Ero tuli, miten erorahat ?

Ohoh olipa tänne tullut paljon kommentteja. Ja kuten arvata saattaa hyvin on jakautunut  vastaukset niin puolesta kuin vastaan. Kyllä minä ymmärrän sen että tehtyä avioehtoa on vaikea mennä kumoamaan. Toki jos oikeus katsoisi sen kohtuuttomaksi niin silloin siihen voisi tulla muutoksia. Kysynkin tässä mikä on moraalisesti oikein ja mikä väärin.  Mutta ihan se peruskysymys ? Eli onko näin että jos jompikumpi puoliso (mies tai nainen) jää kotiin, toki hoitaa lapsia samalla mutta kuitenkin niin että kaikki siivous/kodin/lastenhoito on koko ajan käytettävissä (ja sitä käytettiinkin aina välillä) niin eron tullessa se kumpi on huolehtinut sen elannon, ulkomaanmatkat, autot jne jne joutuu siis erossa vielä maksumieheksi/naiseksi sille toiselle joka on omasta vapaasta tahdostaan sinne kotiin jäänyt ? Jotenkin tämä tuntuu myös epäoikeuden mukaiselta ?  Ei meillä olisi ollut mikään ongelma pitää lapsia hoidossa niin että molemmat voivat olla työelämässä ja kartuttaa omaisuutta jne mutta toki samalla myös maksaa yhdessä niitä yhteisiä menoja. Ymmärrän ja omatuntonikin sen sanoo että jotain "tasinkoa" tässä pitää antaa että myös toinen saa mahdollisuuden aloittaa uutta elämää, vaikka siellä uusi mieskin on jo valmiiksi odottamassa. Se ei toki tunnu hyvältä :( Mutta sitä en jotenkin hyväksy että antaessani nyt tuon 40 keur minua haukutaan yhteisille lapsille kitupiikiksi, itsekkääksi jne. Varallisuuteni mahdollistaa maksaa vaikka 400 keur mutta miksi ihmeessä niin tekisin siis jos perusteena on se että kun minulla on ? Entäs jos olisinkin siivoojaSeppo ja varallisuutta ei olisi ? 

Vaikeita asioitahan nämä on ja täytyy vielä itsekin miettiä että mikä tässä olisi kohtuullista meille molemmille. Se mikä on tässä aiheuttaa suurimman surun on tietenkin avioliiton loppuminen. Rakastin todella paljon vaimoani ja yritin sitä  myös näyttää mutta en kuitenkaan sitten onnistunut siinä loppujen lopuksi.

Kiitoksia kaikille kommenteista. Sain näistä uutta näkökulmaa tähän ikävään asiaan.

AP

Mielensäpahoittanut kirjoitti:

Ohoh olipa tänne tullut paljon kommentteja. Ja kuten arvata saattaa hyvin on jakautunut  vastaukset niin puolesta kuin vastaan. Kyllä minä ymmärrän sen että tehtyä avioehtoa on vaikea mennä kumoamaan. Toki jos oikeus katsoisi sen kohtuuttomaksi niin silloin siihen voisi tulla muutoksia. Kysynkin tässä mikä on moraalisesti oikein ja mikä väärin.  Mutta ihan se peruskysymys ? Eli onko näin että jos jompikumpi puoliso (mies tai nainen) jää kotiin, toki hoitaa lapsia samalla mutta kuitenkin niin että kaikki siivous/kodin/lastenhoito on koko ajan käytettävissä (ja sitä käytettiinkin aina välillä) niin eron tullessa se kumpi on huolehtinut sen elannon, ulkomaanmatkat, autot jne jne joutuu siis erossa vielä maksumieheksi/naiseksi sille toiselle joka on omasta vapaasta tahdostaan sinne kotiin jäänyt ? Jotenkin tämä tuntuu myös epäoikeuden mukaiselta ?  Ei meillä olisi ollut mikään ongelma pitää lapsia hoidossa niin että molemmat voivat olla työelämässä ja kartuttaa omaisuutta jne mutta toki samalla myös maksaa yhdessä niitä yhteisiä menoja. Ymmärrän ja omatuntonikin sen sanoo että jotain "tasinkoa" tässä pitää antaa että myös toinen saa mahdollisuuden aloittaa uutta elämää, vaikka siellä uusi mieskin on jo valmiiksi odottamassa. Se ei toki tunnu hyvältä :( Mutta sitä en jotenkin hyväksy että antaessani nyt tuon 40 keur minua haukutaan yhteisille lapsille kitupiikiksi, itsekkääksi jne. Varallisuuteni mahdollistaa maksaa vaikka 400 keur mutta miksi ihmeessä niin tekisin siis jos perusteena on se että kun minulla on ? Entäs jos olisinkin siivoojaSeppo ja varallisuutta ei olisi ? 

