TV-sarjojen ja kirjojen ihanimmat rakkaustarinat!

Märta Tikkanen Vuosisadan rakkaustarina

[quote author="Vierailija" time="22.09.2015 klo 08:49"]

98: kommentoidaan nyt vaikka sitä Ylpeyttä ja ennakkoluuloa. Se ei sijoitu 2010-luvulle. Niissä olosuhteissa missä eli, Elizabethilla ei ollut oikein muuta keinoa turvata tulevaisuuttaan kuin menemällä naimisiin. Siitä huolimatta hän torjui parikin kosijaa, koska halusi päättää omasta elämästään, eikä suostua vain vaimoksi jollekin, joka suostuisi elättämään. Lopulta toki huolikin sen ensimmäisen kosija, mutta vasta, kun huomasi, että mies oli oikeasti hyvä hänelle.

Romantiikka ei tarkoita sitä, että nainen on avuton uhri, joka odotta, että uljas prinssi kirmaa paikalle pelastamaan. Ja kai nyt feministikin saa rakastua? Omasta mielestäni sairaampaa on tuijottaa jotain murhajuttuja, mutta jokainen tehköön niin kuin tykkää.

[/quote]Tietenkin, mutta suomalaisen nykynaisen ei pitäisi kaivata romantiikkaa, sillä se esineellistää ja muotittaa naista toimintamalleillaan (naisen ulkonäön merkitys, naisen piiritys, unelmointi, naisen ihailu...). Etenkin 1800-luvun romantiikka on tiiviisti kiinni odotuksissa sukupuolirooleista, ja katsopa Rockyn naiskuvaa! Kiltti, kuuliainen, mies määrää.

Olet oikeassa, että aikanaan Y&E oli moderni, mutta feminismin myötä romanttiset elkeet ovat sovinistisia ja muotittavia. Kyse on kuitenkin miesten naisiin liittyvästä vallasta ja luomuksesta.

P.S. I Love You sekä Holiday-elokuva. I-H-A-N-I-A <3

Naisen kuuluu olla järkevä, itsenäinen, omatahtoinen ja toiminnallinen/riuska. Hänelle niin työelämän haasteet ja päätöksenteko kuin irtosuhteet ovat feministien saavuttamia ja täysin hyväksyttäviä vapaan toiminnan oikeuksia. Romantiikassa on kyse epäkäytännöllisetä ja epärealistisesta hempeilystä ja toisen asettamisesta muottiin, jopa palvonnan kohteeksi, jossa myös ulkonäöllä on useinkin väliä. Vaikka tämä on yleistä Suomen ulkopuolella, Suomeen sellainen ei oikein sovi.

Täällä nainen ja mies ovat molemmat ihmisiä, eikä heidän välilleen tarvita siirappia, vaan konstailematonta, maanläheistä asiameininkiä ja tasa-arvoa.

Vampyyripäiväkirjat: Stefan-Katherine-Damon -kolmiodraama. Ikuisesti.
- Lilith

The way we were - Katie and Hubbell

Voiko olla koskettavampaa loppukohtausta....

Ihmettelenkin, miksi täällä naiset yhä kaipaavat näitä miehisen vallankäytön ilmentymiä, vaikka eletään Suomessa v. 2015.

Ettekö ole kuulleet feminismistä? Se antaa joka naiselle vapauden ja oikeuden olla millainen on. Sille olennaista on - unelmien, jalustalle noston ja lässytyksen sijaan - käytännön elämän ja työn samanarvoisuus ja pohjimmainen sukupuolten samanlaisuus (esimerkiksi: nainen saa piereskellä siinä kuin mieskin). Romantiikka on vain keskiluokkaisten miesten keksintöä. Älkää eksykö! 127

[quote author="Vierailija" time="22.09.2015 klo 14:02"]

Naisen kuuluu olla järkevä, itsenäinen, omatahtoinen ja toiminnallinen/riuska. Hänelle niin työelämän haasteet ja päätöksenteko kuin irtosuhteet ovat feministien saavuttamia ja täysin hyväksyttäviä vapaan toiminnan oikeuksia. Romantiikassa on kyse epäkäytännöllisetä ja epärealistisesta hempeilystä ja toisen asettamisesta muottiin, jopa palvonnan kohteeksi, jossa myös ulkonäöllä on useinkin väliä. Vaikka tämä on yleistä Suomen ulkopuolella, Suomeen sellainen ei oikein sovi.

Täällä nainen ja mies ovat molemmat ihmisiä, eikä heidän välilleen tarvita siirappia, vaan konstailematonta, maanläheistä asiameininkiä ja tasa-arvoa.

[/quote]

Jaa, että mieluummin casual sexiä kuin romanceä? Ei kuulosta minusta hyvältä vaan rasittavalta, väsyttävältä ja naista halventavalta ja esineellistävältä. Mutta ajatelkoon kukin miten lystää, ei se minulta pois ole.

