Mistä löydätte rohkeutta puhua henkilökohtaisista asioista puolisonne kanssa?
Ujous estää puhumasta terveyteen liittyvistä asioista, seksistä ja menkoista. Olin kipeänä ja menin sohvalle ääneti makaamaan eikä mies onneksi ollut kotona tuolloin. Myöhemmin kyseli mitä olin tehnyt niin päästin valkoisen valheen että olin lukenut koko päivän, vaikka kärvistelin sohvalla kivuissa.
Kommentit (31)
Ymmärrän ettet halua huolestuttaa miestä, mutta valehtelu ei ole oikein. Aivan varmasti mieskin ymmärtää ja tukisi sinua oli vaikea asia mikä tahansa. Älä jätä kertomatta kivuista.
Vierailija kirjoitti:
Täh? Jos olet typerä ja valehtelet, niin omapa on ongelmasi
Minä pystyn oikein hyvin puhumaan vaikeistakin asioista mieheni kanssa ja hän tietenkin puhuu minun kanssani. Ja joku ketun menkkakipu ei ole vaikea asia edes, vaan kaukana siitä.
Mieheni on paras ystäväni.
Miksi naisten pitää aina haukkua muita naisia? Olen todella ujo ja on vaikea avautua henkilökohtaisista asioista, vaikka mies on tosi läheinen ja molemmat olemme toistemme parhaat ystävät.
Ollaan sovittu miesystävän kanssa, että puhutan kaikesta. Seksistä puhutaan paljon. Tunteista puhutaan. Suudellaan paljon. Harvoin muuten nähdään, kun on etäsuhde, mutta puhelin on opettanut puhumaan.
Itsekin kärsin samasta ongelmasta ja olin aikeissa tehdä aloituksen mutta ap ehti ensin. Ujous ja arkuus estää puhumasta ja on vaan niin paljon helpompi olla hiljaa ja kärsiä yksin.
Jos ei puhu ongelmia tulee ennemmin tai myöhemmin. Ja suhde karahtaa siihen.
Vierailija kirjoitti:
Jos ei puhu ongelmia tulee ennemmin tai myöhemmin. Ja suhde karahtaa siihen.
Kaikki eivät ole yhtä avoimia eikä kaikista asioista tarvitse keskustella.
Mä olen myös ujo, mutta miehelle olen pystynyt tollasista asioista puhumaan alusta asti. En näe esim. menkoissa mitään hävettävää. Toki ymmärrän että ujouttakin on eri tasoista, enkä halua vähätellä sinun pelkojasi sen suhteen. Mutta silti kannattaisi opetella, esim. ne menkatkin on kuitenkin kerran kuussa, ei ole mitään syytä miksei niistä voisi mainita.
En ole koskaan tajunnut miksi akkojen pitää avautua kaikesta ei meitä miehiä kiinnosta teidän verijutut.
Edellisten kumppanien kanssa en voinutkaan puhua juuri mistään tai muutenkaan olla oma itseni. Ei vaan yhtään sovittu yhteen eikä ollut luonnollinen olo heidän kanssaan. Nykyisen miesystäväni kanssa voin puhua ihan mistä tahansa. Hän tietää kaikki lapsuuden traumani, pystyn hänelle kertomaan asioita joita en ole kertonut kenellekään muulle ja hän on myös hyvin perillä esim. kuukautiskierrostani. Jos ei pysty puhumaan omalle puolisolle niin oman kokemukseni perusteella se kertoo vaan siitä että ette ole toimiva pari ja suhteella ei ole tulevaisuutta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos ei puhu ongelmia tulee ennemmin tai myöhemmin. Ja suhde karahtaa siihen.
Kaikki eivät ole yhtä avoimia eikä kaikista asioista tarvitse keskustella.
Miksi sitten pitäisi olla rohkeutta puhua asioista?
Vierailija kirjoitti:
Täh? Jos olet typerä ja valehtelet, niin omapa on ongelmasi
Minä pystyn oikein hyvin puhumaan vaikeistakin asioista mieheni kanssa ja hän tietenkin puhuu minun kanssani. Ja joku ketun menkkakipu ei ole vaikea asia edes, vaan kaukana siitä.
Mieheni on paras ystäväni.