Vaikeita asioitahan nämä on ja täytyy vielä itsekin miettiä että mikä tässä olisi kohtuullista meille molemmille. Se mikä on tässä aiheuttaa suurimman surun on tietenkin avioliiton loppuminen. Rakastin todella paljon vaimoani ja yritin sitä  myös näyttää mutta en kuitenkaan sitten onnistunut siinä loppujen lopuksi.

Kiitoksia kaikille kommenteista. Sain näistä uutta näkökulmaa tähän ikävään asiaan.

AP

Oot kyllä aika ressukka mieheksi. Vaimo lähti ja uusi mies jo ja sä mietit hänen hyvinvointia ja sanoja. Mitä jos kasvaisit mieheksi jo. Olet lainmukaiset velvollisuutesi hoitanut, nokka kohti uusia seikkailuja.

Mielensäpahoittanut kirjoitti:

Ohoh olipa tänne tullut paljon kommentteja. Ja kuten arvata saattaa hyvin on jakautunut  vastaukset niin puolesta kuin vastaan. Kyllä minä ymmärrän sen että tehtyä avioehtoa on vaikea mennä kumoamaan. Toki jos oikeus katsoisi sen kohtuuttomaksi niin silloin siihen voisi tulla muutoksia. Kysynkin tässä mikä on moraalisesti oikein ja mikä väärin.  Mutta ihan se peruskysymys ? Eli onko näin että jos jompikumpi puoliso (mies tai nainen) jää kotiin, toki hoitaa lapsia samalla mutta kuitenkin niin että kaikki siivous/kodin/lastenhoito on koko ajan käytettävissä (ja sitä käytettiinkin aina välillä) niin eron tullessa se kumpi on huolehtinut sen elannon, ulkomaanmatkat, autot jne jne joutuu siis erossa vielä maksumieheksi/naiseksi sille toiselle joka on omasta vapaasta tahdostaan sinne kotiin jäänyt ? Jotenkin tämä tuntuu myös epäoikeuden mukaiselta ?  Ei meillä olisi ollut mikään ongelma pitää lapsia hoidossa niin että molemmat voivat olla työelämässä ja kartuttaa omaisuutta jne mutta toki samalla myös maksaa yhdessä niitä yhteisiä menoja. Ymmärrän ja omatuntonikin sen sanoo että jotain "tasinkoa" tässä pitää antaa että myös toinen saa mahdollisuuden aloittaa uutta elämää, vaikka siellä uusi mieskin on jo valmiiksi odottamassa. Se ei toki tunnu hyvältä :( Mutta sitä en jotenkin hyväksy että antaessani nyt tuon 40 keur minua haukutaan yhteisille lapsille kitupiikiksi, itsekkääksi jne. Varallisuuteni mahdollistaa maksaa vaikka 400 keur mutta miksi ihmeessä niin tekisin siis jos perusteena on se että kun minulla on ? Entäs jos olisinkin siivoojaSeppo ja varallisuutta ei olisi ? 

Vaikeita asioitahan nämä on ja täytyy vielä itsekin miettiä että mikä tässä olisi kohtuullista meille molemmille. Se mikä on tässä aiheuttaa suurimman surun on tietenkin avioliiton loppuminen. Rakastin todella paljon vaimoani ja yritin sitä  myös näyttää mutta en kuitenkaan sitten onnistunut siinä loppujen lopuksi.

Kiitoksia kaikille kommenteista. Sain näistä uutta näkökulmaa tähän ikävään asiaan.

AP

Siis jos tähän ei liittyisi kahta yhteistä lasta niin ero ja tämän rahan pohdinta olisi todellakkin erilaista. Jos se on rassukkana olemista niin sitten on.