N49

J R Wardin mustan tikarin veljeskunta kirjasarjan kaikki parit, suosittelen erityisesti kirjaa herätetty rakastaja.

[quote author="Vierailija" time="22.09.2015 klo 14:10"]

Ihmettelenkin, miksi täällä naiset yhä kaipaavat näitä miehisen vallankäytön ilmentymiä, vaikka eletään Suomessa v. 2015.

Ettekö ole kuulleet feminismistä? Se antaa joka naiselle vapauden ja oikeuden olla millainen on. Sille olennaista on - unelmien, jalustalle noston ja lässytyksen sijaan - käytännön elämän ja työn samanarvoisuus ja pohjimmainen sukupuolten samanlaisuus (esimerkiksi: nainen saa piereskellä siinä kuin mieskin). Romantiikka on vain keskiluokkaisten miesten keksintöä. Älkää eksykö! 127

[/quote]

Hei, aika harva täällä kukaan nainen saa olla sellainen kuin on. Naisen pitää olla tiettyyn muottiin soveltuva (laiha, mutta lihaksikas, pieni uuma mutta isot tissit), jotta "kelpaisi". Minusta nykynaisella on paljon kapeampi "toimintasäde" kuin meille uskotellaan.

Totta on se, että feminismi on tuonut paljon hyvää. Enää naisen ei tarvitse erota työstään, kun menee naimisiiin, ja naisesta voi tulla lääkäri eikä enää pelkkä sairaanhoitaja, mutta mielikuva ideaalinaisesta on paljon kapoisempi kuin nainen todellisuudessa on. Mistä tietenkin johtuu syömishäirilöt ja suuri osa mielenterveyshäiriöistä. Moni nainen kun vieläkään ei saa olla yhteiskunnassa sellainen kuin oikeasti on.

Sama N49

[quote author="Vierailija" time="22.09.2015 klo 13:36"]

Etelästä pohjoiseen. Margaret Hale ja Jhon Thorton

http://www.imdb.com/title/tt0417349/

Jaettu maa. Orry Main ja Madeline Fabray LaMotte

http://www.imdb.com/title/tt0088583/

[/quote]Tää on hyvä, muistaako joku? :)

[quote author="Vierailija" time="20.09.2015 klo 22:38"]

Mä tykkäsin Ylpeys ja ennakkoluulo -elokuvastakin (eli se missä on Keira Knightley ja Matthew McFadyen). Tuntuu et moni ei oo tykännyt siitä? Oon kyllä itekin Colin Firth -fani, mutta kyllä tuo elokuva on ihana myös. :)

[/quote]

Kun se leffa oli tulossa Suomen ensi-iltaan, näin telkkarissa siitä trailerintapaisen, jossa oli se Mr Darcyn ensimmäinen kosinta ja muistan, että ainakin Keira Knightley kiljui siinä täyttä kaulaa. Se oli mielestäni tehty väärin, sillä Austenin aikaiset englantilaisen yläluokan ihmiset eivät huutaneet ja mäikänneet, vaan taistelivat kovasti pitääkseen tyynen julkisivun, vaikka sisällä olisi myllertänyt vaikka kuinka. Se tulee esiin kirjassa ja brittien tv-sarjassa. Minusta se yksinkertaisesti oli väärin tehty ja vei minulta kaiken halun nähdä elokuva. Sitä paitsi Elizabeth oli minulle jo silloin yhtä kuin Jennifer Ehle ja Mr Darcy Colin Firth, joten olisi ollut tosi vaikeaa hyväksyä muita noihin rooleihin.

Mutta jos joku muu on nähnyt leffan monenmonta kertaa ja siitä tykännyt, ei se minulta pois ole. Tykätkää rauhassa vaan. :)

[quote author="Vierailija" time="21.09.2015 klo 18:57"]

My so called life: Angela ja Jordan. Piti kyllä googlata päähenkilöiden nimet. 

[/quote]

Minä kyllä olisin antanut Angelan sille nörtille käkkäräpäälle, se se vasta aidosti oli Angelaan rakastunut. Muistaakseni Jordan pisti sen (oliko nimeltään Brian?) kirjoittamaan Angelalle lemmenlurituksia, kun itse ei osannut, ja Brian kiltisti sen teki - ja Angela luuli, että hän sai Jordanin hengentuotteita. Lohdutuksekseni keksin tekemättä jääneelle kakkoskaudelle sen, että Angela huomasi ajoissa, millaisen kultakimpaleen oli ollut päästää käsistään. :D

[quote author="Vierailija" time="21.09.2015 klo 18:55"]

Teho-osaston Abby ja Luka

[/quote]

Minä taas olisin pitänyt Abbyn Carterin kanssa.

Muhun kolahti kirja Vuorovetten prinssi ja siinä Nick Nolte ja Barbara Streisand.Myös elokuvana.

