Onko teillä sukulaisissa sellaisia vanhuksia joiden elämän asenne on, että elävät ikuisesti?

Ei kyllä ole. On niitä, jotka tiedostavat sen päivän tulevan ja niitä jotka sitä päivää odottavat

Edesmennyt anoppini luuli elävänsä todella vanhaksi siis yli 80-vuotiaaksi mutta sai sairaskohtauksen 65-vuotiaana ja se oli menoa.

Se on hyvä. Miksi ei voisi ajatella niin ja elämä jatkuu toisella puolella. Ehkä mieli pysyy virkeänä ja hyvänä, elää pitempään siten. Miksi ihmisten pitäisi ajatella kuolemaa koko ajan, kuoleehan nuoriakin. Osa voi pelätä, ei uskalla tai halua ajatella sitä, mutta se on hukkaan heitettyä aikaa. Nuorena pelkää sitä, kunnes ei enää pelkää, asia on käsitelty silloin?

Isäni kieltäytyy keskustelemasta mistään vanhenemiseen liittyvästä, esim. missä haluaisi tulla hoidetuksi sitten, kun ei enää yksin pärjää. Ei kuulemma koske häntä. Ikää hänellä nyt 76v. Mielestäni nyt juuri olisi oikea aika keskustella, kun on vielä täysissä sielunvoimissa. Mutta kun ei niin ei.

* "mutta se on hukkaan heitettyä aikaa". Tarkoitin että pelko jatkuvasti olisi hukkaan heitettyä aikaa.

Kaikki kristityt! :DD Eli joo kyllähän niitä löytyy paljon

Joo anoppi on juuri tuollainen. On sitä mieltä, että ei koskaan tule tarvitsemaan mitään apua keneltäkään. Päinvastoin haluaa olla se joka auttaa ja on hyödyllinen, josta muut on riippuvaisia, vaikka tekee entistä enemmän pelkkää vahinkoa "auttamisellaan"...

Niin kauan mennään, kun jalka nousee. On turha surra etukäteen.

Vierailija kirjoitti:

Isäni kieltäytyy keskustelemasta mistään vanhenemiseen liittyvästä, esim. missä haluaisi tulla hoidetuksi sitten, kun ei enää yksin pärjää. Ei kuulemma koske häntä. Ikää hänellä nyt 76v. Mielestäni nyt juuri olisi oikea aika keskustella, kun on vielä täysissä sielunvoimissa. Mutta kun ei niin ei.

Meillä aivan sama tilanne. Sanoo ettei tule koskaan tarvitsemaan mitään apua vaan pärjää itsekseen. Erityisen typeräksi tämän tekee se että hän on itse hoitanut omia vanhempiaan sekä setäänsä kun nämä eivät enää suoriutuneet itse arkisista asioista eli aivan läheltä nähnyt mitä mm. muistin ja liikuntakyvyn heikkeneminen tekee.

Vierailija kirjoitti:

Isäni kieltäytyy keskustelemasta mistään vanhenemiseen liittyvästä, esim. missä haluaisi tulla hoidetuksi sitten, kun ei enää yksin pärjää. Ei kuulemma koske häntä. Ikää hänellä nyt 76v. Mielestäni nyt juuri olisi oikea aika keskustella, kun on vielä täysissä sielunvoimissa. Mutta kun ei niin ei.

Onko isälläsi niin paljon rahaa, että hän voi valita? Yleensä vanhus menee sinne, mihin sattuu pääsemään. 

Minulla on ollut sellainen sukulainen, joka vielä 90-vuotiaana osteli kirpputorilta tavaraa varastoon tulevaisuutta varten. Oli käyttänyt esim. samoja kattiloita viimeiset 40 vuotta, mutta varastoon oli hankittuna paljon muita kehnokuntoisia kattiloita sille varalle että ne kuluvat loppuun. Myös huonekaluja säilöi tulevaisuutta varten vintille. Lahjaksi saamiaan vaatteita ei raaskinut käyttää, että eivät kulu - siis vaatteita, jotka oli hankittu täsmälleen hänen tarpeidensa ja toiveidensa mukaan.

