Keskiviikkoon LOKAKUU!!

Täällä on sanottu, että AINA pitää soittaa, niin osaavat puhelimessa tarvittaessa toppuutella ja laitoksella valmistautua siihen, että on uusi synnyttäjä tulossa.



Ja vesien mentyä nimenomaan ohjeistettiin soittamaan, eikä lähtemään suinpäin.



Minuakin askarruttaa, että milloin tietää tosipaikan olevan edessä ja milloin kannattaa lähteä - liian aikaisinkaan ei huvittaisi mennä, ja pahinta olisi, jos laitokselta lähetettäisiin vielä takaisin kotiin. Oma äitini sanoi, ettei millään meinannut uskoa todeksi synnytyksen alkamista ja kävivät vielä kävelyllä, tekivät ruokaa ja söivät jne. Silti ehtivät ihan ajoissa.



Joo. Jos pesis vielä koneellisen pyykkiä ennen neuvolaan lähtöä.



K & I 39+2

meitä alkaa olemaan jo aika monta.



Meillä on vauva-arki lähtenyt hyvin käyntiin. Vauva on niin ihana ja kiltti. Isosisko keksi vauvalle nimen, jolla häntä kutsutaan siihen saakka, kun pappi kertoo vauvan oikean nimen, vauvaa kutsutaan nyt siis Ruusuksi. Kyllähän tuo sellainen pieni Ruusunnuppu onkin koko tyttö.



Eilen käytiin neuvolassa ja kaikki oli kunnossa. Vähän meinaa vauva olla keltainen, mutta ei kuulemma hätää, kun on muuten virkeä ja herää itse syömään. Syö noin kolmen-neljän tunnin välein.



Mies on nyt isyyslomalla kolmeviikkoa ja todella ihanaa, kun hän on kotona ja jaksaa ja ehtii puuhastelemaan esikoisen kanssa todella paljon. Minä olen yrittänyt myös antaa esikoiselle huomiota ja aikaa, joka on omistettu vain hänelle.

Mulla ei sinänsä olisi mitään hätää tuon vauvan syntymän kanssa. Voisin helpostikin odotella tuonne loppukuulle MUTTA nää sairaan kipeät supistukset ja kivut tekee olon ihan sietämättömäksi. Jos kaikki olis ihan suht kivutonta niin mikäs tässä olis odotellessa...



Aamulla juostiin muksun jumppaan ja tuo ihana esikoinen osoitti taas noita puhelahjojaan niin että sai äiti taas korvat punaisena olla ;)

Lapsilta mm. kysyttiin että mitäs musiikkia tykkäävät kuunnella..No, suurin osa lapsista vastasi Puuha Peteä ynnä muuta lasten musiikkia. No, meidän jannu vastasi kirkkaalla äänellä; " Teräsbetonia!"

Siinä sitten jatkettiin leikkiä ja touhua. Ohjaaja tempoili musiikin mukana ja meidän junnu tokaisi kovalla äänellä; " Sä näytät kyllä ihan hassulta" .



No juu...



Päikkäritkin jäi lyhyeen kun pojalta tuli pissat sänkyyn. Olikin eka kerta kun vaipoista oppimisen jälkeen tuli pissavahinko.



Onko muilla ollut hermojen kiristymistä näkyvissä? Mulla on kyllä ihan totaalisen kireä pinna. Muksullekin tulee muristua tosi helpolla ja sitten onkin taas huono omatunto :/ Voi että kun sais jo pienen viereen...



Je_ni: Mulle lääkäri ainakin sanoi ettei raskaana saa käyttää noita Panadol Hotteja eikä muitakaan troppeja flunssaan. Join itse kuumaa teetä kera hunajan..



Samaa olen itsekin miettinyt että miten sitä osaa sitten kun/jos synnyttämään joskus pääsisi. Kun kaikki sanoo että se toinen tulee sitten nopsaan mutta miten sitä osaa sairaalaan lähteä kun jo nyt tullut kipeitä supistuksia jotka vahvasti tuonut mieleen esikoisen synnytyksen 2v8kk sitten =O



Mutta nyt laitettava jotain päälle. Neuvola on kahdelta...Sopiiko teille kaikki äitiysvaatteet vielä mitä ootte hankkinut?

