Mitä mieltä miehestä jolla ei ole autoa?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En enää jaksaisi alkaa parisuhteeseen autottoman kanssa. Kun pääsette siitä "ooh, ekologinen, fiksu mies" -hurmoksesta yli, niin arvatkaa, mikä odottaa: kuskin virka. 

Minulla on auto, miehellä ei, koska se on kuulemma täysin tarpeeton. Turha autoni tuo vain ostokset kotiin, vie eläimet ja lapsen lääkärille ja harrastuksiin, välillä myös miehen, jos julkiset eivät osu kohdalle tai sää on karmea. Korona-aikana kyydit olivat oikein tervetulleita myös ja miehen sukulaisetkin ovat tyytyväisinä kyydissäni istuneet.

Aina on oma taksikuski valmiina mökkireissuille ja vaikka lentokentälle tarjolla, kun tarvitaan. Tilavan farmarini takakonttiin saa mukavasti mahtumaan myös ekologisesti käytettynä hankitut tavarat ja vaikka lipastot. Minä haen ja maksan yksin turhan autoni kulut ja bensat.

Paras tapa saada tällainen suhde toimimaan olisi se, että kummallakaan ei olisi sitten korttia. Perhearjesta voisi sitten tehdä yhteisen jännän  seikkailun, kun kaikki mikä voi olla vaikeaa, on vaikeaa.

Jos lapset jätetään sikseen niin aika harva asia on oikeasti vaikeaa nykyään ilman autoa. Toki, kuten sanottua, autottomuus pitää huomioida valinnoissa. Jos on sitouttanut itsensä autontarpeeseen niin tottakai vaikeaa ilman.

Itselläni on lapsia (vanhin jo yläasteella), ja en ole kokenut autottomuutta vaikeana edes lasten kanssa. Tarvittaessa voi mennä taksilla, ja jos autottomalla kuitenkin on ajokortti, voi tarvittaessa vaikka vuokrata auton. Aika moneen paikkaan pääsee julkisilla, lyhyemmät matkat vaikka pyörällä. Ja autottomuus säästää jonkin verran vuodessa, koska onhan auton omistaminen oikeastaan aika kallista. Olet oikeassa siinä, että usein ne, jotka ovat tottuneet kulkemaan kaikkialle autolla, kuvittelevat muunlaisen elämän olevan vaikeaa, ja sen vuoksi ovat entistäkin riippuvaisempia autostaan.

Hyvä kuulla. Koska ei ole kokenusta en ole koskaan viitsinyt huudella, että helppoa sekin olisi. Oma veikkaukseni on että arjenhallinnan kannalta saattaisin itse kallistua hankkimaan auton.

Vierailija kirjoitti:

Ei jatkoon. Asun paikassa, johon ei pääse helposti julkisilla.

Kannattaa muuttaa ihmisten ilmoille, jossa myös julkiset kulkevat.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En enää jaksaisi alkaa parisuhteeseen autottoman kanssa. Kun pääsette siitä "ooh, ekologinen, fiksu mies" -hurmoksesta yli, niin arvatkaa, mikä odottaa: kuskin virka. 

Minulla on auto, miehellä ei, koska se on kuulemma täysin tarpeeton. Turha autoni tuo vain ostokset kotiin, vie eläimet ja lapsen lääkärille ja harrastuksiin, välillä myös miehen, jos julkiset eivät osu kohdalle tai sää on karmea. Korona-aikana kyydit olivat oikein tervetulleita myös ja miehen sukulaisetkin ovat tyytyväisinä kyydissäni istuneet.

Aina on oma taksikuski valmiina mökkireissuille ja vaikka lentokentälle tarjolla, kun tarvitaan. Tilavan farmarini takakonttiin saa mukavasti mahtumaan myös ekologisesti käytettynä hankitut tavarat ja vaikka lipastot. Minä haen ja maksan yksin turhan autoni kulut ja bensat.