AP

Ap, luulenpa että et ole vain tajunnut, miten paljon vaimon kotonaolo on helpottanut sinunkin elämääsi. Sanon näin ihan omasta kokemuksesta kahden töissäkäyvän vanhemman perheestä. Meillä (nyt jo isot) lapset ovat olleet hoidossa muun kuin vajaan vuoden vanhempainvapaan / lapsi ajan. Kyllä sitä moneen kertaan yhdessä puolison kanssa mietittiin, miten asiat saadaan töiden kanssa järjestettyä, kun taas kerran joku lapsista oli kipeä. Puhumattakaan siitä, kuinka kiva olisi ollut tulla töistä kotiin valmiiseen ruokapöytään eikä ensimmäiseksi aloittaa ruoanlaitolla pari muksua lahkeissa.

Ja olihan siinäkin järjesteltävää, kun oma työpäivä alkoi kahdeksalta ja ekaluokkalaisen koulupäivä vasta kymmeneltä (ja loppui yhdeltä tai kahdelta).

Paljon helpommalla olisin päässyt, jos puoliso olisi ollut kotona. Mutta enhän minä voinut sitä häneltä vaatia, kun halusin itsekin olla työelämässä.

Mitä siinä avioehdossa on sovittu.

Ap, jos sinulle on oikeasti epäselvää, kohtuullistaako oikeus avioehtoa tällaisessa tapauksessa, niin suosittelen yhtä konsultaatiotuntia perheoikeuteen perehtyneeltä juristilta. Tosin minä voin kertoa saman asian ilmaiseksikin: Ihan varmasti kohtuullistaa, jos vain vaimosi vie asian oikeuteen. Kysymys on vain siitä, kuinka paljon tasinkoa joudut maksamaan.

Vierailija kirjoitti:

Ap, jos sinulle on oikeasti epäselvää, kohtuullistaako oikeus avioehtoa tällaisessa tapauksessa, niin suosittelen yhtä konsultaatiotuntia perheoikeuteen perehtyneeltä juristilta. Tosin minä voin kertoa saman asian ilmaiseksikin: Ihan varmasti kohtuullistaa, jos vain vaimosi vie asian oikeuteen. Kysymys on vain siitä, kuinka paljon tasinkoa joudut maksamaan.

Ja jos oma omaisuutesi on sitä luokkaa, että pystyisit helposti maksamaan 400 000 (kuten sanoit), niin on ihan varmaa, että käräjäoikeuden määräämään tasinkoon ei 40 000 euroa riitä, vaan puhutaan ihan eri luokan summista, joka tapauksessa kuusinumeroisesta luvusta. Merkitystä on kuitenkin sillä, kuinka paljon omaisuudestasi on kertynyt avioliiton aikana.

Mielensäpahoittanut kirjoitti:

Ohoh olipa tänne tullut paljon kommentteja. Ja kuten arvata saattaa hyvin on jakautunut  vastaukset niin puolesta kuin vastaan. Kyllä minä ymmärrän sen että tehtyä avioehtoa on vaikea mennä kumoamaan. Toki jos oikeus katsoisi sen kohtuuttomaksi niin silloin siihen voisi tulla muutoksia. Kysynkin tässä mikä on moraalisesti oikein ja mikä väärin.  Mutta ihan se peruskysymys ? Eli onko näin että jos jompikumpi puoliso (mies tai nainen) jää kotiin, toki hoitaa lapsia samalla mutta kuitenkin niin että kaikki siivous/kodin/lastenhoito on koko ajan käytettävissä (ja sitä käytettiinkin aina välillä) niin eron tullessa se kumpi on huolehtinut sen elannon, ulkomaanmatkat, autot jne jne joutuu siis erossa vielä maksumieheksi/naiseksi sille toiselle joka on omasta vapaasta tahdostaan sinne kotiin jäänyt ? Jotenkin tämä tuntuu myös epäoikeuden mukaiselta ?  Ei meillä olisi ollut mikään ongelma pitää lapsia hoidossa niin että molemmat voivat olla työelämässä ja kartuttaa omaisuutta jne mutta toki samalla myös maksaa yhdessä niitä yhteisiä menoja. Ymmärrän ja omatuntonikin sen sanoo että jotain "tasinkoa" tässä pitää antaa että myös toinen saa mahdollisuuden aloittaa uutta elämää, vaikka siellä uusi mieskin on jo valmiiksi odottamassa. Se ei toki tunnu hyvältä :( Mutta sitä en jotenkin hyväksy että antaessani nyt tuon 40 keur minua haukutaan yhteisille lapsille kitupiikiksi, itsekkääksi jne. Varallisuuteni mahdollistaa maksaa vaikka 400 keur mutta miksi ihmeessä niin tekisin siis jos perusteena on se että kun minulla on ? Entäs jos olisinkin siivoojaSeppo ja varallisuutta ei olisi ? 

