Mistä iloa elämään, kun..

Avioliittoa ja parisuhdetta ei ole, paitsi paperilla. Myös työ mättää, mättänyt oikeastaan aina, enemmän tai vähemmän.

Mitähän sitten muutaman vuoden päästä kun lapset ns aikuisia, erotaankohan me "edes" sitten vai jatkuuko tämä kämppiskaveri-liitto silloinkin, en tiedä. Täytän tällä viikolla 40v ja viimeksi aamulla itkin töihin mennessä oloni ja kaiken surkeutta. Ei se mieskään korvaansa lotkauta kuolematoiveilleni joita joskus heitän ja tänäaamuna totesin itku kurkussa miten vain haluaisin pois tästä kaikesta.

Mitä tässä niinkuin pitäisi tehdä?? ottaa se ero ja jatkaa yksin, vuokrakämpässä, ei minulla olisi varaa tähän jäädä vaikka olishan se vuokrakin varmaan sen 700-800e/kk en tiedä.

Elämä on kuolemista, ei muuta.