[quote author="Vierailija" time="22.09.2015 klo 14:10"]

Ihmettelenkin, miksi täällä naiset yhä kaipaavat näitä miehisen vallankäytön ilmentymiä, vaikka eletään Suomessa v. 2015.

Ettekö ole kuulleet feminismistä? Se antaa joka naiselle vapauden ja oikeuden olla millainen on. Sille olennaista on - unelmien, jalustalle noston ja lässytyksen sijaan - käytännön elämän ja työn samanarvoisuus ja pohjimmainen sukupuolten samanlaisuus (esimerkiksi: nainen saa piereskellä siinä kuin mieskin). Romantiikka on vain keskiluokkaisten miesten keksintöä. Älkää eksykö! 127

[/quote]Sinulla on erittäin kapea käsitys siitä mitä on romantiikka. Yllättävää, näin 2010-luvulla kun naisillakin on mahdollisuus saada vapaasti tietoa vaikka mistä.

[quote author="Vierailija" time="22.09.2015 klo 14:17"]

[quote author="Vierailija" time="22.09.2015 klo 14:10"]

Ihmettelenkin, miksi täällä naiset yhä kaipaavat näitä miehisen vallankäytön ilmentymiä, vaikka eletään Suomessa v. 2015.

Ettekö ole kuulleet feminismistä? Se antaa joka naiselle vapauden ja oikeuden olla millainen on. Sille olennaista on - unelmien, jalustalle noston ja lässytyksen sijaan - käytännön elämän ja työn samanarvoisuus ja pohjimmainen sukupuolten samanlaisuus (esimerkiksi: nainen saa piereskellä siinä kuin mieskin). Romantiikka on vain keskiluokkaisten miesten keksintöä. Älkää eksykö! 127

[/quote]

Hei, aika harva täällä kukaan nainen saa olla sellainen kuin on. Naisen pitää olla tiettyyn muottiin soveltuva (laiha, mutta lihaksikas, pieni uuma mutta isot tissit), jotta "kelpaisi". Minusta nykynaisella on paljon kapeampi "toimintasäde" kuin meille uskotellaan.

Totta on se, että feminismi on tuonut paljon hyvää. Enää naisen ei tarvitse erota työstään, kun menee naimisiiin, ja naisesta voi tulla lääkäri eikä enää pelkkä sairaanhoitaja, mutta mielikuva ideaalinaisesta on paljon kapoisempi kuin nainen todellisuudessa on. Mistä tietenkin johtuu syömishäirilöt ja suuri osa mielenterveyshäiriöistä. Moni nainen kun vieläkään ei saa olla yhteiskunnassa sellainen kuin oikeasti on.

Sama N49

[/quote]Olet oikeassa.

Silti ristiriitaista on yhtäältä painottaa feminististä tasa-arvoa ja toisaalta kaivata romantiikkaa, jota on vaikea sovittaa feminismiin. Johdonmukaisempaa olisi elää joko feminismin tai romantiikan arvojen mukaan.

Feminismin suosio on kääntynyt vahvasti laskuun. Syy lienee, että siinä taistellaan oikeuksista ja kohteena on patriarkaatti eli ne miehet, jotka eivät ole feministisiä ja jotka seisovat naisten oikeuksien ja vallan tiellä tai sortavat ja alistavat naisia. Sukupuolten taistoa siis.

Vaikuttaa, että naiset itse enää eivät tahdo miehistä feministejä eivätkä nähdä miehiä ongelmana. Olisi kuitenkin hyvä, jos Suomessa feminismin suosio edelleen jatkuisi, koska sen naiskuva on mielestäni sopiva Suomeen.

How I Met Your Mother -sarjan Lily ja Marshall.  ♥

[quote author="Vierailija" time="20.09.2015 klo 21:51"]

Humiseva harju, nimenomaan kirjana. Onhan se surullista ja onnetonta luettavaa, mutta samalla niin riipaisevan kaunis tarina tuhoontuomitusta rakkaudesta. Jokaisen pitäisi joskus lukea Catherinen ja Heathcliffin tarina.

Oliko se rakkautta vai pakkomiellettä ja riippuvuutta?[/quote]

[quote author="Vierailija" time="21.09.2015 klo 13:19"]

Miten Janelle ja Lisbonille kävi? Entä Houselle ja Cuddylle? Sirpa Kähkösen Kuopio-sarjan Tuomien pariskunnan tarina on koskettanut. Toivottavasti tarina saa jatkoa.

[/quote]

Jane ja Lisbon menivät viimeisessä jaksossa naimisiin ja Lisbon paljasti Janelle olevansa raskaana. Cuddy lemppasi Housen, ja House mustasukkaisena ajoi Cuddyn talon seinän läpi, kun Cuddy lähimpineen istui päivällispöydässä. Kukaan ei pahemmin loukkaantunut, mutta oli Cuddylle se viimeinen pisara. Ilmeisesti juttu kirjoitettiin noin, koska näyttelijä Lisa Edelstein halusi lähteä sarjasta.