Vaikeita asioitahan nämä on ja täytyy vielä itsekin miettiä että mikä tässä olisi kohtuullista meille molemmille. Se mikä on tässä aiheuttaa suurimman surun on tietenkin avioliiton loppuminen. Rakastin todella paljon vaimoani ja yritin sitä  myös näyttää mutta en kuitenkaan sitten onnistunut siinä loppujen lopuksi.

Kiitoksia kaikille kommenteista. Sain näistä uutta näkökulmaa tähän ikävään asiaan.

AP

Minkä hintalapun sinä itse laittaisit vaimosi kotona tehdylle työlle? Toki lapsia olisi voineet vieraatkin hoitaa, mutta jos päätös olisi ollut sinun, olisitko halunnut heitä hoitamaan palkatun hoitajan vai heidän äitinsä?

Sillä ei ole siinä mielessä väliä, mitä olet työksesi tehnyt. Mutta jos vaimosi on omalla panoksellaan ollut mahdollistamassa/helpottamassa työntekoasi ja omaisuutesi kartuttamista, niin ehkä sitä kautta voisi ajatella että hänellä olisi jonkinlainen moraalinen oikeus osaan tästä rahasta myös sen lisäksi, että on saanut elatuksen sinulta.

Siivooja-Seppokin on voinut tehdä pitkää päivää ja vaimo on hoitanut lapset hänenkin puolestaan. Silloin vain tuo karttunut omaisuus on pienempi kuin Miljonääri-Markulla. Onko se sitten reilua, ettei Sepon tarvitse jakaa omastaan, kun ei ole mistä jakaa, niin samalla voidaan kysyä onko reilua ettei hänellä tosiaankaan ole mistä jakaa, vaikka hänkin on tehnyt pitkää päivää kuten Markkukin.

Ymmärrettävästi olet katkera, jos vaimosi on se joka liittonne päätti. Mutta ajattele häntä nyt ensisijaisesti lastesi äitinä. Mikään pakkohan sinun ei ole niin tehdä, mutta kun kerran mietit mikä on moraalisesti oikein, niin mieti mitä hän on tehnyt ja mistä luopunut lastenne takia. Edelleen, pakko ei ole mutta kun kerran tuota moraalista puolta mietit.

Ap. Ota avioeroon perehtynyt juristi.

Vierailija kirjoitti:

Mielensäpahoittanut kirjoitti:

Ohoh olipa tänne tullut paljon kommentteja. Ja kuten arvata saattaa hyvin on jakautunut  vastaukset niin puolesta kuin vastaan. Kyllä minä ymmärrän sen että tehtyä avioehtoa on vaikea mennä kumoamaan. Toki jos oikeus katsoisi sen kohtuuttomaksi niin silloin siihen voisi tulla muutoksia. Kysynkin tässä mikä on moraalisesti oikein ja mikä väärin.  Mutta ihan se peruskysymys ? Eli onko näin että jos jompikumpi puoliso (mies tai nainen) jää kotiin, toki hoitaa lapsia samalla mutta kuitenkin niin että kaikki siivous/kodin/lastenhoito on koko ajan käytettävissä (ja sitä käytettiinkin aina välillä) niin eron tullessa se kumpi on huolehtinut sen elannon, ulkomaanmatkat, autot jne jne joutuu siis erossa vielä maksumieheksi/naiseksi sille toiselle joka on omasta vapaasta tahdostaan sinne kotiin jäänyt ? Jotenkin tämä tuntuu myös epäoikeuden mukaiselta ?  Ei meillä olisi ollut mikään ongelma pitää lapsia hoidossa niin että molemmat voivat olla työelämässä ja kartuttaa omaisuutta jne mutta toki samalla myös maksaa yhdessä niitä yhteisiä menoja. Ymmärrän ja omatuntonikin sen sanoo että jotain "tasinkoa" tässä pitää antaa että myös toinen saa mahdollisuuden aloittaa uutta elämää, vaikka siellä uusi mieskin on jo valmiiksi odottamassa. Se ei toki tunnu hyvältä :( Mutta sitä en jotenkin hyväksy että antaessani nyt tuon 40 keur minua haukutaan yhteisille lapsille kitupiikiksi, itsekkääksi jne. Varallisuuteni mahdollistaa maksaa vaikka 400 keur mutta miksi ihmeessä niin tekisin siis jos perusteena on se että kun minulla on ? Entäs jos olisinkin siivoojaSeppo ja varallisuutta ei olisi ? 

