Lue keskustelun säännöt.
Mikä ärsyttää ihmisissä, jotka haluavat lapsettoman kumppanin?
30.03.2022 |
Kirjoitin toiselle palstalle tästä samantyylisen jutun, mutta täältä vois löytyä vastaus tähän paremmin 😅
Eli monesti varsinkin naisia tuntuu ärsyttävän tyypit jotka haluavat lapsettoman kumppanin. Niin miksi se ärsyttää?
Eihän se oikeastaan liity sellaiseen jolla on lapsia, koska sellaista nuo eivät etsi. Silti se aiheuttaa mielipahaa ja sanotaan vastuuttomaksi ja lapselliseksi ihmiseksi, vaikka asia on oikeastaan juuri toisinpäin: ennen suhdetta jo selvitetään, että en halua leikkiä isukkiäityliä enkä edes olla sellainen. Sillä juuri säästytään mielipahalta eikä se ole keneltäkään pois jos joku ei halua lapsia.
Kommentit (111)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nämä miehet monesti aloittavat tapailun sinkkuäidin kanssa ja sitten muutaman kuukauden suhteen jälkeen, kun nainen on rakastunut ja haluaisi viedä suhdetta vakavammaksi, mies ilmoittaa, ettei pysty, kun naisella on lapsia. Lapset olleet miehen tiedossa alusta asti, mutta alkuun antaa ymmärtää, ettei haittaisi.
Veikkaan, että aika monella sinkkuäidillä (itsellänikin) on tämäntyylinen kokemus ja se ärtymys kumpuaa sieltä.No mikähän syynä? Helppo saalis ja muutaman kuukauden nautinto. Naiset, jalat ristiin!
Miksi? En minä halunnut yh:na ilman seksiä elää. Minulla oli pari vakavampaa suhdetta yh-isän kanssa, sellaisia, joissa tutustuttiin myös toistemme lapsiin ja lapset tapasivat toisensa mutta oli päivänselvää, että mitään uusperhettä ei perustettaisi vaan saman katon alle muutettaisiin aikaisintaan kun kaikki lapset olisivat muuttaneet pois kotoa. Mutta niiden väliin jäi pitkä aika ja tottakai halusin seksiä siinä missä muutkin naiset. Sillä erotuksella kertomaasi verrattuna, ettei kumpikaan osapuoli edes esittänyt, että kyseessä olisi rakkaus tai mahdollinen parisuhde.
Jep jep, mahtoi olla villiä, kun lapsikatras viereisessä makkarissa. Tai jotain aikataulutettua seksiä lapsivapaina päivinä. Tai jos tosiaan annoitte vapaasti vaan mennä, niin traumaattista lapsille yöllä kuunnella, kun vieras mies/nainen tiedätte mitä.
Valitettavasti jo kerrostalossa eläminen ja palkkatyössä käyminen aiheuttaa tiettyjä rajoitteita siihen, miten kovaäänistä seksiä kehtaa harrastaa ja millaisina kellonaikoina sitä on mahdollista harrastaa. Turha esittää, että lapset olisivat ainoa "rajoite" elämässä.
Tarviiko sitä huutaa kuin teurassika vaikka se tindermies laittaisi sitä keskimääräistä isompaa meisseliä anaaliin? Naapurissani asun sinkkuäiti onneksi on jo rajoittanut sitä ulvomistaan. Tai sitten ei ole enää tinderistä irronut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Uskoisin, että se ärsyttää ihmisiä, koska he kaipaa itse lapsista vapaata. Ja ovat uupuneita. Se, kun eivät voi hoidattaa omia lapsia muilla.
Vierailija kirjoitti:
Mikä kumma on sinkkuäiti tai sinkkuisä?! Sinkku = vapaa ja lapseton henkilö.
Mistä oot keksinyt, että sinkun pitää olla lapseton? Tulee sanasta single, merkityksessä naimaton, vapaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Se äsyttää, koska lapselliset tajuavat, että ainakin puolet mahdollisista kumppaniehdokkaista karsiutuu pois lasten takia.
Joo, olen sinkkuäiti ja myönnän tämän. Harmittaahan se (ei nyt määräänsä enempää, mutta vähän kuitenkin), jos vaikka tinderissä tulee vastaan mies, joka vaikuttaa ihan täydelliseltä, samat kiinnostuksen kohteet, tyyli, natsaava teksti jne. kaikin muin tavoin, paitsi lopussa sitten, että ”ei lapsia”. Mutta ihan yhtä lailla vois tietysti olla joku muukin juttu, miks ei käykään.
