Onko parisuhde joku kauppa? Tinderissä esitetty kysymys "mitä voit tarjota kumppanillesi?"
Mielestäni ihmiset sopivat yhteen, särmiä pitää vähän hioa tai sitten yhdessä olosta ei tule yhtään mitään. Mutta minusta nyt olisi outoa läheä luetteloimaan "mitä voin tarjota kumppanilleni".
Parisuhteessa pitäisi olla hyvä olla ja sen tulisi antaa enemmän kuin ottaa.
Kommentit (23)
Vierailija kirjoitti:
En ole koskaan tutustunut mihinkään tinderiin tai vastaavaan enkä tiedä miten ne toimii, mutta sen mitä olen kuullut kuulostaa kyllä todella pinnalliselta eikä ihme että näin solmitut suhteet eivät kestä.
Itse en juokse tarjoiusten perässä enkä hae parasta hinta-laatu suhdetta. Haluan ihmisen.
En etsi näyttelyesinettä enkä oman statukseni nostajaa, haluan tasavertaisen kumppanin rinnalleni jonka kanssa elää ja rakentaa yhteistä elämää ja tulevaisuutta toinen toisiaan kunnioittaen ja rakastaen.
Liittoa joka ei hajoa ensimäisestä tuulenpuuskasta eikä sitä horjuta vastoinkäymiset, päin vastoin lujittaa ja tuo osapuolet entistä lähemmäs toisiaan, Ei juosta heti erilleen etsimään toista ja parempaa kun tuossa nyt oli joku vika ja naarmu lakkapinnassa.
Haluan itsenäisen ihmisen seisomaan rinnalleni, sellaisen joka hyväksyy myös minun itsenäisyyteni eikä koe sitä uhaksi. Haluan suhteen joka sietää erillisyyden ja vapauden ja vapaaehtoisuuden. Mielestäni vain sille pohjalle voi mitään kestävää alkaa rakentaa.
Voihan sellaisista tindereistäkin löytää kultajyvän jos oikein hyvä onni käy, en sitä sano, mutta mitä sivusta olen seurannut pelkkää peliä ja pintaliitoa koko homma. Perustuu pelkkään ulkoiseen, mikään muu ei merkitse mitään. Sopii kai sitten nykyihmiselle, minä en sitten ole sellainen koska en tuohon suostu.
Sen vielä sanon että olen sellainen kauhea nainen joka ei suostu alentamaan sitä ns. "rimaa". En halua yrittääkään alkaa mitään miehen kanssa joka ei omiin elämänkatsomuksiini ja ihmiskäsityksiini millään tapaa sovi. En ole epätoivoinen, tulen mainiosti toimeen omillani ja pystyn elämään todella hyvin yksin. Jos tähän kumppanin rinnalle haluan, on hänen oltava sellainen joka kanssa näitä omia särmiä voi alkaa hioa ja sovitella yhteen toisen särmien kanssa. Enkä suostu pitämään kiirettä. Suhteen täytyy saada rauhassa kehittyä ja tunteen syvetä.
Sitä vain mietin, että mitä sitten kun nämä tinder-liitelijät kuitenkin väistämättä vanhenevat ja väsyvät, mitä sitten? Voiko olla tyytyväinen ja huoahtaa ja sanoa että hyvän elämän olen elänyt ja hyvillä mielin voin jäädä vanhuuden lepoon? Vai jääkö karvas maku suuhun ja katkeruus ja yksinäisyys?
Kauniisti ajateltu. Rehellisesti sanottuna minulle Tinder on vain väline sopivan miehen löytämiseksi. Olen ujohko, varautunut...missä tekisin aloitteita? En tapaa miehiä töissäni, samalla salilla olen käynyt jo varmaan 20 vuotta..siellä en vaan kehtaa alkaa tuttavuutta tekemään... baarista löytyneet ovat paljastuneet jossain vaiheessa epäkelvoiksi.
Toivoisin siis että siellä Tinderissä olisi edes joitakin miehiä, jotka ajattelisivat Tindrin ns. välineenä ja olisivat kiinnostuneet ihmisestä, arvostaisivat aitoja tunteita.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itselle kävi näin: tavattiin, ihastuttiin, rakastuttiin tulisesti, muutettiin yhteen, mentiin naimisiin toisistamme riemuissamme, perustettiin perhe. Se, mitä tarjosimme toisillemme paljastui pikkuhiljaa vuosien varrella, kun monenlaisia asioita tuli eteemme, muutoksia, yllättäviä käänteitä ja kaikenlaista (sitä elämäksikin kutsutaan). En olisi osannut vastata mihinkään tuollaiseen "mitä voit tarjota minulle" -kysymykseen etukäteen. Naurattaa ajatuskin.
Tapasitte Tinderin kautta vai muuten?
Kyllä se alun tunne, aito rakastuminen ja sen jälkeen rakastaminen kantaa monessa myrskyssä.
Juttu kuulostaa ihanalta 🥰
T. Ap, ikuinen romantikko
Silloin ollut edes nettiä, kun tapasimme. Nykyisllä "parisuhdemarkkinoilla" en varmaan osaisi olla, mutta kyllä molemmat aikuiset lapsemmekin ovat tavanneet kumppaninsa muualla kuin netissä, ihan livenä. Sitäkin taitaa siis edelleen tapahtua.
Jeps..livetapaamisista minun kaikki suhteet ovat alkaneet...
Ap
Silloin ollut edes nettiä, kun tapasimme. Nykyisllä "parisuhdemarkkinoilla" en varmaan osaisi olla, mutta kyllä molemmat aikuiset lapsemmekin ovat tavanneet kumppaninsa muualla kuin netissä, ihan livenä. Sitäkin taitaa siis edelleen tapahtua.