Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Vihaan työtäni. Mikä neuvoksi?
18.09.2015 |
En osaa/uskalla vaihtaa työpaikkaa. Olen ollut samassa paikassa melkein 10v (poislukien äitiyslomat ja hoitovapaat). Mitä jos en osaakaan mitään muuta?
Tiedän, nyt pitäisi olla vaan tyytyväinen siihen että on töitä. Mutta entä jos ei pää kohta kestä enää. Kaikki näyttää vaan harmaalta, aamuisin tekee mieli ajaa ennemmin kolari kuin mennä töihin?
Kommentit (22)
[quote author="Vierailija" time="18.09.2015 klo 22:16"]
Vaihda ihmeessä, yritä ainakin. Ihan varmasti pärjäät, tai ainakin pienen opettelun jälkeen.
Olen itse täysin samassa tilanteessa. Laitoin muutamia työhakemuksia ja nyt sormet ristissä toivon että pääsisin pois nykyisestä paikasta. Ei vaan henkinen puoli enää jaksa sitä työtä. Käytännössä sitä työympäristöä, työ itsessään on mukavaa. On vaan niin täynnä sitä, niin täynnä. Kun tulen töistä kotiin niin olen niin loppu, ei yhtään energiaa mihinkään muuhun.
[/quote]
En ole kyllä ollenkaan varma... Olen kyllä tässä vuosien varrella hakenutkin muutamaan muuhun paikkaan ja opiskelemaankin, vaan en ole päässyt. Usko itseeni on vähän mennyt. Tuttu tunne tuo ettei jaksa mitään töiden jälkeen. Mulla kans päivät tahtoo vielä venyä, kun en ehdi tekemään kaikkea mitä pitäisi päivän aikana. Jo perhekin siitä kärsii.
Minkälaisessa työssä itse nyt olet? Toivottavasti työnhaussa tärppää! :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Niin oon samat fiilikset. En tykkää yhtään työstäni ja ahdistaa kaikki siinä. Hakemuksia olen laittanut ja muutamassa haastattelussa ollutkin. Tuntuu, että on nyt vaikeampaa päästä ns. normityöhön kun ollut vähän ns. paremmassa työssä.
Ja pakko olisi päästä edes lähelle sitä palkkaa mikä on nykyisessä työssä, joka on ihan ok. Ainoa hyvä puoli työssä, että saa sen palkan joka kk.
[quote author="Vierailija" time="18.09.2015 klo 22:22"]
Ei se vaihtamalla parane
[/quote]
Perustele.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Aina voi vaihtaa vähemmän stressaavaan ja pienempipalkkaiseen duuniin. Jos raha on sinulle noin tärkeää, älä valita.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
....poislukien äitiyslomat ja hoitovapaat...
Eli kuinka kauan olet työskennellyt kyseisessä työpaikassa?
[quote author="Vierailija" time="18.09.2015 klo 22:40"]
Aina voi vaihtaa vähemmän stressaavaan ja pienempipalkkaiseen duuniin. Jos raha on sinulle noin tärkeää, älä valita.
[/quote]
Niinkun mihin? Raha ei ole tärkeää, en saa nykyisestäkään työstä mitään kovin kummoista palkkaa. t.ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="18.09.2015 klo 22:19"]
[quote author="Vierailija" time="18.09.2015 klo 22:16"]
Vaihda ihmeessä, yritä ainakin. Ihan varmasti pärjäät, tai ainakin pienen opettelun jälkeen.
Olen itse täysin samassa tilanteessa. Laitoin muutamia työhakemuksia ja nyt sormet ristissä toivon että pääsisin pois nykyisestä paikasta. Ei vaan henkinen puoli enää jaksa sitä työtä. Käytännössä sitä työympäristöä, työ itsessään on mukavaa. On vaan niin täynnä sitä, niin täynnä. Kun tulen töistä kotiin niin olen niin loppu, ei yhtään energiaa mihinkään muuhun.