Paras tapa saada tällainen suhde toimimaan olisi se, että kummallakaan ei olisi sitten korttia. Perhearjesta voisi sitten tehdä yhteisen jännän  seikkailun, kun kaikki mikä voi olla vaikeaa, on vaikeaa.

Ihan pakko kysyä.. Jättäisitkö siis autottomuuden vuoksi väliin miehen, joka vaikuttaisi juuri sellaiselta, jollaista olet hakenut, ja jonka kanssa synkkaisi niin henkisesti kuin seksin osalta, ja olisit ehkä ihastunut tai jopa rakastunut? Lähtisitkö siis etsimään autoilijamiestä silläkin riskillä, ettet koskaan löytäisi toista yhtä hyvää?

Kysyn siksi, koska ainakin itse rakastun tosi harvoin, ja kumppaninvalinnassa keskityn ihan muihin asioihin kuin johonkin autoihin tms. Tuntuisi erikoiselta valita kumppani sillä perusteella, onko tällä auto. Ainahan voit tehdä linjauksen, että sukulaisia et ehdi kuskailla.

Ja entä, jos aloittaisit suhteen auton omistavan miehen kanssa, mutta hän joutuisi vaikka terveyssyistä luopumaan ajokortista - loppuisiko suhde siihen? Loppuisiko, vaikka teillä olisi jo perhekin perustettuna?

t. itsekin autoton nainen

En ole jättämässä miestäni ja kyllä, rakastuin häneen aikoinaan palavasti ja juuri siksi ryhdyin suhteeseen. En vain silloin ymmärtänyt, että se auto kuvastaa aika paljon muutakin kuin vain sitä, onko sinulla autoa vai ei.

Autottomuuden perusteella valitaan asuinpaikka: meillä se on aina ja ikuisesti julkisten äärellä kaupunkien keskustoissa tai taajamissa. Hinnat ovat sitten sen mukaiset. Et esimerkiksi ikinä voi enää haaveilla siitä, että saisit edes oman pihan. Rakkautesi hinta on se, että elät väärässä maisemassa koko loppuikäsi, maksaen joka neliöstä kalliisti, koska ympärilläsi on palveluita, joita et tarvitse. Ja mies istuu tyytyväisenä kyydissäsi ja nauraa kavereilleen, että onpa mukavaa kun ei tarvitse ikinä olla kuskina mökille.

Se tekee katkeraksi, ja siksi seuraavalla kerralla vastaavassa tilanteessa lopettaisin suhteen alkumetreille.

Eli teillä ei elämäntyylit ja asumistoiveet kohtaa. Ei silti jokainen autoilevakaan haluaisi muuttaa esim. maalle, vaan jotkut haluavat autosta huolimatta asua kaupungissa palveluiden lähellä. Pitää kai vain itse tietää, kumpi on tärkeämpää, se omakotitalo vai suhde - jos suhde painaa vaakakupissa riittävästi, ei ehkä haittaa se, että joutuu kumppanin takia luopumaan omakotitalosta. Tai sitten olisi valmis kuskaamaan häntä siellä omakotitalossa asuessa.

En silti ihan ymmärrä tätä. Koska tunnen yhdessä pikkukaupungissa asuvia ihmisiä, joilla on omakotitalo, mutta ei autoa. Ja myös Helsingissä olisi mahdollista asua omakotitalossa, vaikka autoa ei olisikaan - eihän se sen hankalampaa ole kuin lähiökerrostalossa asuminen, eli oikeastaan ihan kätevää. Joten vaikea uskoa, ettei muissa kaupungeissa onnistuisi. Ja taajama-alueilla kyllä on omakotitaloja, keskustoissa toki usein ei. Tämän vuoksi veikkaankin, ettei se autottomuus ole tuossa ongelma, vaan oikeasti haluatte vain aivan eri asioita. Olisiko mahdollista pitää kahta asuntoa? Sinulla voisi olla pieni omakotitalo ja miehelläsi pieni kaupunkiasunto? Asuisitte vuorotellen kummassakin.