Mulla on kahdet housut, joita enää voin pitää ja toiset niistä(farkut) tipahtaa koko ajan tuohon mahan alle...Raivostuttavaa olla koko ajan nykimässä housuja ylöspäin...



Mutta nyt on jo kiire.

Painoa tullut rutkasti,1860g viikossa!!

sf mitta kasvanu 2cm eli oli 35.

verenpaine oli onneks ihan hyvä 144/88

proteiinit plussalla

Vauva on kyllä tosi alhaalla,sydänäänet kuulu ihan alhaalta,mistä on kuulunu viimeksi joskus 18rv:llä!

No perjantaina äippäpoliaika,meinas että ottaa sisälle ja käynnistää kalvojen puhkasulla mitä en itse toivo.

Lähtis nyt itsestään käyntiin vaikka nyt =) On kyllä supistellu vieläkin..



Taas Wades

Joihinkin voi odotella 18h (jos ei supista), ja silloin otetaan vasta infektionäytteet.



Mulla alkoi supparit uudestaan klo.9-12, mutta sen jälkeen on tullut hyvin harvakseltaan. Ne mitkä tulee, on sit kipeitä! Ehkä tää tässä kuussa;)

Oikein paljon vauvantuoksuisia onnitteluja kaikille nyytin saaneille! Tämä on niin ihanaa!!



Meillä arki alkanut hyvin. Tyttö on tyytyväisen oloinen. Nukkuu 4-5 tunnin pätkiä, jaksaa valvoakin välillä silmät tapittaen ja kuulostellen. Imetys on lähtenyt tosi hyvin käyntiin, maitoa tulee niin rutkasti, että luovutan myös keskolaan. Tuota pientä tytön ihmettä tuijottelisi tunti tunnin perään ;)



Jaksuja odottaville, ei oo enää pitkä, kun JOKAISELLA on oma ihana nyytti kainalossa :)



bernuski ja tyttö 10 vrk

.. ja onnea kaikille jo nyyttinsä saaneille.



Coe: ihanaa kun äitisi tuli takaisin mökiltä, yksi stressi vähemmän.



Jollekulle muullekin piti kommentoida jotain, mut tää varhaisiän dementia... Omaa naapaa siis: kävin synnytyssairaalassa tutkimuksissa tänään. Nyt paino arvio oli 3,2 kg, mutta sitten totesivat että itseasiassa olikohan se nyt vartalo mitta, joka kuitenkin viittasi siihen että lapsi olisi huomattavasti tuota isompi... Siirsivät kuitenkin käynnistystä viikolla eteenpäin eli 23 päivä arvioivat koon ja käynnistävät sitten. Ja pah!!!! Mä käyn siellä takuu varmasti silloin taas vaan mittauksessa ja katsotaan nyt jos se vaikka tulis sieltä.... Mua ei oikeesti kiinnosta synnyttää mitään 4 - 4,5 kg!!!!! No positiivista oli se että suolisto oli kehittynyt ja peppureikäkin löytyi lähes varmasti. Edelleen ensi kerralla seurataan suolistoa, mutta nyt näyttäisi hyvältä. Joten reissu oli kokonaisuutenaan ihan ok, varsinkin kun aviomies jätti kerrankin töitä väliin ja toimi kuskina. Mä en olisi kyllä tänään tainnut jaksaa ajaa itse autoo... Toi mahakin kun tuntuu oikeesti olevan ihan tajuttoman iso.



Terkut rapu 36+1

Täällä Hämeessä ohjeena on, että jos lapsivesi menee yöllä eikä supistuksia ole, sairaalaan mennään vasta aamulla eikä soitella tarvii...

Ihanaa ollut lukea synnytyskertomuksia, onnitteluja vain kaikille nyyttinsä saaneille. Voi kunpa itsekin pian pääsisi... mutta ei vain oikein ole sellaisia merkkejä vaikka kuinka yrittäisi kuulostella.