Toki myös ne syyt, että miksei ”lapselliset” kelpaa, saattaa tuntua epäreilulta. Esim. ”en rupea toisen kakaroita elättämään”, niin en todellakaan mitään sellaista vaatisikaan, olen itse hyvätuloinen ja lasten isäkin on hyvätuloinen, että ihan kumppania vaan kaipaan, enkä elättäjää. Kyllähän se ärsyttää, jos sinua syytetään jostain, mitä et ole tehnyt/tekemässä, ja sellaisen asian vuoksi tulet hyljeksityksi.
No kyllä ne lapsesi kuitenkin söisivät miehen vanukkaat ja muut ruuat jääkaapista, eli maksumieheksi joutuisi ruuille ja hankinnoille. Ei niin erillään voi joka penniä kuitenkaan pitää.
No joo, voi kyllä vanukkaat tietysti upota vääriin suihin. Myös toisin päin, että se mies syö ne mun lapsille hankkimat vanukkaat :O
Mutta aika heikko elämänhallinta, jos ei talouden ruokakuluja ja muita hankintoja saataisi jaettua kaikkien kannalta reilusti (esim. yhteisen tätä varten avatun tilin kautta, jonne kumpikin laittaa rahaa siten, miten yhteisesti sovitaan). Sitä paitsi, onko pakko edes muuttaa yhteen? Jos yhteiset lapset ei ole suunnitelmissa, niin eikö voisi olla parisuhteessa ilman yhteistä taloutta?
Niin no tämä järjestelyhän tietysti lapselliselle sopii, koska lapset tulevat ensin. Mutta halusittehan itsekin muuttaa niiden eksienne kanssa yhteen ennen lapsia. Siis silloin kun pystyitte toiselle lapsettomalle tarjoamaan normaalin täysipainoisen parisuhteen. Nyt vaan olisitte oman mielenne mukaan noukkimassa niitä rusinoita, että on tohon vähän kliffaa lapseilua ja sitten aikataulutetaan sitä seksiä antavaa poikkista itselle sopiviin väleihin mausteeksi. Tämä nyt tuskin lapsetonta tyydyttää. Lapsellinen pystyy tarjoamaan vain muruja.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Se äsyttää, koska lapselliset tajuavat, että ainakin puolet mahdollisista kumppaniehdokkaista karsiutuu pois lasten takia.
Joo, olen sinkkuäiti ja myönnän tämän. Harmittaahan se (ei nyt määräänsä enempää, mutta vähän kuitenkin), jos vaikka tinderissä tulee vastaan mies, joka vaikuttaa ihan täydelliseltä, samat kiinnostuksen kohteet, tyyli, natsaava teksti jne. kaikin muin tavoin, paitsi lopussa sitten, että ”ei lapsia”. Mutta ihan yhtä lailla vois tietysti olla joku muukin juttu, miks ei käykään.
Toki myös ne syyt, että miksei ”lapselliset” kelpaa, saattaa tuntua epäreilulta. Esim. ”en rupea toisen kakaroita elättämään”, niin en todellakaan mitään sellaista vaatisikaan, olen itse hyvätuloinen ja lasten isäkin on hyvätuloinen, että ihan kumppania vaan kaipaan, enkä elättäjää. Kyllähän se ärsyttää, jos sinua syytetään jostain, mitä et ole tehnyt/tekemässä, ja sellaisen asian vuoksi tulet hyljeksityksi.
No kyllä ne lapsesi kuitenkin söisivät miehen vanukkaat ja muut ruuat jääkaapista, eli maksumieheksi joutuisi ruuille ja hankinnoille. Ei niin erillään voi joka penniä kuitenkaan pitää.
No joo, voi kyllä vanukkaat tietysti upota vääriin suihin. Myös toisin päin, että se mies syö ne mun lapsille hankkimat vanukkaat :O
Mutta aika heikko elämänhallinta, jos ei talouden ruokakuluja ja muita hankintoja saataisi jaettua kaikkien kannalta reilusti (esim. yhteisen tätä varten avatun tilin kautta, jonne kumpikin laittaa rahaa siten, miten yhteisesti sovitaan). Sitä paitsi, onko pakko edes muuttaa yhteen? Jos yhteiset lapset ei ole suunnitelmissa, niin eikö voisi olla parisuhteessa ilman yhteistä taloutta?
