Seurustelukumppani alkanut menettää mielenkiintonsa. Kuinka kauan odottelisit muuttuuko tilanne.

Jos miestä kiinnostaa, hän on todella aktiivinen. Eikö oikeasti ihmiset vieläkään tajua, että vain sellainen suhde on hyvä, jossa ei tarvitse miettiä tykkääkö toinen tai edes ajatteleeko. Lopettakaa heti alkuunsa tällaiset suhteet, joissa joutuu miettimään ja epäröimään. "Se oikea" suhde on sellainen, jossa heti toimii kemiat, keskustelu toimii ja haluaa aidosti olla toisen kanssa. Sellaiset kaverisuhteet ensin ja katsotaan mitä kehittyy pitää HETI lopettaa!!!

Ei miehiä kiinnosta soitella tai lähetellä viestejä naiselle. Alkuvaiheessa ne ovat pakollinen paha, mutta mitä pidemmälle suhde etenee, sitä vähemmän miehet kokevat sen välttämättömäksi. Jos mies on fyysisessä tapaamisessa osoittaa kiinnostusta, niin viestittelystä ei kannata vetää johtopäätöksiä.

Vierailija kirjoitti:

Jos toinen ei ole sinusta kiinnostunut, miksi jatkaa. Mistä haluaisit vielä puhua? Häntä ei kiinnosta. Jos syy on joku tärkeä ja kaikenselittävä, ja hän ei oikeasti ole ehtinyt olla yhteydessä, hän palaa asiaan myöhemmin. Sitten voi katsoa kiinnostaako sinua edelleen.

Aiheen vierestä, itse olen vähän aikaa sitten päättänyt suhteen jossa toinen osapuoli käyttäytyi minua kohtaan toistuvasti ikävällä tavalla, keskusteluista huolimatta jatkoi samaan malliin. Totesin että muutaman kuukauden aikana hän omalla toiminnallaan tuhosi luottamukseni häneen, menetin seksihaluni ja hän muuttui silmissäni suorastaan vastenmieliseksi. Hän ei selvästikään ollut halukas ottamaan minua huomioon, ja toisen toimille en mitään voi, joten päätin suhteen.

Olen ollut toki surullinen mutta varma päätöksestäni, en näe mitään syytä jäädä suhteeseen ihmisen kanssa joka on valmis satuttamaan minua vedoten omaan keskeneräisyyteensä tai mitä lie. Mies jankkaa edelleen päivän parin jälkeen viesteissä että haluaa nähdä ja miksi heitän kaiken pois. Itse hän suhteen tuhosi, ja nyt syy onkin minun kun en jäänyt kestämään rumaa käytöstä. Kysyin mistä hän haluaisi tavatessamme puhua, mikä nyt on toisin kuin aiemmin. Hän kuulemma haluaa ja aikoo kasvaa ja kehittyä ja lopettaa lapsellisen loukkaavan toimintatavan. Ikää on 39, ei ole ollut koskaan yksin vaan aina suhteessa, kommunikointitavat ovat passiivisaggressiivisia ja tylyjä paitsi kun anelee anteeksi tekojaan.

Mitä luulette, uskonko tuota? Olen menettänyt mielenkiintoni koko ihmiseen. On täysin turhaa vaatia suhteen päättämiskeskustelua kun toista ei enää kiinnosta. Siinä vain alentaa itsensä, miksi jatkaa roikkumista kun toinen on selvästi osoittanut ettei enää ole halua jatkaa.

Ikävältä se toki tuntuu kun pitää hyväksyä ero. Olen ollut itse samassa tilanteessa. Jankuttaminen ja tapaamisten vaatiminen ja selitysten toivominen on tarpeetonta. Parempi antaa olla, kestää kipu ja edetä. Aina kannattaa miettiä että miksi toivoa suhdetta ihmisen kanssa joka ei huomioi sinua edes sen suhteen alkutaipaleella. Usein ihastumme toiveeseen ja mielikuvaan siitä mitä voisi olla toisen kanssa yhdessä. Jos pystymme katsomaan sen haaveen ja rakkaudenkaipuun läpi, uskon että moni meistä toteaa että välinpitämättömän ihmisen kanssa mitään hyvää ei voi syntyä. Toisaalta ihmisellä on myös oikeus lähteä ja olla vastaamatta, silloin on parempi antaa olla.

Olipa järkevästi sanottu.

Ja toit esille sen kaiken minkä vuoksi edelleen niitä viestejä ja tapaamisia odotan.  Sen että elämä voisi olla sellaista kun oli ekat 7kk, kai se on vaan sitä rakkauden kaipuuta.

Vierailija kirjoitti:

Jos toinen ei ole sinusta kiinnostunut, miksi jatkaa. Mistä haluaisit vielä puhua? Häntä ei kiinnosta. Jos syy on joku tärkeä ja kaikenselittävä, ja hän ei oikeasti ole ehtinyt olla yhteydessä, hän palaa asiaan myöhemmin. Sitten voi katsoa kiinnostaako sinua edelleen.

