Vanhempi suuttuu itkevälle lapselle.

Tällä palstalla tosi usein kirjoitetaan että oma vanhempi oli sellainen että suuttui kun lapsensa itki, oli syy itkulle mikä hyvänsä. Ja se on sitten tämän kirjoittajan pilannut lopullisesti.
Mua ihmetyttää se, että onko tosiaan sellaisia ihmisiä näinkin paljon miltä vaikuttaa, jotka eivät lohduta lasta joka vaikka satuttaa itsensä ja itkee, tai muuten on paha mieli.

Sen ymmärrän että jos lapsi itkee vaan kiukutellakseen ihan jatkuvasti saadakseen vanhemman hermot riekaleiksi, ja siinä onnistuu. Vanhempi yrittää tehdä niin, että ei reagoi lapsen kiukutteluun ja näin anna lapselle opetusta siitä että kiukuttelu kannattaa aina.
Lapsia on eri luonteisia siinä kuin vanhempiakin, jokainen vanhempi on ollut myös lapsi itse. Jotkut lapset tekevät ärsyttäviä asioita ihan tahallaan, ja ovat luultavasti aikuisenakin tasan yhtä ärsyttäviä luonteita. Ja usein vanhemmat ovat itse ärsyttäviä ja heidän geeneillään myös heidän lapsistaan tulee tosi ärsyttäviä.

Mutta onko tosiaan niin kylmiä ihmisiä jotka eivät lohduta lasta joka ei itke ärsyttääkseen vaan oikeassa hädässä? Vai onko joillain aikuisilla vaan sellainen mielikuva omasta lapsuudestaan että "ei koskaan lohdutettu kun itkin"?

Jos on tälläinen kylmä ihminen, eli ei rakasta lastaan yhtään (yleensä jopa vieraita lapsia lohdutetaan jos itkevät, ja jopa aikuisia) miksi tälläiset ihmiset tekevät lapsia, vieläpä useampia?
Eikö vaan jakseta ehkäistä tai tehdä aborttia, vaan annetaan lasten tulla vaikka inhotaan lapsia? Miten pahasti mielisairaita nämä ihmiset on? Minä en tunne yhtään sellaista, mutta tämän palstan perusteella heitä on kymmeniä tuhansia.