Neuvolassa todettiin että vauva on laskeutunut ' ihan pikkuisen' , ja jo ' lähes' kiinnittynyt. No joo.. omilla keuhkoilla on yhä kovin vähän tilaa. Ja aika vähän tuntuu painetta alhaalla. Supisteluja on aika tiheään, mutta ihan samalta ne tuntuvat periaatteessa kuin ennenkin.



Onneksi kaikki on vauvalla hyvin edelleen, sydänäänet vahvat. Mielestäni vauva on viime päivinä ehkä pikkuisen rauhoittunut, josko se olisi jonkin muutoksen merkki??!! Möyrintää kyllä on edelleen, ja pikkuinen kantapää? punkee milloin mistäkin kohdasta esiin.



Näin viime yönä ihan valtavasti levottomia unia. Onneksi saan nukutuksi aina vessareissujen välillä, vaikka vatsa painaakin jo aika tavalla. Nyt meillä alkaa olla kaikki välttämättömät tarvikkeet kasassa, lopulta saatiin myös turvakaukalo!! Eli, vauvalle vinkkinä: kaikki olisi valmista, tervetuloa!!



Jaksamista kovasti kaikille!! Nyt ei mene meillä enää pitkään!!!



Sirita +pikkupomo 39+3

Onnea kaikille nyytin hakeneille, S-I ja Nazu + muut !!



Axelara: Tyhmä kysymys, mutta jos säännölliset supistukset alkoivat kolmelta yöllä, miten maltoit odotella kotona ja vielä sen limatulpan irtoamisen jälkeen? Vai luinko jotakin väärin? Oliko ne kuitenkin ajoittain vielä epäsäännöllisiä tms.?



Je_Ni: Eräällä kaverillani kävi niin, että hänellä oli jonkin verran menkkamaista tunnetta aamulla, mutta ei juuri muita ennakoivia oireita ja niin sitten lapsivedet menivät n. seitsemän aikaan aamulla. Muistaakseni ei heti ollut kipeitä supistuksia tms. Hän oli soittanut sairaalaan, josta oli sanottu, että voi lähteä pikkuhiljaa tulemaan - mutta ehtii hyvin pakkaamaan sairaalakassin ym. Olivat lopulta olleet sairaalassa vähän ennen kymmentä. Viiden aikaan oli sitten tyttö syntynyt.



Kirjoittelen toiste enemmän. Aamupäivän olin liikekannalla ja nyt täytyisi hieman puuhastella vielä täällä kotona, ennen kuin pimeys tulee. Tosi aikaisin muuten on jo pimeää!!

Mutt ihan hyvin ja paksusti täällä voidaan :)



T: Peggy-75 rv 36+1

Tulivat aluksi 5min. välein, välillä 7 ja välillä jopa 3 min välein. Kivut eivät kuitenkaan olleet niin kovat, etten olis kotona pärjännyt (kävelin ympäri kämppää ja kävin suihkussa). Mun mielestä ei ole mitään järkeä mennä " turhaan" synnärille, jos kotona pystyy vielä olemaan, aikakin kuluu nopeammin. Varsinkaan kun ensari harvoin synnyttää parissa tunnissa;) Ohjekin on, että

vähintään

kahden tunnin ajan 5 min. välein. Koko ajan harkitsin, että pitäiskö lähteä, mutta onneksi ei tullut tehtyä turhaa reissua. Ois itseä vaan ottanut enemmän päähän!

Pitkästä aikaa taas jokunen rivi, kun esikoinen nukahti harvinaisille iltaunille. Eikä itsellä huvita mennä lepäämään.



Onnittelut kaikille vauvan saaneille, on se niin ihanaa kun muistelee esikoisen syntymää...



