ÄLKÄÄ TEHKÄ LAPSIA KESKEN OPISKELUN!!!

Alku toki oli raskasta, mutta nyt alkaa reilu vuoden opiskelujen jälkeen sujumaan rutiinilla. Tuossa välissä pyöräytin neljänne lapsenkin. Iltaisin ja yöllä yleesnä luen tentteihin. Kyllä se siitä helpottaa.

Itsekin olen tehnyt kolme lasta kesken yliopisto-opiskelujen ja on tosi kivaa, kun ei tarvitse pitää lapsia päiväkodissa koko päivää, vaan saa viettää lasten kanssa aikaa. Nytkin syötiin rauhassa aamupala ja lapset menee hoitoon vasta yhdeksitoista. Minulla on kolme tuntia aikaa kotitehtäviin ja parin tunnin seminaari. Sitten taas aikaa olla lasten kanssa. Voin suositella, tosi leppoisaa koko perheelle.

Mitä tulet tänne valitttamaan pitkistä opiskelupäivistä ja raskaasta opiskelusta. Etkö ottanut etukäteen selvää, millaista opiskelu oikiksessa on ?



Ihan kun muilla nyt olisi niin hirvittävän helppoa. Minä opiskelen kieliaineita, ja meillä ei kyllä kovin helpolla opintopisteet irtoa. Esimerkkinä kurssi, jossa koko syksyn kestävät luennot, viikottaisia vaikeahkoja kotitehtäviä ja lukemista ja lpuksi laajahko essee, saldona 4 opintopistettä! Kaverini joka opiskelee oikiksessa kyllä kertoo saavansa yhdesta tentistä kymmenenkin opintopistettä. Ja lukee tentteihin n. viikon-pari... :/



Ja itse tällä hetkellä pienen (3kk) lapsen kanssa kotona olevana voin kyllä kertoa, että tämä se vasta raskasta onkin. En suosittele sinulle ap!

Mulle ne opiskelut oli ihan kun lomalla olis ollu. Sai istua mielenkiintoisilla luennoilla kavereiden kanssa ja olla mukana projekteissa. Uppouduin etätehtäviin ja nautin niiden tekemisestä. Arvosanat oli 4-5. Jos en olis saanu tenttejä läpi varmaan sitten olis tullu stressiä. Ei sitä nuorena nauttinut opiskelusta noin. Nyt kyllä hamittaa mitkä arvosanat olis saanut lukiostakin kun olis viitsinyt vaivautua mut sillon se oli muka niin työlästä vaikka kotona asuin ja palvelu pelas, ei lapsia jne. Lapset ja mies ei juuri kärsinyt opiskellessa mutta tv ja siivous jäi kyllä vähemmälle.

minäkin 7v kotiäitiyden jälkeen opiskelen yliopistossa + uutta ammattia ja on ihanan rentouttavaa!!

Noita koulukirjoja lukee niin mielellään, on oikeasti kiinnostunut asioista aivan toisella tavalla kuin esim vanhaa ammattiani opiskellessa n.10v sitten.

Miten joku voi pitää sitä työnä?

kuinka käy työelämään sijoittumisen, jos alkaa tehdä lapsia juuri valmistuttuaan?



Eli tuoreena, ei vielä tyuöelämässä olleena jäisikin kotiin vuodeksi-pariksi? Siitäpä olisikin sitten helppo ponnistaa työelämään...



Itse olen tehnyt kaksi lasta kesken opintojen -ja valmistunut ja saanut hyvän työpaikan. Olen erittäin tyytyväinen ratkaisuuni, eikä yhtään kaduta tai ollut raskasta, päin vastoin.

itse tein kolme ja valmistuin vain vuotta myöhemmin kuin kurssikaverini, jotka olivat opiskelleet koko ajan! Siinäpä huomaa, miten tulee opiskeltua tehokkaammin, kun on lapset siinä kannustimena valmistumaan nopeammin...ja silti ei mitään rankkaa aikaa tuo opiskelu ollut. t. kasvatustieteen maisteri

vaikka kuinka TEHDÄÄN.



Opiskele nyt rauhassa ja trimmaa ittees senkin enedstä, että kestät sitten sen surun kun lapsettomuushoidoissa täytyy juosta.



Asiat tärkeysjärjestyukseen.



Toiselle sen on oma napa, toiselle joku muu..

Vedin aika lujaa tahtia opinnot (DI) läpi. Tosin eka vuosi meni enemmänkin siihen akateemiseen vapauteen totutellessa. Siis bilettämässä. Sen jälkeen ryhdistäydyin ja aloin kirimään. 4 vuodessa kurssit läpi, siihen ulkomaan harjoittelu 3kk ja diplomityö päälle.



Vähän ennen 24-vuotissyntymäpäivääni sain DI:n paperin käteen. Arvosanat ei päätä huimanneet mutta työpaikan sain heti. Tästä vajaa vuosi eteenpäin syntyi ensimmäinen lapsemme.



