemaattisesti lahjakkaalle, koska alkeita jauhetaan vuosi toisensa jälkeen, mielekkyys ja haasteet puuttuvat. Jos ei ole mitään haastetta, ei opi työkaluja niiden voittamiseen.

[quote author="Vierailija" time="23.09.2015 klo 16:34"]

Mitä on "lahjakkuus"? Luulin, että puhut älykkyydestä.

Mainitsemani seikat vaikuttavat älykkyyttä enemmän siihen, miten ihmiset pärjäävät koulussa ja onnistuvat kehittymään. Koulun tarkoitushan on auttaa kaikkia kehittymään. -16

[/quote]

Lahjakkuus ja älykkyys ovat tämän koulukysymyksen kontekstissa pitkälle yhteneviä käsitteitä. Lahjakkuuden voi toki ymmärtää laajemmin myös niihin synnynnäisiin piirteisiin, jotka oppimista edesauttavat. Yhtäkaikki kyse on pitkälle synnynnäisistä ominaisuuksista. 2-vuotiaana tehdyt reaktiotestit korreloivat neljävuotiaana tehtyjen älykkyystestien kanssa (ja käänteisesti impulsiivisuustestien kanssa, kuuluisa vaahtokarkkikoe), mikä korreloi vahvasti lukemaan oppimisen nopeuden kanssa, lapsen päässälaskutaidon kanssa ja ensimmäisten koululuokkien osaamistason kanssa, mikä korreloi myöhempien luokkien numeroiden kanssa, mikä korreloi SAT (tai ylioppilaskirjoitusten, ja älykkyystestien tulokset etenkin matematiikan) kanssa, mikä korreloi myöhemmän akateemisen tai muun uramenestyksen kanssa.

Aivan pienestä pitäen koko elämän mitassa on tutkitusti erittäin vahva korrelaatio synnynnäisen älykkyyden ja erilaisen kognitiivisen suoriutumisen kanssa, ml. koulumenestys. Peruskoulussa tämä korrelaatio hieman heikkenee, mutta ei merkittävästi. Lahjakkuuden merkitys tosiasiassa korostuu siinä, että korrelaatio pysyy vahvana siitä huolimatta, että lahjakkuus, etenkään poikien kohdalla, ei todellakaan aina korreloi ahkeruuden ja suoritustavoitteellisuuden kanssa.

Eli osaamiseen toki vaikuttavat ahkeruus, asenne ja vastaavat, mutta vain rajallisesti, eivät lahjakkuutta enemmän. Jos oppilaalla ei ole lahjoja, ja tämä on enemmistö oppilaista, kympin oppilaaksi lukion pitkässä matematiikassa ja fysiikassa, niin mikään määrä noita luettelemiasi tekijöitä ei oppilaasta sellaista tee. Ei edes siitä eturivin tytöstä. Noiden "tärkeimpinä" pitämiesi muuttujien vaikutus on siksi rajallinen.

Lahjakkuus voi silti kympin oppilaan matematiikassa ja fysiikassa tehdä laiskasta ja asennevammaisestakin pojasta, joka todella rupeaa työskentelemään vasta yliopistolla. Sitten ihmetellään yhteiskunnallisena kysymyksenä, että mitkä piilorakenteet suosivat matemaattisilla aloilla poikia/miehiä, vaikka kyse on geneettisestä variaatiosta, jonka vaikutus aikuisiän menestykselle on koulun antamia "eväitä" merkittävämpi. Niillä kiltteydestä ja ahkeruudesta saaduilla numeroilla ei tässä välissä ole enää niin suurta merkitystä. Tulee vastaan raja, etenkin vaativilla matemaattis-teknisillä aloilla, josta ei ilman riittävää synnynnäistä älykkyyttä ylitse pääse.

Näistä asioista on niin valtavasti tutkimusta, yhä uudelleen verifioitua, että sitä ei kumoa jonkin peruskouluaatteen julistusluontoinen opinkappale, joka on ideologisin lähtökohdin ujutettu osaksi opettajankoulutusta ja toivottua opettajien lähestymiskulmaa, koska sitä pidetään hyvänä ja toivottavana, vaikka se ei pidä paikkaansa.

