Menen ihan sekaisin, jos joku on selvästi vihamielinen tai ilkeä itseä kohtaan

Millaista ilkeyttä olet esimerkiksi kokenut ap?

Ehkä yrität ansaita toisen tunnetilan. Itsensä kampittaja. Sellaisia on.

Voit yrittää rikkoa jäänkin, mutta veikkaan, että yrität ansaita paheksuntaa tai naureskelua.

Täytyy sanoa, että olen aika varma, että jokainen ihminen kokee näitä samoja tunteita, mutta jotkut enemmän ja jotkut vähemmän.   

Ei siis tarkoita, ap, että olisi mitenkään viallinen.

Vuorovaikutuksen normalisointiyritys. Tuohon epäterveet parisuhteet usein päätyvät. Kiusattu tai kaltoin kohdeltu alkaa odottaa saavansa huonoa kohtelua ja alkaa kokea ansaitsevansa sitä.

Huoh

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Varmaan osittain senkin takia kirjoitin tänne, kun on se itsellekin sellainen mysteeri, että miksi se ilkeys on niin vaikeaa kestää. En ole aina ollut tällainen. Tää ongelma kehittyi pikkuhiljaa, nuoruuden aikana oikeastaan. Jollain tasolla en pelkää ilkeyttä, mutta tosiaan pelkään sitä, miten se vaikuttaa minuun, eli saa minut jotenkin sekaisin, epävarmaksi ja ehkä jonkinlainen hallinnan menetys tms. 

Ap

Voisin veikata, että sinä et ole saanut lapsuuden kodissasi näyttää ollenkaan huonoja tunteita, esimerkiksi kiukkua ja vihaa. Siitä syystä ahdistut kun joku kohdistaa tällaista sinuun itseesi, etkä ole koskaan oppinut toimimaan noissa tilanteissa kun ne kuvastavat sinulle jotain todella suurta pahaa, joka pitäisi vain kätkeä , piilottaa ja tukahduttaa.

Olenko oikeassa?

Ei ole oikein eikä tervettä kohdistaa epäreilusti viattomaan sivulliseen omaa ilkeyttä.. Se on kiusaamista ja toisen henkilön sijaiskärsijänä käyttämistä. Sitä ei kenenkään tarvitse oppia sietämään, ja sellaisesta käytöksestä tulisi jokaisen sitä harrastavan ääliön pidättäytyä tai mennä vaikka metsään huutamaan ja paiskomaan kiviä.

Vierailija kirjoitti:

Millaista ilkeyttä olet esimerkiksi kokenut ap?

Lähinnä sellaista, että toinen yrittää tahallaan pahoittaa mielen eri tavoin, esimerkiksi naureskelee päin naamaa, minulle ihmisenä, mitä sanon, jne, tai sanomisillaan tahallisesti tähtää siihen.

Ap

Vierailija kirjoitti:

Ehkä yrität ansaita toisen tunnetilan. Itsensä kampittaja. Sellaisia on.

Voit yrittää rikkoa jäänkin, mutta veikkaan, että yrität ansaita paheksuntaa tai naureskelua.

Olen kyllä miettinyt itsekin tätä joskus, että onko kyse jonkinlaisesta self-sabotagesta, että yritän saada toisen lopettamaan. Tiedän, että minussa on jotain pielessä, kun en ole normaalisti lopettanut tällaisia suhteita, vaan olen jäänyt niihin, ja myös että minulla on muutama kokemus vastaavista suhteista. Lisäksi minulla on paljon hyviä ihmissuhteita ja tunnen paljon tosi mukavia ihmisiä vuosien takaa, joten kyse ei ole mielestäni siitä, että ongelma olisi minussa, että ns ylireagoisin tavalliseen vuorovaikutukseen, mutta siltä osin ongelma on minussa, että jään tällaisiin suhteisiin.

Koen ikään kuin etten pääse pois tai pakoon, vaan olen nalkissa ja on vaan pakko kestää. Oma kokemukseni on nimittäin, että nää muutamat hlöt jotka ilkeitä on olleet, eivät jostain syystä suostu poistumaan kuvioista, vaan tunkevat ja änkevät elämään väkisin, eikä heistä pääse eroon. Ja tekevät ikäviä temppujaan, jolloin on siltäkin osin kiinni heissä, vaikka etäisyyttä ottaisikin, eli tavallaan heistä ei pääse eroon pitämällä etäisyyttäkään. 