Tällä rv 36+4 vasta, luulen että menee yli kuten isoveljellä 12 pv. Seuraavana aamuna olisi ollut käynnistys. Kovasti masuasukki metelöi iltaisin, eilenkin oli niin ihana seurata pienten nyrkkien ja kantapäiden kopsetta. Harjoitussuppareita on jo pikkasen, samoin alkaa tuntua öiseen aikaan vessareissulla sellaista kipeää jomotusta alapäässä. ettei oikein kunnolla kävellä voi. Aamulla sitten taas kaik ok ja päivät menee ihan ok myös.



Paino onneks noussu tosi vähän enää lopussa ja turvotukset pysyneet kutakuinkin poissa, toisin kuin esikoisen kanssa. Olin kuin iiiiiisooooo rantapallo joka kohdasta :) Nyt menee yhä 38 kengätkin jalkaan. Pienestä se on ilo revittävä!



Synnytystapa-arvio kättärillä perjantaina, kääk! Jännittää kyllä kun esikoista synnytettiin ponnistusvaiheeseen 45min. saakka ja poika ei vinossa olevaa päätänsä kääntänyt ja lopulta saksittiin sitten. Siksi arvioon nyt.



Ollaan kyllä suoraan sitten lähdössä pohjanmaalle miehen kotona käymään, kun seuraavaksi päästään vasta uutenavuonna.



Kaikkea hyvää synnytykseen lokamammoille, pian meillä kaikilla ihmeteltävänä ihanat vauvat.



Perjantaina muuten vielä kaksostenrattiaden ostoon arvion jälkeen, ihanaa! Miltähän se tuntuu työnnellä sitten kahta omaa lasta rattaissa? :)



2xlokamamma 36+4

AXELARA, en ollut koskaan aiemmin kuullutkaan että vähintään 2h ajan 5 min välein! Meille sanottiin esikoisen synnytysvalmennuksessa aina että sitten lähtö kun tulee 5 min välein, nyt on sanottu että kun tulee 10 min välein... :o Tosi erilaisia on kyllä ohjeistuksia?!



Niin tosta PINNAN KIRISTYMISESTÄ piti vaan sanoa Camelotille että et ole yksin. Äiti toi tänään koiran kotiin (oli mökillä hänen kanssaan) ja huomasin heti että hermot ei jaksa sitä _yhtään_, kun se murisee ja haukkuu ohikulkijoille ja ovikellolle jne. Nyt vielä kun ollut äidin kanssa vajaan viikon niin on taas pahentunut nuo tavat.



Ylipäänsä mulla on etenkin eläinten kanssa hermot koko ajan tosi kireällä. Meillä on siis koira ja kaksi kissaa. En jaksa kun kissat juoksevat ympäriinsä ja pitävät kamalaa meteliä, kun ne lipovat itseään ja haisee ihan sai-raan pa-hal-le (hammaskiveä), tai kun koira juurikin murisee tai haukkuu ohikulkijoille. Se mua lähinnä on huolestuttanut, että miten hitossa jaksan sitten kun vauva syntyy - siis noita eläimiä! Ovat rakkaita ja olleet meillä monta vuotta, nyt vaan ovat alkaneet tuntua ylimääräisiltä rasitteilta.



Miehen ja lapsen kanssa on pinna nykyisin vähän pidempi, kun olen tunnistanut itsestäni että tosiaan olen aika hermona ja osaan vähän hillitä. Mutta kaadan sitten eläinten päälle kaiken :(



Nyt menen syömään.



Coe

Otin tuossa pienet unet, kun olo ei ole mikään maan mainio flunssan vuoksi. Siltikään en ole malttanut lepäillä vaan touhunnut kaikenlaista koko päivän. En JAKSA maata ellei nukuta ja kun päivisin ei tuu ees telkkarista mitään järkevää...