[quote author="Vierailija" time="24.09.2015 klo 10:52"]

Koulutus on suuri huijaus. Ei ole järkeä opiskella kun ei kuitenkaan saavuta sitä mitä haluaa.

Kaikille tasapalkka ja sama arvostus. Ammatit ovat kutsumus.

[/quote]

Jokainen tietää että tasapalkka on oikea ratkaisu. On väärin palkita älykkäitä synnynnäisestä ominaisuudesta korkealla palkalla. Se on väärin!

Jos on katsonut omia ja muiden lapsia lähempää, ja nähnyt heidän kasvavan, näkee ihan päältä että ihmisillä on luontaisesti erilaisia lahjakkuuksia. Karkeasti ottaen, joku juoksee kevyesti ja nopeasti heti liikkeelle lähdettyään, toinen on fyysisesti erilainen, kömpelömpi, eikä opi juoksemaan kunnolla ikinä. Eivät he ole eri arvoisia, vain erilaisia. Ja on turha sanoa että se lyhytsäärinen pihtikinttuinen lattajalka ei vain ole harjoitellut tarpeeksi. Heillä nyt vain on jo fyysisesti erilaiset lähtökohdat. Tämä on urheilumaailmassa ihan tunnustettu tosiasia, miksi se matematiikassa on tabu? Jos sitten tämä kömpelömpi onkin avaruudellisessa hahmottamisessa ja matemaattisessa ajattelussa luontaisesti notkeampi ja ketterämpi, siitä ei saisikaan puhua eikä siihen saisi kannustaa tai panostaa, tai valmentaa saamaan lahjoistaan kaikki irti ja ylittämään itsensä? Se, että toista estetään toteuttamasta luontaisia taipumuksiaan ei tuo niitä toiselle yhtään enempää.

Jos lapsia rohkaistaan toteuttamaan itseään sen suuremmin asioita arvottamatta, he haluavat tehdä ja kokeilla paljon asioita vapaaehtoisesti. Jotkut ovat urheilullisia eikä heitä tarvitse pakottaa joka ilta sinne jalkapallokentälle, heitä pitää lähinnä pakottaa välillä kotiin nukkumaan. Jotkut ovat matemaattisia (tms) ja pohtivat huvikseen yhtälöitä ja matemaattisia ja fysikaalisia lainalaisuuksia syödessään aamupuuroa ja pestessään hampaita, ja se heille sallittakoon.

Vähän asian sivusta, mutta matemaattisten ongelmien on tutkittu olevan miespuolisille palkitsevampia. Eli mitattiin aivosähkökäyrää, kun opiskeljat (yliopisto) ratkoi matemaattisia ongelmia. Miehillä selvästi ratkaisun saaminen aiheutti toimintaa, naisilla ei. Tästä tehtiin päätelmä, että naisilla ei saisi (varmaan poikkeuksia, mutta keskimäärin) matikasta "kiksejä", joka on osatekijä varmasti siinä, että miehet pärjää paremmin matemaattisissa aineissa ja monet huippumatemaatikot on miehiä.

[quote author="Vierailija" time="24.09.2015 klo 14:45"]

[quote author="Vierailija" time="24.09.2015 klo 10:52"]

Koulutus on suuri huijaus. Ei ole järkeä opiskella kun ei kuitenkaan saavuta sitä mitä haluaa.

Kaikille tasapalkka ja sama arvostus. Ammatit ovat kutsumus.

[/quote]

Jokainen tietää että tasapalkka on oikea ratkaisu. On väärin palkita älykkäitä synnynnäisestä ominaisuudesta korkealla palkalla. Se on väärin!

[/quote]

Tuon tajuaa vain älykäs. Samasta syystä älykkäät eivät myöskään hanki autoa, koska tajuavat auton hankinnan haitat ympäristölle.

