Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Mitä mieltä miehestä jolla ei ole autoa?
Kommentit (97)
Vierailija kirjoitti:
Riippu, mistä syystä. Isossa kaupungissa, lähellä keskustaa asuvalle auto on hyvinkin turha. Mutta, jos autoa ei ole esim. rattijuopumusten takia, se on eri tarina.
Eikö ne ota vaan kortin kuivumaan joksikin aikaa eikä autoa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Riippuu kai elämäntavasta. Jos miehellä on suuret tulot ja rahaa, miksi ei olisi autoa varalla, jos on tarve käytölle. Mutta jos on pienet tulot ja ei tarvitse autoa erityisesti, niin sitten järkevää olla ilman, eikä ottaa romua joka rahisee ajossa. Naiset usein toivovat kyytiä hätätilanteessa tai muussa, koska heillä ei ole autoa.
Miksi pitää autoa vaan varalla, jos tarvittaessa voi aina vuokrata ja taksillakin pääsee.
Huokaus. Ei tarvitse. Jos haluat miellyttää naista kyydeillä, olet hyvä kuski ja tarvitset itsekin autoa, silloin varalla!
Meitä naisia miellyttää kyllä ihan muunlaiset kyydit kuin autossa istuminen.
Selvä. Naisena minua ainakin miellyttää autokyyti joskus, ei koko ajan autossa istuminen. Siis teoriassa, oikeasti ei ole kyytejä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei ongelmaa. Minulla on oma auto. Minua ei kiinnosta onko vai eikö hänellä autoa. Harvemmin edes tiedän, onko kavereillani/tutuilla autoa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En enää jaksaisi alkaa parisuhteeseen autottoman kanssa. Kun pääsette siitä "ooh, ekologinen, fiksu mies" -hurmoksesta yli, niin arvatkaa, mikä odottaa: kuskin virka.
Minulla on auto, miehellä ei, koska se on kuulemma täysin tarpeeton. Turha autoni tuo vain ostokset kotiin, vie eläimet ja lapsen lääkärille ja harrastuksiin, välillä myös miehen, jos julkiset eivät osu kohdalle tai sää on karmea. Korona-aikana kyydit olivat oikein tervetulleita myös ja miehen sukulaisetkin ovat tyytyväisinä kyydissäni istuneet.
Aina on oma taksikuski valmiina mökkireissuille ja vaikka lentokentälle tarjolla, kun tarvitaan. Tilavan farmarini takakonttiin saa mukavasti mahtumaan myös ekologisesti käytettynä hankitut tavarat ja vaikka lipastot. Minä haen ja maksan yksin turhan autoni kulut ja bensat.
Paras tapa saada tällainen suhde toimimaan olisi se, että kummallakaan ei olisi sitten korttia. Perhearjesta voisi sitten tehdä yhteisen jännän seikkailun, kun kaikki mikä voi olla vaikeaa, on vaikeaa.
Täällä mies jolla ei autoa. Ihan poaitiiviset ajatukset itsestäni.
En yksinkertaisesti koskaan ole kokenut halua enkä tarvetta autolle. Toki on tarkoittanut sitä että autottomuus on huomioitu valinnoissa. Nyt kun tulot ovat jo sellaiset, että voisi huoletta maksaa isohkonkin hinnan autosta, en enää yksinkertaisesti halua siihen rahojani käyttää ja tehdä valintoja joiden seurauksena alkaisin tarvita autoa.
Toki ihan olennainen seikka on se, ettei ole myöskään lapsia. Jos olisi, autottomuus voisi olla hankalampaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
On nolo hipsteri tai ei ole varaa.
Täälläpäin lähinnä luottotiedottomat työttömät ilman autoa tai vakava sairaus.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
En enää jaksaisi alkaa parisuhteeseen autottoman kanssa. Kun pääsette siitä "ooh, ekologinen, fiksu mies" -hurmoksesta yli, niin arvatkaa, mikä odottaa: kuskin virka.
Minulla on auto, miehellä ei, koska se on kuulemma täysin tarpeeton. Turha autoni tuo vain ostokset kotiin, vie eläimet ja lapsen lääkärille ja harrastuksiin, välillä myös miehen, jos julkiset eivät osu kohdalle tai sää on karmea. Korona-aikana kyydit olivat oikein tervetulleita myös ja miehen sukulaisetkin ovat tyytyväisinä kyydissäni istuneet.
Aina on oma taksikuski valmiina mökkireissuille ja vaikka lentokentälle tarjolla, kun tarvitaan. Tilavan farmarini takakonttiin saa mukavasti mahtumaan myös ekologisesti käytettynä hankitut tavarat ja vaikka lipastot. Minä haen ja maksan yksin turhan autoni kulut ja bensat.
Paras tapa saada tällainen suhde toimimaan olisi se, että kummallakaan ei olisi sitten korttia. Perhearjesta voisi sitten tehdä yhteisen jännän seikkailun, kun kaikki mikä voi olla vaikeaa, on vaikeaa.
