Lue keskustelun säännöt.
Antakaa neuvoja: avioliiton muutos aina vaan huonompaan
01.04.2022 |
Olen ihan ymmälläni ja tarvitsisin asiallisia neuvoja kiitos.
Tilanne on se, että ollaan oltu miehen kanssa yhdessä yli kymmenen vuotta ja meillä on 8-vuotias lapsi. Arkielämässä kaikki sujuu ihan kohtuullisesti, molemmat tekevät kaikkea sekä töissä että kotona ja lapsesta huolehditaan tasaveroisesti. Ongelma on jo vuosia ollut se, että miestä ei kiinnosta seksi lainkaan, ei minun kanssani eikä kenenkään muunkaan (avointa suhdetta on ehdotettu jo aikaa sitten, mutta häntä ei kiinnosta). Kaikki testit on tehty ja terapiat käyty, mutta kun ei kiinnosta niin ei kiinnosta. Jo viiden vuoden ajan olen antanut aikaa, tehnyt aloitteita, puhunut ja ollut puhumatta ja kaikkea siltä väliltä. Seksiä on ollut ehkä kymmenen kertaa näiden vuosien aikana, minun aloitteestani ja miehen selvästi tsempattua itsensä väkisin yrittämään. Itsetuntoni on kärsinyt tosi paljon jatkuvasta torjutuksi tulemisesta ja tunteesta, että en ole haluttava tai kiinnostava miehen silmissä. Olen kuitenkin jotenkin tottunut tilanteeseen, sillä eroaminen tämän vuoksi olisi tuntunut hölmöltä kun kaikki muu sujuu ihan hyvin ja lapsen hyvinvointi on tietysti etualalla mielessä.
Joskus viime vuoden puolella aloin jotenkin väsyä tilanteeseen tai saada uutta voimaa miettiä, mitä haluan, ja tulin siihen tulokseen, että torjutuksi tulemisen tunteen vuoksi oikeastaan kaikki normaali läheisyys miehen kanssa (halaamiset, suukottelut...) joita meillä kuitenkin lähes päivittäin oli, alkoivat tuntua vastenmielisiltä. Huomasin, että en tarvitse tuollaista pienimuotoista läheisyyttä mihinkään, kun ei se koskaan johda mihinkään muuhun tai ole merkki mistään suuremmasta halusta. Tuntui, että yritän pitää vain miestä tyytyväisenä siihen, mitä hän suhteelta haluaa, vaikka omat haluni ja tarpeeni oli sivuutettu jo vuosia, ellei jo vuosikymmenen. Ilmoitin sitten, että suhteemme olisi tästä lähtien vailla sen kaltaista fyysistä läheisyyttä, koska itse en siitä millään lailla nauttinut.
No tästähän riemu repesi. Mies on nyt mököttänyt, murjottanut ja tiuskinut sekä minulle että lapselle jo kuukausia. Kun on yritetty puhua, hän toteaa vain, että ei tällainen elämä ole avioparin elämää eikä hän halua tällaista suhdetta. Olen oikeasti aika ymmälläni ja välillä tekisi mieli purskahtaa nauruun silkasta absurdiudesta. Siis minä olen yrittänyt puhua vuosia, että minusta tällainen seksitön ja intohimoton elämä ei ole avioparin elämää enkä halua tällaista suhdetta, mutta kaikki on mennyt kuuroille korville niin kauan kun hän on saanut annoksensa kaipaamaansa läheisyyttä (joku surkea halaus päivässä tai suukko matkalle lähtiessä). Nyt kun minä yritän vihdoin vetää omia rajojani ja tunnustella tarpeitani tässä visusti seksittömässä suhteessa (ei orgasmia toisen ihmisen kanssa ainakaan neljään vuoteen, kukaan ei ole kosketellut rintojani tai mitään muutakaan, mistä nauttisin, ainakaan seitsemään vuoteen), hän mököttää ja raivoaa kuin pikkulapsi. Olenko ollut täysin typerä yrittäessäni jatkaa suhdetta tämän ihmisen kanssa, olenko edelleen? Mitä tässä pitäisi tehdä? Tietysti ymmärrän, että hänelle on suuri muutos siirtyä täysin koskettamattomaan suhteeseen, mutta missä hänen ymmärryksensä on ollut kaikki nämä vuodet? Itselleni tämä muutos on tosiaan ollut vain positiivinen ja tunnen saavani olla rauhassa hänen läheisyydentarpeeltaan, joka ei kuitenkaan koskaan antanut minulle mitään.
Antakaa vinkkejä ja vertaisapua kiitos, en mitenkään voi hyväksyä miehen reaktiota, mutta en myöskään ole valmis menemään takaisin vanhaan, halailemaan platonisesti sohvalle ja jatkuvasti toivomaan jotain, mitä ei koskaan tule tapahtumaan.
Kommentit (11)
Osaat mielestäni hyvin avata ja kuvata tilannetta. Olen ikisinkku, eikä minulla ole antaa sinulle neuvoja, mutta kuvauksesi on kuin kirjaesimerkki siitä, miksi en halua jakaa ainutkertaista elämääni (tuollaisen) miehen kanssa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ymmärrän ap.n turhautumisen, parisuhteelta kun toivoo myös intiimiyttä ja fyysistä kosketusta.
Heitän kuitenkin ilmoille kysymyksen: missä vaiheessa ihminen "saa" lopettaa seksin haluamisen? Joskushan se kuitenkin loppuu.
Luonto tekee ihmisille temput ja herättää himot, mutta luonto voi myös lopettaa halut, kun perhe on tehty. Seksin loppumista ei oteta luonnollisena osana elämää ennen vanhuutta, vaikka se voi olla sitä.
