Miten te toimitte töissä, jos koko ajan tulee uusia tehtäviä ja vanhoja kertyy jonoon

Ovi lukkoon, vastamelukuulokkeet päähän, status varatuksi ja töihin. Tarvittaessa postilaatikko oven pieleen, johon kollegat voivat jättää kysymyksensä post-it lapuille kirjoitettuina.

Keskeytykset ovat syöpää.

Aiemmin oli Irma tai Sinikka, joka priorisoi asiat asiantuntijoiden puolesta ja putsasi joko To do - listat tai kalenterin tarpeen mukaan.

Jos töitä tekee pää märkänä ja niitä silti jää jonoon, niin sehän on työnantajan eikä työntekijän ongelma.

Se ei ole minun ongelmani, jos jotain jää tekemättä. Teen sen minkä päivässä ehtii.

Minä teen oikein mielelläni joustovapaa tunteja sisään. Nytkin olen niiden turvin kuukauden lomalla. Toukokuussa seuraava parin viikon loma, kesälomaa 7 viikkoa ja jouluna pari viikkoa. Elämästä saa tehtyä aika mielekästä, kun ei ole niitä lapsia.

Vierailija kirjoitti:

Pitää yrittää... Viimeksi kun ignoorasin sähköpostia vain pari tuntia, eräs kollega lähetteli useampia v**tuuntuneen sävyisiä viestejä koska tietenkin juuri hänen asiansa oli kaikkein tärkein ja hänen oli pakko saada tieto juuri heti. Jotkut myös tuntuvan ajattelevan, että jos näyn ''vapaana'' minulla ei ole juuri silloin mitään tehtävää, joten he alkavat pommittamaan viesteillä.

-ap

Jos teillä on joku kalenteri, mistä toiset näkevät sinun olevan "vapaana", niin merkitse siihen kalenteriin itsellesi ne ajat, kun teet keskittymistä vaativaa työtä. Että näkevät sinun olevan varattu.

Sähköposteihin voit varmaan laittaa automaattivastauksen, jossa kerrot tarkistavasi sähköpostit aamusta ja lounaan jälkeen ja pyrit vastaamaan niihin vuorokauden sisällä.

Tuollaisten kyselijöiden pitäisi opetella tekemään oma työnsä ilman että jatkuvasti kyselevät. Eikö teillä muka ole missään ole kirjallisena sitä tietoa, mitä työkaverisi sinulta kyselevät?

Vaadi lisää palkkaa ja entistä mukavampia työolosuhteita; niinhän ne tekevät huomenna lakkonsa aloittavatkin.767

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jaat työt kolmeen osaan. Niihin, jotka pitää tehdä heti, niihin, jotka voivat odottaa jonkin aikaa ja niihin, jotka voivat odottaa pitkään.

Ongelma on se että kiireiset työt ja muiden apua tarvitsevien auttaminen vievät sen työajan ja niille tehtäville jotka ovat b- ja c-luokassa, ei tunnu koskaan löytyvän rauhallista aikaa saada ne hoidetuksi, joten ne vain roikkuvat taka-alalla ja kuormittavat mieltä kun tehtäväjono vain kasvaa. Tehtävät eivät ole sellaisia jotka voi vain jättää kokonaan hoitamatta vaan ne pitäisi joskus saada valmiiksi.

-ap

Mulla on auttanut tähän pari etätyöpäivää viikossa, jos vaan mahdollista. Silloin ei roiku kukaan ovella kyselemässä turhanpäiväisiä, vaan joutuu selviämään ihan itse, ja mä saan kakkosluokan hommia hoidettua.

Teen jo etätöitä, työpöydän äärellä roikkumiset ovat vaihtuneet ikävä kyllä pikaviesteihin ja puheluihin...

-ap

Puhelin äänettömälle ja ignoraa ne pikaviestit tai merkitse itsesi poissaolevaksi. Ei voi olla niin vaikeaa? 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jaat työt kolmeen osaan. Niihin, jotka pitää tehdä heti, niihin, jotka voivat odottaa jonkin aikaa ja niihin, jotka voivat odottaa pitkään.

Ongelma on se että kiireiset työt ja muiden apua tarvitsevien auttaminen vievät sen työajan ja niille tehtäville jotka ovat b- ja c-luokassa, ei tunnu koskaan löytyvän rauhallista aikaa saada ne hoidetuksi, joten ne vain roikkuvat taka-alalla ja kuormittavat mieltä kun tehtäväjono vain kasvaa. Tehtävät eivät ole sellaisia jotka voi vain jättää kokonaan hoitamatta vaan ne pitäisi joskus saada valmiiksi.

-ap

Mulla on auttanut tähän pari etätyöpäivää viikossa, jos vaan mahdollista. Silloin ei roiku kukaan ovella kyselemässä turhanpäiväisiä, vaan joutuu selviämään ihan itse, ja mä saan kakkosluokan hommia hoidettua.

