Lue keskustelun säännöt.
Mikä ärsyttää ihmisissä, jotka haluavat lapsettoman kumppanin?
30.03.2022 |
Kirjoitin toiselle palstalle tästä samantyylisen jutun, mutta täältä vois löytyä vastaus tähän paremmin 😅
Eli monesti varsinkin naisia tuntuu ärsyttävän tyypit jotka haluavat lapsettoman kumppanin. Niin miksi se ärsyttää?
Eihän se oikeastaan liity sellaiseen jolla on lapsia, koska sellaista nuo eivät etsi. Silti se aiheuttaa mielipahaa ja sanotaan vastuuttomaksi ja lapselliseksi ihmiseksi, vaikka asia on oikeastaan juuri toisinpäin: ennen suhdetta jo selvitetään, että en halua leikkiä isukkiäityliä enkä edes olla sellainen. Sillä juuri säästytään mielipahalta eikä se ole keneltäkään pois jos joku ei halua lapsia.
Kommentit (111)
Vierailija kirjoitti:
itse velana en ikimaailmassa edes haluaisi sellaista kumppania jolla on lapsia, en ikinä.
Sama juttu. Ei tullut kuuloonkaan että tunkisin jonkun valmiiseen perheeseen jossa exä tai exät pyörii kuvioissa ja lapsen kautta niiden suvutkin vaikuttamassa. Sitten eri kumppaneiden lapset eri arvoisessa asemassa kilpailuineen ja vertailuineen. Ei kiinnostusta sellaisiin sekaisiin systeemeihin sekaantua. Voi ne tietty joillain toimiakkin mutta tietääkseni hyvin harvoilla. Joku voi tykätä suuresta yhteisöstä mutta introvertti luonteisena tiesin etten jaksaisi. Riippuu luonteesta varmaankin aika paljon.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ei minusta lapsettoman kumppanin haluaminen ole mitenkään väärin kunhan on itsekin lapseton.
Sitä sen sijaan en ymmärrä miksi niin moni (etenkin nainen) haluaa (vielä) lapsettoman kumppanin vaikka itsellä on jo lapsia ja ainakin yksi exä kuvioissa pyörimässä.
Itselläni syy on se, että en oikein jaksa muiden lapsia. Omat lapseni ovat rauhallisia ja helppoja, mutta niin monella tutuu nykyisin olevan ylivilkkaita ja eritavoin erityistarpeisia lapsia, ja kokisin tällaisen todella kuormittavana ja rasittavana. Eivät kumppanin lapset mikään este olisi suhteelle, koska etsin sellaista ihmistä, joka tuntuu oikeasti itselleni sopivalta ihmiseltä, jonka kanssa kipinöi todella ja johon ihastun oikeasti. Ja jos sillä ihmisellä sattuisi olemaan lapsia, niin sitten on. Mutta mieluiten haluaisin lapsettoman - toki sellaisen, joka ei lapsia haluakaan, koska en itse enää halua lisää lapsia, enkä toisaalta todellakaan haluaisi, että kukaan luopuisi omista lapsitoiveistaan minun vuokseni. Itselläni on joustavat lastenhoitokuviot eksäni kanssa, mutta koska monella ei ole, tulisi tapailuun ja seurusteluun ylimääräistä säätöä sitäkin kautta. Toki eri asia, jos kumppanin lapset olisivat jo lähes aikuisia, jotain 17-v. Mutta omassa ikäluokassani ei oikein kanssani samanhenkisillä vielä ole noin isoja lapsia, vaikka teoriassa se olisikin iän puolesta mahdollista.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nämä miehet monesti aloittavat tapailun sinkkuäidin kanssa ja sitten muutaman kuukauden suhteen jälkeen, kun nainen on rakastunut ja haluaisi viedä suhdetta vakavammaksi, mies ilmoittaa, ettei pysty, kun naisella on lapsia. Lapset olleet miehen tiedossa alusta asti, mutta alkuun antaa ymmärtää, ettei haittaisi.
Veikkaan, että aika monella sinkkuäidillä (itsellänikin) on tämäntyylinen kokemus ja se ärtymys kumpuaa sieltä.No mikähän syynä? Helppo saalis ja muutaman kuukauden nautinto. Naiset, jalat ristiin!
