Lue keskustelun säännöt.
Auttakaa! Aviopuolison turhat lupaukset :(
19.09.2015 |
En tiedä mitä tehdä :( Jonkun mielestä nämä asiat ovat vähäpätöisiä, mutta itselleni ne on tosi rankkoja :( Olen sanonut miehelle, etten mitään muuta vihaa niin paljon kuin turhien lupausten antamisia. Tuntuu, että joka kerta jos lupaukset petetään, vajoan yhä alemmaksi. Olemme olleet yhdessä jo yli 15vuotta.
Mieheni tietää ja olen toivonut, että hän ei joisi tai ottaisi muutamaa kaljaa ja hän niin lupaakin, mutta usein tämä lupaus unohtuu :( en voi esim luottaa siihen, että hän sanoo käyvänsä vain yhdessä tai että, ei ota nyt... joskus lupaukset pitää ja hän skarppaa. Hirveitä määriä hän ei juo kotona, kuin äärimmäisen harvoin... mieheni tietää, että asia on minulle tärkeä ja olen kertonut miksi en kestä hänen juomistaan, edes vähäsenkään. Hän sanoo ymmärtävänsä, mutta ei kuitenkaan pidä sitä niin raskaana asiana :( Menimme esim kerran lastemme kanssa laivalle, ja hän lupasi olla ottamatta. Turha lupaus. En uskalla enää lähteä laivalle hänen kanssaan :( en pysty luottamaan.
Toinen on se, että meillä on useampi lapsi ja mieheni tietää, että toivoisin vielä yhtä lasta. Hän on antanut olettaa, että saisin kokea vielä odotuksen ym, mutta aina hän on siirtänyt asiaa, antanut turhia toiveita.. Nyt sanoi lopulta, ettei haluakaan lapsia enää. On hyvin petetty olo. On annettuu ymmärtää, että vielä joskus yrittäisimme, mutta sitten sanookin ettei enää. Ymmärrän, että mies saa muuttaa mielipidettään, mutta minulle tämä on niin vaikea paikka, etten tiedä mitä enää tehdä. Mies sanoi, ettei halunnut ja uskaltanut sanoa aikaisemmin ettei halua, koska pelkää menettävänsä minut. Sekö minut pitäisi hänen lähellään, jos annetaan turhia lupauksia ja toiveita... Minun usko luottamukseen on kokonaan hävinnyt. En uskalla enää luottaa mihinkään hänen sanoihinsa, kun mietin sanooko hän se vain siksi, ettei minulle tulisi paha mieli. Mies kokee, ettei ole minulle luvannut mitään :(
Onko normaalia, että toine saa antaa turhia lupauksia? Minussakin on paljon vikoja, sitä en kiellä. Tuntuu, että minulla ei ole mitään ihmisarvoa... miten uskallan luottaa enää ja jatkaa niin kuin ei mitään. Hän on ihana isä lapsilleen, ja on mukana arjessa. Minua vaan itkettää kokoajan, tuntuu kuin olisin umpikujassa...
Ajatuksia? Todellaa toivon erilaisia näkökantoja... Minun mielestäni toisen sanoihin pitää voida luottaa, oli ne isoja tai pieniä lupauksia...
Kommentit (98)
[quote author="Vierailija" time="19.09.2015 klo 17:53"][quote author="Vierailija" time="19.09.2015 klo 17:50"]
[quote author="Vierailija" time="19.09.2015 klo 17:30"]Mutta sanoisiko joku siihen mitään, että ovatko turhat lupauset oikeutettuja parisuhteessa, vaikka toiselle on sanottu että se satuttaa ja loukkaa? Siis näin yleisesti? Olisiko teistä kiva, jos luvataan asioita ja petetään lupaukset? Tulee tunne, että on ihan normaalia sanoa mitä haluaa... Ap [/quote] Mies loukkaa sinua jos ei lupaa sinulle haluamiasi asioita ja loukkaa silloinkin jos lupaa. Hän on valinnut sen helpomman tien päästä vaatimusten esittämisestä eroon.