Vaikeita asioitahan nämä on ja täytyy vielä itsekin miettiä että mikä tässä olisi kohtuullista meille molemmille. Se mikä on tässä aiheuttaa suurimman surun on tietenkin avioliiton loppuminen. Rakastin todella paljon vaimoani ja yritin sitä  myös näyttää mutta en kuitenkaan sitten onnistunut siinä loppujen lopuksi.

Kiitoksia kaikille kommenteista. Sain näistä uutta näkökulmaa tähän ikävään asiaan.

AP

Minkä hintalapun sinä itse laittaisit vaimosi kotona tehdylle työlle? Toki lapsia olisi voineet vieraatkin hoitaa, mutta jos päätös olisi ollut sinun, olisitko halunnut heitä hoitamaan palkatun hoitajan vai heidän äitinsä?

Sillä ei ole siinä mielessä väliä, mitä olet työksesi tehnyt. Mutta jos vaimosi on omalla panoksellaan ollut mahdollistamassa/helpottamassa työntekoasi ja omaisuutesi kartuttamista, niin ehkä sitä kautta voisi ajatella että hänellä olisi jonkinlainen moraalinen oikeus osaan tästä rahasta myös sen lisäksi, että on saanut elatuksen sinulta.

Siivooja-Seppokin on voinut tehdä pitkää päivää ja vaimo on hoitanut lapset hänenkin puolestaan. Silloin vain tuo karttunut omaisuus on pienempi kuin Miljonääri-Markulla. Onko se sitten reilua, ettei Sepon tarvitse jakaa omastaan, kun ei ole mistä jakaa, niin samalla voidaan kysyä onko reilua ettei hänellä tosiaankaan ole mistä jakaa, vaikka hänkin on tehnyt pitkää päivää kuten Markkukin.

Ymmärrettävästi olet katkera, jos vaimosi on se joka liittonne päätti. Mutta ajattele häntä nyt ensisijaisesti lastesi äitinä. Mikään pakkohan sinun ei ole niin tehdä, mutta kun kerran mietit mikä on moraalisesti oikein, niin mieti mitä hän on tehnyt ja mistä luopunut lastenne takia. Edelleen, pakko ei ole mutta kun kerran tuota moraalista puolta mietit.

Ohis.

Kyllä se vaimo on varmaan palkan työstään saanut sinä aikana kun oli kotona. Ap on kerran maksanut kaiken elämisen, matkoineen, ruokineen, siivojineen yms. Lisäksi vaimo on saanut pitää itsellään kaikki tienaamansa rahat.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mielensäpahoittanut kirjoitti:

Ohoh olipa tänne tullut paljon kommentteja. Ja kuten arvata saattaa hyvin on jakautunut  vastaukset niin puolesta kuin vastaan. Kyllä minä ymmärrän sen että tehtyä avioehtoa on vaikea mennä kumoamaan. Toki jos oikeus katsoisi sen kohtuuttomaksi niin silloin siihen voisi tulla muutoksia. Kysynkin tässä mikä on moraalisesti oikein ja mikä väärin.  Mutta ihan se peruskysymys ? Eli onko näin että jos jompikumpi puoliso (mies tai nainen) jää kotiin, toki hoitaa lapsia samalla mutta kuitenkin niin että kaikki siivous/kodin/lastenhoito on koko ajan käytettävissä (ja sitä käytettiinkin aina välillä) niin eron tullessa se kumpi on huolehtinut sen elannon, ulkomaanmatkat, autot jne jne joutuu siis erossa vielä maksumieheksi/naiseksi sille toiselle joka on omasta vapaasta tahdostaan sinne kotiin jäänyt ? Jotenkin tämä tuntuu myös epäoikeuden mukaiselta ?  Ei meillä olisi ollut mikään ongelma pitää lapsia hoidossa niin että molemmat voivat olla työelämässä ja kartuttaa omaisuutta jne mutta toki samalla myös maksaa yhdessä niitä yhteisiä menoja. Ymmärrän ja omatuntonikin sen sanoo että jotain "tasinkoa" tässä pitää antaa että myös toinen saa mahdollisuuden aloittaa uutta elämää, vaikka siellä uusi mieskin on jo valmiiksi odottamassa. Se ei toki tunnu hyvältä :( Mutta sitä en jotenkin hyväksy että antaessani nyt tuon 40 keur minua haukutaan yhteisille lapsille kitupiikiksi, itsekkääksi jne. Varallisuuteni mahdollistaa maksaa vaikka 400 keur mutta miksi ihmeessä niin tekisin siis jos perusteena on se että kun minulla on ? Entäs jos olisinkin siivoojaSeppo ja varallisuutta ei olisi ? 