[/quote]
En ole kyllä ollenkaan varma... Olen kyllä tässä vuosien varrella hakenutkin muutamaan muuhun paikkaan ja opiskelemaankin, vaan en ole päässyt. Usko itseeni on vähän mennyt. Tuttu tunne tuo ettei jaksa mitään töiden jälkeen. Mulla kans päivät tahtoo vielä venyä, kun en ehdi tekemään kaikkea mitä pitäisi päivän aikana. Jo perhekin siitä kärsii.
Minkälaisessa työssä itse nyt olet? Toivottavasti työnhaussa tärppää! :)
[/quote]
Kiitos, näin toivon itsekin. :) Olen ihan perustason suorittavassa työssä, työ vaatimuksiltaan ei itsessään kuormita henkisellä puolella mutta työyhteisö imee mut kuiviin, ei auta jaksamaan vaan päinvastoin.
Minkälaista työtä itse teet? Onko työ itsessään henkisesti kuormittavaa tai rasittaako pielessä oleva työnmitoitus?
Mun mielestä sun ei pidä luovuttaa ja jäädä tuleen makaamaan, yritä raahautua vaikka kansalaisopiston kurssille jolla voit parantaa sun alanvaihtomahdollisuuksia. Jo se, että alkaa tekemään jotain konkreettista nykytilan parantamiseksi, voi parantaa jaksamista. Ehkä keksit myös keinoja muuttaa ajatusmaailmaasi, jolloin uusi näkökulma ja asenne auttaa jaksamaan nykyisessä työssä.
Vaikea sanoa enempää kun ei tiedä mikä työssäsi vie voimat.
[quote author="Vierailija" time="18.09.2015 klo 22:43"]
....poislukien äitiyslomat ja hoitovapaat... Eli kuinka kauan olet työskennellyt kyseisessä työpaikassa?
[/quote]
Ehkä 7 vuotta? En tosin ihan täyspäiväisesti koko tuota aikaa. Mutta siis työ on erittäin tuttua, eikä kokemusta muusta juurikaan ole. t. ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei se ole kuin vaihtaa. Jos et "osaa" tai "uskalla" niin turha valittaa.
[quote author="Vierailija" time="18.09.2015 klo 22:40"]
Aina voi vaihtaa vähemmän stressaavaan ja pienempipalkkaiseen duuniin. Jos raha on sinulle noin tärkeää, älä valita.
[/quote]
Haista paska. Ihan oikeasti, nykyään ei noin vain vaihdeta duunia. Jopa pienipalkkaisiin "paskaduuneihin" on hakijoita kymmeniä ellei satoja. Työnantajien markkinat tekee sen että voi laittaa hakuvaatimuksiin ihan älyttömiä vaatimuksia ja aina löytyy joku koulutettu joka suostuu tekemään alipalkattuna töitä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="18.09.2015 klo 22:47"]
[quote author="Vierailija" time="18.09.2015 klo 22:40"]
Aina voi vaihtaa vähemmän stressaavaan ja pienempipalkkaiseen duuniin. Jos raha on sinulle noin tärkeää, älä valita.
[/quote]
Haista paska. Ihan oikeasti, nykyään ei noin vain vaihdeta duunia. Jopa pienipalkkaisiin "paskaduuneihin" on hakijoita kymmeniä ellei satoja. Työnantajien markkinat tekee sen että voi laittaa hakuvaatimuksiin ihan älyttömiä vaatimuksia ja aina löytyy joku koulutettu joka suostuu tekemään alipalkattuna töitä.
[/quote]
Voi voi. Aikanaan kun vaihdoin duunia parikin kertaa, oli hakijoita neljäsataa. Joku sen aina saa. Jos on niin nössö, ettei uskalla tai OSAA vaihtaa duunia, kannattaa pysyä siinä missä on.