Ap 

Vierailija kirjoitti:

Vuorovaikutuksen normalisointiyritys. Tuohon epäterveet parisuhteet usein päätyvät. Kiusattu tai kaltoin kohdeltu alkaa odottaa saavansa huonoa kohtelua ja alkaa kokea ansaitsevansa sitä.

Kyllä olen samaa mieltä siinä, että jonkinlaista ahdistusta ja tän toistuvan kuvion ennakointia, kun yrittää vältellä sitä, niin ehkä jonkinlainen ns harhautus, ettei joutuisi ns kipua tuottavaan tilanteeseen, eli kokemaan häpeän tunnetta. 

Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Millaista ilkeyttä olet esimerkiksi kokenut ap?

Lähinnä sellaista, että toinen yrittää tahallaan pahoittaa mielen eri tavoin, esimerkiksi naureskelee päin naamaa, minulle ihmisenä, mitä sanon, jne, tai sanomisillaan tahallisesti tähtää siihen.

Ap

Onpa ikävää, että joku oikeasti tekee noin, tahallisesti ilmeilee tai sanoo jotain ikävää vain saadakseen toisen pahalle mielelle.. Se on jo kiusaamista.

Itse ole myös herkkä ja reagoin voimakkaasti kehollani vihamielisyyteen. Nämä tilanteet ovat enimmäkseen olleet sellaisia, että minulle on vastattu töykeästi tai tiuskittu tai toinen on ollut kykenemätön keskustelemaan hankalasta asiasta ja hyökännyt sitten minua vastaan. Menen tuollaisesta yleensä lukkoon. Ulkoisesti saatan olla hyvinkin rauhallinen, mutta sisäisesti menen hälytystilaan ja tulee tosi epämiellyttävä olo.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ehkä yrität ansaita toisen tunnetilan. Itsensä kampittaja. Sellaisia on.

Voit yrittää rikkoa jäänkin, mutta veikkaan, että yrität ansaita paheksuntaa tai naureskelua.

Olen kyllä miettinyt itsekin tätä joskus, että onko kyse jonkinlaisesta self-sabotagesta, että yritän saada toisen lopettamaan. Tiedän, että minussa on jotain pielessä, kun en ole normaalisti lopettanut tällaisia suhteita, vaan olen jäänyt niihin, ja myös että minulla on muutama kokemus vastaavista suhteista. Lisäksi minulla on paljon hyviä ihmissuhteita ja tunnen paljon tosi mukavia ihmisiä vuosien takaa, joten kyse ei ole mielestäni siitä, että ongelma olisi minussa, että ns ylireagoisin tavalliseen vuorovaikutukseen, mutta siltä osin ongelma on minussa, että jään tällaisiin suhteisiin.

Koen ikään kuin etten pääse pois tai pakoon, vaan olen nalkissa ja on vaan pakko kestää. Oma kokemukseni on nimittäin, että nää muutamat hlöt jotka ilkeitä on olleet, eivät jostain syystä suostu poistumaan kuvioista, vaan tunkevat ja änkevät elämään väkisin, eikä heistä pääse eroon. Ja tekevät ikäviä temppujaan, jolloin on siltäkin osin kiinni heissä, vaikka etäisyyttä ottaisikin, eli tavallaan heistä ei pääse eroon pitämällä etäisyyttäkään. 

Ap 

En ymmärrä, millaisia ikäviä temppuja nämä ihmiset tekee pitääkseen sinut nalkissa?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Varmaan osittain senkin takia kirjoitin tänne, kun on se itsellekin sellainen mysteeri, että miksi se ilkeys on niin vaikeaa kestää. En ole aina ollut tällainen. Tää ongelma kehittyi pikkuhiljaa, nuoruuden aikana oikeastaan. Jollain tasolla en pelkää ilkeyttä, mutta tosiaan pelkään sitä, miten se vaikuttaa minuun, eli saa minut jotenkin sekaisin, epävarmaksi ja ehkä jonkinlainen hallinnan menetys tms. 

Ap

Voisin veikata, että sinä et ole saanut lapsuuden kodissasi näyttää ollenkaan huonoja tunteita, esimerkiksi kiukkua ja vihaa. Siitä syystä ahdistut kun joku kohdistaa tällaista sinuun itseesi, etkä ole koskaan oppinut toimimaan noissa tilanteissa kun ne kuvastavat sinulle jotain todella suurta pahaa, joka pitäisi vain kätkeä , piilottaa ja tukahduttaa.