Olen opettaja ja minusta ihmisissä on älykkyyseroja ja niillä on merkitystä. Ne eivät kuitenkaan ole kaikki, koko merkitys asioiden oppimisessa ja oppimattomuudessa. Asenteella on iso merkitys ja sitten sanoisin, että pikkulapsi ajalla. Sillä on iso väli miten vanhemmat opettavat katsomaan maailmaa ja suhtautumaan asioihin. Kannustetaanko kyselemään vai lannistetaanko kysymykset häiritsevinä pois. Pienelle lapselle voi opettaa hirveän paljon tai hirveän vähän melko samantyyppisellä käytöksellä. Esim matikka, kun äiti keittää kahvia ja lapsi haluaa tulla hommaan mukaan. Saako se lapsi ylipäätään tulla siihen säätämään. Laskeeko äiti mitat ääneen 1, 2, 3.. vai laskeeko vain päässään. Ensimmäinen äiti opetti juuri lastaan hahmottamaan lukumääriä. Sitten se, että puhutaanko ja pohditaanko kotona asioita. Onko lapsen maailma sellainen, että asiat vaan tapahtuu vai selitäänkö siellä miksi ja pohditaanko yhdessä, jolloin lapsi oppii helposti miten asioita voi päätellä.

Jo ekaluokkalaiset lapset on ihan eri viivalla koulunkäynnin suhteen sen mukaan ollaanko kotona kiinnostuneita siitä koulunkäynnistä vai ei. Lapsi oppii vanhempien asenteesta, että onko tällä väliä. Lisää ne oppivat siitä tarkistavatko vanhemmat, että läksyt on tehty vai onko silläkään väliä. 

Matikka tai ne kielet on helpompia toisille kuin toisille. Jokainen voi kuitenkin tiettyyn rajaan asti oppia kaiken. Kysymys on ajasta ja opettamisesta. Mutta jos matikka on synnynnäisesti helppoa sen harjoitteleminen on myös helpompaa ja mielekkäämpää, jolloin sitä tulee tehtyä enemmän.

Minäkin voisin oppia kiinaa. Oppisin jos opettelisin, olen tästä ihan varma. Mutta koska minulla ei ole oikein kiinnostusta siihen ja se veisi aika paljon aikaa niin en edes viitsi aloittaa. 

Minä kyllä oppilaana ainakin haluaisin uskoa että minusta voi tulla kympin oppilas joka aineessa jos vain teen töitä. Se että omaa tasoa ei voisi kehittää on kaikkein surullisin ajatus. 

Olen huono humanistisissa aineissa ja etenkin kielissä ja tuntuu ettei minulla ole vaikutusvaltaa asiaan. Jotenkin se latistaa sen viimeisenkin motivaation noihin aineisiin kun oikeasti yritän ja sitten kaverini vetäisee kympin vaikka ei edes yritä. Tunnen itseni tyhmäksi ja huonoksi ruotsin ja YH:n tunneilla. 

Matematiikassa ja fysiikassa toisaalta ymmärrän asiat helposti ja ne toisaalta ovat kympin aineitani. Noh, niihin minulla riittää sitten siinä määrin motivaatio että opettaja joutuu jatkuvasti etsimään minulle lisää tehtäviä. Näissä aineissa saan kymppejä, ja tunnen oppivani ja itseni hieman fiksuksikin.

Pointtini on siinä, että jos jokin asia sujuu siitä yleensä tulee oppilaalle kiinnostavaa, kun taas joissain aineissa ei ehkä jaksa edes yrittää kun tuntee yksinkertaisesti olevansa tyhmä.

Siksi mietin että ei ehkä ole oppimisen kannalta kovin järkevää julistaa oppilaille että heidän tasonsa on tämä, se on geeneissä eikä sillä ole väliä mitä teet. Koska sitten kuolee se viimeinenkin motivaatio. Ja uskoisin kyllä että melkein mitä vain voi oppia, mutta jotkut oppivat toisia asioita toisia helpommin. Minäkin sain kasin ruotsista kun jaksoin opetella. Jouduin kuitenkin panostamaan siihen kurssiin enemmän kuin matikkaan ja fysiikkaan yhteensä, ja sain noista molemmista kympin. Olen varmaankin keskimääräistä lahjattomampi kielellisesti, mutta silti pystyin oppimaan. Jos en olisi harjoitellut olisin saanut vitosen. 