Vaikeita asioitahan nämä on ja täytyy vielä itsekin miettiä että mikä tässä olisi kohtuullista meille molemmille. Se mikä on tässä aiheuttaa suurimman surun on tietenkin avioliiton loppuminen. Rakastin todella paljon vaimoani ja yritin sitä  myös näyttää mutta en kuitenkaan sitten onnistunut siinä loppujen lopuksi.

Kiitoksia kaikille kommenteista. Sain näistä uutta näkökulmaa tähän ikävään asiaan.

AP

Minkä hintalapun sinä itse laittaisit vaimosi kotona tehdylle työlle? Toki lapsia olisi voineet vieraatkin hoitaa, mutta jos päätös olisi ollut sinun, olisitko halunnut heitä hoitamaan palkatun hoitajan vai heidän äitinsä?

Sillä ei ole siinä mielessä väliä, mitä olet työksesi tehnyt. Mutta jos vaimosi on omalla panoksellaan ollut mahdollistamassa/helpottamassa työntekoasi ja omaisuutesi kartuttamista, niin ehkä sitä kautta voisi ajatella että hänellä olisi jonkinlainen moraalinen oikeus osaan tästä rahasta myös sen lisäksi, että on saanut elatuksen sinulta.

Siivooja-Seppokin on voinut tehdä pitkää päivää ja vaimo on hoitanut lapset hänenkin puolestaan. Silloin vain tuo karttunut omaisuus on pienempi kuin Miljonääri-Markulla. Onko se sitten reilua, ettei Sepon tarvitse jakaa omastaan, kun ei ole mistä jakaa, niin samalla voidaan kysyä onko reilua ettei hänellä tosiaankaan ole mistä jakaa, vaikka hänkin on tehnyt pitkää päivää kuten Markkukin.

Ymmärrettävästi olet katkera, jos vaimosi on se joka liittonne päätti. Mutta ajattele häntä nyt ensisijaisesti lastesi äitinä. Mikään pakkohan sinun ei ole niin tehdä, mutta kun kerran mietit mikä on moraalisesti oikein, niin mieti mitä hän on tehnyt ja mistä luopunut lastenne takia. Edelleen, pakko ei ole mutta kun kerran tuota moraalista puolta mietit.

Ohis.

Kyllä se vaimo on varmaan palkan työstään saanut sinä aikana kun oli kotona. Ap on kerran maksanut kaiken elämisen, matkoineen, ruokineen, siivojineen yms. Lisäksi vaimo on saanut pitää itsellään kaikki tienaamansa rahat.

No eihän me voida sitä tietää. Ap:n on itse pohdittava, mikä on oikein heidän tapauksessaan. Itsehän hän on valinnut tätä asiaa pohtia vaikkei mitään velvoitetta ole.

Vierailija kirjoitti:

Kuinka kauan ex oli kotona lasten kanssa? Jos pitkään, niin hän voi hakea avioehdon kohtuullistamista ja saada paljon enemmän kuin tuon tarjoamasi 40 000€.

Juuri näin. Ap taas hyvä esmerkki ns miehestä jolla ei ole mitään kunniaa. Edes omien lasten hyvä ei merkitse mitään. Lasten etu on aina että äiti voi hyvin.

Vierailija kirjoitti:

Ap, jos sinulle on oikeasti epäselvää, kohtuullistaako oikeus avioehtoa tällaisessa tapauksessa, niin suosittelen yhtä konsultaatiotuntia perheoikeuteen perehtyneeltä juristilta. Tosin minä voin kertoa saman asian ilmaiseksikin: Ihan varmasti kohtuullistaa, jos vain vaimosi vie asian oikeuteen. Kysymys on vain siitä, kuinka paljon tasinkoa joudut maksamaan.