No jopas tosiaan on monenlaisia ohjeita tuosta synnärille lähtemisestä!!! Meill on toitotettu, että " Kun supistukset tulevat säännöllisesti 10 minuuttin(tai alle) välein kahden tunnin ajan" niin ennen ei kantsi lähteä ja muutoin voi kotona olla just niin kauan kuin oma kipukynnys antaa myöten ja itse en ainakaan haluaisi lähteä yhtään liian aikaisin sinne kärvistelemään. Mielummin huudan täällä kotona ja hakkaan päätäni seinään :D

Mutta siis ehkä yhteenvetona vois aatella, että AINA VOI soittaa kuitenkin mikäli itsestä siltä tuntuu, tuskin ne luuria korvaan lyövät-toivottavasti :)



Vauva edelleen tositosi hiljainen eli JOSKO hän siellä valmistelisi itseään maailmaan tuloon....voi että mä NIIN kovasti toivon sitä!!! Huomennahan olisi se 4D:n mukainen laskettu aikakin ;) Ja meitin vanhemman koiran synttäritkin sattuisi samalle päivälle!



Niin " kateudesta vihreenä" luin kaverin viestejä, joissa hän kertoi miten olivat tänään olleet koko perhe kävelyllä tytön (ikää 7vrk) kanssa ja terkkari oli eilen käynyt häntä katsomassa jne..:) Ihanaa vauva-arkea!



Mutta nyt en istu taas tämän enempää...Palaillaan asemiin!!!



Terkuin: Je_Ni

Oon ollu nyt muutaman päivän jotenki niin pahalla tuulella,etten oo jaksanu edes pinoutua.



MUKAVAA kuitenkin että taas on saatu vauvoja!

Onnittelut prinsessoista OPOKAS,NAZU,NINNI!!!!

Ja saatiinhan me poika vahvistustakin.Onnea S-I pikku prinssistä!



Tosiaan itellä tuntuu että pälli alkaa leviämään kohta.Niin kovasti oottaa ja toivoo joka ilta,että josko ens yönä.Ja aamulla sitä sitten tajuaa taas asian oikean tolan!

Eikä kyllä auta pätkääkään yli-innokkaat isovanhemmat! Puhelin soi monta kertaa päivässä ja aina samat kysymykset.Tuntuuko yhtään siltä,että vois lähtö tulla? No ei tunnu!



Flunssaisille tsempit! Itellä alkaa pikku hiljaa helpottaan.Mää hengittelin höyryä ja join mustaviinimarjamehua! Eli tosi Luomua!

Ihmeen hyvin autto höyry.Irrotti mukavasti limaa,eikä yskä tuntunut enää ärsyttävältä.



Jaksamista mammat,ei kait meillä enää kovin kauaa voi mennä!



Päivänsäde 39+3

Eikö tänään ole yhtään uutta vauvauutista:O No, ehkäpä jo huomenna. Ei tosin täältä päin, ei mitään merkkejä mistään. Höh ja pöh. Huomenna kylläkin tulee vasta 39 viikkoa täyteen, joten onhan tässä vielä jopa kolme viikkoa aikaa valmistautua tulevaan. Neuvolassa kävin tänään, viime viikon ennätyspainonnousu oli nyt miinuksella, taisin olla vähän turvoksissa viimeksi. Verenpaine 120/72, molemmat ihan vähän koholla, mutta ihan hyviä vielä. Sf sama kuin viime viikolla, 34cm ja vauva vielä aika korkealla. Th sanoi, että joillakin tosiaan voi vauva laskeutua vasta synnytyksen jo käynnistyttyä, joten kai tää silti joskus täältä ulos tulee. Välillä kyllä tuntuu, ettei tule ikinä, on nää vikat viikot kaikesta huolimatta aika pitkiä. Huoh. Onneksi vointi on hyvä, yöt menee kohtalaisesti ja muutenkin elämä hymyilee:) Mutta olishan se oma vauva silti niin ihana, varsinkin kun lukee muiden ihania synnytyskertomuksia. Voih.



Kyllä muakin välillä sapettaa, kun ihmiset kyselee milloin synnytän ja toivottelevat onnea tulevaan jne. Ymmärtäisivät nyt, että tässä vaiheessa ei juuri noita kommentteja välttämättä haluaisi kuulla. Varsinkin kun kommentoijat ja kyselijät ovat pääasiassa äiti-ihmisiä itsekin, luulisi että jotain muistaisivat, mutta ei. No, kohta se loppuu.