Niin no tämä järjestelyhän tietysti lapselliselle sopii, koska lapset tulevat ensin. Mutta halusittehan itsekin muuttaa niiden eksienne kanssa yhteen ennen lapsia. Siis silloin kun pystyitte toiselle lapsettomalle tarjoamaan normaalin täysipainoisen parisuhteen. Nyt vaan olisitte oman mielenne mukaan noukkimassa niitä rusinoita, että on tohon vähän kliffaa lapseilua ja sitten aikataulutetaan sitä seksiä antavaa poikkista itselle sopiviin väleihin mausteeksi. Tämä nyt tuskin lapsetonta tyydyttää. Lapsellinen pystyy tarjoamaan vain muruja.
No, totuuden siemen, mutta äläs nyt. Itsellä ainakin ikää jo lähemmäs 40v, enkä olisi ihan vakuuttunut, että esim. suurimman osan elämästään yksin asunut, lapseton sinkkumieskään erityisesti nauttisi yhdessäasumisesta. Tunnen ainakin pari tapausta, joissa ovat niin omissa rutiineissaan ja tavoissaan kiinni, että parisuhdeviritykset (lapsettomat keskenään) kaatuu aina kahdessa kuukaudessa yhteenmuutosta. Tällaiselle lapsettomalle miehelle voisi hyvinkin sopia malli, jossa ei muuteta yhteen, vaan nähdään kun sopii.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tarviiko sitä huutaa kuin teurassika vaikka se tindermies laittaisi sitä keskimääräistä isompaa meisseliä anaaliin? Naapurissani asun sinkkuäiti onneksi on jo rajoittanut sitä ulvomistaan. Tai sitten ei ole enää tinderistä irronut.[/quote]
Siellä joku kateellinen huonossa parisuhteessa kärvistelevä nurisee :D
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Se äsyttää, koska lapselliset tajuavat, että ainakin puolet mahdollisista kumppaniehdokkaista karsiutuu pois lasten takia.
Joo, olen sinkkuäiti ja myönnän tämän. Harmittaahan se (ei nyt määräänsä enempää, mutta vähän kuitenkin), jos vaikka tinderissä tulee vastaan mies, joka vaikuttaa ihan täydelliseltä, samat kiinnostuksen kohteet, tyyli, natsaava teksti jne. kaikin muin tavoin, paitsi lopussa sitten, että ”ei lapsia”. Mutta ihan yhtä lailla vois tietysti olla joku muukin juttu, miks ei käykään.
Toki myös ne syyt, että miksei ”lapselliset” kelpaa, saattaa tuntua epäreilulta. Esim. ”en rupea toisen kakaroita elättämään”, niin en todellakaan mitään sellaista vaatisikaan, olen itse hyvätuloinen ja lasten isäkin on hyvätuloinen, että ihan kumppania vaan kaipaan, enkä elättäjää. Kyllähän se ärsyttää, jos sinua syytetään jostain, mitä et ole tehnyt/tekemässä, ja sellaisen asian vuoksi tulet hyljeksityksi.
No kyllä ne lapsesi kuitenkin söisivät miehen vanukkaat ja muut ruuat jääkaapista, eli maksumieheksi joutuisi ruuille ja hankinnoille. Ei niin erillään voi joka penniä kuitenkaan pitää.
No joo, voi kyllä vanukkaat tietysti upota vääriin suihin. Myös toisin päin, että se mies syö ne mun lapsille hankkimat vanukkaat :O
Mutta aika heikko elämänhallinta, jos ei talouden ruokakuluja ja muita hankintoja saataisi jaettua kaikkien kannalta reilusti (esim. yhteisen tätä varten avatun tilin kautta, jonne kumpikin laittaa rahaa siten, miten yhteisesti sovitaan). Sitä paitsi, onko pakko edes muuttaa yhteen? Jos yhteiset lapset ei ole suunnitelmissa, niin eikö voisi olla parisuhteessa ilman yhteistä taloutta?
Niin no tämä järjestelyhän tietysti lapselliselle sopii, koska lapset tulevat ensin. Mutta halusittehan itsekin muuttaa niiden eksienne kanssa yhteen ennen lapsia. Siis silloin kun pystyitte toiselle lapsettomalle tarjoamaan normaalin täysipainoisen parisuhteen. Nyt vaan olisitte oman mielenne mukaan noukkimassa niitä rusinoita, että on tohon vähän kliffaa lapseilua ja sitten aikataulutetaan sitä seksiä antavaa poikkista itselle sopiviin väleihin mausteeksi. Tämä nyt tuskin lapsetonta tyydyttää. Lapsellinen pystyy tarjoamaan vain muruja.