Nyt olen 31-vuotias kahden lapsen äiti. Vakituinen työpaikka löytyy ja työkokemusta DI:nä on noin 6 vuotta. Mieheni on osallistunut myös lasten hoitoon pitämällä vanhempain- ja hoitovapaata.



Jos olisin lapset tehnyt opiskeluaikana, en todellakaan olisi valmistunut noin nopeasti. Ja kun olin työsuhteessa kun sain lapset, tuli ekalta 3kk:lta täysi palkka ja vanhempainvapaaltakin ihan mukavasti tuloja.

Turha on sitten tulla itkemään, kun ikää on ja lasta ei kuulu.



Oikeastaan olisi oikein, jos lapsettomusshoitoja ei sitten annettaisi, kun on tavallaan kyse tietoisesta valinnasta lasten/uran välillä.



Sitä paitse LAPSIA EI TEHDÄ, NIITÄ SAADAAN!!!

Esikoinen oli 1 v kun alotin ja kuopus oli 2kk kun valmistuin. Kolme lasta siis ja sain viidessä vuodessa maisterin paperit ja vielä hyvillä arvosanoilla. Olen itseni kohdalla takuuvarma että ilman lapsia olis menny pitempi aika ja arvosanat ois ollu huonompia, koska sillon oisin bilettänyt ihan kauheesti ja varmaan ollut töissäkin.



Eli tyytyväinen olen.

Hommat suunnitellaan ja tehdään tehokkaasti, ja tulosta syntyy. Lapseni ovat syntyneet jatkotutkintoa tehdessä, nuorempi oli 1,5v kun palasin yliopistolle. Väikkäri syntyy aivan vastaavaa tahtia kuin lapsettomille kurssikavereille. On pakko organisoida ja priorisoida, haahuiluun ja ylettömän laajoihin (lue: laajempiin kuin vaaditaan) sivuaineopintoihin ei jää aikaa. Ei tästä väitöskirjasta mitään maailmanvoittajaa tule, mutta ei se ihan rimaa hipoenkaan tule hyväksytyksi.

kesken opiskelun. Hoitovapaa ollut tehokkainta opiskeluaikaa, ja kohta olenkin valmis. Lastenhoidon lomasta oikein kaipaa vähän teoreettisempaan puuhaan.

Yo-opiskelija

ja tenteistäkään ei tartte päästä kun just ja just läpi...

paljon rankempaa.



Kaveri oli muuten oikiksessa ja kauppiksessa samaan aikaan ja ajankäytöllinen ongelma hänelle tuli siinä vaiheessa, kun ei ehtinyt iltaisin käydä molempien koulujen juhlissa... että silleen. Ja harrastunut oli myös ja myönnettäköön, maanisuuteen taipuvainen.

Ja kolmannen lapsen äitiyslomalla opiskelin etäopintoina sivuaineen yliopistossa (cumun verran, 36 opintoviikkoa äitiysloman aikana).



Opiskelin biokemiaa. Tenttikirjoina yleensä tuhannen sivun opukset, joista mm. kemialliset kaavat ja rakenteet ulkoa opeteltava.



Ei ollut vaikeaa tehdä lapsia opintojen aikana. Raskausaikana keskittymiskyky on huipussaan ja äitiyslomalla voi käydä tenttimässä aivan hyvin, joten opiskeluaikakaan ei pahemmin veny.



Tein graduuni liittyvän labratyöskentelyn viimeisillään raskaana ja jätin gradun kirjoitettuna sisään kolme päivää ennen toisen lapsen syntymää :-)



Eli kyllä se onnistuu, mutta tietysti äitiyslomat menevät tenttikirjoja lukiessa, joten onhan se työtä vaativaa hommaa.

Pystyimme sovittamaan aikataulujamme siten, että lasta ei tarvinnut viedä hoitoon ennen kuin täytti 2v. Mies oli kotona kanssamme kun lapsi oli vastasyntynyt ja hän sai luotua lapseen hyvin läheisen suhteen jo heti ensihetkistä lähtien. Tulot toki olivat pienet, mutta onneksi varauduin asiaan ja tein töitä ennen äitiysloman alkua, jotta saisin äitiyspäivärahan tuloperusteisena. Lisäksi rahaa tuli oikein kivasti maidonluovutuksestakin. Äitiysloman jälkeen palasin pian tekemään töitä, aluksi osa-aikaisena, jotta pystyin jatkamaan imetystä ja viettämään aikaani lapsen kanssa.

Vierailija:

Turha on sitten tulla itkemään, kun ikää on ja lasta ei kuulu.

Oikeastaan olisi oikein, jos lapsettomusshoitoja ei sitten annettaisi, kun on tavallaan kyse tietoisesta valinnasta lasten/uran välillä.

Sitä paitse LAPSIA EI TEHDÄ, NIITÄ SAADAAN!!!

Kaikkien pitäisi lakata opiskelemasta jotain vaativampaa vaan siksi että sua ei harmittaisi kun ei itelläs ole uraa? En ole muuten älyttömämpiä syytöksiä tällä palstalla lukenut.

Eikö se ollut niin että äitiyspäivärahaa saava ei saanut tehdä opintoviikkoja?