Mulla on kanssa vähän ongelmia vaatetuksen kanssa, samoja housuja ja paitoja kierrätän päivästä toiseen ja kyllästyttää!!! Farkuissa on oikeastaan enää yhdet hyvät eikä edes kovin kivat), lempparit oli capri-malliset ja nyt jo vähän turhan viileät. Takki ei mene kiinni, alle on onneksi muutama villa- ym. takki joilla saa itsensä pysymään lämpimpänä. Tosin minä, maailman pahin vilukissa, käyn myös todella kuumana;) mutta esim. puistoillessa esikoisen kanssa tulee pidemmän päälle kylmä, jos ei ole vähän enemmän päällä. Öisin en enää hikoile niin paljon, mutta todella vähissä vaatteissa kuljeskelen kotioloissa ja pienikin puuhastelu pistää hikoilemaan. Ja lisää on tulossa, voi taivas sitä hikoilun määrää jonka imettäminen saa aikaan...Kun nyt pääsis siihen vaiheeseen joskus:P



Mä löysin esikoisen aikaisia ohjeistuksia (Kätilöopiston) sairaalasta, niissä sanotaan, että sairaalaan voi tulla kun supistuksia on ensisynnyttäjällä väh. kahden tunnin ajan ja viiden minuutin välein. Suppareiden kestosta ei sanottu mitään, kai. Uudelleensynnyttäjällä taisi olla se 10 minuutin välein. Lapsivedestä sanottiin, että jos väri on ok ja vauva pää alaspäin, voi odotella kotona kunnes supistelee useammin. Jos vauva sen sijaan on perätilassa, niin piipaa vaan sairaalaan. Oliko se meidän pinossa vai jossain omassa aloituksessa kun keskusteltiin pitääkö sairaalaan mennä pikaisesti -jopa ambulanssilla- jos vedet menee ja vauva ei ole laskeutunut ja/tai kiinnittynyt? Mitä tästä olette mieltä/kuulleet, arvon lokakuiset kanssasisaret? Meidän pieni kun vielä heiluttelee nuppiaan jossain korkeuksissaan...



Olikohan mulla vielä muuta? En muista pitikö jollekin jotain kommentoida, keskityin siis ihan omiin löpinöihini tällä kertaa.



Supistusrikasta yötä niille jotka ei halua nukkua;) ja muille katkeamatonta ja virkistävää unta toivottelee

Lillis

Mua alkoi supistamaan pe-la yänä joskus yhden maissa. Luulin taas että vaan pissahätä aiheuttaa niitä ja hyppäsin pissalla pari kolme kertaa. Kuitenkin supparit jatkuivat aina 12-15 min välein, mutta niin että hengitellen niistä selvisi eikä kipu ollut mitenkään suurta.



Siinä sitten makoilin ja tulihan niihin pontta joka kerta, mutta väli ei tihentynyt eikä muutenkaan supparit olleet mitenkään tosi säännöllisiä. Pakkailin kuitenkin laukkua, kävin suihkussa jne aina suppareiden välissä, söin pari kertaa kun iski nälkä ja suoli tyhjeni varmaan 4 kertaa tuona yönä. Mutta tosiaan, mitenkään erityisen kipeä en ollut.



Aamulla kuuden maissa kuitenkin tajusin että tällä kertaa supistukset eivät lakanneet lainkaan vaan jatkuivat joten päätin herättää varoiksi miehen ja soittaa anopille. Anoppi kun tuli ja nousin ylös, ruvettiin pakkaamaan esikoisen kassia jne, niin supparit loppuivat - siis heti kun seisoin, kävelin tai istuin. Turhauduin ja kiukutti. Kävellessä tuntui että nyt alkaa suppari mutta se meni aina tavallaan " ohi" .



Klo 9 soitin synnärille ja kysyin, onko syytä lähteä kun säännöllisyyttä ei ole. Pyysivät käymään kun olivat jatkuneet kuintekin koko yön ja olen uudelleen synnyttäjä.