No, totuuden siemen, mutta äläs nyt. Itsellä ainakin ikää jo lähemmäs 40v, enkä olisi ihan vakuuttunut, että esim. suurimman osan elämästään yksin asunut, lapseton sinkkumieskään erityisesti nauttisi yhdessäasumisesta. Tunnen ainakin pari tapausta, joissa ovat niin omissa rutiineissaan ja tavoissaan kiinni, että parisuhdeviritykset (lapsettomat keskenään) kaatuu aina kahdessa kuukaudessa yhteenmuutosta. Tällaiselle lapsettomalle miehelle voisi hyvinkin sopia malli, jossa ei muuteta yhteen, vaan nähdään kun sopii.
Siis kun sinulle sopii. Minulla on 38-40-vuotiaita miespuolisia sinkkukavereita, ja haluavat kyllä kaikki ihan kunnon parisuhteen. No, ainahan voi sitä yksisarvista toivoa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Se äsyttää, koska lapselliset tajuavat, että ainakin puolet mahdollisista kumppaniehdokkaista karsiutuu pois lasten takia.
Joo, olen sinkkuäiti ja myönnän tämän. Harmittaahan se (ei nyt määräänsä enempää, mutta vähän kuitenkin), jos vaikka tinderissä tulee vastaan mies, joka vaikuttaa ihan täydelliseltä, samat kiinnostuksen kohteet, tyyli, natsaava teksti jne. kaikin muin tavoin, paitsi lopussa sitten, että ”ei lapsia”. Mutta ihan yhtä lailla vois tietysti olla joku muukin juttu, miks ei käykään.
Toki myös ne syyt, että miksei ”lapselliset” kelpaa, saattaa tuntua epäreilulta. Esim. ”en rupea toisen kakaroita elättämään”, niin en todellakaan mitään sellaista vaatisikaan, olen itse hyvätuloinen ja lasten isäkin on hyvätuloinen, että ihan kumppania vaan kaipaan, enkä elättäjää. Kyllähän se ärsyttää, jos sinua syytetään jostain, mitä et ole tehnyt/tekemässä, ja sellaisen asian vuoksi tulet hyljeksityksi.
No kyllä ne lapsesi kuitenkin söisivät miehen vanukkaat ja muut ruuat jääkaapista, eli maksumieheksi joutuisi ruuille ja hankinnoille. Ei niin erillään voi joka penniä kuitenkaan pitää.
No joo, voi kyllä vanukkaat tietysti upota vääriin suihin. Myös toisin päin, että se mies syö ne mun lapsille hankkimat vanukkaat :O
Mutta aika heikko elämänhallinta, jos ei talouden ruokakuluja ja muita hankintoja saataisi jaettua kaikkien kannalta reilusti (esim. yhteisen tätä varten avatun tilin kautta, jonne kumpikin laittaa rahaa siten, miten yhteisesti sovitaan). Sitä paitsi, onko pakko edes muuttaa yhteen? Jos yhteiset lapset ei ole suunnitelmissa, niin eikö voisi olla parisuhteessa ilman yhteistä taloutta?
Niin no tämä järjestelyhän tietysti lapselliselle sopii, koska lapset tulevat ensin. Mutta halusittehan itsekin muuttaa niiden eksienne kanssa yhteen ennen lapsia. Siis silloin kun pystyitte toiselle lapsettomalle tarjoamaan normaalin täysipainoisen parisuhteen. Nyt vaan olisitte oman mielenne mukaan noukkimassa niitä rusinoita, että on tohon vähän kliffaa lapseilua ja sitten aikataulutetaan sitä seksiä antavaa poikkista itselle sopiviin väleihin mausteeksi. Tämä nyt tuskin lapsetonta tyydyttää. Lapsellinen pystyy tarjoamaan vain muruja.
No, totuuden siemen, mutta äläs nyt. Itsellä ainakin ikää jo lähemmäs 40v, enkä olisi ihan vakuuttunut, että esim. suurimman osan elämästään yksin asunut, lapseton sinkkumieskään erityisesti nauttisi yhdessäasumisesta. Tunnen ainakin pari tapausta, joissa ovat niin omissa rutiineissaan ja tavoissaan kiinni, että parisuhdeviritykset (lapsettomat keskenään) kaatuu aina kahdessa kuukaudessa yhteenmuutosta. Tällaiselle lapsettomalle miehelle voisi hyvinkin sopia malli, jossa ei muuteta yhteen, vaan nähdään kun sopii.