Vähän kuulostaa siltä, että kuitenkin olet eroamassa, kun tunnet katkeroituneesi, ja mietit jo "seuraavan kerran" valintoja.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En enää jaksaisi alkaa parisuhteeseen autottoman kanssa. Kun pääsette siitä "ooh, ekologinen, fiksu mies" -hurmoksesta yli, niin arvatkaa, mikä odottaa: kuskin virka. 

Minulla on auto, miehellä ei, koska se on kuulemma täysin tarpeeton. Turha autoni tuo vain ostokset kotiin, vie eläimet ja lapsen lääkärille ja harrastuksiin, välillä myös miehen, jos julkiset eivät osu kohdalle tai sää on karmea. Korona-aikana kyydit olivat oikein tervetulleita myös ja miehen sukulaisetkin ovat tyytyväisinä kyydissäni istuneet.

Aina on oma taksikuski valmiina mökkireissuille ja vaikka lentokentälle tarjolla, kun tarvitaan. Tilavan farmarini takakonttiin saa mukavasti mahtumaan myös ekologisesti käytettynä hankitut tavarat ja vaikka lipastot. Minä haen ja maksan yksin turhan autoni kulut ja bensat.

Paras tapa saada tällainen suhde toimimaan olisi se, että kummallakaan ei olisi sitten korttia. Perhearjesta voisi sitten tehdä yhteisen jännän  seikkailun, kun kaikki mikä voi olla vaikeaa, on vaikeaa.

Ihan pakko kysyä.. Jättäisitkö siis autottomuuden vuoksi väliin miehen, joka vaikuttaisi juuri sellaiselta, jollaista olet hakenut, ja jonka kanssa synkkaisi niin henkisesti kuin seksin osalta, ja olisit ehkä ihastunut tai jopa rakastunut? Lähtisitkö siis etsimään autoilijamiestä silläkin riskillä, ettet koskaan löytäisi toista yhtä hyvää?

Kysyn siksi, koska ainakin itse rakastun tosi harvoin, ja kumppaninvalinnassa keskityn ihan muihin asioihin kuin johonkin autoihin tms. Tuntuisi erikoiselta valita kumppani sillä perusteella, onko tällä auto. Ainahan voit tehdä linjauksen, että sukulaisia et ehdi kuskailla.

Ja entä, jos aloittaisit suhteen auton omistavan miehen kanssa, mutta hän joutuisi vaikka terveyssyistä luopumaan ajokortista - loppuisiko suhde siihen? Loppuisiko, vaikka teillä olisi jo perhekin perustettuna?

t. itsekin autoton nainen

En ole jättämässä miestäni ja kyllä, rakastuin häneen aikoinaan palavasti ja juuri siksi ryhdyin suhteeseen. En vain silloin ymmärtänyt, että se auto kuvastaa aika paljon muutakin kuin vain sitä, onko sinulla autoa vai ei.

Autottomuuden perusteella valitaan asuinpaikka: meillä se on aina ja ikuisesti julkisten äärellä kaupunkien keskustoissa tai taajamissa. Hinnat ovat sitten sen mukaiset. Et esimerkiksi ikinä voi enää haaveilla siitä, että saisit edes oman pihan. Rakkautesi hinta on se, että elät väärässä maisemassa koko loppuikäsi, maksaen joka neliöstä kalliisti, koska ympärilläsi on palveluita, joita et tarvitse. Ja mies istuu tyytyväisenä kyydissäsi ja nauraa kavereilleen, että onpa mukavaa kun ei tarvitse ikinä olla kuskina mökille.

Se tekee katkeraksi, ja siksi seuraavalla kerralla vastaavassa tilanteessa lopettaisin suhteen alkumetreille.

Nauratti melkein ääneen. Olen tuo autoton mies, ja totta, asun lähellä keskustaa. Tosin oma piha löytyy. Ilmeisesti asutte PK-seudulla? Täällä omakotitaloja löytyy kaupungin keskustastakin.