Yritätkö sanoa, ettei sinkkuäiti saisi samaan tapaan tapailla ja nauttia seksistä kevyissä suhteissa kuin muut sinkut? Varmaan sama riski on lapsettomillakin, että saattavat rakastua ja sitten toinen syystä tai toisesta lopettaa suhteen. Sinkkuäidille aina annetaan syyksi ne lapset, mikä on ärsyttävää, kun ne on kokoajan olleet tiedossa. En kadu saamaani seksiä ollenkaan, edellinenkin mies oli tosi hyvä siinä ;)
No jotkut vain tietävät mitä miehet ovat vailla. En valittaisi tilanteessasi jos olen vapaaehtoisesti tarjoutunut pumpattavaksi.
N30, 4v parittelematta
Jokainen päättää itse kriteerit puolisolle. Ei kuulu kenellekään, jos etsii tietynlaista eikä halua edes tavata muunlaista.
Vierailija kirjoitti:
Miksi se ärsyttää joitakin jos ilmoitan etsiväni 180cm pitkää miestä?
Niinpä. Ihan älytöntä kiukuttelua aikuisilta ihmisiltä joka tapauksessa.
Niin tai se jos ilmoitan etsiväni max 45kg painavaa naista?
Ihan älytöntä kiukuttelua aikuisilta ihmisiltä joka tapauksessa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Rölli vain haluaa huomiota muka-pohdinnoilleen. Käytännössä ei tapahdu mitään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Niinpä, mikä meissä ärsyttää? Sekö, että itse on tullut tehtyä se virhe ja nyt kaduttaa ja kateuttaa?
No jos olet vaikka vaaleahiuksinen, ja joku tulee sulle laukomaan, että ”mulle kyllä kelpaa vain tummahiuksiset”, niin kyllä se nyt vaan on ärsyttävää. Miksei ko. henkilö sitten vain lähesty niitä tummahiuksisia? Miksi sille vaaleahiuksiselle pitää ruveta painottamaan, että ”ymmärrätkö, että sinä et sitten kelpaa minulle”?
Ja lisäksi se, että ne lapset ovat kuitenkin erillisiä ihmisiä, kasvavat ja muuttavat omilleen. Jos loppuelämän suhdetta haluaa (siis eläkepäiviä yhdessä sitten kiikkustuolissa), niin on se vähän pintapuolista hylätä potentiaalinen kumppani siksi, että kumppani on jo saanut lapsia. Todennäköisesti tuo nainen on jo sen ikäinenkin, että on ihan luonnollista, että lapsia on.
On ihan luonnollista että silloin on mieskin jos kerran on lapsiakin....
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mitä tällä anonyymien mielipiteiden kalastelulla oikein on tarkoitus tehdä? Kuka edes saisi tietää niin että ärsyttäisi. Ainoat on siellä treffipalstalla, mutta kuka siellä edes kommentoi (kun piti tänne tulla kyselemään).
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nämä miehet monesti aloittavat tapailun sinkkuäidin kanssa ja sitten muutaman kuukauden suhteen jälkeen, kun nainen on rakastunut ja haluaisi viedä suhdetta vakavammaksi, mies ilmoittaa, ettei pysty, kun naisella on lapsia. Lapset olleet miehen tiedossa alusta asti, mutta alkuun antaa ymmärtää, ettei haittaisi.
Veikkaan, että aika monella sinkkuäidillä (itsellänikin) on tämäntyylinen kokemus ja se ärtymys kumpuaa sieltä.No mikähän syynä? Helppo saalis ja muutaman kuukauden nautinto. Naiset, jalat ristiin!