Siis kun sinulle sopii. Minulla on 38-40-vuotiaita miespuolisia sinkkukavereita, ja haluavat kyllä kaikki ihan kunnon parisuhteen. No, ainahan voi sitä yksisarvista toivoa.
Lisähuomiona tähän, että beetat (joo käytän nyt tätä termiä) kyllä suostuvatkin tossuilemaan jossain sivuroolissa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ja lisäksi se, että ne lapset ovat kuitenkin erillisiä ihmisiä, kasvavat ja muuttavat omilleen. Jos loppuelämän suhdetta haluaa (siis eläkepäiviä yhdessä sitten kiikkustuolissa), niin on se vähän pintapuolista hylätä potentiaalinen kumppani siksi, että kumppani on jo saanut lapsia. Todennäköisesti tuo nainen on jo sen ikäinenkin, että on ihan luonnollista, että lapsia on.
Minä en todellakaan halua suhteeseen ihmisen kanssa, joka on tehnyt lapset jonkun toisen ihmisen kanssa. Haluan, että kumppanini tekee lapset ensimmäistä kertaa minun kanssani.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Se äsyttää, koska lapselliset tajuavat, että ainakin puolet mahdollisista kumppaniehdokkaista karsiutuu pois lasten takia.
Joo, olen sinkkuäiti ja myönnän tämän. Harmittaahan se (ei nyt määräänsä enempää, mutta vähän kuitenkin), jos vaikka tinderissä tulee vastaan mies, joka vaikuttaa ihan täydelliseltä, samat kiinnostuksen kohteet, tyyli, natsaava teksti jne. kaikin muin tavoin, paitsi lopussa sitten, että ”ei lapsia”. Mutta ihan yhtä lailla vois tietysti olla joku muukin juttu, miks ei käykään.
Toki myös ne syyt, että miksei ”lapselliset” kelpaa, saattaa tuntua epäreilulta. Esim. ”en rupea toisen kakaroita elättämään”, niin en todellakaan mitään sellaista vaatisikaan, olen itse hyvätuloinen ja lasten isäkin on hyvätuloinen, että ihan kumppania vaan kaipaan, enkä elättäjää. Kyllähän se ärsyttää, jos sinua syytetään jostain, mitä et ole tehnyt/tekemässä, ja sellaisen asian vuoksi tulet hyljeksityksi.
No kyllä ne lapsesi kuitenkin söisivät miehen vanukkaat ja muut ruuat jääkaapista, eli maksumieheksi joutuisi ruuille ja hankinnoille. Ei niin erillään voi joka penniä kuitenkaan pitää.
No joo, voi kyllä vanukkaat tietysti upota vääriin suihin. Myös toisin päin, että se mies syö ne mun lapsille hankkimat vanukkaat :O
Mutta aika heikko elämänhallinta, jos ei talouden ruokakuluja ja muita hankintoja saataisi jaettua kaikkien kannalta reilusti (esim. yhteisen tätä varten avatun tilin kautta, jonne kumpikin laittaa rahaa siten, miten yhteisesti sovitaan). Sitä paitsi, onko pakko edes muuttaa yhteen? Jos yhteiset lapset ei ole suunnitelmissa, niin eikö voisi olla parisuhteessa ilman yhteistä taloutta?
Niin no tämä järjestelyhän tietysti lapselliselle sopii, koska lapset tulevat ensin. Mutta halusittehan itsekin muuttaa niiden eksienne kanssa yhteen ennen lapsia. Siis silloin kun pystyitte toiselle lapsettomalle tarjoamaan normaalin täysipainoisen parisuhteen. Nyt vaan olisitte oman mielenne mukaan noukkimassa niitä rusinoita, että on tohon vähän kliffaa lapseilua ja sitten aikataulutetaan sitä seksiä antavaa poikkista itselle sopiviin väleihin mausteeksi. Tämä nyt tuskin lapsetonta tyydyttää. Lapsellinen pystyy tarjoamaan vain muruja.