[quote author="Vierailija" time="24.09.2015 klo 13:08"]

Minä en oppinut matikkaa en sitten millään, edes kertotaulu ei ole ulkomuistissa. Mulla on ollut aina todella huono muisti ja numeromuisti vielä oikein korostuneen huono. Olin peruskoulun 2 luokasta asti erityisluokassa. En vain oppinut ja opettaja luuli johtuvan asenteesta ja nolasi mua useaan otteeseen luokan edessä. Se pahensi tilannetta, enkä lopulta uskonut enää oppivani ollenkaan ja aloin pelkäämään matikkaa vedin päivittäin pääni sekaisin tai lintsasin, koska en olisi kestänyt koulua selvinpäin. Ammattikoulun lopetin koska en saanut käyttää kahviin kassana laskinta, vaan mun piti laskea päässä kaikki. Menin paniikkiin ja masennuin entisestään ja jätin koulun käymättä.

[/quote]

Olen sattumoisin naimisissa lisensiaatin kanssa. Itse en ole käynyt apukoulua pidemmäs. Kansakoulu meni rimaa hipoen läpi. Varsinainen osaamiseni on kuvataide jossa olen keskinkertainen keikari. Täysin itseoppinut sormiväreillä opiskellut.

Kuvataiteella en naistani hurmannut vaan muilla lahjoillani (kiitos Jeesukselle). Olemme keskustelleet asiasta monesti viini-illallisella ja hän myöntää että älykkäillä on liian pitkä etumatka ja valmiiksi pedattu elämä, kun vertaa vaikkapa lievästi kehitysvammaisiin tai tavis väkeen joka loppupelissä pyörittää koko yhteiskuntaa. Liian suuret palkat pitää verottaa duunareiden tasolle. On pelkästään etuoikeus että pääsee lääkikseen. Ei siitä pidä maksaa lisää liksaa. SE ON ETUOIKEUS, JOHON MUILLA EI OLE MAHDOLLISUUTTA. Se pitäisi jo tajuta.

Joka kerta vituttaa kun joku korkeasti koulutettu väittää että kovalla työllä on ansaittu... Paskat on. Teillä on valmiiksi pedattu elämä ja se on muiden kustannuksella hankittu.

Opettajien on myönnettävä että muilla on liian pitkä etumatka. Meidän poika oppi lukemaan jo kolmevuotiaana nyt hän aloitti koulun ja on opettajan mukaan kolmasluokkalaisen tasolla. Minä tietysti olen ylpeä mutta kyllä poikani saa vähän liian helpolla elämässä kaiken.

Voi jestas, tästä tulikin näin iso juttu :D

Mä en oo tutkija vaan _tuleva_ (oppimispsykologiat sun muut on mulla vielä opetteluvaiheessa) opettaja, joten en aio alkaa etsimään mitään hienoja vasta-argumentteja tähän.

Toki esim. matikka on toiselle helppoa ja toiselle vaikeaa. Tämä tarkoittaa sitä, että jälkimmäisen pitää tehdä enemmän töitä oppiakseen. Mutta molemmilla on mahdollisuudet samaan.

Olen siis edelleenkin sitä mieltä, ettei älykkyys ole synnynnäistä, ja sitä ajatusta aion myös tuleville oppilailleni viestiä. En tietenkään laiskuudesta syyttämällä, vaan kannustamalla opiskelemaan. Ja tietysti huomioin oppilaiden kehitysvaiheet, ja annan sen mukaisia tehtäviä.

Se opeopiskelija

[quote author="Vierailija" time="23.09.2015 klo 13:58"]

[quote author="Vierailija" time="23.09.2015 klo 13:51"]

Minusta on väärin että älykkäillä on usein kokeampi palkka. Esimerkiksi lääkärit ovat todella hyvä esimerkki siitä miten epäreilu yhteiskunta meillä on. Lääkäri ja vammainen.

