Onko ajatukset erilaisia, jos raskautuminen on ollut vaikeaa?

Lapsen alulle saaminen oli työn ja tuskan takana, kesti pari vuotta. Siitä huolimatta kyllä raskaana ollessa toivoin enemmän tyttöä, vaikka olin järjettömän iloinen että saamme jomman kumman. Muilta osin kyllä ajatukset oli ehkä hieman erilaisia kuin toisen lapsen kanssa, joka saatiin helpommin. Tuntuu että raskausaikana rakastuin l1. apseen enemmän, vaikka syntymän jälkeen eroa ei enää ollut. Esikoisen kohdalla myös vauva-aika tuntui ihanalta koliikeista sun muista huolimatta. En ajatellut ollankaan negatiivisesti lapsesta missään tilanteessa, toisen kohdalla pinna on palanut helpommin. Voi tiettty johtua myös muista asioista, esim. siitä että jälkimmäisen kohdalla lapsia oli jo kaksi.

Itsellä raskautuminen oli vaikeaa, joten sukupuoli oli yhdentekevää. Mutta kyllä varmaan omalta osaltani pidin yllä tietoisuutta raskauden raskaudesta.



Olin kyllä normipalstailijaa tarkempi siinä mitä syön. Eli sanoisinko että panokset olivat sen verran suuremmat, että tein kaiken mitä itse pystyin, jotta raskaus päättyisi onnellisesti. Ja päättyihän se:)

Minulla taisi olla sitten taas liian ruusuiset kuvitelmat vauva-ajasta, meillä se oli tosi rankkaa ja ehkäpä paineita lisäsi ajatus, että minulla ei ole oikeutta valittaa, kun tätä näin kovin on toivottu.