Aiheen vierestä, itse olen vähän aikaa sitten päättänyt suhteen jossa toinen osapuoli käyttäytyi minua kohtaan toistuvasti ikävällä tavalla, keskusteluista huolimatta jatkoi samaan malliin. Totesin että muutaman kuukauden aikana hän omalla toiminnallaan tuhosi luottamukseni häneen, menetin seksihaluni ja hän muuttui silmissäni suorastaan vastenmieliseksi. Hän ei selvästikään ollut halukas ottamaan minua huomioon, ja toisen toimille en mitään voi, joten päätin suhteen.

Olen ollut toki surullinen mutta varma päätöksestäni, en näe mitään syytä jäädä suhteeseen ihmisen kanssa joka on valmis satuttamaan minua vedoten omaan keskeneräisyyteensä tai mitä lie. Mies jankkaa edelleen päivän parin jälkeen viesteissä että haluaa nähdä ja miksi heitän kaiken pois. Itse hän suhteen tuhosi, ja nyt syy onkin minun kun en jäänyt kestämään rumaa käytöstä. Kysyin mistä hän haluaisi tavatessamme puhua, mikä nyt on toisin kuin aiemmin. Hän kuulemma haluaa ja aikoo kasvaa ja kehittyä ja lopettaa lapsellisen loukkaavan toimintatavan. Ikää on 39, ei ole ollut koskaan yksin vaan aina suhteessa, kommunikointitavat ovat passiivisaggressiivisia ja tylyjä paitsi kun anelee anteeksi tekojaan.

Mitä luulette, uskonko tuota? Olen menettänyt mielenkiintoni koko ihmiseen. On täysin turhaa vaatia suhteen päättämiskeskustelua kun toista ei enää kiinnosta. Siinä vain alentaa itsensä, miksi jatkaa roikkumista kun toinen on selvästi osoittanut ettei enää ole halua jatkaa.

Ikävältä se toki tuntuu kun pitää hyväksyä ero. Olen ollut itse samassa tilanteessa. Jankuttaminen ja tapaamisten vaatiminen ja selitysten toivominen on tarpeetonta. Parempi antaa olla, kestää kipu ja edetä. Aina kannattaa miettiä että miksi toivoa suhdetta ihmisen kanssa joka ei huomioi sinua edes sen suhteen alkutaipaleella. Usein ihastumme toiveeseen ja mielikuvaan siitä mitä voisi olla toisen kanssa yhdessä. Jos pystymme katsomaan sen haaveen ja rakkaudenkaipuun läpi, uskon että moni meistä toteaa että välinpitämättömän ihmisen kanssa mitään hyvää ei voi syntyä. Toisaalta ihmisellä on myös oikeus lähteä ja olla vastaamatta, silloin on parempi antaa olla.

Tämä oli tosi hyvä muistutus itsellekin. On oltu yhdessä 6 vuotta ja miehellä joku kriisi päällä. Tulee ja menee ja bilettää (on mua nuorempi). Kohtelee kyllä ystävällisesti kun ollaan yhdessä, mutta ei pysty pitämään kiinni sovituista asioista vaan aina tulee jotain "kuvioita", joiden vuoksi joudun odottelemaan toistuvasti "10 minuuttia" (voi olla mitä vain tunnista vuorokauteen). Hän on nyt tällä hetkellä tällainen ja se pitäisi vain sietää. Muutettiin erilleen, jotta mies saa tilaa kriisilleen, mutta silloin pitäisi erityisesti panostaa niihin hetkiin, kun ollaan yhdessä. Miehen kuviot vaan jatkuu. Suunnitelmat ei pidä. Riidat on aina tästä samasta asiasta. Tuli jo ikävä edellisen riidan jäljiltä mutta en anna periksi. Edellinen "kuvio" tuli tilanteessa, jossa olin selkeästi ilmaissut miehelle etukäteen, että tarvitsen häntä ja olen tukea vailla. Mies oli puhelimessa oikein "tukeva", mutta kas kun menin tapaamaan niin taas oli "kuvio", joka olisi vienyt yhteisestä ajasta tunnin. Tämä tilanteessa, jossa yhteistä aikaa olisi ollut yhteensä ehkä kaksi tuntia, kun työaikataulut menee ristiin. En jaksa enää yhtään riitaa tästä asiasta ja mies on vaan että mulla on nyt tämmönen vaihe. Eläköön vaihettaan, minun ei tarvitse osallistua.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos toinen ei ole sinusta kiinnostunut, miksi jatkaa. Mistä haluaisit vielä puhua? Häntä ei kiinnosta. Jos syy on joku tärkeä ja kaikenselittävä, ja hän ei oikeasti ole ehtinyt olla yhteydessä, hän palaa asiaan myöhemmin. Sitten voi katsoa kiinnostaako sinua edelleen.

Aiheen vierestä, itse olen vähän aikaa sitten päättänyt suhteen jossa toinen osapuoli käyttäytyi minua kohtaan toistuvasti ikävällä tavalla, keskusteluista huolimatta jatkoi samaan malliin. Totesin että muutaman kuukauden aikana hän omalla toiminnallaan tuhosi luottamukseni häneen, menetin seksihaluni ja hän muuttui silmissäni suorastaan vastenmieliseksi. Hän ei selvästikään ollut halukas ottamaan minua huomioon, ja toisen toimille en mitään voi, joten päätin suhteen.

