Voisko joku MIES neuvoa...
Tai pohtia kanssani miksi mieheni ei puhu. Olemme aloittaneet pariterapian minun aloitteesta ja yritetty siellä purkaa kommunikointiongelmaa. Mikään ei ole muuttunut. Suhde on ollut kriisissä pari vuotta ainakin ja siitä puoli viimeistä vuotta pahassa kriisissä. Olen avannut keskusteluja myös varovasti, suullisesti tai viesteillä, mutta en saa koskaan vastauksia. Tuntuu että olen kaikkeni yrittänyt ja olen todella ahdistunut elämään suhteessa jossa ei ole vuorovaikutusta. Erosta yritän puhua myös, koska näin tämä liitto ei jatku.
Kommentit (59)
[quote author="Vierailija" time="20.09.2015 klo 15:11"]
Puhutaanko tästä parisuhteesta? Mitä toi tarkoittaa?
Miehet ei jauha, ne ratkaisee. Naiset jauhaa. Kysy selkeitä kysymyksiä, ehdota selkeitä ratkaisuja. Vaikka olen itse nainen, minäkään ennjaksa näitä "pari sanaa meidän suhteesta" -lässytyksiä.
teepä itsellesi lista
1. Mikä mättää
2. Miten korjaisit asian
Sitten selkeä ehdotus miehellesi. Lopeta jauhaminen.
[/quote]
Juuri näin
[quote author="Vierailija" time="20.09.2015 klo 15:17"]
Totta puhuen en tuntenut miestä pitkään ennen avioliittoa, joten olen tehnyt todennäköisesti väärän valinnan. Aina voi ottaa eron. Haluaisin vain puhua siitäkin miehen kanssa, jotta ero olisi sopuisa.
[/quote]
Miehessäsi ei ole mitään vikaa. Mutta sinussa tuntuu olevan.
Olet ahdistanut miehesi nurkkaan ja hän reagoi tähän puhumattomuudella.
Mieti että mistä haluat puhua hänen kanssaan. Onko aiheessa mitään järkeä vai koetko hyvän olon tunteita pelkästään vaan siitä mies puhuisi.
Mm. Tarja Halonen esitti taannoin että miehet puhuvat liikaa. Tarkoitti sitä että miehet eivät puhu sitä mitä hän haluaisi kuulla,
En ole mies, mutta olen kerran elämässäni seurustellut naisen kanssa ja tuossa suhteessa alkoi ahdistaa aivan älyttömästi kun nainen käänsi kaikki sanomiseni oman päänsä mukaan. En tiedä onko useillakin naisilla tapana tehdä ns.kärpäsestä härkänen ja mies pakenee niitä keskusteluja sitten aina kun ei halua vahingossakaan sanoa sitten mitään väärää. Itse silloin sain hirveät huudot, itkut ja raivari syytökset pienistä jutuista joilla en ollut tarkoittanut mitään pahaa. Sitten koin parhaaksi lopettaa syvälliset keskustelut ja lähteä aina lenkille kun se kiukkupussi alkoi ehdotella keskusteluja.
[quote author="Vierailija" time="20.09.2015 klo 14:43"]
Terapiassa kenenkään ei anneta hyökätä ketään vastaan. Miestä en sinne pakottanut. Olen pyytänyt häneltä ehdotuksia tilanteen korjaamiseksi, antanut aikaa, että voi puhua silloin kun on siihen valmis. Ilman riitaa toisin sanoen. Ja ongelmaksi on molemmat määritelleet vuorovaikutusongelmat. Suhteessa on kaksi osapuolta, eikä vain toisessa ole vika.
[/quote]Ei hyökätä ketään vastaan...? :D Ei hyökätä juu, mutta myötäillään heikomman eli naisen sanomisia niin, että asia tulee miehelle erittäin selväksi jo pelkästä ammattilaisen ekasta katseesta.
Mielestäni aiheissa on järkeä. Haluaisin tietää mitä meille on tapahtunut ja mitä nyt tehdään. Asioita selvitetään puhumalla. Olen yrittänyt lähestyä varovasti, esim. viesteillä tyyliin: sittrn kun jaksat puhutaanko tästä parisuhteesta. Mitä mieltä SINÄ olet. Olisin todellakin valmis kuuntelemaan.
Ymmärrän ahdistuksesi. Itsellä on sama ongelma vaimon kanssa. Vaikea ymmärtää miksi omien ajatuksien kertominen tai tunteiden osoittaminen on niin vaikeaa.
En ihmettele enää että ap:n puoliso ei puhu.
Ap ei kykene keskittymään olennaiseen vaan jankkaa omaa juttuaan.
Terapeutti myötäilee kummankin osapuolen tunteita. En jaksaisi lukea täältä sellaisia kommentteja joista paistaa läpi että naisiin ollaan pettyneitä ja terapeutitkin ovat heidän puolellaan. Automaattisesti oletetaan että minä ap pidän miestä kaikkien ongelmien syynä. Mä en ole sellainen nainen. Itse olen ajatellut että minun ja mieheni luonteet eivät sittenkään sovi yhteen. Keskustelua ei ole koskaan ollut kunnolla enkä tiedä miksi lopulta olemme päätyneet yhteen. Ehkä tilanne ei olisi tällainen jos olisimme täydellinen match. Toiselle on ehkä ok jos suhteessa ei juuri puhuta.
Mikähän se olennainen on sinusta?
[quote author="Vierailija" time="20.09.2015 klo 15:00"]Ymmärrän ahdistuksesi. Itsellä on sama ongelma vaimon kanssa. Vaikea ymmärtää miksi omien ajatuksien kertominen tai tunteiden osoittaminen on niin vaikeaa.