Vammainen ei koskaan pääse kovalla työllä lääkäriksi. Vammainen ei myöskään saa koskaan yhtä korkeaa palkkaa vaikka ylittäisi itsensä ja tasonsa opiskelemalla ahkerasti. Se on väärin.

Minusta vammaisten jotka ylittävät omat rajansa pitäisi saada vähintään yhtä ja hieman korkeampaa kuukausipalkkaa kuin lääkäreiden.

[/quote]

Vammainen joka pääsee macs donaldsiin töihin ansaitsisi saman verran kuin lääkäri?

Minusta se kuulostaa kohtuulliselta. Jokainen ylittää omalla tasollaan itsensä ja harjoittelee ahkerasti. Lääkäreiden palkoista voisi leikata reippaasti pois.

[/quote]

Lääkäriys on kutsumusammatti ihan kuin kaikki ammatit ovat.

Sen pitkä koulutus ei voi olla syynä korkeaan palkkaan tai se että ollaan vastuussa ihmiselämästä. Ei antibioottejen määrääminen oikeasti ole hirveän vaikeaa hommaa...

Ehkä joku kirurgin ammatti on elämän ja kuoleman asioita. Enemmän bussikuski vastaa elämästä kuin tavallinen lääkäri. Silti bussikuski tienaa vähemmän.

Jos kehitysvammainen opiskelee kymmenen vuotta hitsaajaksi ja lopulta saa ammatin niin minusta olisi kohtuullista että hän tienaisi enemmän kuin nykyiset lääkärit.

Palkkoja pitäisi vähän hutkia ja tutkia. Niin monessa ammatissa on omituisen korkeita palkkoja kun vertaa vaikkapa hitsaajan palkkaan, joka on todella haastava ja raskas työ, kun verrataan lääkäriyteen. Hoitajatkin tekevät raskaampaa ja haastavampaa työtä kuin lääkärit.

On väärin antaa rahaa siitä hyvästä että joku on päässyt älynlahjoillaan lääkikseen. Moni muukin haluaisi mutta ei pääse kun ei äly riitä. Miksi siitä hyvästä piää antaa vielä korkeaa palkkaa?????+

HALOO.

[quote author="Vierailija" time="24.09.2015 klo 10:36"]

[quote author="Vierailija" time="23.09.2015 klo 22:11"]

 Totuus on että häntä painostettiin käyttämään lahjaansa eli työtä piti tehdä jotta lahjakkuus puhkesi kukkaan.

[/quote]

sinä et tiedä mitään.

[/quote]

Lahjakas säveltäjä lähinnä leikkii. Ei säveltäjän tarvitse lahjakkaana tehdä erityisesti töitä vaan työ on lahjakkaalle ammattilaiselle nautinnollista leikkiä.

Te ette tiedä mitään ammattilaisuudesta. Minä esimerkiksi olen ammattilainen ja kun teen työtäni niin se on kuin lasten leikkiä. Leikin kyvyilläni. En kyllästy enkä näe mitään rajoja. Kykenen tekemään töitäni vahvasti päihtyneenäkin eikä se häiritse vaan pikemminkin työni saa aivan uusia ulottuvuuksia. En todellakaan suosittele päihtymään työtä tehdessä, jos ette ole tarpeeksi hyviä. Hyvää ei häiritse mikään.

Minä olen alani ammattilainen ja paras. Te ette ole mitään.

Minä en oppinut matikkaa en sitten millään, edes kertotaulu ei ole ulkomuistissa. Mulla on ollut aina todella huono muisti ja numeromuisti vielä oikein korostuneen huono. Olin peruskoulun 2 luokasta asti erityisluokassa. En vain oppinut ja opettaja luuli johtuvan asenteesta ja nolasi mua useaan otteeseen luokan edessä. Se pahensi tilannetta, enkä lopulta uskonut enää oppivani ollenkaan ja aloin pelkäämään matikkaa vedin päivittäin pääni sekaisin tai lintsasin, koska en olisi kestänyt koulua selvinpäin. Ammattikoulun lopetin koska en saanut käyttää kahviin kassana laskinta, vaan mun piti laskea päässä kaikki. Menin paniikkiin ja masennuin entisestään ja jätin koulun käymättä.