Muutenkin projektit loppua kohti vain laajenivat, vaikka voimat hupenivat.

Sukulaisen siirryttyä ajasta ikuisuuteen hänen talonsa ja piharakennustensa siivous on ollut vuosikymmenten työmaa, joka jatkuu edelleen.

Toinen sukulainen taas aloitti kuolinsiivouksen jo 70-vuotiaana, ja 25 vuotta menikin surressa sitä miten paljon vaivaa sukulaisille tulee olemaan siitä kun joutuu järjestämään hänelle hautajaiset ja tyhjentämään asunnon niistä parista huonekalusta. Ei raaskinut oikein tehdä mitään, että ei hautajaisrahat kulu.

Rauha molempien muistolle.

Kyllähän se vähän siltä tuntuu, että vanhat vanhempani kuvittelevat sen tilanteen jatkuvan ikuisesti että aikuinen poika asuu siellä nurkissa heidän kanssa eivätkä edes yritä patistaa itsenäistymään.

Minullakin on sellainen asenne ja ei haittaa lainkaan jos satun kuolemaan, asenne se on mikä elämänlaadun ratkaisee sanon minä ja tiedänhän minä mistä puhun, omastani.

No mun 60v isä aattelee, että elää vielä tosi pitkään, vaikkei lopettaisi tupakointia, koska hänen suvussaan tupakkamiehiä on elänyt 90v. Ja hän vielä harrastaa liikuntaa huomattavasti enemmän kuin he harrastivat. Eli varmaan luulee elävänsä ainakin 100v.

Jotkut jankuttavat lämpimikseen että elämä on mälsää, joka sekin on asenne siinä missä se että elämä on helvetin mukavaa ja minä aion elää ikuisesti.

Isäni laittoi kuolleen äitinsä rollaattorin kierrätykseen kun siivosi varastoa. Oli noin 70 v kun niin teki ja ei mennyt kauaa kun itse olis tarvinnut sitä. Äiti puolesraan oli vihainen kun kremppoja alkoi ilmaantumaan 75 v. Olipas tosi yllättävää...

Vierailija kirjoitti:

Edesmennyt anoppini luuli elävänsä todella vanhaksi siis yli 80-vuotiaaksi mutta sai sairaskohtauksen 65-vuotiaana ja se oli menoa.

Ahneen sukupolven syntien palkka on kuolema.

Appiukko puhui kuinka kuolee kohta ja ennen vaimoa. Eli lopulta melkein satavuotiaaksi ja vaimo kuoli 30 v ennen ukkoa.

Vierailija kirjoitti:

Appiukko puhui kuinka kuolee kohta ja ennen vaimoa. Eli lopulta melkein satavuotiaaksi ja vaimo kuoli 30 v ennen ukkoa.

Niinhän se elämä tuppaa menemään, että koskaan ei saa sitä mitä haluaa. Joten jos haluaa elää pitkään, niin pitäisikin oikeasti haluta nopeasti pois elämästä tai muussa tapauksessa kuukahtaa ennen aikojaan.

Vierailija kirjoitti:

Kaikki kristityt! :DD Eli joo kyllähän niitä löytyy paljon

Kaikki kristityt on stereotypinen uskomus itsessään tässä yhteydessä, koska väitehän ei pidä paikkaansa. Kristinuskossa on useita eri käsityksiä kuoleman jälkeisestä elämästä. Vai onko tuomiopäivä sanana tuttu muustakin yhteydessä kuin Keinosen nimipäivästä ;)

Kyllä mullakin on uskoa huomiseen, vaikken ole uskonnollinen. Se, että kuolenko ja milloin niin ei pelota itseäni, vaan se kuinka. En halua kipua ja kuihtumista sairaudessa vaan nukkumista pois. Jos olisin uskonnollinen, pois katoaminen olisi vertaus muuten kadotuksesta Tuomiopäivän jälkeen.