Vieläkään en uskonut että mitään todella tapahtuisi joten matkaan lähdimme 10.15. Perillä seinäjoella olimme tasan klo 11 ja kaikki kätilöt olivat synnytyksessä. Sanoin ettei meillä ole kiirettä, ei synnytys olisi kuitenkaan vielä pitkällä ehkä 1 cm auki arvelin...



Yksi kätilö kävi muiden synnytyksien välissä tarkistamassa kohdunsuun tilanteen ja totesi hymyissä suin;¿ tämä on auki sellaiset 8-9 cm, teille syntyy vauva AIKA pian¿.



Siinä sitten vielä vitsailtiin että olisihan se hyvä jos meillein löytyisi sittenkin se kätilö... No sairaalavaatteet päälle, eikä sinä aikana tullut edes yhtään supistusta, olo oli kuin tavalliseen sisätutkimukseen mennessä. Mentiin saliin jossa meitä odotti AIVAN IHANA KÄTILÖ. Siis niin ihana. Hän vaan totesi että ilokaasulla mennään ja sanoi, että pian teillä on vauva, ei tarvi pelätä ¿luomu¿ synnytystä ja että ei puhkaista kalvoja kun eivät ole itsellään vedet menneet. Odotellaan ponnistamisen tarvetta ja antaa lopunkin mennä omalla painollaan kivuttomasti.



Istuskelin keinutuolissa ja hengittelin ilokaasua KOKO ajan. Nyt hoksasin, että se toimii parhaiten kun sitä hengittää koko ajan, pitkään ja syvään. Supistukset olivat edelleen suhteellisen kivuttomia, ihan huipuilla tunsin kipua, jonka kanssa selvisi todella hyvin koska ilokaasu vei kivulta kärjen. Tässä minun neuvoni kaikille, ilokaasua kannattaa hengittää KOKO ajan, ilman taukoja, Suhde oli 50/50 happea/typpeä.



N. klo 11.50 Kätilö tuli kysymään, miltä tuntuu ja pyysin että kalvot puhkaistaisiin jotta päästäisiin ponnistamaan. Kävin vielä pissalla vessassa ja se onnistui ilman supistuksia tai muita kipuja ja samantien kun pääsin takaisin, tunsin ensimmäisen kipeän supistuksen joka päättyi ELÄIMELLISEEN tunteeseen, jonka heti arvasin olevan ponnistamisen tarve, Kätilö pyysi ponnistamaan ja minä en tehnyt mitään koska se tunne tuli jostain sisältä ja koko elimistö teki työtä ilman että olisin hampaat irvessä itse ponnistellut. Se oli eka työntö. Vartaloni vaan ponnisti koko voimallaan. Seuraavalla supistuksella jota ennen olin siirtynyt vuoteella puoli-istuvaan asentoon, sain jo tehdä töitä itse ja tunsin kipua, mutta luonto on hienosti hoitanut tuon ponnistamisen tarpeen eli tiesin tarkalleen mihin päin ja miten pitää ponnistaa ¿ toisin kuin esikoisen aikana puudutusten takia. Toisen ponnistuksen jälkeen kätilö sanoi että seuraavalla tulee ja ponnistin siis vielä kerran tai oikeastaan yhdellä hengityksellä kaksi kertaa ja täydellinen tyttö syntyi. 4140g ja 51cm, py36. Ponnistusvaihe kesti joitain minuutteja, en muista enää tarkalleen. itkin onnesta ja epätodellisesta tunteesta, olimmehan olleet sairaalassa vain reilun tunnin.



Olo oli ja on yhä täydellinen. Sain terveen, kauniin ja täydellisen tytön, koin täydellisen luomusynnytyksen ja vielä hyvin nopean sellaisen, en tuntenut juuri lainkaan kipua enkä revennyt. Eppari tehtiin koska nopeassa synnytyksessä vauva voi vauhdilla tullessaan repeäistä paikat.