[/quote]
Kohtalotoveri. Ihanaa. Ehkä toiset ei pysty sanallistamaan tunteitaan.
[quote author="Vierailija" time="20.09.2015 klo 14:53"]
En ole mies, mutta olen kerran elämässäni seurustellut naisen kanssa ja tuossa suhteessa alkoi ahdistaa aivan älyttömästi kun nainen käänsi kaikki sanomiseni oman päänsä mukaan. En tiedä onko useillakin naisilla tapana tehdä ns.kärpäsestä härkänen ja mies pakenee niitä keskusteluja sitten aina kun ei halua vahingossakaan sanoa sitten mitään väärää. Itse silloin sain hirveät huudot, itkut ja raivari syytökset pienistä jutuista joilla en ollut tarkoittanut mitään pahaa. Sitten koin parhaaksi lopettaa syvälliset keskustelut ja lähteä aina lenkille kun se kiukkupussi alkoi ehdotella keskusteluja.
[/quote]
Olen mies, ja minulla on vastaava kokemus. Lisäksi vaimoni viimeinen sana (= totuus) asiassa kuin asiassa oli, että "kyllä minä tiedän mitä sinä tarkoitit".
Puhutaanko tästä parisuhteesta? Mitä toi tarkoittaa?
Miehet ei jauha, ne ratkaisee. Naiset jauhaa. Kysy selkeitä kysymyksiä, ehdota selkeitä ratkaisuja. Vaikka olen itse nainen, minäkään ennjaksa näitä "pari sanaa meidän suhteesta" -lässytyksiä.
teepä itsellesi lista
1. Mikä mättää
2. Miten korjaisit asian
Sitten selkeä ehdotus miehellesi. Lopeta jauhaminen.
[quote author="Vierailija" time="20.09.2015 klo 15:07"]
Mikähän se olennainen on sinusta?
[/quote]
Tähänkö tyyliin keskustelet miehesi kanssa?
[quote author="Vierailija" time="20.09.2015 klo 15:07"]
Terapeutti myötäilee kummankin osapuolen tunteita. En jaksaisi lukea täältä sellaisia kommentteja joista paistaa läpi että naisiin ollaan pettyneitä ja terapeutitkin ovat heidän puolellaan. Automaattisesti oletetaan että minä ap pidän miestä kaikkien ongelmien syynä. Mä en ole sellainen nainen. Itse olen ajatellut että minun ja mieheni luonteet eivät sittenkään sovi yhteen. Keskustelua ei ole koskaan ollut kunnolla enkä tiedä miksi lopulta olemme päätyneet yhteen. Ehkä tilanne ei olisi tällainen jos olisimme täydellinen match. Toiselle on ehkä ok jos suhteessa ei juuri puhuta.
[/quote]
Tuliko miehen luonne jotenkin yllätyksenä, ettekö seurustelleet ennen yhteen muuttamista?
Olen tehnyt selkeitä ehdotuksia. En niitä tänne listaa. Jos miehet ratkaisee niin onko ratkaisu puhumattomuus? Tosi rakentavaa.
Totta puhuen en tuntenut miestä pitkään ennen avioliittoa, joten olen tehnyt todennäköisesti väärän valinnan. Aina voi ottaa eron. Haluaisin vain puhua siitäkin miehen kanssa, jotta ero olisi sopuisa.
[quote author="Vierailija" time="20.09.2015 klo 15:07"]
Terapeutti myötäilee kummankin osapuolen tunteita. En jaksaisi lukea täältä sellaisia kommentteja joista paistaa läpi että naisiin ollaan pettyneitä ja terapeutitkin ovat heidän puolellaan. Automaattisesti oletetaan että minä ap pidän miestä kaikkien ongelmien syynä. Mä en ole sellainen nainen. Itse olen ajatellut että minun ja mieheni luonteet eivät sittenkään sovi yhteen. Keskustelua ei ole koskaan ollut kunnolla enkä tiedä miksi lopulta olemme päätyneet yhteen. Ehkä tilanne ei olisi tällainen jos olisimme täydellinen match. Toiselle on ehkä ok jos suhteessa ei juuri puhuta.
[/quote]
Ei taida olla edes itsellesi kovin rehellinen:
"Keskustelua ei ole koskaan ollut kunnolla enkä tiedä miksi lopulta olemme päätyneet yhteen."
Mikä pakko oli mennä yhteen ihmisen kanssa, yleensä ihmiset tietävät mihin toisessa ihastuvat. Suomessa saa ihan itse valita puolisonsa, eikö niin. Mitä miehen pitäisi sanoa sinulle :) kun et itsekään näytä ymmärtävän suhdettanne.
[quote author="Vierailija" time="20.09.2015 klo 15:07"]
Terapeutti myötäilee kummankin osapuolen tunteita. En jaksaisi lukea täältä sellaisia kommentteja joista paistaa läpi että naisiin ollaan pettyneitä ja terapeutitkin ovat heidän puolellaan. Automaattisesti oletetaan että minä ap pidän miestä kaikkien ongelmien syynä. Mä en ole sellainen nainen. Itse olen ajatellut että minun ja mieheni luonteet eivät sittenkään sovi yhteen. Keskustelua ei ole koskaan ollut kunnolla enkä tiedä miksi lopulta olemme päätyneet yhteen. Ehkä tilanne ei olisi tällainen jos olisimme täydellinen match. Toiselle on ehkä ok jos suhteessa ei juuri puhuta.
[/quote]
Sellaista ei olekkaan kuin täydellinen match