Minkä näköinen olit tavatessasi kumppanisi?
Kuvaile siis ulkomuotoasi sillä hetkellä/niihin aikoihin kun tapasit kumppanisi. Tässä pohdin, kuinka paljon ulkonäkö vaikuttaa partnerin löytymiseen :)
Itse olin edellisen miehen tavatessani hoikka ja urheilullinen, nähtiin päivittäin opiskeluympyröissä ennen tapailun alkamista, joten näki minut yleensä ihan tavallisissa vaatteissa/ei kovin laittautuneena. Kiinnostui kuitenkin nimenomaan ulkonäön perusteella, koska emme koskaan olleet varsinaisesti tekemisissä.
Seuraavan miehen tapasin hieman pyöreämpänä, ihan normaalipainoisena kuitenkin. Todella rumat vaatteet päällä baarissa (ei ollut tarkoitus mennä baariin). Mies oli kuitenkin ilmeisesti tarpeeksi humalassa kun kiinnostui.
Ehkä erikoisin paikka tavata kiinnostuva mies on ollut hissi, jossa olin todella hikisenä ja ilman meikkiä salitreenin jälkeen. Mies pyysi siinä treffeille. Silloinkin olin aika pallero.
Tätä nykyä sinkkuillessa vaan tuntuu olevan kovin kovat paineet omasta ulkonäöstään. Mutta ei sillä varmaan siinä vaiheessa ole niin kovasti merkitystä, kun se oikea kolahtaa kohdalle.
Kommentit (31)
Vähän aikaa sitten tapasin. Olen tällainen vähän tyngäksi jäänyt hoikka tyyppi jolla kuitenkin on pyöreä peppu. En meikkaa enkä laita hiuksiani mutta huolehdin kuitenkin siisteydestä ja hygieniasta :)
Hauska aihe. Älä ota turhia paineita ulkonäöstäsi! Olet tähänkin mennessä hurmannut miehiä. ;)
Nykyinen tapasi minut sattumalta, kotonani, kun olin hiukset ponnarilla, collegehousuissa ja hupparissa, vähän meikkiä. Hän oli siis yhteisen tutun mukana kyläilemässä. Oikeastaan luulen, että jollain tapaa tuon takia tykästyi minuun, koska olin ensitapaamisella rento, normaali, en mitenkään laitettu. Tänäkin päivänä jaksaa kehua siitä, että olen luonnollinen, en liian feikki/pyntätty.. <3
Olin hyvännäköinen, hoikka, hyvä iho jne. kun aloimme tapailla. Olimme kotibileissä etkoilemassa ja mies katsoi heti että olin paikan kaunein nainen (vaikka en kyllä todellakaan omasta mielestä ollut:D). Nyt elopainoa tullut sellainen vähintään 10 kiloa lisää ja iho-ongelmia jne., olen päästänyt itseni rupsahtamaan. Huonompaan suuntaan menty. Mies oli sen sijaan aika järkky. :D Hän oli reilusti ylipainoinen, hirveää partaa jne. Nyt mies on todella komea ja kroppa lihaksikas. Ollaan aivan päinvastaiseen suuntaan menty.
[quote author="Vierailija" time="17.09.2015 klo 18:08"]
Hauska aihe. Älä ota turhia paineita ulkonäöstäsi! Olet tähänkin mennessä hurmannut miehiä. ;)
Nykyinen tapasi minut sattumalta, kotonani, kun olin hiukset ponnarilla, collegehousuissa ja hupparissa, vähän meikkiä. Hän oli siis yhteisen tutun mukana kyläilemässä. Oikeastaan luulen, että jollain tapaa tuon takia tykästyi minuun, koska olin ensitapaamisella rento, normaali, en mitenkään laitettu. Tänäkin päivänä jaksaa kehua siitä, että olen luonnollinen, en liian feikki/pyntätty.. <3
[/quote]
Unohtui, että olin ja edelleen olen hoikka, pienirintainen ja lättäperseinen. :)
Jos vertaan nykyiseen, niin miehen tavatessani olin 40 kg kevyempi, pukeuduin siististi, jaksoin laittaa hiukseni ja jopa meikkasin. Ja minulla oli työpaikkakin.
Lihavahko, pieni rintainen, perseetön, raskausarpinen, naama toispuoleinen, löysä pimpero jne. Kaikkea oon vieläkin, nyt vielä luometkin roikkuu ja paljon muuta. Ite en nää itessäni mitään hyvää, mies sitäkin enemmän.
Jos haluat oikeasti löytää kumppanin, ei sillä ole merkitystä. Tietysti miellyttävä ulkonäkö houkuttaa, mutta syvän ja hyvän ihmissuhteen kanssa sillä ei ole kovinkaan paljon tekmistä. Sanotaanko et se on ylimääräinen plussa. En ikinä seurustelis miehen kanssa, jolle mun ulkonäkö on yks peruste seurustelulle. Itse olin kohdatessani unelmieni miehen10kg ylipaininen ja ihan hirveissä vaatteissa. Tilanne oli muutenkin varsin epä-edullinen mulle. JOillekin ihmille ulkonäkö on todsi tärkeä. Jos ulkonäkö on kovin tärkeä, ei juuri voi rakkaudesta puhua.