Ymmärrän pointtisi, mutta olisit voinut ilmaista itseäsi ystävällisemmin. Kenenkään ei pitäisi koskaan syytellä eikä aliarvioida toisen kipukynnystä tai muutakaan. -Ohis
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos ei puhu ongelmia tulee ennemmin tai myöhemmin. Ja suhde karahtaa siihen.
Kaikki eivät ole yhtä avoimia eikä kaikista asioista tarvitse keskustella.
Miksi sitten pitäisi olla rohkeutta puhua asioista?
Puhun miehelle vain välttämättömimmät henkilökohtaiset asiat. Jos mies olisi ollut kotona olisin pyytänyt tuomaan särkylääkettä, mutta onnekseni löysin sitä itsekin. Olen introvertti luonteeltani ja tottunut olemaan hiljaa, mutta yritin kerätä voimia avautumiseen mutta huonosti meni. ap
En ymmärrä miten nämä puhumattomat saavat parisuhteen aikaiseksi, vai onko joku vaan ottanut eikä puhumaton ole saanut siinäkään sanotuksi ettei kiinnosta?
Mä taas en pysty tai uskalla, en tiedä miksi,, mutten halua itkeä niin että avopuoliso näkee, tai se vähä riippuu minkä takia itken, silloin ku meidän kissa kuoli, niin itkin vaikka mies näki, mutta esim. Jos on muuten vaan paha mieli tai katson jotain surullista tv:stä niin silloin en halua että mies näkee kun itken, silloin meen vaikka ulos tupakalle ja niiskutan siellä, tai vessaan, miksköhän näin, en tiedä
Vierailija kirjoitti:
En ymmärrä miten nämä puhumattomat saavat parisuhteen aikaiseksi, vai onko joku vaan ottanut eikä puhumaton ole saanut siinäkään sanotuksi ettei kiinnosta?
Kiitosta vaan ilkeästä tuesta. Miksi on niin vaikea ymmärtää ujoja ja arkoja ihmisiä? Olen onnellisesti naimisissa rakastavan miehen kanssa ja vastasin miehen kosintaan myöntävästi. ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En ymmärrä miten nämä puhumattomat saavat parisuhteen aikaiseksi, vai onko joku vaan ottanut eikä puhumaton ole saanut siinäkään sanotuksi ettei kiinnosta?
Kiitosta vaan ilkeästä tuesta. Miksi on niin vaikea ymmärtää ujoja ja arkoja ihmisiä? Olen onnellisesti naimisissa rakastavan miehen kanssa ja vastasin miehen kosintaan myöntävästi. ap
Tunnen naisen, joka suostui kosintaan, itki omissa häissään, että mitä on tekemässä, teki miehensä kanssa kaksi lasta, petti kahden eri miehen kanssa ennenkuin erosi. Mielestäni tämä nainen kyllä osasi ja uskalsi puhua ainakin minun kanssani kaikesta, en kai minä tuuten tietäisi noita asioita hänestä.
Omalle mieheelleen ei vaan saanut sanottua, siksi en ymmärrä puhumattomia. Jos puolisonsa kanssa ujostelee, ongelmia on vatrmasti tiedossa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En ymmärrä miten nämä puhumattomat saavat parisuhteen aikaiseksi, vai onko joku vaan ottanut eikä puhumaton ole saanut siinäkään sanotuksi ettei kiinnosta?
Kiitosta vaan ilkeästä tuesta. Miksi on niin vaikea ymmärtää ujoja ja arkoja ihmisiä? Olen onnellisesti naimisissa rakastavan miehen kanssa ja vastasin miehen kosintaan myöntävästi. ap
Tunnen naisen, joka suostui kosintaan, itki omissa häissään, että mitä on tekemässä, teki miehensä kanssa kaksi lasta, petti kahden eri miehen kanssa ennenkuin erosi. Mielestäni tämä nainen kyllä osasi ja uskalsi puhua ainakin minun kanssani kaikesta, en kai minä tuuten tietäisi noita asioita hänestä.
Omalle mieheelleen ei vaan saanut sanottua, siksi en ymmärrä puhumattomia. Jos puolisonsa kanssa ujostelee, ongelmia on vatrmasti tiedossa.