Istukka syntyi nopeasti, mutta kalvot olivat repaleiset ja niitä odoteltiin ja ¿ongittiin¿ salissa tunnin verran. Ehdin jo pelätä kaavintaa. Mutta loppujen lopuksi kaikki kalvon repaleet saatiin pois ja osastolla söin vielä cytoteciä jotta jälkisupparit saisivat varmasti kaikki kalvonrepaleet irtoamaan.



Kaiken kaikkiaan kaikki meni siis ihan nappiin, ei tuollaista synnytyskokemusta osaa edes toivoa. Lisäksi sain osastolla yhden hengen huoneen koska olivat tarkistaneet esitiedoista etten esikoisen aikana nukkunut tarpeeksi sairaalassa ja olin valitellut väsymystä. Tämän johdosta minua myös ¿palveltiin¿ ja kyseltiin oloa koko ajan, kätilöt ja hoitajat juttelivat ja kyselivät olenko saanut nukuttua jne. Sain vaan levätä, nukkua, ihastella ja tuoksutella vauvaa ja syödä kunnolla - paino oli laskenut minulla monta kiloa raskaudena aikana joten masu jäi kyllä täysin synnärille. Edes sitä " lerppua" nahkaa ei jäänyt nyt mukaan.



Tyttö on ollut alusta saakka oikea unikeko, syö ja taas nukkuu 3-5 tuntia. Viime yönäkin nukkui kotona 22.30-03.00 ja tas 03-06. eli tosi mahtavasti. Aamulla kuuden ja kahdeksan välillä söi ihan koko ajan, kasvatti kai maidoneritystä, nukkui tunnin ja söi taas reilun tunnin ja siitä asti on taas vaan nukkunut. Ihan erilainen kuin esikoinen joka oli tosi tempperamenttinen jo laitoksella.



Itse synnytyksestä olen toipunut hyvin, ja ihanaa kun siitä muistaa kaiken kun ei ollut lääkehuumaa. Vasta nyt kotona eppari ärtyi kun on tullut liikuttua enemmän. Kaiken kaikkiaan suosittelen lämpimästi luonnonmukaista synnytystä, se etenee nopeasti, ponnistaminen on rajua mutta tosiaan synnytys ei turhia pitkity eikä komplikaatioden riski ole niin suuri jälkeenpäinkään.



Esikoinen reagoi välillä kovasti itkien ja temppuillen, mutta pääosin on vielä mennyt hyvin.



Nyt olen niin onnellinen ja tämä vauva on aivan ihana että en voisi elämältä enempää pyytää. Vaikea loppuraskaus on jo unohtunut, koska palkinto on tälläinen. Varmasti vielä joskus, jos luoja suo, haluan tuntea raskauden ja synnytyksen ilot ja tuskat ja ennen kaikkea pienen oman lapsen tasaisen tuhinan;) Jos ja kun seuraava kerta tulee, haluan ehdottomasti luomusynnytyksen, ilman puudutuksia. Vielä sen haluan sanoa, että mieheni oli aivan mahtava koko synnytyksen ajan, sitä ennen ja sen jälkeen ja erityisesti nyt kotona. Hänestä säteilee tuplaisän ylpeys ja ylpeys myös minusta, joka on tosi imartelevaa.



Kannatti siis murehtia, sillä murehtimisen takia hallitsin synnytyskivut ja koko synnytys oli kuin ¿etukäteen iltalenkeillä tsempattu¿ eli sain kaikki voimat siitä, kun olin tuota hetkeä odottanut jo niin kauan.



Tuntuu, että olen saavuttanut jonkin sisäisen harmonian nyt, olo on niin rauhallinen ja onnellinen kun katson tyttäriäni. Ja tämä vauva - voi kuinka sitä nyt toisella kertaa osaakaan nauttia heti alusta, en pysty kuin ihastelemaan ja silittelemään häntä ja antamaan jatkuvasti pehmeitä suukkoja persikkaiselle iholla. Voih;)



Voimia teille loppuodotukseen ja synnytykseen ¿ minusta jälkimmäinen on hieno kokemus.



Nazu, taapero 1v 8kk ja pikkuneiti 4 ja ½ vrk