Itse en ole saanut miesseuraa sen jälkeen, kun normaalipaino jäi kauas taakse...
Törkeän humalainen. Eikä hiukset olleet viimeisen päälle laitettu.
Alipainoinen muotitiedoton rillipää. Mutta luokan ainoona tyttönä tulin silti huomatuksi. Liikaakin. Mutta sainpahan valita parhaan ja ilmeisen hyvä valinta se oli, kun vielä seitsemän vuoden päästäkin ollaan onnellisia yhdessä :)
[quote author="Vierailija" time="17.09.2015 klo 18:14"]
Jos vertaan nykyiseen, niin miehen tavatessani olin 40 kg kevyempi, pukeuduin siististi, jaksoin laittaa hiukseni ja jopa meikkasin. Ja minulla oli työpaikkakin.
[/quote]Samiksia ollaan, tosin mulla on vieläkin työpaikka. Voisin jopa sanoa että olin nätti silloin.
Ihan eka kerran mies näki minut nukkumassa baari-illan jälkeistä känniä pois. Edellisillan meikit naamassa ja kampaus päässä, päällä helvetin ruma onepiece. :D Seuraavan kerran nähtiin päivää myöhemmin kun olin todella kipeänä ja räkäisenä, samassa onepiecessa. Selvästikään en miestäni hurmannut ainakaan ulkoisilla avuillani :D nyt 4v myöhemmin olen hoikempi ja urheilullisempi. Edelleen rento asenne, meikkaan vain jos lähden ulos jne. Mutta kaikinpuolin olen kyllä mennyt parempaan suuntaan. Mies on samanlainen partanaama rokkikukko kuin tavatessammekin.
Heh, jotain noissa hisseissä vaan on... Kaameessa darrassa olin omasta mielestä hirveen näköisenä (jälkikäteen ajateltuna kuitenkin nuori, nätti ja urheilullinen) menossa ruotsinlaivalla aamiaselle, kun rantaruotsalainen tuntematon pukuhemmo polvistui ja kosi :D
tyhmänä sanoin kiitos ei... Mutta jos oot hei kuulolla Sven niin nyt 20v myöhemmin lähtisin kyllä! Haittaako että lapsia on neljä, painoa kymmenen kiloa enemmän ja kasvoissa ämpärillinen ryppyjä... ;D
shortsit ja toppi päällä kukkalapio kädessä ja ilman meikkiä. Oltiin naapureita kun tutustuttiin. Ei mennyt kauan kun osoite oli yhteinen. Yhtä hoikka olen edelleen vaikka kaksi lastakin ollaan saatu. Tietenkään kroppa ei ole enää niin timmissä kunnossa mutta ihan ok kuitenkin.
Hah! Oli silmälasit, vanhat meikit, finnejä ja ylipainoa muutama kilo. Nyt vartalo on sporttisempi, olen normaalipainoinen, iho parempi ja pukeudun kivemmin. Tavatessa mulla oli tosi arkiset vaatteet. Ihmettelin miksi se musta kiinnostui. Siinä tilanteessa vähiten odotin jotain hyvännäköistä miestä, joka tulee luokseni. En ollut siis baarissa. Hyvä kysymys, en ollutkaan ajatellut asiaa aikaisemmin. Toki ensitapaamistamme mutta en näin.
[quote author="Vierailija" time="17.09.2015 klo 18:50"]Hah! Oli silmälasit, vanhat meikit, finnejä ja ylipainoa muutama kilo. Nyt vartalo on sporttisempi, olen normaalipainoinen, iho parempi ja pukeudun kivemmin. Tavatessa mulla oli tosi arkiset vaatteet. Ihmettelin miksi se musta kiinnostui. Siinä tilanteessa vähiten odotin jotain hyvännäköistä miestä, joka tulee luokseni. En ollut siis baarissa. Hyvä kysymys, en ollutkaan ajatellut asiaa aikaisemmin. Toki ensitapaamistamme mutta en näin.
[/quote] Muistin vielä, että olin flunssassa. Nyt aloin rakastamaan miestäni vielä enemmän jos mahdollista :D
Ei hajuakaan koska tapasin vaimoni ensiavussa joka oli hoitajana siellä ja itse olin tajuttomana kolarin jäljiltä :D Oli mulla farkut ja toinen kenkä ainakin päällä. Yläkroppa paljaana ku ambulanssikuskit leikkas paidan. Varmaan yltäpäältä veressä olis oikea vastaus.
Nykyinen näki minusta ensin kuvan jossa olin melko laittautunut, ensimmäistä kertaa kun varsinaisesti näimme niin olin arkivaatteissa työpäivän jälkeen :)