No, totuuden siemen, mutta äläs nyt. Itsellä ainakin ikää jo lähemmäs 40v, enkä olisi ihan vakuuttunut, että esim. suurimman osan elämästään yksin asunut, lapseton sinkkumieskään erityisesti nauttisi yhdessäasumisesta. Tunnen ainakin pari tapausta, joissa ovat niin omissa rutiineissaan ja tavoissaan kiinni, että parisuhdeviritykset (lapsettomat keskenään) kaatuu aina kahdessa kuukaudessa yhteenmuutosta. Tällaiselle lapsettomalle miehelle voisi hyvinkin sopia malli, jossa ei muuteta yhteen, vaan nähdään kun sopii.
Siis kun sinulle sopii. Minulla on 38-40-vuotiaita miespuolisia sinkkukavereita, ja haluavat kyllä kaikki ihan kunnon parisuhteen. No, ainahan voi sitä yksisarvista toivoa.
Ihan yhtä epätoivoinen tilanne se on noilla miehilläkin, jos vielä tuossa iässä ovat sinkkuja (pahimmat tapaukset haluaa vielä lapsiakin). Että yksisarvista hekin odottavat (joko nuorempaa naista, johon heillä ei taso riitä, tai oman ikäistä, mutta kiireellä! ja tietty hirveet kriteerit, kun ei ole kukaan vielä kelvannut). Että oisko kuitenkin hyvä jo katsella muitakin vaihtoehtoja kuin se ydinperhe, jos ei ihan yksin halua loppuelämäänsä viettää?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Se äsyttää, koska lapselliset tajuavat, että ainakin puolet mahdollisista kumppaniehdokkaista karsiutuu pois lasten takia.
Joo, olen sinkkuäiti ja myönnän tämän. Harmittaahan se (ei nyt määräänsä enempää, mutta vähän kuitenkin), jos vaikka tinderissä tulee vastaan mies, joka vaikuttaa ihan täydelliseltä, samat kiinnostuksen kohteet, tyyli, natsaava teksti jne. kaikin muin tavoin, paitsi lopussa sitten, että ”ei lapsia”. Mutta ihan yhtä lailla vois tietysti olla joku muukin juttu, miks ei käykään.
Toki myös ne syyt, että miksei ”lapselliset” kelpaa, saattaa tuntua epäreilulta. Esim. ”en rupea toisen kakaroita elättämään”, niin en todellakaan mitään sellaista vaatisikaan, olen itse hyvätuloinen ja lasten isäkin on hyvätuloinen, että ihan kumppania vaan kaipaan, enkä elättäjää. Kyllähän se ärsyttää, jos sinua syytetään jostain, mitä et ole tehnyt/tekemässä, ja sellaisen asian vuoksi tulet hyljeksityksi.
No kyllä ne lapsesi kuitenkin söisivät miehen vanukkaat ja muut ruuat jääkaapista, eli maksumieheksi joutuisi ruuille ja hankinnoille. Ei niin erillään voi joka penniä kuitenkaan pitää.
No joo, voi kyllä vanukkaat tietysti upota vääriin suihin. Myös toisin päin, että se mies syö ne mun lapsille hankkimat vanukkaat :O
Mutta aika heikko elämänhallinta, jos ei talouden ruokakuluja ja muita hankintoja saataisi jaettua kaikkien kannalta reilusti (esim. yhteisen tätä varten avatun tilin kautta, jonne kumpikin laittaa rahaa siten, miten yhteisesti sovitaan). Sitä paitsi, onko pakko edes muuttaa yhteen? Jos yhteiset lapset ei ole suunnitelmissa, niin eikö voisi olla parisuhteessa ilman yhteistä taloutta?
Niin no tämä järjestelyhän tietysti lapselliselle sopii, koska lapset tulevat ensin. Mutta halusittehan itsekin muuttaa niiden eksienne kanssa yhteen ennen lapsia. Siis silloin kun pystyitte toiselle lapsettomalle tarjoamaan normaalin täysipainoisen parisuhteen. Nyt vaan olisitte oman mielenne mukaan noukkimassa niitä rusinoita, että on tohon vähän kliffaa lapseilua ja sitten aikataulutetaan sitä seksiä antavaa poikkista itselle sopiviin väleihin mausteeksi. Tämä nyt tuskin lapsetonta tyydyttää. Lapsellinen pystyy tarjoamaan vain muruja.