Tietysti voit liittyä siihen joukkoon, joka elää sossun tuella. Sulla on vaihtoehto.
[quote author="Vierailija" time="18.09.2015 klo 22:45"]
[quote author="Vierailija" time="18.09.2015 klo 22:19"]
[quote author="Vierailija" time="18.09.2015 klo 22:16"]
Vaihda ihmeessä, yritä ainakin. Ihan varmasti pärjäät, tai ainakin pienen opettelun jälkeen.
Olen itse täysin samassa tilanteessa. Laitoin muutamia työhakemuksia ja nyt sormet ristissä toivon että pääsisin pois nykyisestä paikasta. Ei vaan henkinen puoli enää jaksa sitä työtä. Käytännössä sitä työympäristöä, työ itsessään on mukavaa. On vaan niin täynnä sitä, niin täynnä. Kun tulen töistä kotiin niin olen niin loppu, ei yhtään energiaa mihinkään muuhun.
[/quote]
En ole kyllä ollenkaan varma... Olen kyllä tässä vuosien varrella hakenutkin muutamaan muuhun paikkaan ja opiskelemaankin, vaan en ole päässyt. Usko itseeni on vähän mennyt. Tuttu tunne tuo ettei jaksa mitään töiden jälkeen. Mulla kans päivät tahtoo vielä venyä, kun en ehdi tekemään kaikkea mitä pitäisi päivän aikana. Jo perhekin siitä kärsii.
Minkälaisessa työssä itse nyt olet? Toivottavasti työnhaussa tärppää! :)
[/quote]
Kiitos, näin toivon itsekin. :) Olen ihan perustason suorittavassa työssä, työ vaatimuksiltaan ei itsessään kuormita henkisellä puolella mutta työyhteisö imee mut kuiviin, ei auta jaksamaan vaan päinvastoin.
Minkälaista työtä itse teet? Onko työ itsessään henkisesti kuormittavaa tai rasittaako pielessä oleva työnmitoitus?
Mun mielestä sun ei pidä luovuttaa ja jäädä tuleen makaamaan, yritä raahautua vaikka kansalaisopiston kurssille jolla voit parantaa sun alanvaihtomahdollisuuksia. Jo se, että alkaa tekemään jotain konkreettista nykytilan parantamiseksi, voi parantaa jaksamista. Ehkä keksit myös keinoja muuttaa ajatusmaailmaasi, jolloin uusi näkökulma ja asenne auttaa jaksamaan nykyisessä työssä.
Vaikea sanoa enempää kun ei tiedä mikä työssäsi vie voimat.
[/quote]
Olen hoitoalalla, ammatissa joka ei ole oikein koskaan tuntunut täysin omalta. Koen että työ on liian stressaavaa, ja etenkin kotivuosien jälkeen ehkä jopa liian vaativaa minulle. Riittämättömyyden tunne vaivaa päivittäin.
Tuo on hyvä neuvo, että yrittää tehdä jotain nykytilan parantamiseksi. Haen nyt taas kouluun syksyn yhteishaussa, vaikka en ole edes täysin varma onko opiskelu taloudellisesti mahdollista tällä hetkellä. Toisaalta pelkään alanvaihtoakin, jos sitä taas sitten huomaa opiskelevansa "väärää alaa". Vai enkö vaan osaa olla tyytyväinen mihinkään? Koen olevani umpikujassa. t.ap
Osaat olla tyytyväinen, usko pois. Ala voi olla hyvinkin vain väärä sulle, ihminen myös muuttuu vanhetessaan jolloin joskus oikea ala muuttuukin vääräksi. Työ myös itsessään muuttuu joillain aloilla jatkuvasti, tietysti kovempaan ja vaativampaan suuntaan.
Ainoa mikä on totta nyt, on se että voit huonosti töissä ja olet voinut jo pitkään. Sun pitää vain kuunnella itseäsi, jos työ vie energiaa niin ettei elämässä ole voimavaroja mihinkään muuhun, niin silloin on vaan otettava se uskonhyppy ja etsittävä jotain muuta.
