Haittaako jos irtisanoudun hyvästä työstäni ja rupean elämään tuilla

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hassua, mä taas antaisin mitä vain, että saisin samanlaisen työntäyteisen elämän ja hyvän palkan kuin AP:lla. Meitä on moneen junaan.

Miksi ihmeessä? Työni on todella puuduttaa

ap

Koska mun työ taas on kaikkea muuta kuin sinun työsi.

Tylsää, arvotonta, matalapalkkaista eikä vaadi mitään erityisosaamista.

Haluaisin uran ja työn josta voin olla ylpeä. Hain juuri yhteishaussa opiskelemaan näin vartruneemmalla iällä, jospa saisin vielä ainakin palasen sitä elämää josta olen aina haaveillut.

- sama

Olen ollut stressaantunut hyvätuloinen (noin 5% palkansaajista tilastokeskuksen mukaan) ja nyt sairauden myötä stressaantunut pienituloinen ja se stressin määrä mikä jälkimmäisessä on aivan eri tasolla rankempaa kuin mitään mitä koin työelämässä.

Kysy, voiko työtehtäviä vähän vaihtaa.

Se on hyvä ajatus. Kannatan ehdottomasti. Suomessa on jo lukematon joukko politikkoja ja valtion virkahenkilöitä jotka ovat tuon jo tehneet vuosia sitten vaikka näennäisesti ovat töissä.

Olen ottanut lähestymisen, että ellei toisen ihmisen teot suoraan vaikuta negatiivisesti minun tai lasteni elämään, niin minulle on yhdentekevä mitä toinen ihminen tekee. Yleisenä toiveena lainkuuliaisuus ja hyvät käytöstavat, mutta en pidätä henkeäni näiden toiveiden toteutumisen osalta.

Mä olin tommosessa loukussa. Vanha työ ei kiinnostanut ja uutta ei ollut. Menin keikkatyöhön. Tein aina silloin tällöin töitä, noin 2 viikkoa kuukaudessa. Elin säästöilläni.

Sain vähän perspektiiviä asioihin. En jatkanut entisessä työssäni, hakeuduin toisiin tehtäviin, no onneksi toki sain työtä. Etsi jotakin, vaikka vapaaehtoistyötä tai tosiaan keikkatyötä jossain, löytyykö oman ammattisi sisällä, vaikka kunnallinen oikeusavustaja tai jotain sellaista.

Tai se opiskelu.

Kyberturvallisuus, Jyväskylässä voi avoimessa aloittaa!

Hae vuosi opintovapaata/työlomaa/vuorotteluvapaata,  mitä tahansa!

Suosittelen!

Miksi aina oletuksena on että sitä jää loppuelämäksi tukien varaan?

Oikeassa elämässä kun saat perspektiiviä asioihin elämässäsi, löydät uudet haasteet jota kautta tienaat jatkossa oman elannon ja maksat veroja.

Sitä varten on järjestelmä kehitetty. Muuttuviin elämän olosuhteisiin.

Vaihtoehdot että jäät vanhaan tai otat koppia omasta elämästä ja muutat sen itsellesi paremmaksi. Ne on niitä valintoja joita aikuinen joutuu tekemään.

Kukin tyylillään. Jää ihmeessä. Olet sitten velaton 50vnä. On se järkevää.

Ei haittaa. Tosin en usko että kukaan jaksaa tehdä 60-70 tuntista viikkoa, lopeta ylityöt ensin tai pyydä että sinulle palkataan apulainen. Parin kuukauden sairausloma voisi myös olla paikallaan, niin itsesi kannalta kuin myös hätähuuto työnantajallesi. Kun olet edellämainitut kokeillut ja edelleen tyytymätön voit olla varma että oikea ratkaisu on nostaa kytkintä ja vaihtaa maisemaa.

Minulla sama. Mutta aion myydä asunnon, muuttaa vuokralle keskustaan ja opiskelen. Sekä reissaan asunnon myynnistä saatavilla rahoilla. Nautin vähän. On sen aika. Opintovapaata on lähes pakko myöntää ja sulla säilyy vielä työpaikka. Vaikka et koskaan palaisikaan, se antaa turvaa.

Tuolla tutkinnolla ja omalla yrityksellä saa käärittyä senverran hyvät massit, että unohda tuet. Porhallat vaan euron kuvat pupilleissa sinne toimistolle ja otat rahuskit taskuun.

Olisiko mahdollista tehdä osa-aikaista? En tiedä miten se menee tuolla alalla, mutta teillähän on hyvät palkat ja jos ei raha niin kiinnosta...