[/quote]
Mutta eikö olisi reilumpaa loukata reilusti? Kertoisi edes vähän kunnioituksesta toista kohtaan.
[/quote]
Jos hän loukkaa reilusti, sinä olet hänelle vihainen ja surullinen. Jos hän lupaa sinulle mitä haluat, sinä olet paremmalla tuulella ainakin hetkisen. Miehellesi on helpompaa luvata läpiä päähänsä, koska siten hän saa ainakin vähän aikaa pidettyä sinut tyytyväisenä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kuinka kauan olisit tuota lapsi-asiaa kinunnut ja surrut jos mies olisi kieltänyt sen heti kysyessäsi.
Sitäpaitsi miehen mieli on voinut muuttua ajan saatossa. Ikää tulee ja voimat vähenee.
Tuo on ällöttävää että lupailee sulle lasta vastineeksi johonkin toiseen hankintaan. En edes kuuntelisi tuollaista kaupankäyntiä.
[quote author="Vierailija" time="19.09.2015 klo 18:10"]
[quote author="Vierailija" time="19.09.2015 klo 17:53"][quote author="Vierailija" time="19.09.2015 klo 17:50"] [quote author="Vierailija" time="19.09.2015 klo 17:30"]Mutta sanoisiko joku siihen mitään, että ovatko turhat lupauset oikeutettuja parisuhteessa, vaikka toiselle on sanottu että se satuttaa ja loukkaa? Siis näin yleisesti? Olisiko teistä kiva, jos luvataan asioita ja petetään lupaukset? Tulee tunne, että on ihan normaalia sanoa mitä haluaa... Ap [/quote] Mies loukkaa sinua jos ei lupaa sinulle haluamiasi asioita ja loukkaa silloinkin jos lupaa. Hän on valinnut sen helpomman tien päästä vaatimusten esittämisestä eroon. [/quote] Mutta eikö olisi reilumpaa loukata reilusti? Kertoisi edes vähän kunnioituksesta toista kohtaan. [/quote] Jos hän loukkaa reilusti, sinä olet hänelle vihainen ja surullinen. Jos hän lupaa sinulle mitä haluat, sinä olet paremmalla tuulella ainakin hetkisen. Miehellesi on helpompaa luvata läpiä päähänsä, koska siten hän saa ainakin vähän aikaa pidettyä sinut tyytyväisenä.
[/quote]
Eli on reilua valehdella? ja tällätavalla saa aikaan sen, että yhä vähemmän voin luottaa :( Ap
[quote author="Vierailija" time="19.09.2015 klo 18:04"]
[quote author="Vierailija" time="19.09.2015 klo 17:37"][quote author="Vierailija" time="19.09.2015 klo 17:33"] [quote author="Vierailija" time="19.09.2015 klo 17:30"] Mutta sanoisiko joku siihen mitään, että ovatko turhat lupauset oikeutettuja parisuhteessa, vaikka toiselle on sanottu että se satuttaa ja loukkaa? Siis näin yleisesti? Olisiko teistä kiva, jos luvataan asioita ja petetään lupaukset? Tulee tunne, että on ihan normaalia sanoa mitä haluaa... Ap [/quote] Miten reagoit jos mies kertoo totuuden, oletko miettinyt sitä? Ei se toki oikein ole, niinkun ei moni muukaan miehesi tekemä asia. [/quote] Riippuen tilanteesta. Toki olisin surullinen ja vihainen, olen paljon tunteella eläjä. Mutta enemmän minua loukkaa se, että minulle valehdellaan ja siitä mulle tulee sellainen olo, ettei minua kunnioiteta yhtään. Että minulle saa sanoa mitä vaan, kunhan en pahastuisi. Ap [/quote] No jos parista saunakaljastakin pahastut niin, että pyydät ettei mies enää edes sitä saunan jälkeen ottaisi, niin en ihmettele, jos mies lupaa läpiä päähänsä vain jotta ei tartte katsoa sun draamailua pikkuasioista. Eli tyhjien lupausten antaminen ei ole oikein, mutta aika inhimillistä se on, jos totuudesta puoliso rankaisee kiukuttelulla tai itkeskelyllä. Itse suoraan sanottuna sanoisin sulle, että avioero on seuraava askel jollei aikuinen ihminen edes saunakaljaa saa rauhassa draamailulta juoda. Muuta ensin omaa käytöstäsi ja puutu sitten miehesi käytökseen.