Se mieliala parantuu uskomattomasti jo siitä kun saat sen pienen askeleen eteenpäin onnistumaan. Toivotan sulle onnea kouluunpääsyyn ja kaikkea hyvää jatkossa. :) Sä pystyt siihen , ihan varmasti!
Tiedän ettei ole helppoa vaihtaa, kun on ollut pitkään samassa paikassa. Kannattaa punnita tarkkaan vaihtoehtoja. Itsekin pitkään sinnittelin epämukavassa paikassa, ja lopulta kun sain aikaiseksi lähteä, tajusin, että se oli juuri oikea päätös :) Ja en suinkaan vaihtanut paremmin palkattuun paikkaan. Sen sijaan olen löytänyt työn, josta pidän ja voin tehdä asioita, joita koen tärkeäksi. Näin on ihan hyvä.
itse vihasin työtäni kun jäin äitiyslomalle. Opiskelin äitiysloman jälkeen uuden ammatin opintovapaalla mutta en saanut töitä. Jouduin palaamaan takaisin ja nyt tykkään työstäni tosi paljon.
Päätin kun tajusin että joudun takaisin, muutos lähtee minusta.
Meillä on tälläisiä valittajamummoja, joten kun palasin töihin ja valitus oli entisellään, pyysin muualle töihin. Tein, mitä ei ehkä saa tehdä, laitoin puhelimen nauhurin päälle aina kun valitusta tapahtui, käy muutamassa sekunnissa ja sitten soitin pätkän esimiehelleni.
Hän tiesi ettei kaikki ole hyvin, mutta oli ottanut asenteen jos kukaan ei sano mitään, ei hänkään sano.
Meillä on lain puolesta työsuojeluvaltuutettu ? en tiedä nimikettä ja he yhdessä tekivät ratkaisun, että 2 pahinta valittajaa joutuivat yksin toisiin tiimeihin töihin. Heille sanottiin kummallekin tämä on näytön paikka, seuraavasta saa varotuksen. Kummatkin nimittän tulivat osastoille valittamaan kuka on tehnyt minusta valituksen, eli siksi tiedettiin.
Ja minä halusin myös uuteen ympäristöön. Ehkä kaikki osasi laskea 1 + 2, mutta nyt me kaikki 3 olemme eri kerroksissa, erilaisissa työtehtävissä. Nämä 2 valittajaa näkivät ruokatuntisin, mutta kummankin osaston pomot tajusivat laittaa heidät eri työvuoroihin, eivät enää näe sitäkään.
On vaikea kuvitella kuinka voi työpaikkaviihtyvyys olla 1 - 2 ihmisestä kiinni, tai kun heidät laitetaan muualle, on töissä hyvä olla.
Te, joilla itse tuö on mukavaa, voisitteko ottaa käyttöön uuden ajattelumallin? Eli keskitytte pelkästään siihen työhön, ajattelette ettei töistä ole takoituskaan saada kavereita. Meillä on ihan kiva työilmapiiri, mutta silti vietän tauot mieluummin yksin ja työ on elantoa varten ja sillä keskityn täysillä töiden tekemiseen.
Alue: Aihe vapaa
Vaihda ihmeessä, yritä ainakin. Ihan varmasti pärjäät, tai ainakin pienen opettelun jälkeen.
Olen itse täysin samassa tilanteessa. Laitoin muutamia työhakemuksia ja nyt sormet ristissä toivon että pääsisin pois nykyisestä paikasta. Ei vaan henkinen puoli enää jaksa sitä työtä. Käytännössä sitä työympäristöä, työ itsessään on mukavaa. On vaan niin täynnä sitä, niin täynnä. Kun tulen töistä kotiin niin olen niin loppu, ei yhtään energiaa mihinkään muuhun.