No, totuuden siemen, mutta äläs nyt. Itsellä ainakin ikää jo lähemmäs 40v, enkä olisi ihan vakuuttunut, että esim. suurimman osan elämästään yksin asunut, lapseton sinkkumieskään erityisesti nauttisi yhdessäasumisesta. Tunnen ainakin pari tapausta, joissa ovat niin omissa rutiineissaan ja tavoissaan kiinni, että parisuhdeviritykset (lapsettomat keskenään) kaatuu aina kahdessa kuukaudessa yhteenmuutosta. Tällaiselle lapsettomalle miehelle voisi hyvinkin sopia malli, jossa ei muuteta yhteen, vaan nähdään kun sopii.
Siis kun sinulle sopii. Minulla on 38-40-vuotiaita miespuolisia sinkkukavereita, ja haluavat kyllä kaikki ihan kunnon parisuhteen. No, ainahan voi sitä yksisarvista toivoa.
Kai sillä miehelläkin jotain elämää (aka huomioitavia aikatauluja) on?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ei minusta lapsettoman kumppanin haluaminen ole mitenkään väärin kunhan on itsekin lapseton.
Sitä sen sijaan en ymmärrä miksi niin moni (etenkin nainen) haluaa (vielä) lapsettoman kumppanin vaikka itsellä on jo lapsia ja ainakin yksi exä kuvioissa pyörimässä.
No minä en halua kumppania jolla lapsia, vaikka itselläni onkin. Tiedän rajani, en halua olla äitipuolena. Voin olla yksinkin, jollei lapsetonta miestä löydy, joten mitä se kenenkään perää kaivelee.
Se ärsyttää jos etsijä on yh-äiti eli toisten jämiä niin miesten saanti on selvästi heikompaa, jos mielii jotain muuta kuin seksisuhdetta käynnistää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Se ärsyttää jos etsijä on yh-äiti eli toisten jämiä niin miesten saanti on selvästi heikompaa, jos mielii jotain muuta kuin seksisuhdetta käynnistää.
Meinaat että se 40-vuotias ”haluan ydinperheen, mutten ole löytänyt (eli saanut) ketään” -mies, joka tulee olemaan aina yksin, olisi jotenkin parempi?
Se yh on sentään jo saanut lapsia, joten hänellä on jo perhe.
Mun mielestä ihmeellisempää on tämä, että sinkkumiehet niin voimallisesti halveksuu yh-äitejä. Miksi he sellaista vaivautuvat tekemään? Ottaisivat sitten niitä lapsettomia. Ai mutta kun ei onnistu! ja sekö on sitten yh-äitien syytä? Vai olisko niin, että se yh-äiti kiinnostaisi kovasti, mutta harmittaa, kun joku muu ehti ensin? Vai mikä juttu?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nämä miehet monesti aloittavat tapailun sinkkuäidin kanssa ja sitten muutaman kuukauden suhteen jälkeen, kun nainen on rakastunut ja haluaisi viedä suhdetta vakavammaksi, mies ilmoittaa, ettei pysty, kun naisella on lapsia. Lapset olleet miehen tiedossa alusta asti, mutta alkuun antaa ymmärtää, ettei haittaisi.
Veikkaan, että aika monella sinkkuäidillä (itsellänikin) on tämäntyylinen kokemus ja se ärtymys kumpuaa sieltä.No mikähän syynä? Helppo saalis ja muutaman kuukauden nautinto. Naiset, jalat ristiin!
Yritätkö sanoa, ettei sinkkuäiti saisi samaan tapaan tapailla ja nauttia seksistä kevyissä suhteissa kuin muut sinkut? Varmaan sama riski on lapsettomillakin, että saattavat rakastua ja sitten toinen syystä tai toisesta lopettaa suhteen. Sinkkuäidille aina annetaan syyksi ne lapset, mikä on ärsyttävää, kun ne on kokoajan olleet tiedossa. En kadu saamaani seksiä ollenkaan, edellinenkin mies oli tosi hyvä siinä ;)
No jotkut vain tietävät mitä miehet ovat vailla. En valittaisi tilanteessasi jos olen vapaaehtoisesti tarjoutunut pumpattavaksi.
N30, 4v parittelematta
Voi sinua… älä vaivu synkkyyteen. Koita nyt edes kerran saada.
P.S. Seksin ei kuulu olla vain ”pumppaamista”. Vaadi parempaa ensi kerralla, kunhan tuolta Saharasta pääset.