Olenko oikeassa?

Ei ole oikein eikä tervettä kohdistaa epäreilusti viattomaan sivulliseen omaa ilkeyttä.. Se on kiusaamista ja toisen henkilön sijaiskärsijänä käyttämistä. Sitä ei kenenkään tarvitse oppia sietämään, ja sellaisesta käytöksestä tulisi jokaisen sitä harrastavan ääliön pidättäytyä tai mennä vaikka metsään huutamaan ja paiskomaan kiviä.

On ihana lukea tällaisia kommentteja, koska tää edustaa tervettä ajattelua ja tervettä järkeä. Ja vaikka itsekin ajattelen noin, niin se on hassu juttu, kun se on enää kaukainen muisto vain, kun elämässäni pystyin toteuttamaan tuota. Ihan kuin minut olisi ohjelmoitu uudelleen vuosien saatossa.

Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ehkä yrität ansaita toisen tunnetilan. Itsensä kampittaja. Sellaisia on.

Voit yrittää rikkoa jäänkin, mutta veikkaan, että yrität ansaita paheksuntaa tai naureskelua.

Olen kyllä miettinyt itsekin tätä joskus, että onko kyse jonkinlaisesta self-sabotagesta, että yritän saada toisen lopettamaan. Tiedän, että minussa on jotain pielessä, kun en ole normaalisti lopettanut tällaisia suhteita, vaan olen jäänyt niihin, ja myös että minulla on muutama kokemus vastaavista suhteista. Lisäksi minulla on paljon hyviä ihmissuhteita ja tunnen paljon tosi mukavia ihmisiä vuosien takaa, joten kyse ei ole mielestäni siitä, että ongelma olisi minussa, että ns ylireagoisin tavalliseen vuorovaikutukseen, mutta siltä osin ongelma on minussa, että jään tällaisiin suhteisiin.

Koen ikään kuin etten pääse pois tai pakoon, vaan olen nalkissa ja on vaan pakko kestää. Oma kokemukseni on nimittäin, että nää muutamat hlöt jotka ilkeitä on olleet, eivät jostain syystä suostu poistumaan kuvioista, vaan tunkevat ja änkevät elämään väkisin, eikä heistä pääse eroon. Ja tekevät ikäviä temppujaan, jolloin on siltäkin osin kiinni heissä, vaikka etäisyyttä ottaisikin, eli tavallaan heistä ei pääse eroon pitämällä etäisyyttäkään. 

Ap 

En ymmärrä, millaisia ikäviä temppuja nämä ihmiset tekee pitääkseen sinut nalkissa?

Ei siis mitään. Vaan koen olevani nalkissa, en saa etäisyyttä otettua, vaikka haluaisin. 

Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Millaista ilkeyttä olet esimerkiksi kokenut ap?

Lähinnä sellaista, että toinen yrittää tahallaan pahoittaa mielen eri tavoin, esimerkiksi naureskelee päin naamaa, minulle ihmisenä, mitä sanon, jne, tai sanomisillaan tahallisesti tähtää siihen.

Ap

Onpa ikävää, että joku oikeasti tekee noin, tahallisesti ilmeilee tai sanoo jotain ikävää vain saadakseen toisen pahalle mielelle.. Se on jo kiusaamista.

Itse ole myös herkkä ja reagoin voimakkaasti kehollani vihamielisyyteen. Nämä tilanteet ovat enimmäkseen olleet sellaisia, että minulle on vastattu töykeästi tai tiuskittu tai toinen on ollut kykenemätön keskustelemaan hankalasta asiasta ja hyökännyt sitten minua vastaan. Menen tuollaisesta yleensä lukkoon. Ulkoisesti saatan olla hyvinkin rauhallinen, mutta sisäisesti menen hälytystilaan ja tulee tosi epämiellyttävä olo.

Kiitos sinulle, kun uskot minun kokemustani ja vastasit tosi kivasti. 

Ap

Joku varmaan ampuu sut ihan vahinhossa kun suoritat työtehtävää.

Kukaan ei suojele enää.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ehkä yrität ansaita toisen tunnetilan. Itsensä kampittaja. Sellaisia on.

Voit yrittää rikkoa jäänkin, mutta veikkaan, että yrität ansaita paheksuntaa tai naureskelua.