Yritätkö sanoa, ettei sinkkuäiti saisi samaan tapaan tapailla ja nauttia seksistä kevyissä suhteissa kuin muut sinkut? Varmaan sama riski on lapsettomillakin, että saattavat rakastua ja sitten toinen syystä tai toisesta lopettaa suhteen. Sinkkuäidille aina annetaan syyksi ne lapset, mikä on ärsyttävää, kun ne on kokoajan olleet tiedossa. En kadu saamaani seksiä ollenkaan, edellinenkin mies oli tosi hyvä siinä ;)
En yritä sanoa sellaista. Jokainen aloittaa suhteen kenen kanssa haluaa ja miten haluaa. Se vain pitää hyväksyä ettei se toinen halua samaa lopulta. Suuri osa miehistä etsii huvia ja se perheen perustaminen ei ole ensimmäisenä mielessä. Sinkkuäidin pitää hyväksyä harva mies haluaa koko pakettia tai edes sitä naista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Niinpä, mikä meissä ärsyttää? Sekö, että itse on tullut tehtyä se virhe ja nyt kaduttaa ja kateuttaa?
Ei. Halusin yhden lapsen, en koskaan ole halunnut useampaa. Olin ikionnellinen, kun hänet sain ja hän on elämäni suurin rakkaus. Aika korni ajatus, että olisin katunut hänen olemassaoloaan sen takia, että joku minulle ventovieras mies, johon en koskaan missään todennäköisesti (edes eroni jälkeen) olisi törmännyt, ei mahdollisesti olisi halunnut minua.
Jotta minua olisi voinut kaduttaa, minun olisi pitänyt ensin rakastua mieheen, jolle en olisi kelvannut lapseni takia. Sekin on aika outo ajatus. Jos olisin kiinnostunut miehestä, joka ei halua "lapsellista" naista, niin enhän minä olisi edes jatkanut tutustumista häneen,
Vain ihminen, jolla ei ole lasta ja joka ei tiedä, kuinka paljon omaa lasta rakastaa, voi kuvitella, että oman lapsen olemassaolo alkaa kaduttaa sen takia, että joku ilmoittaa deittipalstalla tai netissä, ettei huolisi yksinhuoltajaa, Jos minun olisi pitänyt valita lapseni tai loppuelämän parisuhteettomuus, valinta olisi silloinkin ollut helppo. Onneksi todellisuudessa asiat eivät ole niin mustavalkoisia.
Ei sitä aina voi valita, jatkaako tutustumista. Jos ollaan vaikka työkavereita tai muuta vastaavaa.
Aika paljon saa tapahtua, että minä antaisin tunteideni kehittyä työkaveriin. Ymmärrän kyllä kokeilemattakin, että siinä leikkii aika isolla tulella, vaikkei lapsista kyse olisikaan. Väkisinhän sitä ajattelisi, että mitä jos aletaan olemaan yhdessä, mutta sitten homma ei onnistukaan. Tuleekin ero, syystä tai toisesta. Sittenhän se vasta vaikeaa on samassa työpaikassa olla.
-eri
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi se ärsyttää joitakin jos ilmoitan etsiväni 180cm pitkää miestä?
Niinpä. Ihan älytöntä kiukuttelua aikuisilta ihmisiltä joka tapauksessa.
Niin tai se jos ilmoitan etsiväni max 45kg painavaa naista?
Ihan älytöntä kiukuttelua aikuisilta ihmisiltä joka tapauksessa.
Tottakai saa hakea max 45 kg painavaa naista, jos sellaista toivoo. Fiksua onkin kirjoittaa kaikki ehdottomat toiveet jo ilmoitukseen, jotta turhat yhteydenotot karsiutuvat.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Niinpä, mikä meissä ärsyttää? Sekö, että itse on tullut tehtyä se virhe ja nyt kaduttaa ja kateuttaa?
No jos olet vaikka vaaleahiuksinen, ja joku tulee sulle laukomaan, että ”mulle kyllä kelpaa vain tummahiuksiset”, niin kyllä se nyt vaan on ärsyttävää. Miksei ko. henkilö sitten vain lähesty niitä tummahiuksisia? Miksi sille vaaleahiuksiselle pitää ruveta painottamaan, että ”ymmärrätkö, että sinä et sitten kelpaa minulle”?
Ja lisäksi se, että ne lapset ovat kuitenkin erillisiä ihmisiä, kasvavat ja muuttavat omilleen. Jos loppuelämän suhdetta haluaa (siis eläkepäiviä yhdessä sitten kiikkustuolissa), niin on se vähän pintapuolista hylätä potentiaalinen kumppani siksi, että kumppani on jo saanut lapsia. Todennäköisesti tuo nainen on jo sen ikäinenkin, että on ihan luonnollista, että lapsia on.