[/quote]
Kuten aikaisemmin mainitsin, niin kestän sen, että mulle tulee vaan siitä se pahamieli. Käsittelen asian niin, että ne on vaan tunteita, ei muuta. Mutta se, että se ei ole aina jäänyt siihen kahteen, on saanut minut varuilleen. Ap
[quote author="Vierailija" time="19.09.2015 klo 18:10"]
[quote author="Vierailija" time="19.09.2015 klo 17:53"][quote author="Vierailija" time="19.09.2015 klo 17:50"] [quote author="Vierailija" time="19.09.2015 klo 17:30"]Mutta sanoisiko joku siihen mitään, että ovatko turhat lupauset oikeutettuja parisuhteessa, vaikka toiselle on sanottu että se satuttaa ja loukkaa? Siis näin yleisesti? Olisiko teistä kiva, jos luvataan asioita ja petetään lupaukset? Tulee tunne, että on ihan normaalia sanoa mitä haluaa... Ap [/quote] Mies loukkaa sinua jos ei lupaa sinulle haluamiasi asioita ja loukkaa silloinkin jos lupaa. Hän on valinnut sen helpomman tien päästä vaatimusten esittämisestä eroon. [/quote] Mutta eikö olisi reilumpaa loukata reilusti? Kertoisi edes vähän kunnioituksesta toista kohtaan. [/quote] Jos hän loukkaa reilusti, sinä olet hänelle vihainen ja surullinen. Jos hän lupaa sinulle mitä haluat, sinä olet paremmalla tuulella ainakin hetkisen. Miehellesi on helpompaa luvata läpiä päähänsä, koska siten hän saa ainakin vähän aikaa pidettyä sinut tyytyväisenä.
[/quote]
.. ja eli siis siirtää valehtelullaan tilannetta ja seurauksena vielä tilanne pahenee, ja luottamus menee.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="19.09.2015 klo 18:17"]
Kuinka kauan olisit tuota lapsi-asiaa kinunnut ja surrut jos mies olisi kieltänyt sen heti kysyessäsi. Sitäpaitsi miehen mieli on voinut muuttua ajan saatossa. Ikää tulee ja voimat vähenee. Tuo on ällöttävää että lupailee sulle lasta vastineeksi johonkin toiseen hankintaan. En edes kuuntelisi tuollaista kaupankäyntiä.
[/quote]
En tiedä kuinka kauan olisin surrut, kauan varmaankin :( Se, että annetaan toivoa, ja sitten ei...ja taas.. hajottaa :( Ap
Tässäpä hyvä esimerkki siitä miten pariskunta puhuu kahdesta eri asiasta samaan aikaan. Naisen mielestä on luvattu ja sovittu jotain. Lupauksista pitää pitää kiinni. Miehen mielestä hän ei ole luvannut mitään. Sanonut vaan jotain sinnepäin että tulen jos ei tässä nyt muuta ilmaannu. Kyllä se keskustelutaito on tärkeintä parisuhteissa, muuten menee ihan väärinymmärrykseksi koko homma.
Ap, mitä mieltä olet vastauksista joita olet saanut?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kiitos kaikille vastanneille. Asiaa sieltä pääosin tuli, kiitos niistä.
Ajatuksia herätti paljon ja ymmärrän tuon, että meillä puhutaan eri kieltä miehen kanssa. Ollaan ihan eri aaltopituudella. Netin uumenista ei pysty täysin omaa tilannettaan kertomaan ja siksi kirjoituksissani on aika paljon asioita mitä olen värittänyt/puhunut eri tavalla mitä ne todellisuudessa ovat. Asia kuitenkin pääpiirteissään tuli esille hyvin. Ja tarkoitus olikin saada keskustelua aikaan, kärjistettynäkin.
