Seurustelukumppani alkanut menettää mielenkiintonsa. Kuinka kauan odottelisit muuttuuko tilanne.
Asiasta ei ole ollut puhetta, mutta selvästi näin on käynyt. Ennen ainakin viestiteltiin usein ja vaihdettiin kuulumisia, silloin kuin ei nähty. Nykyään hän ei koskaan kysy mitä minulle kuuluu. Ja saattaa mennä päivä-pari ennenkuin edes vastaa viesteihin. Ja selvästi en ole enää se ihminen jolle halutaan kertoa esim yllättäviä päivän tapahtumia.
Ikää meillä jo yli 40, eli en mitään ihan teinikyhnäystä ole odottanutkaan. Mutta tilanne selvästi muuttunut. Olen antanut aikaa, jos vaikka kaikki johtuu kiireestä tai väsymyksestä. Mutta onhan se tajuttava että asia ei niin ole.
Kuinka kauan sinä kituisit ja katselisit tilannetta?
Kommentit (27)
En katselisi kauaa. Itselläni oli vähän samanlainen tapaus jossa mies alkoi lykkäillä tapaamisia kun oli "juuttunut sohvalle leffaa katsomaan" ja muuta vastaavaa. Totesin sitten hänelle että puolestani voi kasvaa vaikka sohvaan kiinni jos se on kiinnostavampi kuin minä.
No onneksi tapasin kuukausi tämän jälkeen miehen joka ei mitään muuta halunnutkaan kuin olla kanssani ja yllättävästi se oli sitten se suhde josta tuli jotakin myös pidemmällä tähtäimellä.
Jos miehestä ei kuulu muutamaan päivään ja vasta alkumetreillä ollaan niin ei sitä kiinnosta. Mies laittaa viestiä vaikka tulipalon alta jos on kiinnostunut. Fakta.
Vaikka olisi kiireinen ja väsynyt, niin ei tarvitse ignoorata läheisiään, ainakin itse odotan erilaista käytöstä.
Ingoorailijat kannattaa karistella heti pois. Ei ne siitä muutu.
Haluaisin puhua kasvotusten suhteen lopettamisesta, mutta vähän vaikeaa kun on taas "hävinnyt".
Vaihtoon vaan. Myös miehellä on todennäköisesti jo joku muu vähintään kiikarissa.
Antakaa vinkkejä miten vain pystyisin unohtaa kumppanin, ja jatkaa elämääni.
Olen ennenkin eronnut, mutta silloin on ollut painava syy siihen, nyt vaan kaikki valuu pois. Siksi hankala käsitellä asiaa.
Vierailija kirjoitti:
Antakaa vinkkejä miten vain pystyisin unohtaa kumppanin, ja jatkaa elämääni.
Olen ennenkin eronnut, mutta silloin on ollut painava syy siihen, nyt vaan kaikki valuu pois. Siksi hankala käsitellä asiaa.
Kato vaikka Tony Gaskinsin videoita Youtubesta. Ne ovat opettaneet itselleni, kuinka löyhin perustein olen ylipäänsä "rakastunut" miehiin. Tai siis mies ei ole välttämättä edes osoittanut olevansa ihastunut ennen kuin olen jo ruvennut haaveilemaan yhteisestä elämästä.
Vierailija kirjoitti:
Antakaa vinkkejä miten vain pystyisin unohtaa kumppanin, ja jatkaa elämääni.
Olen ennenkin eronnut, mutta silloin on ollut painava syy siihen, nyt vaan kaikki valuu pois. Siksi hankala käsitellä asiaa.
Pidä ennemmin mielessä, millaisen parisuhteen haluat, äläkä usko niitä valheita, ettet voisi sellaista saada. Ja sen sijaan, että tuhlaisit aikaa nykyisen tai entisen miehen kyttäämiseen, niin panosta omaan terveyteesi, harrastuksiisi ja ulkonäköösi, jolloin itsevarmuutesi kasvaa.
Vierailija kirjoitti:
Antakaa vinkkejä miten vain pystyisin unohtaa kumppanin, ja jatkaa elämääni.
Olen ennenkin eronnut, mutta silloin on ollut painava syy siihen, nyt vaan kaikki valuu pois. Siksi hankala käsitellä asiaa.
Onko kyseessä oikeasti seurustelu, vai oletko vain olettanut niin.
Kuulostaa siltä, että ei tossa mitään ”eroa” edes tarvita. Lopetat vaan yhteydenpidon kuten toinenkin haluaa tehdä.
Vierailija kirjoitti:
No eiköhän tuo ole jo aika selvää ettei miestä enää kiinnosta.