On ihan luonnollista että silloin on mieskin jos kerran on lapsiakin....
Ei oo ”pintapuolista” hylätä kumppaniehdokasta sillä perusteella, että se on täysin erilainen ihminen ja haluaa elämässään eri asioita (lapsia).
Eikä se isyyttä poista, että lapset ei enää asu kotona.
En osaa vastata tähän, koska minua ei ärsytä tällaiset ihmiset, mikäli tosiaan tekevät sen selväksi uudelle kumppanilleen, eivätkä kerro vähän myöhemmin eron syyksi sitä, että toisella on lapsia. Jos on heti rehellinen itselleen ja muille, niin silloinhan ei tule tällaisia vedätyksiä ja kaikkien mieli pysyy hyvänä.
Itse etsin aikoinaan lapset jo tehnyttä ihmistä rinnalleni, koska itse en enää halunnut lisääntyä. Vauvakuumeilijat kiersin kaukaa ja lapsettomien ajattelin olevat sopeutumattomia omaan lapsiperhearkeeni. Tilanne oli siis kaikille win-win, kun ei tuhlaantunut aikaa lapsettomien kanssa säätämiseen ja löysin nopeasti upean miehen, jolla oli saman ikäinen lapsi kuin itsellänikin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei mikään. Ihmiset haluavat eri asioita ja ymmärrän, ettei kaikkia nappaa arki ja elämä johon kuuluu lapsi(a).
On itsellänikin kriteereitä, minkälaista elämää haluan elää ja ”sallin” ne myös muille.
Tämä on täysin niitä ”kukin tyylillään”-kysymyksiä jotka eivät kuulu muille kuin henkilölle itselleen.
Itse toivon vain, että jokainen eläisi mahdollisimman itselleen sopivalla tavalla.
Niin tulee onnellisimpia ihmisiä ja onnelliset ihmiset ovat mukavampia myös muille.
- yh-äiti
Ei mikään ja ymmärrän oikein hyvin, että joku haluaa lapsettoman kumppanin ja se voi olla yksi kriteereistä, kun etsii itselleen toista ihmistä.
Itse olen jo lapsia hankkiessa tiedostanut, että ainakaan näin pikkulapsiajassa tuskin tulisin löytämään mitään pidempää suhdetta ja se on okei itselle.
En itsekään lapsettomana haluaisi jonkun toisen jälkikasvua kontolleni, kun omienkin kanssa tekee välillä tiukkaa :D
No...
En usko, että ylipäätänsä ihmisiä niinkään ärsyttää. Mielestäni ärsyyntymiseen on yksinkertaisesti syynä se, että tulet VAUVA-palstalle kirjoittamaan asiasta, mikä on tunnettu palsta vanhemmille, eli ihmisille joilla on lapsia.
Se on vähän, kuin menisi vaikka foorumille, jossa miehet keskustelevat alkoholista ja siellä sitten toteat, että "en ikinä halua seurustella miehen kanssa, joka juo alkoholia!". Sama reaktio varmasti.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nämä miehet monesti aloittavat tapailun sinkkuäidin kanssa ja sitten muutaman kuukauden suhteen jälkeen, kun nainen on rakastunut ja haluaisi viedä suhdetta vakavammaksi, mies ilmoittaa, ettei pysty, kun naisella on lapsia. Lapset olleet miehen tiedossa alusta asti, mutta alkuun antaa ymmärtää, ettei haittaisi.
Veikkaan, että aika monella sinkkuäidillä (itsellänikin) on tämäntyylinen kokemus ja se ärtymys kumpuaa sieltä.No mikähän syynä? Helppo saalis ja muutaman kuukauden nautinto. Naiset, jalat ristiin!