Tiedän, että meidän pitäisi puhua enemmän, olla läsnä enemmän. Ja tuosta parista kaljasta, kuten jo aikaisemmin sanoin, että se on tunne vain minun päässä ja menneisyydessä, en siitä mäkätä miehelleni. Enemmänkin kyse oli niistä kerroista, kun luvataan mutta ei pidetä lupauksia. Ja minusta ei kukaan saa luvata ihan huvin vuoksi asioita, kun perheenä eletään. On tiettyjä asioita missä täytyy pitää yhtä, olla tietyt säännöt.
Pääpointtini oli se, että onko se todella hyväksyttävää (niin kuin annoitte moni ymmärtää), että parisuhteessa saa turhia lupauksia tehdä.
Ja kyllä, olen itsekäs mutten ole narsisti, vaikka meillä kaikillahan on narsismin piirteitä.
Ap
[quote author="Vierailija" time="19.09.2015 klo 19:57"]
Eihän siinä ole mitään tolkkua, että sä käyt kauppaa miehen kanssa lapsesta. Miksi sä uskot tuollaisia älyyttömyyksiä? Vielä kerta toisensa jälkeen? Ja kyllä olet tiukkapipo. Helposti vedätettävä tiukkapipo.
[/quote]
Voi kun tietäisit, et voi pelkästään tällä perusteella sanoa minua tiukkapipoksi. Ehkä näiden asioiden suhteen, mutta muuten. Mutta kiitos, viimeinkin tajuan etten lähde tuohon peliin enää mukaan mieheni kanssa. Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="19.09.2015 klo 20:06"]
Mun mielestä sun mies on ihan sika, ku valehtelee ja lupailee tyhjiä. Ei semmoseen voi luottaa ja ilman luottamusta ei voi suhde toimia. Jätä se sika tai ees tee selväksi et voisit jo harkita et sun elämäsi olisi helpompaa ilman semmosta valehtelijaa. Mun mielest se osoittaa nyt selvää epäkunnioitusta sua kohti kun ei ota sanoo mitä sanoo eikä välitä sun tunteista.
Palstalaiset taitavat keskittyä enemmän siihen alkoholin käytön puolustamiseen kuin petettyihin lupauksiin. Kertonee jotain maan väestön suhtautumisesta kaljoitteluun.
[/quote]
Kiitos, joku edes pikkuisen ymmärtää... Juuri tämä luottamus on mulle tärkeä. Ja onhan niin, että perheissä on niitä valkoisia valheita yms, mutta kyllä ne tietyt asiat pitäisi pystyä olemaan kunnossa... ei ihan mitä vaan voi luvata. Ap
[quote author="Vierailija" time="19.09.2015 klo 21:26"]
Aloin miettimään asiaa. Tuli mieleen, että te varmaan ymmärrätte sanan LUPAUS ihan eri tavalla miehenne kanssa. En tiedä millainen kotitausta sinulla on, mutta ilmeisesti olet jotenkin oppinut että lupaus on todellakin Lupaus ja siitä pidetään kiinni tuli mitä tahansa ja mitään ei luvata ellei sitä myös pidetä jne jne.
Miehelläsi taas voi olla semmoinen käsitys, että kunhan tässä höpöttelen ja myötäilen vaimoa ja kuulostaa siltä että se haluaa tuota-ja-tuota asiaa, niin olen kyllä periaatteessa samalla kannalla niin voihan tässä vaikka sanoa mitä se näköjään haluaa mun sanovankin... Eli mies lukee, että sinä haluat hänen sanovan jotain, ja hän sanoo sen. Mutta ei itse ole sitoutunut tai mitenkään varma asiasta edes, että olisi todella tätä mieltä.
Esimerkki: meillä tapeltiin varmaan 15 vuotta asian tiimoilta. Mies lähtee harratuksena pariin, jossa on omat kerhotilat ja jossa tunnetusti saattaa ilta vierähtää helposti pikkutunneille niitä romujaan siellä viilatessa ja muutaman oluenkin kumotessaan.