[quote author="Vierailija" time="24.09.2015 klo 10:42"]

Tuohon matikkakysymykseen: oppilaat ovat eri vaiheessa oppimisessaan. Nämä, joilla onnistuu helpommin, omaavat jäsentyneemmät tietorakenteet ko. asiasta. Heidän on siis helpompi työskennellä, koska ovat sisäistäneet aiemmat asiat paremmin ja esim. työmuisti ei ylikuormitu uudesta asiasta. Näin ollen he voivat käyttää voimavarojaan uuden oppimiseen helpommin kuin toiset.

[/quote]

Mutta eikö kysymys ole nyt siitä, miksi toiset sisäistävät asiat hetkessä, kun toisilla saman asian sisäistämien vie vuosia, jos onnistuu lainkaan. Minusta kyse on älykkyydestä tai lahjakkuudesta. Lahjakas omaksuu opetettavan sisällön nopeasti tai jopa osaa sen jo valmiiksi "intuitiivisesti".

Peruskoulun ongelma on, että lahjakkuus tunnistetaan ja tunnustetaan vain liikunnassa ja taideaineissa. Akateemisissa aineissa aihe on tabu, josta ei keskustella. Tässä hukataan valtavasti potentiaalia kun lahjakkaiden kehitystä ei tueta.

Minua ei ainakaan motivoinut opiskella kun huomasin että paras kaverini teki kotitehtävät viidessätoista minuutissa koulun viimeisellä tunnilla ja minulta ne vei aikaa kaksi tuntia koulun jälkeen. Hän usein tuli hakemaan minua ulos leikkimään.

Koin tilanteen epäoikeudenmukaisena ja jätin kotitehtävät tekemättä, muuten en olisi päässyt ulkoilemaan. No kaverista tuli myöhemmin juristi. Minusta tuli postinjakaja. 

Onko tämä oikeudenmukaista?

Jostain syystä kaikki eivät pääse lääkikseen...

Miksi lääkäreiden siis pitää saada niin korkeaa palkkaa?

Miksi kaikkensa eteen tehnyt työssä käyvä kehitysvammainen ei saa samaa palkkaa vaan äärimmäisen alhaista?

Missä oikeus?

[quote author="Vierailija" time="24.09.2015 klo 10:42"]

Tuohon matikkakysymykseen: oppilaat ovat eri vaiheessa oppimisessaan. Nämä, joilla onnistuu helpommin, omaavat jäsentyneemmät tietorakenteet ko. asiasta. Heidän on siis helpompi työskennellä, koska ovat sisäistäneet aiemmat asiat paremmin ja esim. työmuisti ei ylikuormitu uudesta asiasta.Näin ollen he voivat käyttää voimavarojaan uuden oppimiseen helpommin kuin toiset.

Näinkö teille todella opetetaan? Koska tuo ei pidä tiedetyn ja tutkitun valossa paikkaansa. Jos ikinä opetat ryhmää lapsia lukemaan, jotka vielä eivät lukea osaa (nykyäänhän moni jo osaa kouluun tullessaan, joten vertailu ei heidän osaltaan onnistu) niin huomaat kuinka muutama luokan lapsista oppii lukemaan sujuvasti jo ennen syyslukukauden puoliväliä, kun toiset tavaavat vielä toisella luokalla.

Samoin matematiikassa. Yhdelle lapselle 11-4=? voi olla tavattoman vaikeaa, kun taas toinen laskee sujuvasti 47 x 33, eikä kummankaan taustalla tarvitse olla mitään matematiikkaan perehtymistä tai perehtymättömyyttä ennen koulutien alkua. Yleensä nopeasti lukemaan oppiminen ja sujuvasti päässä laskeminen korreloivat samoissa oppilaissa, aivan kuten pitkään tavaaminen ja peruslaskujen kanssa kamppaileminen.