Toinen etu meillä, että työpaikatkin keskustoissa. Työmatka toisella kilometrin ja toisella kaksi. Sama oli opiskellessa. Harrasteet löytyy läheltä. Kaikki on lähellä ja omalla pihalla voi ihmetellä metikköä.

BÖLLIS kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei jatkoon. Asun paikassa, johon ei pääse helposti julkisilla.

Kannattaa muuttaa ihmisten ilmoille, jossa myös julkiset kulkevat.

Eivät kaikki viihdy kaupungeissa. Paljon parempi vaihtoehto on pysyä siellä, missä viihtyy ja odottaa, että samanhenkinen ihminen löytyy siellä rinnalle.

No periaatteessa ei haittaisi. Mutta jos ei asuisi tässä lähellä, miten hän pääsisi käymään luonani. Julkiset kulkee huonosti. Minulla on lemmikki, joten en voisi aina hänen luonaan olla. Ja myös lapsia, joten en muuttaisi tältä seudulta mihinkään niin kauan kuin lapset on peruskoulussa. Sen jälkeen voisin kaupunkiin ehkä muuttaa, kun täällä ei ole lukiota tai ammattikoulua.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Riippuu kai elämäntavasta. Jos miehellä on suuret tulot ja rahaa, miksi ei olisi autoa varalla, jos on tarve käytölle. Mutta jos on pienet tulot ja ei tarvitse autoa erityisesti, niin sitten järkevää olla ilman, eikä ottaa romua joka rahisee ajossa. Naiset usein toivovat kyytiä hätätilanteessa tai muussa, koska heillä ei ole autoa.

Miksi pitää autoa vaan varalla, jos tarvittaessa voi aina vuokrata ja taksillakin pääsee. 

Huokaus. Ei tarvitse. Jos haluat miellyttää naista kyydeillä, olet hyvä kuski ja tarvitset itsekin autoa, silloin varalla!

Miksi naista tulisi miellyttää kyydeillä?  Autokyydeillä siis oletan. 

Ei kauheasti haittaa, jos ei aina ole autoa.  MUTTA.   Se haittaa, jos on spandex-pelle. 

Varmistaisin vielä kurkkaamalla housunkauluksesta ja hyvästelisin.

Onneton ituhippi nössö, ehkäpä tykkää kaksuleikeistä

Mulla on auto, joten mulle on ihan se ja sama onko muilla auto, oli miehiä tai naisia. Mua kiinnostaa vain se, että itse pääsen autolla sinne minne olen menossa.

Ja ei. Ei kiinnosta sekään minkälainen auto jollain on, tai kuinka uusi tai kallis. Minä en erota juuri mitään automerkkejä toisistaan, ne näyttää nykyään kaikki samalta.

Mulla on nyt uusi auto, vuoden 2006 malli, ja helvetin hyvä ajaa verrattuna edelliseen joka oli vuosituhannen vaihteesta.

Vierailija kirjoitti:

En enää jaksaisi alkaa parisuhteeseen autottoman kanssa. Kun pääsette siitä "ooh, ekologinen, fiksu mies" -hurmoksesta yli, niin arvatkaa, mikä odottaa: kuskin virka. 

Minulla on auto, miehellä ei, koska se on kuulemma täysin tarpeeton. Turha autoni tuo vain ostokset kotiin, vie eläimet ja lapsen lääkärille ja harrastuksiin, välillä myös miehen, jos julkiset eivät osu kohdalle tai sää on karmea. Korona-aikana kyydit olivat oikein tervetulleita myös ja miehen sukulaisetkin ovat tyytyväisinä kyydissäni istuneet.

Aina on oma taksikuski valmiina mökkireissuille ja vaikka lentokentälle tarjolla, kun tarvitaan. Tilavan farmarini takakonttiin saa mukavasti mahtumaan myös ekologisesti käytettynä hankitut tavarat ja vaikka lipastot. Minä haen ja maksan yksin turhan autoni kulut ja bensat.