No, lähtiessään sinne kerholle minä kysyn "tuletko tänään ajoissa kotiin?" Mies: "joo kyllä tulen ellei tule jotain muuta".
Mies tulee kotiin klo 02.30. Minä olen täysin raivona että "sinähän lupasit tulla ajoissa kotiin tänään!!" Mies ei tajua että mistä mä puhun ja eikä edes tiedä että mitä se ajoissa niinkuin kellonaikana tarkottaa.
No, minä olin tarkoittanut "ajoissa" että iltauutisten aikaan, että voidaan vaikka katsoa yhdessä klo 21 alkavia elokuvia. Miehen mielestä joku iltauutisten aikaan ei ole vielä mikään ajoissa eikä tiennyt että minä sitä olin tarkottanut.
Sitten siihen LUPAAMISEEN: Minä tulkitsin niin, että tulen kotiin, jos ei tule mitään muuta (muka tärkeämpää) tarkoittaa, että tietysti tulee. Koska mä en voi edes kuvitella että voisi olla/tulla mitään tärkeämpää kuin minä ja meidän kotiin tuleminen ja yhdessä oleminen.
Miehen mielestä tilanne oli täysin avoin ja mikä tahansa muu kiinnostava tekeminen/tapatuminen oli ihan yhtä tärkeää kuin mun kanssa kotona oleminen.
Mies ei ollut omasta mielestään luvannut mitään ja minä taas tulkitsin niin, että oli todellakin luvannut.
Onko teillä sama ongelma? Ette puhu ns. samaa kieltä ollenkaan. Mies omasta mielestään ei ole edes sitoutunut mihinkään sanomisiinsa eikä vannonut yhtään mitään. Sinä taas selvästi viulunkielenkireänä muutenkin . luet kaikki hänen sanomisensa kirjaimellisesti että näin on käsi raamatulla luvattu.
Teidän ongelma ei ole rikotut lupauksest . Vaan se, että teillä ei puhuta yhdessä eikä kuunnella toista. Sinä kärsit ja kärsit vielpä asian vierestä. (Lisäksi taipumus itsesääliin, itsensä aliarvioimiseen ja ohittamiseen. Mikä vaan lisää pahaa oloasi.) Kyllä teillä ongelma on, se on kyllä totta. Tuntuu, että on paljonkin syvempiä ongelmia ja tämä vaan näkyy pinnalla.
[/quote]
kiitos vastauksestasi. Tämä on asia, joka täytyy ottaa mieheni kanssa puheeksi. Kiitos
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="20.09.2015 klo 12:48"]
Voiskohan ap lopettaa ton saakelin rasittavan surunaama :(-hymiön kylvämisen? Tulee taas mieleen että siellä joku homssuinen rillirousku kouluttamaton sydänpylly-mamma itkee miikkaripipo päässä surkeaa parisuhdettaan.
[/quote]
kiitos, piristit :) :) :) :) :) Ap
[quote author="Vierailija" time="22.09.2015 klo 11:27"]
Varmaan ns. raskas paketti tuo ap. Ikeskelee ja huolehtii ja stressaa etukäteen asioita. Säälii itseään eikä anna miehelleen mahdollisuutta muuttaa mieltään tai esim. kertoa ollenkaan omista tuntemuksistaan. Mitenkähän lapset regoi tuohon perheen tunnelmaan jossa ei puhuta eikä keskustella vaan vaaditaan ja reagoidaan? En ukso että on helppoa niilläkään.
Miehen 2 pulloa kaljaa ei pitäisi tuntua missään, ellei kyseessä ole joku typ: mäkihyppäjä kilpailupainoissaan eli 50 kg pelkkää nahkaa. Silloin voi tietty 2 kaljaakin olla liikaa.