Puhut nyt jatkuvasti hankittavista kognitiivista valmiuksista, aivan kuin aivot olisivat tyhjä taulu, johon tuo osaaminen pitää kirjoittaa, ja mikä kaikille voidaan kirjoittaa. Tietokonevertaus on tässä sopiva. Kaikilla ei ole yhtä nopeaa prosessoria. Älykkyys korreloi läpi ihmisiän vahvasti aivojen reflektionopeuden kanssa. (Eli esimerkiksi fmri-kuvantamisella nähdään, kuinka nopeasti aivot vastaavat silmään tulevaan valoärsykkeeseen, tai kuinka nopeasti aivoista lähtee käsky painaa nappia vastineena kuvaruudulla tapahtuvaan muutokseen.)

Yhteys älykkyysmittauksiin selittyy sillä, että koulu ja älykkyystestit mittaavat saman tapaisia asioita.

Yhteys selittyy sillä, että yleisälykkyys (g) edesauttaa koulussa menestymistä, Peruskouluideologia, kiltteydestä ja ahkeruudesta palkitseminen, murrosiän vaikutus ja eriaikaisuus, poikien viihtymisvaikeudet, kaveripiirin arvostus opiskelulle ja vastaavat tekijät tätä hieman numeerisesti hämärtävät, vaikka korrelaatio siitä huolimatta toki säilyy vahvana, mutta tulet sen erityisesti huomaamaan, jos koskaan päädyt opettamaan lukion pitkää matematiikkaa ja fysiikkaa. Silloin useimmilla ei enää ahkeruus yksin riitä kymppiin vaikka mitä tekisivät ja huomaat, että luokassa on myös 1-2 oppilasta, jotka pärjäävät hyvin, vaikka vaikuttavat kovin laiskoilta ja jättävät usein läksyt tekemättä. Eikä lukion matematiikan vaikeustaso ole yhtään mitään verrattuna niihin haasteisiin, joita yliopistouralla kohtaa, saati jos aikoo tuolla uralla pärjätä. Tällöin lahjakkuus, vaikka vaatii tuekseen ahkeran työn ja hitusen onnea, on välttämätöntä.

Meillä taitaa olla tuon suhteen vain se ero, että sä mietit synnynäistä lahjakkuutta, mä oppilaiden kehitysvaiheita oppisisällön suhteen.

Ero on siinä, että synnynnäinen lahjakkuus vaikuttaa vahvasti siihen, mitä kehitysvaiheita oppilaat pystyvät saavuttamaan ja kuinka helppoa/vaikeaa se heille on.

[quote author="Vierailija" time="24.09.2015 klo 10:50"]

En itse usko geenien vaikutukseen. Uskoin ennen, mutta sitten luovuin siitä uskosta ja totesin, ettei sellaista ole. Usko geeneihin on itseään toteuttava ennuste. Usko siihen, ettei luonnostaan muka osaa jotakin, eikä voi tulla hyväksi siinä, on se seikka, joka sinua estää. Kyse on vain motivaatiosta. Sain nimittäin unelman lääkärin ammatista. Peruskoulun fysiikka ja kemia 5, matikka koko kouluhistorian 6-7. Aina tunnettu taiteilijasieluna. Menin lukioon, jossa matikka, kemia, fysiikka tässä järjestyksessä 10, 10, 9. Enkä käsitä, miksi luulin aiemmin etten voi osata. Tottakai voin. Se vaati alkuun työtä, mutta nyt jo sujuu.

[/quote]

Voi äly sentään. Sinulla on oikeat geenit pärjätä noinkin hyvin. Geenit ja äly eivät takaa mitään vaan mahdollistavat. Tarvitaan motivaatiota ja kiinnostusta sun muuta totta kai siihen lisäksi. Kaikki tutkimushan joka esim. aiemmin ketjussa on tullut esiin osoittaa, että äly periytyy 70-85%. Olihan meillä pari vuotta sitten kohu kun 22 vuotta Tampereen yliopistossa lääketiedettä opiskelleesta mustasta miehestä ei sitten millään tullut lääkäriä.