Väitätkö, että hiljaiset ovat aina niitä pahimpia? Pettäjiä ei ole kumpikaan, en minä eikä mies. En ole kasvanut avoimessa kodissa eikä asioista puhuttu. Olen todellakin introvertti, joten on vaikea avautua henkilökohtaisuuksista. Mies on myös introvertti olematta kuitenkaan hölösuu. ap
Vierailija kirjoitti:
Täh? Jos olet typerä ja valehtelet, niin omapa on ongelmasi
Minä pystyn oikein hyvin puhumaan vaikeistakin asioista mieheni kanssa ja hän tietenkin puhuu minun kanssani. Ja joku ketun menkkakipu ei ole vaikea asia edes, vaan kaukana siitä.
Mieheni on paras ystäväni.
Oletko niitä jotka jakavat parisuhteen yksityisetkin asiat tyttökavereiden kesken?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En ymmärrä miten nämä puhumattomat saavat parisuhteen aikaiseksi, vai onko joku vaan ottanut eikä puhumaton ole saanut siinäkään sanotuksi ettei kiinnosta?
Kiitosta vaan ilkeästä tuesta. Miksi on niin vaikea ymmärtää ujoja ja arkoja ihmisiä? Olen onnellisesti naimisissa rakastavan miehen kanssa ja vastasin miehen kosintaan myöntävästi. ap
Tunnen naisen, joka suostui kosintaan, itki omissa häissään, että mitä on tekemässä, teki miehensä kanssa kaksi lasta, petti kahden eri miehen kanssa ennenkuin erosi. Mielestäni tämä nainen kyllä osasi ja uskalsi puhua ainakin minun kanssani kaikesta, en kai minä tuuten tietäisi noita asioita hänestä.
Omalle mieheelleen ei vaan saanut sanottua, siksi en ymmärrä puhumattomia. Jos puolisonsa kanssa ujostelee, ongelmia on vatrmasti tiedossa.
Väitätkö, että hiljaiset ovat aina niitä pahimpia? Pettäjiä ei ole kumpikaan, en minä eikä mies. En ole kasvanut avoimessa kodissa eikä asioista puhuttu. Olen todellakin introvertti, joten on vaikea avautua henkilökohtaisuuksista. Mies on myös introvertti olematta kuitenkaan hölösuu. ap
Aivan, mulla onkin ollut ongelmia kun introvertit miehet on niin älyttömiä hölösuita yleensä kaikkia :D
No mutta aloituksen asiaan: Onko siis vaikea puhua vain terveysasioista vai koskeeko muitakin asioita? Pystytkö kertomaan tunteistasi, syvistä ajatuksistasi, toiveistasi, peloistasi jne. Jos puhut aremmista aiheita, niin reagoiko mies ymmärtävästi vai kenties torjuvasti? Syntyykö vastavuoroista hyvää keskustelua tällaisista aiheista?
Onhan tuo kommunikointi miesetäni tärkeä osa toimivaa parisuhdetta. Jos kummunikointi on hankalaa toisen kanssa, erityisesti vaikeista asioista, niin se ei kuitenkaan välttämättä johdu sinällään ujoudesta, myös ei-ujoilla ekstroverteilla on tällaisia ongelmia. Onko sinulla turvallinen olo miehesi kanssa, onko luottamus kunnossa? Jos nämä asiat ei resonoi, niin varmaan sitten on kyse vaan ujoudestakin. Ehkä teillä lapsuudenperheessä ei oikein avoimesti puhuttu tällaisista asioista? No mutta. Pikkuisin askelin ala opettelemaan, kyllä se siitä alkaa luonnistua harjoituksen kautta, jos miehesi todella on ymmärtäväinen ja luotat häneen. Ikää sulla ei varmaan myöskään ole vielä valtavasti?
Kannattaa harjoitella noilla helpommilla asioilla, kuten juuri vaikka menkkakivuilla. Mieti jos tulee joskus myöhemmin matkan varrella isompia ongelmia (vaikka siihen terveyteen liittyen), niin sitten osaatte yhdessä ratkoa niitä, puhua niistä ja saada tukea toisiltanne, eikä ne vastoinkäymiset siten pysty rikkomaan suhdetta tai aiheuttamaan teidän välillä ongelmia.
Täh? Jos olet typerä ja valehtelet, niin omapa on ongelmasi
Minä pystyn oikein hyvin puhumaan vaikeistakin asioista mieheni kanssa ja hän tietenkin puhuu minun kanssani. Ja joku ketun menkkakipu ei ole vaikea asia edes, vaan kaukana siitä.
Mieheni on paras ystäväni.