Jos lapset jätetään sikseen niin aika harva asia on oikeasti vaikeaa nykyään ilman autoa. Toki, kuten sanottua, autottomuus pitää huomioida valinnoissa. Jos on sitouttanut itsensä autontarpeeseen niin tottakai vaikeaa ilman.
Vierailija kirjoitti:
En enää jaksaisi alkaa parisuhteeseen autottoman kanssa. Kun pääsette siitä "ooh, ekologinen, fiksu mies" -hurmoksesta yli, niin arvatkaa, mikä odottaa: kuskin virka.
Minulla on auto, miehellä ei, koska se on kuulemma täysin tarpeeton. Turha autoni tuo vain ostokset kotiin, vie eläimet ja lapsen lääkärille ja harrastuksiin, välillä myös miehen, jos julkiset eivät osu kohdalle tai sää on karmea. Korona-aikana kyydit olivat oikein tervetulleita myös ja miehen sukulaisetkin ovat tyytyväisinä kyydissäni istuneet.
Aina on oma taksikuski valmiina mökkireissuille ja vaikka lentokentälle tarjolla, kun tarvitaan. Tilavan farmarini takakonttiin saa mukavasti mahtumaan myös ekologisesti käytettynä hankitut tavarat ja vaikka lipastot. Minä haen ja maksan yksin turhan autoni kulut ja bensat.
Paras tapa saada tällainen suhde toimimaan olisi se, että kummallakaan ei olisi sitten korttia. Perhearjesta voisi sitten tehdä yhteisen jännän seikkailun, kun kaikki mikä voi olla vaikeaa, on vaikeaa.
Ihan pakko kysyä.. Jättäisitkö siis autottomuuden vuoksi väliin miehen, joka vaikuttaisi juuri sellaiselta, jollaista olet hakenut, ja jonka kanssa synkkaisi niin henkisesti kuin seksin osalta, ja olisit ehkä ihastunut tai jopa rakastunut? Lähtisitkö siis etsimään autoilijamiestä silläkin riskillä, ettet koskaan löytäisi toista yhtä hyvää?
Kysyn siksi, koska ainakin itse rakastun tosi harvoin, ja kumppaninvalinnassa keskityn ihan muihin asioihin kuin johonkin autoihin tms. Tuntuisi erikoiselta valita kumppani sillä perusteella, onko tällä auto. Ainahan voit tehdä linjauksen, että sukulaisia et ehdi kuskailla.
Ja entä, jos aloittaisit suhteen auton omistavan miehen kanssa, mutta hän joutuisi vaikka terveyssyistä luopumaan ajokortista - loppuisiko suhde siihen? Loppuisiko, vaikka teillä olisi jo perhekin perustettuna?
t. itsekin autoton nainen
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En enää jaksaisi alkaa parisuhteeseen autottoman kanssa. Kun pääsette siitä "ooh, ekologinen, fiksu mies" -hurmoksesta yli, niin arvatkaa, mikä odottaa: kuskin virka.
Minulla on auto, miehellä ei, koska se on kuulemma täysin tarpeeton. Turha autoni tuo vain ostokset kotiin, vie eläimet ja lapsen lääkärille ja harrastuksiin, välillä myös miehen, jos julkiset eivät osu kohdalle tai sää on karmea. Korona-aikana kyydit olivat oikein tervetulleita myös ja miehen sukulaisetkin ovat tyytyväisinä kyydissäni istuneet.
Aina on oma taksikuski valmiina mökkireissuille ja vaikka lentokentälle tarjolla, kun tarvitaan. Tilavan farmarini takakonttiin saa mukavasti mahtumaan myös ekologisesti käytettynä hankitut tavarat ja vaikka lipastot. Minä haen ja maksan yksin turhan autoni kulut ja bensat.
Paras tapa saada tällainen suhde toimimaan olisi se, että kummallakaan ei olisi sitten korttia. Perhearjesta voisi sitten tehdä yhteisen jännän seikkailun, kun kaikki mikä voi olla vaikeaa, on vaikeaa.Jos lapset jätetään sikseen niin aika harva asia on oikeasti vaikeaa nykyään ilman autoa. Toki, kuten sanottua, autottomuus pitää huomioida valinnoissa. Jos on sitouttanut itsensä autontarpeeseen niin tottakai vaikeaa ilman.
Itselläni on lapsia (vanhin jo yläasteella), ja en ole kokenut autottomuutta vaikeana edes lasten kanssa. Tarvittaessa voi mennä taksilla, ja jos autottomalla kuitenkin on ajokortti, voi tarvittaessa vaikka vuokrata auton. Aika moneen paikkaan pääsee julkisilla, lyhyemmät matkat vaikka pyörällä. Ja autottomuus säästää jonkin verran vuodessa, koska onhan auton omistaminen oikeastaan aika kallista. Olet oikeassa siinä, että usein ne, jotka ovat tottuneet kulkemaan kaikkialle autolla, kuvittelevat muunlaisen elämän olevan vaikeaa, ja sen vuoksi ovat entistäkin riippuvaisempia autostaan.