Vierailija kirjoitti:
Harmittaahan se (ei nyt määräänsä enempää, mutta vähän kuitenkin), jos vaikka tinderissä tulee vastaan mies, joka vaikuttaa ihan täydelliseltä, samat kiinnostuksen kohteet, tyyli, natsaava teksti jne. kaikin muin tavoin, paitsi lopussa sitten, että ”ei lapsia”.
Vai ovatko sittenkin tarkoittaneet tuolla tekstillä, että he itse ovat lapsettomia?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Harmittaahan se (ei nyt määräänsä enempää, mutta vähän kuitenkin), jos vaikka tinderissä tulee vastaan mies, joka vaikuttaa ihan täydelliseltä, samat kiinnostuksen kohteet, tyyli, natsaava teksti jne. kaikin muin tavoin, paitsi lopussa sitten, että ”ei lapsia”.
Vai ovatko sittenkin tarkoittaneet tuolla tekstillä, että he itse ovat lapsettomia?
Sitäkin. Mutta jos ei olisi ehdoton ajatus, niin perässä yleensä joku pehmennys (ei haittaa, jos sinulla on).
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nämä miehet monesti aloittavat tapailun sinkkuäidin kanssa ja sitten muutaman kuukauden suhteen jälkeen, kun nainen on rakastunut ja haluaisi viedä suhdetta vakavammaksi, mies ilmoittaa, ettei pysty, kun naisella on lapsia. Lapset olleet miehen tiedossa alusta asti, mutta alkuun antaa ymmärtää, ettei haittaisi.
Veikkaan, että aika monella sinkkuäidillä (itsellänikin) on tämäntyylinen kokemus ja se ärtymys kumpuaa sieltä.No mikähän syynä? Helppo saalis ja muutaman kuukauden nautinto. Naiset, jalat ristiin!
Yritätkö sanoa, ettei sinkkuäiti saisi samaan tapaan tapailla ja nauttia seksistä kevyissä suhteissa kuin muut sinkut? Varmaan sama riski on lapsettomillakin, että saattavat rakastua ja sitten toinen syystä tai toisesta lopettaa suhteen. Sinkkuäidille aina annetaan syyksi ne lapset, mikä on ärsyttävää, kun ne on kokoajan olleet tiedossa. En kadu saamaani seksiä ollenkaan, edellinenkin mies oli tosi hyvä siinä ;)
Minusta alkaa tuntua, että ei saa, jos ei yhtään osaa varoa tai varautua siihen, että suhde voisi loppua tai jos vain uhriudutaan siitä jälkikäteen.
Jokaisen, joka aloittaa suhteen pitää varautua pahimpaan.
Saa se suhde loppua, mutta ärsyttää, jos syyksi annetaan lapset, vaikka lapset on olleet koko ajan. Eli silloin pitää jo kättelyssä ilmoittaa, että lapset on ongelma. Ei vasta muutaman kuukauden jälkeen.
Se on vaan helppo miehen vedota lapsiin, vaikka todellinen syy olisikin, että mies löysi jonkun toisen naisen tai jotain. Jos lasten olemassaolo olisi todellinen syy lopettaa, niin eihän se suhde olisi koskaan alkanutkaan.
Ei sitä varmaan aina ymmärrä etukäteen mitä se lasten olemassaolo tarkoittaisi. Miettikää sitä kautta mammat kun aina selitätte ettei lapseton voi koskaan ymmärtää millaista on kun on oma lapsi, se pitää itse kokea. Tässä voi olla sama. Sitäpaitsi lapset on joskus persoonia. Jos deitti tapaa lapset ja huomaa kuinka huonokäytöksisiä tai metelöiviö ne ovat, niin todellisuus voi tulla vastaan, jolloin lapset on se syy lopettaa suhde vaikka ei aluksi ollutkaan. Sama vaikka ei olisi ehditty tavata lapsia mutta jos hän huomaa että suhde pyöriikin ainoastaan lapsellisen puolison aikataulun mukaan ja hän sanelee mitä tehdään ja milloin (ja tietenkin myös hänen exänsä ja lastensa harrastukset yms sanelevat ja itse huomaa olevansa suhteessa ja omassa nykyelämässään jollain viidennellä sijalla).
Nykyisessä puhekielessä käytetään termejä sinkkuäiti ja sinkkuisä, koska oikein muutakaan termiä ei ole olemassa henkilölle, joka ei ole parisuhteessa, mutta jolla on lapsia. Ja tärkein asia varmasti on se, että henkilön elämäntilanne tulee selväksi.