Paras tapa saada tällainen suhde toimimaan olisi se, että kummallakaan ei olisi sitten korttia. Perhearjesta voisi sitten tehdä yhteisen jännän  seikkailun, kun kaikki mikä voi olla vaikeaa, on vaikeaa.

Eikö tässä ole ongelmana kortittomuus eikä autottomuus. Jos olisi kortti, niin kyllähän se mieskin voisi sillä autolla ajaa sitten. 

Sitä ajokorttia ja autoa ei vissiin voi hankkia muulloin kuin 18v tai nykyään 17v, jos tuntee tarvitsevansa ?

Ei minun siskollakaan ole ajokorttia on jo 37. Ajatteli lähiaikoina hankkia, kun polkupyörä ei ole mukava huonolla säällä ja linja-autoja joutuu odottamaan pitkään maakunnissa.

Autoton mies = munaton mies.

No ei varmaan seuraavia treffejä tulisi, kun ei kumpikaan pääse toisen luokse.

Tilanne on kyllä nytkin tämä, kummallakaan ei autoa ja hankalaa on. Jouduin kerjäämään kyytiä linja-autolle, ei tämä kovin usein onnistu.

Sanoisin "jes, mahtavaa" ja huokaisisin helpotuksesta. En ole kiinnostunut miehistä, joilla on auto.

Jos asuu pk-seudulla tai muulla alueella, jossa omaa autoa ei oikeasti tarvitse, niin antaisin arvoa. Fiksu kaveri. Muualla autottomuus on todennäköisemmin seurausta köyhyydestä tai saamattomuudesta.

Asuin vuoden New Yorkissa aikoinaan ja oli aivan yleistä ettei ihmisillä ollut autoja. 

Vähänkin isommassa asutuskeskuksessa asuvalla hyvä/neutraali asia. Jossain täysin peräkylillä vähän huonompi/oudompi juttu.

Jos autoista ison jutun tekevä prumm prumm -mies - täydellinen turn off.

Vierailija kirjoitti:

En enää jaksaisi alkaa parisuhteeseen autottoman kanssa. Kun pääsette siitä "ooh, ekologinen, fiksu mies" -hurmoksesta yli, niin arvatkaa, mikä odottaa: kuskin virka. 

Minulla on auto, miehellä ei, koska se on kuulemma täysin tarpeeton. Turha autoni tuo vain ostokset kotiin, vie eläimet ja lapsen lääkärille ja harrastuksiin, välillä myös miehen, jos julkiset eivät osu kohdalle tai sää on karmea. Korona-aikana kyydit olivat oikein tervetulleita myös ja miehen sukulaisetkin ovat tyytyväisinä kyydissäni istuneet.

Aina on oma taksikuski valmiina mökkireissuille ja vaikka lentokentälle tarjolla, kun tarvitaan. Tilavan farmarini takakonttiin saa mukavasti mahtumaan myös ekologisesti käytettynä hankitut tavarat ja vaikka lipastot. Minä haen ja maksan yksin turhan autoni kulut ja bensat.

Paras tapa saada tällainen suhde toimimaan olisi se, että kummallakaan ei olisi sitten korttia. Perhearjesta voisi sitten tehdä yhteisen jännän  seikkailun, kun kaikki mikä voi olla vaikeaa, on vaikeaa.

Siis _mihin_ perheessäkään tarvitsisi kahta autoa? Siis jos ei työmatkoihin. Ei meilläkään ole kuin yksi auto, minun nimissä koska miehellä ei ole koskaan ollut omaa autoa. Ihan molemmat sillä ajaa ja siitä maksaa. Ei autottomuus suhteen alussa tarkoita että pitäisi loppuikänsä autoa turhakkeena. Meillä on yksi tuttavamies joka ajoi ajokortinkin vasta kolmekymppisenä kun perheenlisäyksen myötä tulikin tarvetta autolle, ja useampia perheitä joissa auto on hankittu lasten myötä. Sinun mies on vaan poikkeuksellisen hölmö yksilö tai tarkoituksellinen lokki, tuo tuskin on ainoa asia jossa on itsekäs.