Tässä tietty yksilölliset erot ovat suuret.
Aika moni vaan hakee seksin sitten muualta. Ei tästä ole pakko koko kylälle kailottaa.
Asian paljastuttua olet kuitenkin tarinan roisto eli pitää olla valmis kantamaan pahan henkilön leima. Onko apua olla martyyri ja kärvistellä, jokainen tekee omat valintansa ja punnitsee asian itse.
Salasuhteet ei yleensä toimi.
-setämies, samassa tilanteessa.
Ehkä teidän kannattaisi mennä terapiaan uudelleen. En tiedä miten se teillä aiemmin sujui ja millaisessa terapiassa olette käyneet mutta nyt teillä on uusi tilanne. Molemmat on sitä mieltä, että ei halua nykyisen kaltaista avioliittoa, joten teillä on hyvä mahdollisuus löytää siihen yhdessä ratkaisu. Se saattaa olla ero mutta ainakin se on ratkaisu. Ainakin lapselle tiuskiminen on saatava loppumaan, koska hän ei ole millään tavoin syyllinen tilanteeseen.
Mitä mies on sitten sanonut syyksi sille ettei kaipaa seksiä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
AP tässä, kiitos kommenteista.
Toki se on vain hyväksyttävä, että mies ei halua seksiä, ja tiettyyn pisteeseen olen sen hyväksynytkin, vaikkakin oman hyvinvointini kustannuksella. Ongelma tässä onkin nyt se, että kun olen itse vetänyt omat rajani läheisyyden suhteen, se ei miehelle sovikaan. Hän ei siis hyväksy sitä, että halailu ei anna minulle mitään, tuntuu lähinnä vain pahalta tässä tilanteessa. Tuntuu niin uskomattomalta, että hänen mielestään halailu kuuluu avioliittoon ja sen puutteesta saa mököttää, mutta seksi onkin toissijainen juttu ja minun kuuluu vain hyväksyä sen puute.
Ei hän mitään syytä ole antanut, miksi ei seksiä halua. Ehkä on aseksuaali, ehkä aiemmat huonot kokemukset vaikuttaa, ehkä ei vain olla yhteensopivia, ehkä ikä, en tiedä. Samapa tuo. Terapia sinänsä ei tuonut lisävalaistusta asiaan, lähinnä siellä käsiteltiin sitä, miten voisimme elää sopusoinnussa. No ratkaisu sopusointuun oli ilmeisesti se, että minä myönnyin tilanteeseen. Myönnyn edelleen, mutta kieltäydyn toteuttamasta hänen halailutarpeitaan enää. Siitä se ongelma sitten tulikin.
Voi olla, että ero on edessä. En ainakaan usko, että tässä mitkään terapiat auttaa. Vaikka terapeutti olisikin hyvä, ei hänkään ihmeitä voi tehdä, tai meistä kumpaakaan muuttaa. Avoin suhde / seksin hakeminen muualta voisi tietysti tulla kyseeseen. Tiedän kuitenkin, että mies ei ryhtyisi mihinkään kenenkään toisen(kaan) kanssa, ja oma itsetuntoni on niin nollassa, että ajatus joistain treffeistä tuntuu aika kaukaiselta. Lähinnä haluaisin vain itkeä.
No yrittäisin vielä keskustella asiasta. Jos se ei onnistu, olet vapaa lähtemään. Itselleni naisena seksuaalisuus on hyvin tärkeä osa-alue parisuhteessa, se pitää yllä yhteenkuuluvuuden tunnetta ja erottaa suhteen kaverisuhteesta. Mä en voisi elää seksittömässä liitossa. Ja ennenkuin kukaan alkaa inistä, niin minulle seksuaalisuus on laaja käsite, muutakin kuin yhdyntä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minun elämänasenteeni on, että tässä eletään vain kerran eikä sitä yhtä ainoaa elämää kannata tuhlata suhteeseen jossa on tyytymätön. Elämästä pitää nauttia. En tiedä minkä ikäisiä olette tai kauanko olette olleet yhdessä. Minulla ja miehelläni on takana 10 vuotta taivalta, kauan haaveiltu esikoinen on tulossa. Hellyyttä ja rakkautta on arjessa paljon, enkä voisi kuvitella löytäväni rinnalleni parempaa ja ihanempaa miestä.
Jos vatsaa ei enää koskaan kutkuttele kun katsot miestäsi silmiin ja et ikinä ajattele että onpas minulla mahtava kumppani, suhteessa ei ole minusta enää järkeä. Kuulostaa siis ikävä kyllä siltä, että teidän liittonne lähentelee loppuaan, ainakin jos ette saa jotenkin sovittua sellaista kuviota jossa molemmat ovat onnellisia.
Mun mielestä terapiassa ei välttämättä vaan voida ratkaista halun eriparisuutta. Terapia voi vaan lisätä ymmärrystä, mutta ei poista ongelmaa.
Vähän sama juttu jos toinen tykkää käydä lenkillä ja toinen ei, terapia voi vain auttaa hyväksymään tilanteen, mutta ei tarjoamaan ratkaisua.
-setämies, samassa tilanteessa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
AP, mikä tuossa vielä on epäselvää ?
Haluat että arki toimii- se toimii
Haluat intohimoa ja seksiä- et saa sitä.
Nostat kissan pöydälle ja sanot että eroatte ja sinä jatkat omaa elämääsi jossa kohtaat varmasti ihmisen joka sinua haluaa TAI
Tyydyt hyvin toimivaan arkeesi.
Ero