Vierailija kirjoitti:
On nolo hipsteri tai ei ole varaa.
Ympäristö kiittää, kun kaikkien on pakko ostaa auto ja ajaa sillä jatkuvasti näyttääkseen muille, että kyllä on varaa autoon.
Entä jos miehellä ei ole edes ajokorttia?
Mulla ei ole. Ajelen sähköpotkiksella kun se on halpaa.
Vierailija kirjoitti:
Täälläpäin lähinnä luottotiedottomat työttömät ilman autoa tai vakava sairaus.
Muiden on varmasti pakko ajaa autolla todistaakseen muille kyläläisille (joltain maalaiskylämeiningiltä kuulostaa), että on luottotiedot kunnossa eikä ole pahasti sairaskaan. (Paitsi että nimenomaan niitä raihnaisia joudutaan oikeasti kuskaamaan autolla, kun eivät enää pysty kävelemään tai pyöräilemään.)
New Yorkissa asuvista alle puolella on auto.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En enää jaksaisi alkaa parisuhteeseen autottoman kanssa. Kun pääsette siitä "ooh, ekologinen, fiksu mies" -hurmoksesta yli, niin arvatkaa, mikä odottaa: kuskin virka.
Minulla on auto, miehellä ei, koska se on kuulemma täysin tarpeeton. Turha autoni tuo vain ostokset kotiin, vie eläimet ja lapsen lääkärille ja harrastuksiin, välillä myös miehen, jos julkiset eivät osu kohdalle tai sää on karmea. Korona-aikana kyydit olivat oikein tervetulleita myös ja miehen sukulaisetkin ovat tyytyväisinä kyydissäni istuneet.
Aina on oma taksikuski valmiina mökkireissuille ja vaikka lentokentälle tarjolla, kun tarvitaan. Tilavan farmarini takakonttiin saa mukavasti mahtumaan myös ekologisesti käytettynä hankitut tavarat ja vaikka lipastot. Minä haen ja maksan yksin turhan autoni kulut ja bensat.
Paras tapa saada tällainen suhde toimimaan olisi se, että kummallakaan ei olisi sitten korttia. Perhearjesta voisi sitten tehdä yhteisen jännän seikkailun, kun kaikki mikä voi olla vaikeaa, on vaikeaa.Ihan pakko kysyä.. Jättäisitkö siis autottomuuden vuoksi väliin miehen, joka vaikuttaisi juuri sellaiselta, jollaista olet hakenut, ja jonka kanssa synkkaisi niin henkisesti kuin seksin osalta, ja olisit ehkä ihastunut tai jopa rakastunut? Lähtisitkö siis etsimään autoilijamiestä silläkin riskillä, ettet koskaan löytäisi toista yhtä hyvää?
Kysyn siksi, koska ainakin itse rakastun tosi harvoin, ja kumppaninvalinnassa keskityn ihan muihin asioihin kuin johonkin autoihin tms. Tuntuisi erikoiselta valita kumppani sillä perusteella, onko tällä auto. Ainahan voit tehdä linjauksen, että sukulaisia et ehdi kuskailla.
Ja entä, jos aloittaisit suhteen auton omistavan miehen kanssa, mutta hän joutuisi vaikka terveyssyistä luopumaan ajokortista - loppuisiko suhde siihen? Loppuisiko, vaikka teillä olisi jo perhekin perustettuna?
t. itsekin autoton nainen
En ole jättämässä miestäni ja kyllä, rakastuin häneen aikoinaan palavasti ja juuri siksi ryhdyin suhteeseen. En vain silloin ymmärtänyt, että se auto kuvastaa aika paljon muutakin kuin vain sitä, onko sinulla autoa vai ei.
Autottomuuden perusteella valitaan asuinpaikka: meillä se on aina ja ikuisesti julkisten äärellä kaupunkien keskustoissa tai taajamissa. Hinnat ovat sitten sen mukaiset. Et esimerkiksi ikinä voi enää haaveilla siitä, että saisit edes oman pihan. Rakkautesi hinta on se, että elät väärässä maisemassa koko loppuikäsi, maksaen joka neliöstä kalliisti, koska ympärilläsi on palveluita, joita et tarvitse. Ja mies istuu tyytyväisenä kyydissäsi ja nauraa kavereilleen, että onpa mukavaa kun ei tarvitse ikinä olla kuskina mökille.
Se tekee katkeraksi, ja siksi seuraavalla kerralla vastaavassa tilanteessa lopettaisin suhteen alkumetreille.
Alue: Aihe vapaa
Otan mieluummin vähän toisenlaiset kyydit. Joten kunhan se puoli sujuu, kaikki ok!
- eri