Missä luki kyseessä olevan mies?
Jos tuota jatkaa, niin samanlaista varmaan jatkossa.
tuttua.
Kuinka voikaan ahdistaa niin paljon tilanne.
No eihän tuo nyt edes kuulosta seurustelusuhteelta, jos toinen aloittaa tuollaisen hiljaisuuden ihan tosta noin vain. Yleensä seurustelusuhteessa ollaan sitoutuneita suhteeseen ja siihen on tunnetasolla panostettu niin paljon, että vaikka tunteet loppuisivatkin niin ei toista vain jätetä roikkumaan vaan kerrotaan omat tuntemukset suoraan. Toki on ihmisiä, jotka lopettavat 20 vuoden avioliiton katoamalla savuna ilmaan, mutta normaalit ihmiset yleensä pystyvät keskustelemaan asioista. Jos miehellä on tuollainen tyyli hoitaa asioita niin suoraan sanottuna et menetä yhtään mitään, jos suhde loppuu nyt.
On henkistä väkivaltaa pitää sua noin löysässä hirressä. Nauttii, kun tulet anelevana luokseen tai lähetät viestejä. Joku sadisti.
Anna ajan kulua, vastaa vain miehen lähettämiin viesteihin ja älä itse lähesty. Vaikeata tehdä tuo mutta itsekuria nyt!
Jos toinen ei ole sinusta kiinnostunut, miksi jatkaa. Mistä haluaisit vielä puhua? Häntä ei kiinnosta. Jos syy on joku tärkeä ja kaikenselittävä, ja hän ei oikeasti ole ehtinyt olla yhteydessä, hän palaa asiaan myöhemmin. Sitten voi katsoa kiinnostaako sinua edelleen.
Aiheen vierestä, itse olen vähän aikaa sitten päättänyt suhteen jossa toinen osapuoli käyttäytyi minua kohtaan toistuvasti ikävällä tavalla, keskusteluista huolimatta jatkoi samaan malliin. Totesin että muutaman kuukauden aikana hän omalla toiminnallaan tuhosi luottamukseni häneen, menetin seksihaluni ja hän muuttui silmissäni suorastaan vastenmieliseksi. Hän ei selvästikään ollut halukas ottamaan minua huomioon, ja toisen toimille en mitään voi, joten päätin suhteen.
Olen ollut toki surullinen mutta varma päätöksestäni, en näe mitään syytä jäädä suhteeseen ihmisen kanssa joka on valmis satuttamaan minua vedoten omaan keskeneräisyyteensä tai mitä lie. Mies jankkaa edelleen päivän parin jälkeen viesteissä että haluaa nähdä ja miksi heitän kaiken pois. Itse hän suhteen tuhosi, ja nyt syy onkin minun kun en jäänyt kestämään rumaa käytöstä. Kysyin mistä hän haluaisi tavatessamme puhua, mikä nyt on toisin kuin aiemmin. Hän kuulemma haluaa ja aikoo kasvaa ja kehittyä ja lopettaa lapsellisen loukkaavan toimintatavan. Ikää on 39, ei ole ollut koskaan yksin vaan aina suhteessa, kommunikointitavat ovat passiivisaggressiivisia ja tylyjä paitsi kun anelee anteeksi tekojaan.
Mitä luulette, uskonko tuota? Olen menettänyt mielenkiintoni koko ihmiseen. On täysin turhaa vaatia suhteen päättämiskeskustelua kun toista ei enää kiinnosta. Siinä vain alentaa itsensä, miksi jatkaa roikkumista kun toinen on selvästi osoittanut ettei enää ole halua jatkaa.
Ikävältä se toki tuntuu kun pitää hyväksyä ero. Olen ollut itse samassa tilanteessa. Jankuttaminen ja tapaamisten vaatiminen ja selitysten toivominen on tarpeetonta. Parempi antaa olla, kestää kipu ja edetä. Aina kannattaa miettiä että miksi toivoa suhdetta ihmisen kanssa joka ei huomioi sinua edes sen suhteen alkutaipaleella. Usein ihastumme toiveeseen ja mielikuvaan siitä mitä voisi olla toisen kanssa yhdessä. Jos pystymme katsomaan sen haaveen ja rakkaudenkaipuun läpi, uskon että moni meistä toteaa että välinpitämättömän ihmisen kanssa mitään hyvää ei voi syntyä. Toisaalta ihmisellä on myös oikeus lähteä ja olla vastaamatta, silloin on parempi antaa olla.
No eiköhän tuo ole jo aika selvää ettei miestä enää kiinnosta.