Yritätkö sanoa, ettei sinkkuäiti saisi samaan tapaan tapailla ja nauttia seksistä kevyissä suhteissa kuin muut sinkut? Varmaan sama riski on lapsettomillakin, että saattavat rakastua ja sitten toinen syystä tai toisesta lopettaa suhteen. Sinkkuäidille aina annetaan syyksi ne lapset, mikä on ärsyttävää, kun ne on kokoajan olleet tiedossa. En kadu saamaani seksiä ollenkaan, edellinenkin mies oli tosi hyvä siinä ;)
En yritä sanoa sellaista. Jokainen aloittaa suhteen kenen kanssa haluaa ja miten haluaa. Se vain pitää hyväksyä ettei se toinen halua samaa lopulta. Suuri osa miehistä etsii huvia ja se perheen perustaminen ei ole ensimmäisenä mielessä. Sinkkuäidin pitää hyväksyä harva mies haluaa koko pakettia tai edes sitä naista.
Eihän tuossa se ollut ongelma, että mies haluaa vain hauskanpitoa, vaan se, ettei hän kerro naiselle siitä, vaan nimenomaan antaa ymmärtää että ihan vakavampaakin suhdetta haluaisi. Kai nyt miehiltä sen verran voi rehellisyyttä vaatia, että eivät ryhdy mihinkään seurusteluviritelmiin naisen kanssa, josta tietävät jo valmiiksi, että eivät vakavissaan hänen kanssaan seurustella kuitenkaan halua? Eikö voi sanoa jo heti alkuun, että en ole kiinnostunut seurustelusta, mutta kevyt seksisuhde kiinnostaa kyllä? Että saisi se nainenkin päättää, haluaako suhdetta samoilla ehdoilla kuin mieskin?
Ja ymmärrän toki, että joskus käy niinkin, että alunperin halusikin toisen kanssa vakavampaa suhdetta, mutta sitten muutamassa kuukaudessa huomaa, ettei homma toimikaan. Ei siinä mitään, eivät kaikki ihmiset vain sovi toisilleen eikä sitä välttämättä huomaa kuin ajan kuluessa. Mutta siinä vaiheessa on aika outoa antaa syyksi yhteensopimattomuuteen se että toisella on lapsia, kun ne lapset ovat olleet alusta asti tiedossa. En minäkään lapsettomana naisena alkaisi seurustelukuvioita virittämään jonkun pienten lasten isän kanssa, kun tietäisin jo valmiiksi, että jossain vaiheessa niistä lapsista tulee minulle ongelma.
-eri
Vierailija kirjoitti:
Nämä miehet monesti aloittavat tapailun sinkkuäidin kanssa ja sitten muutaman kuukauden suhteen jälkeen, kun nainen on rakastunut ja haluaisi viedä suhdetta vakavammaksi, mies ilmoittaa, ettei pysty, kun naisella on lapsia. Lapset olleet miehen tiedossa alusta asti, mutta alkuun antaa ymmärtää, ettei haittaisi.
Veikkaan, että aika monella sinkkuäidillä (itsellänikin) on tämäntyylinen kokemus ja se ärtymys kumpuaa sieltä.
Niin, sen voi ymmärtää niinkin että ne lapset eivät häiritse muuten kuin vasta siinä vaiheessa kun yh haluaa muuttaa suhdetta vakavammaksi, eli tod. näk. haluaa yhteen muuttoa.
Voisin kyllä tapailla tai vaikka seurustella yh isän kanssa mutta saman katon alle en muuttaisi. Eli sen verran ne vieraat lapset kyllä häiritsee.
Mikä kumma on sinkkuäiti tai sinkkuisä?! Sinkku = vapaa ja lapseton henkilö.
No joo, voi kyllä vanukkaat tietysti upota vääriin suihin. Myös toisin päin, että se mies syö ne mun lapsille hankkimat vanukkaat :O
Mutta aika heikko elämänhallinta, jos ei talouden ruokakuluja ja muita hankintoja saataisi jaettua kaikkien kannalta reilusti (esim. yhteisen tätä varten avatun tilin kautta, jonne kumpikin laittaa rahaa siten, miten yhteisesti sovitaan). Sitä paitsi, onko pakko edes muuttaa yhteen? Jos yhteiset lapset ei ole suunnitelmissa, niin eikö voisi olla parisuhteessa ilman yhteistä taloutta?