Teen jo etätöitä, työpöydän äärellä roikkumiset ovat vaihtuneet ikävä kyllä pikaviesteihin ja puheluihin...

-ap

Puhelin äänettömälle ja ignoraa ne pikaviestit tai merkitse itsesi poissaolevaksi. Ei voi olla niin vaikeaa? 

Etätyöt on tehnyt työelämästä aika paljon siedettävämpää ja teinkin nyt etätyösopimuksen. Ketään ei tule tuohon työhuoneen ovelle kyselemään, eikä tarvi istua lähes tuntia kahvilla, että olet kiva työkaveri. Nyt voi tosiaan kalenteri merkinnöillä laittaa itseänsä varatuksi, puhelimesta äänet pois, jne.

Teen siivoustyötä. Aikataulut, aikataulut ja lisää tulee töitä. Ei muuta kun juosten, jos syödäkkin haluaa. Naurattaa vain asiakkaille informoidut tiedotteet, että muka ehtisi useamman kerran päivässä pyyhkiä kosketuspintoja.

Vierailija kirjoitti:

Olet kyllä oikeassa, minun pitää asettaa paremmin rajat. Selvästi vaan moni kollegoistani pitää aina omia kiireisiä tehtäviään minun töitäni tärkeämpinä ja kokevat että voivat keskeyttää minut milloin vain ja hermostuvat jos en jätä omia hommiani kesken ja auta heitä. Minussa on myös vikana miellyttämishaluisuus, mutta täytyy yrittää olla jämäkämpi.

-ap

Sulla tuntuu olevan tämä niin pahana, että melkeinpä ehdottaisin, että käyt jonkun terapeutin luona puimassa tätä asiaa. Tämä vaikeuttaa sinun elämääsi aivan kohtuuttomasti siellä töissä, kun et arvosta itseäsi niin paljon, että osaisit pitää puolesi. Ja eikö tällainen yleensä haittaa muutakin elämää? Täyttyykö sinun vapaa-aikasikin muiden palvelemisesta, kun et uskalla kieltäytyä?

Tätä asiaa voi lähestyä itsemyötätunnonkin kautta. Jos ajattelisit, että sinulla on ystävä, joka on samanlaisessa tilanteessa kuin itse olet. Mitä sanoisit hänelle? Etkö hänelle sanoisi, että et voi antaa toisten sabotoida työtäsi ja kuormittaa sinua noin? Sinun pitää opetella sanomaan tämä itsellesi myös. Sinulla on oikeus työrauhaan ja keskittyä omiin töihisi. Ei ole sinun ongelmasi, jos joku on omissa työtehtävissään totutellut tukeutumaan sinun osaamiseesi sen sijaan, että olisi ottanut itse asioista selvää ja opetellut. Jokainen on vastuussa omasta työssä tarvittavasta osaamisesta.

Esimies voi järjestää tarvittavaa lisäperehdytystä näille kyselijöille tai ohjata heitä sen tiedon äärelle, mistä löytyvät ne vastaukset niihin kysymyksiin, joita he kyselevät. Näiden kyselijöiden pitää suoriutua omasta työstään sellaisessakin tilanteessa, että sairastuisit vakavasti tai menehtyisit tapaturmaisesti.

Yritä minimoida keskeytykset ja pysytellä kaukana jaarittelijoista. Teen hommat tärkeys järjestyksessä. Joskus joku asia on jopa niin turha että sen voi jättää tekemättä. Hyödynnän myös sen ajan kun joutuu odottamaan jotain. Esim. Puhelua tai palaverin alkua. En tee omia asioita töissä. Moni käyttää työaikaa Tekemällä esim. Lapsen wilma asiat töissä.

Kuulostaa tutulta. Avauduin aiheesta eri alalla olevalle ystävälleni, joka ihan vilpittömästi kysyi, että eikö esimies osaa toimeksiantojaan antaessaan arvioida työn määrää. Purskahdin nauruun ja totesin, että eivät ne työtehtävät minkään esimiehen kautta tule vaan työkavereilta. Pyyntöjä tulee oikealta ja jokaista mahdollista kanavaa pitkin, ja tietenkin jokaisen pyyntö on heidän omasta mielestään se kaikkein tärkein, kaikkein kiireellisin. Välillä he eivät muista, että jokin heidän oma aiempi pyyntönsä on edelleen jonossa, eivätkä he osaa itsekään vastata, kumpi niistä on kiireellisempi – molemmat pitää tehdä heti. Osa ei myöskään yhtään ymmärrä, kuinka aikaavieviä heidän pyyntönsä ovat, ja kahden tunnin työn odotetaan valmistuvan vartissa. Esimies vaan käskee priorisoimaan, mutta mitään tukea priorisointiin ei saa. Huoh.