Olen ollut toki surullinen mutta varma päätöksestäni, en näe mitään syytä jäädä suhteeseen ihmisen kanssa joka on valmis satuttamaan minua vedoten omaan keskeneräisyyteensä tai mitä lie. Mies jankkaa edelleen päivän parin jälkeen viesteissä että haluaa nähdä ja miksi heitän kaiken pois. Itse hän suhteen tuhosi, ja nyt syy onkin minun kun en jäänyt kestämään rumaa käytöstä. Kysyin mistä hän haluaisi tavatessamme puhua, mikä nyt on toisin kuin aiemmin. Hän kuulemma haluaa ja aikoo kasvaa ja kehittyä ja lopettaa lapsellisen loukkaavan toimintatavan. Ikää on 39, ei ole ollut koskaan yksin vaan aina suhteessa, kommunikointitavat ovat passiivisaggressiivisia ja tylyjä paitsi kun anelee anteeksi tekojaan.

Mitä luulette, uskonko tuota? Olen menettänyt mielenkiintoni koko ihmiseen. On täysin turhaa vaatia suhteen päättämiskeskustelua kun toista ei enää kiinnosta. Siinä vain alentaa itsensä, miksi jatkaa roikkumista kun toinen on selvästi osoittanut ettei enää ole halua jatkaa.

Ikävältä se toki tuntuu kun pitää hyväksyä ero. Olen ollut itse samassa tilanteessa. Jankuttaminen ja tapaamisten vaatiminen ja selitysten toivominen on tarpeetonta. Parempi antaa olla, kestää kipu ja edetä. Aina kannattaa miettiä että miksi toivoa suhdetta ihmisen kanssa joka ei huomioi sinua edes sen suhteen alkutaipaleella. Usein ihastumme toiveeseen ja mielikuvaan siitä mitä voisi olla toisen kanssa yhdessä. Jos pystymme katsomaan sen haaveen ja rakkaudenkaipuun läpi, uskon että moni meistä toteaa että välinpitämättömän ihmisen kanssa mitään hyvää ei voi syntyä. Toisaalta ihmisellä on myös oikeus lähteä ja olla vastaamatta, silloin on parempi antaa olla.

Tämä oli tosi hyvä muistutus itsellekin. On oltu yhdessä 6 vuotta ja miehellä joku kriisi päällä. Tulee ja menee ja bilettää (on mua nuorempi). Kohtelee kyllä ystävällisesti kun ollaan yhdessä, mutta ei pysty pitämään kiinni sovituista asioista vaan aina tulee jotain "kuvioita", joiden vuoksi joudun odottelemaan toistuvasti "10 minuuttia" (voi olla mitä vain tunnista vuorokauteen). Hän on nyt tällä hetkellä tällainen ja se pitäisi vain sietää. Muutettiin erilleen, jotta mies saa tilaa kriisilleen, mutta silloin pitäisi erityisesti panostaa niihin hetkiin, kun ollaan yhdessä. Miehen kuviot vaan jatkuu. Suunnitelmat ei pidä. Riidat on aina tästä samasta asiasta. Tuli jo ikävä edellisen riidan jäljiltä mutta en anna periksi. Edellinen "kuvio" tuli tilanteessa, jossa olin selkeästi ilmaissut miehelle etukäteen, että tarvitsen häntä ja olen tukea vailla. Mies oli puhelimessa oikein "tukeva", mutta kas kun menin tapaamaan niin taas oli "kuvio", joka olisi vienyt yhteisestä ajasta tunnin. Tämä tilanteessa, jossa yhteistä aikaa olisi ollut yhteensä ehkä kaksi tuntia, kun työaikataulut menee ristiin. En jaksa enää yhtään riitaa tästä asiasta ja mies on vaan että mulla on nyt tämmönen vaihe. Eläköön vaihettaan, minun ei tarvitse osallistua.

Kuulostaapa kummalliselta ja sekavalta. Ihan 15-vuotiaiden hommaa. Hyvä, jos et meinaa enää katsella tuollaista. Yleensä aikuisen ihmisen kanssa tulee parempi parisuhde kuin henkisesti 15-vuotiaan aikuislapsen kanssa.

Saisko vielä vinkkejä miten selvitä viikonlopusta ja vapusta todennäköisesti yksin.

Tuota noin, ei kaikki jaksa koko ajan toista ihmistä. Miksi pitää viestittää jos ei ole mitään asiaa? Eikö sulla ole omaa elämää, kavereita ja harrastuksia. Mullakin palaisi hihat, jos koko ajan pitäisi perua omia juttuja, koska kumppani ei pärjää yhtään omillaan tai tarttee jotain ihme tukea.

Miksi sun pitää olla vappu yksin? Soita läpi kaikki tutut ja sukulaiset ja pyydä mukaan siihen mitä tykkäät tehdä. Tai osta yo-lakki ja mene vaikka päiväksi johonkin isoon kaupunkiin kuljeskelemaan ja katsomaan vappuhulinaa.