[/quote]
Itseasiassa keskustellaan muuten paljon, ja lastenkin kanssa. Tämä asia on vain nyt ihan hukassa minun ja mieheni välillä. Siihen siis täytyisi nyt panostaa enemmän ja puhua selviksi asioita. Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="19.09.2015 klo 18:17"]
Kuinka kauan olisit tuota lapsi-asiaa kinunnut ja surrut jos mies olisi kieltänyt sen heti kysyessäsi. Sitäpaitsi miehen mieli on voinut muuttua ajan saatossa. Ikää tulee ja voimat vähenee. Tuo on ällöttävää että lupailee sulle lasta vastineeksi johonkin toiseen hankintaan. En edes kuuntelisi tuollaista kaupankäyntiä.
[/quote]
Ja todellakin, olen ollut typerä, kun ole kuunnellut kerta toisensa jälkeen tätä kaupankäyntiä. Ap
Periaatteellisena kysymyksenä ei ole oikein antaa turhia lupauksia, mutta tilanteet muuttuvat, jolloin mielipide isoista kysymyksistä voi muuttua. Lapsen hankkiminen on sellainen asia, että jos yhtään rupeaa epäilyttämään, on kaikkien kannalta ainoa oikea ratkaisu kertoa mielipiteensä muuttuneen. En yhtään ihmettele, että miestä epäilyttää lisälapsien tekeminen, jos parisuhteenne voi huonosti. Ei lapsia voi hankkia vain toisen mieliksi.
Varmaan ns. raskas paketti tuo ap. Ikeskelee ja huolehtii ja stressaa etukäteen asioita. Säälii itseään eikä anna miehelleen mahdollisuutta muuttaa mieltään tai esim. kertoa ollenkaan omista tuntemuksistaan. Mitenkähän lapset regoi tuohon perheen tunnelmaan jossa ei puhuta eikä keskustella vaan vaaditaan ja reagoidaan? En ukso että on helppoa niilläkään.
Miehen 2 pulloa kaljaa ei pitäisi tuntua missään, ellei kyseessä ole joku typ: mäkihyppäjä kilpailupainoissaan eli 50 kg pelkkää nahkaa. Silloin voi tietty 2 kaljaakin olla liikaa.
Voiskohan ap lopettaa ton saakelin rasittavan surunaama :(-hymiön kylvämisen? Tulee taas mieleen että siellä joku homssuinen rillirousku kouluttamaton sydänpylly-mamma itkee miikkaripipo päässä surkeaa parisuhdettaan.
[quote author="Vierailija" time="19.09.2015 klo 17:37"][quote author="Vierailija" time="19.09.2015 klo 17:33"]
[quote author="Vierailija" time="19.09.2015 klo 17:30"]
Mutta sanoisiko joku siihen mitään, että ovatko turhat lupauset oikeutettuja parisuhteessa, vaikka toiselle on sanottu että se satuttaa ja loukkaa? Siis näin yleisesti? Olisiko teistä kiva, jos luvataan asioita ja petetään lupaukset?
Tulee tunne, että on ihan normaalia sanoa mitä haluaa...
Ap
[/quote]
Miten reagoit jos mies kertoo totuuden, oletko miettinyt sitä?
Ei se toki oikein ole, niinkun ei moni muukaan miehesi tekemä asia.
[/quote]
Riippuen tilanteesta. Toki olisin surullinen ja vihainen, olen paljon tunteella eläjä. Mutta enemmän minua loukkaa se, että minulle valehdellaan ja siitä mulle tulee sellainen olo, ettei minua kunnioiteta yhtään. Että minulle saa sanoa mitä vaan, kunhan en pahastuisi. Ap
[/quote]
No jos parista saunakaljastakin pahastut niin, että pyydät ettei mies enää edes sitä saunan jälkeen ottaisi, niin en ihmettele, jos mies lupaa läpiä päähänsä vain jotta ei tartte katsoa sun draamailua pikkuasioista. Eli tyhjien lupausten antaminen ei ole oikein, mutta aika inhimillistä se on, jos totuudesta puoliso rankaisee kiukuttelulla tai itkeskelyllä. Itse suoraan sanottuna sanoisin sulle, että avioero on seuraava askel jollei aikuinen ihminen edes saunakaljaa saa rauhassa draamailulta juoda. Muuta ensin omaa käytöstäsi ja puutu sitten miehesi käytökseen.