Olen kyllä miettinyt itsekin tätä joskus, että onko kyse jonkinlaisesta self-sabotagesta, että yritän saada toisen lopettamaan. Tiedän, että minussa on jotain pielessä, kun en ole normaalisti lopettanut tällaisia suhteita, vaan olen jäänyt niihin, ja myös että minulla on muutama kokemus vastaavista suhteista. Lisäksi minulla on paljon hyviä ihmissuhteita ja tunnen paljon tosi mukavia ihmisiä vuosien takaa, joten kyse ei ole mielestäni siitä, että ongelma olisi minussa, että ns ylireagoisin tavalliseen vuorovaikutukseen, mutta siltä osin ongelma on minussa, että jään tällaisiin suhteisiin.

Koen ikään kuin etten pääse pois tai pakoon, vaan olen nalkissa ja on vaan pakko kestää. Oma kokemukseni on nimittäin, että nää muutamat hlöt jotka ilkeitä on olleet, eivät jostain syystä suostu poistumaan kuvioista, vaan tunkevat ja änkevät elämään väkisin, eikä heistä pääse eroon. Ja tekevät ikäviä temppujaan, jolloin on siltäkin osin kiinni heissä, vaikka etäisyyttä ottaisikin, eli tavallaan heistä ei pääse eroon pitämällä etäisyyttäkään. 

Ap 

En ymmärrä, millaisia ikäviä temppuja nämä ihmiset tekee pitääkseen sinut nalkissa?

Ei siis mitään. Vaan koen olevani nalkissa, en saa etäisyyttä otettua, vaikka haluaisin. 

Ap

Ehkä voisit yrittää etääntyä pikkuhiljaa ja huomaamatta. Alkaa keksimään välillä tekosyitä miksi et voi nähdä ko. henkilöitä.

Vierailija kirjoitti:

Joku varmaan ampuu sut ihan vahinhossa kun suoritat työtehtävää.

Vai va_inhossa. Ihme kommentteja täällä. Kirjoitatko jostain suljetulta osastolta?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ehkä yrität ansaita toisen tunnetilan. Itsensä kampittaja. Sellaisia on.

Voit yrittää rikkoa jäänkin, mutta veikkaan, että yrität ansaita paheksuntaa tai naureskelua.

Olen kyllä miettinyt itsekin tätä joskus, että onko kyse jonkinlaisesta self-sabotagesta, että yritän saada toisen lopettamaan. Tiedän, että minussa on jotain pielessä, kun en ole normaalisti lopettanut tällaisia suhteita, vaan olen jäänyt niihin, ja myös että minulla on muutama kokemus vastaavista suhteista. Lisäksi minulla on paljon hyviä ihmissuhteita ja tunnen paljon tosi mukavia ihmisiä vuosien takaa, joten kyse ei ole mielestäni siitä, että ongelma olisi minussa, että ns ylireagoisin tavalliseen vuorovaikutukseen, mutta siltä osin ongelma on minussa, että jään tällaisiin suhteisiin.

Koen ikään kuin etten pääse pois tai pakoon, vaan olen nalkissa ja on vaan pakko kestää. Oma kokemukseni on nimittäin, että nää muutamat hlöt jotka ilkeitä on olleet, eivät jostain syystä suostu poistumaan kuvioista, vaan tunkevat ja änkevät elämään väkisin, eikä heistä pääse eroon. Ja tekevät ikäviä temppujaan, jolloin on siltäkin osin kiinni heissä, vaikka etäisyyttä ottaisikin, eli tavallaan heistä ei pääse eroon pitämällä etäisyyttäkään. 

Ap 

En ymmärrä, millaisia ikäviä temppuja nämä ihmiset tekee pitääkseen sinut nalkissa?

Ei siis mitään. Vaan koen olevani nalkissa, en saa etäisyyttä otettua, vaikka haluaisin. 

Ap

Ehkä voisit yrittää etääntyä pikkuhiljaa ja huomaamatta. Alkaa keksimään välillä tekosyitä miksi et voi nähdä ko. henkilöitä.

Tai voisit kertoa vaikka viestillä (jos et kasvokkain uskalla) mikä heidän käytöksessään loukkaa. Ehkä he eivät ole tietoisia siitä. Paljon merkitsee mielestäni se, onko vastapuoli halukas menemään itseensä ja muuttamaan käytöstään.

Vierailija kirjoitti:

Kukaan ei suojele enää.

Eikö sinua suojele enää kukaan? Miksi tarvitset suojelua?