Ei välttämättä kohtuullista. T: perheoikeuteen erikoistunut juristi.

Siitä olen kyllä samaa mieltä, että hoida AP omaisuuden erottelu ripeästi kuntoon lakimiehen avulla.

Kuvottaa naiset jotka jäävät loisimaan kotiin lapsien varjolla ja väittävät sitä vielä työksi

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos päädyt antamaan tuon 40keur, muista laittaa verottajalle vinkki että varmasti tulee lahjavero maksettua.

Ei osituksesta tarvi mitään veroja maksaa.

Vapaaehtoisesti kun on maksamassa niin lahja se on eikä liity eroon mitenkään.

Kyllä osituksen voi suorittaa muullakin tavalla kuin miten se lain mukaan menisi, eikä tästä koidu mitään verotettavaa lahjaa. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mielensäpahoittanut kirjoitti:

Exäni on ollut omasta tahdostaan kotona. Työuraa hänen omasta tahdostaan on tuon 15 vuoden aikana ollut maksimissaan 1 vuosi. Muuten on saanut nautiskella lasten kanssa puuhastelemisesta ja kodinhoitajaakin/lastenhoitajaakin on käytetty että hän ehtisi myös harrastamaan ja saisi ns omaa aikaa. Eli jotenkin näen ettei tässä mitään työleiriä tai uran sabotoimista ole ollut. Päinvastoin mm työelämään olen kannustanut häntä ja sanomattakin on ollut selvää että on saanut pitää oman palkkansa ja laittaa sen mihin itse parhaiten näkee. Onko oikeasti noin että jos asia tulisi verottajan tietoon niin hän joutuisi maksamaan lahjaveroa ? Vai joudunko minä sen maksamaan jälkeenpäin ? Avioehdon mukaan ei nimittäin kuulu minun antaa mitään tasinkoa jne.

AP

Mene lakimiehen puheille niin saat kunnollista infoa ja neuvoja mitä tilanteessasi kannattaa tehdä. Lakimies myös laatii tarvittavat paperit jotka ovat lain mukaiset ja sellaiset että ex vaimosi ei voi vaatia lisää rahaa jälkikäteen.

Mitkä paperit, kun avioehto jo on?

Osituksesta tehdään sopimus. Myös silloin, kun mitään ositettavaa ei ole. Selviää paljon vähemmällä siinä vaiheessa kun jompi kumpi osapuolista kuolee. Ei tarvitse pelätä, että se ex-puoliso tulee vaatimaan ositusta kuolinpesän varoista.

Mielensäpahoittanut kirjoitti:

Exäni on ollut omasta tahdostaan kotona. Työuraa hänen omasta tahdostaan on tuon 15 vuoden aikana ollut maksimissaan 1 vuosi. Muuten on saanut nautiskella lasten kanssa puuhastelemisesta ja kodinhoitajaakin/lastenhoitajaakin on käytetty että hän ehtisi myös harrastamaan ja saisi ns omaa aikaa. Eli jotenkin näen ettei tässä mitään työleiriä tai uran sabotoimista ole ollut. Päinvastoin mm työelämään olen kannustanut häntä ja sanomattakin on ollut selvää että on saanut pitää oman palkkansa ja laittaa sen mihin itse parhaiten näkee. Onko oikeasti noin että jos asia tulisi verottajan tietoon niin hän joutuisi maksamaan lahjaveroa ? Vai joudunko minä sen maksamaan jälkeenpäin ? Avioehdon mukaan ei nimittäin kuulu minun antaa mitään tasinkoa jne.

AP

Hieman kalskahtaa tuo, että on joutunut ulkopuolista apua käyttämään saadakseen omaa aikaakin. Mikset sinä ole hoitanut lapsia, että vaimo olisi saanut joskus aikaa harrastuksilleen ja ylipäätään omaa aikaa?

Vierailija kirjoitti:

Mielensäpahoittanut kirjoitti:

Exäni on ollut omasta tahdostaan kotona. Työuraa hänen omasta tahdostaan on tuon 15 vuoden aikana ollut maksimissaan 1 vuosi. Muuten on saanut nautiskella lasten kanssa puuhastelemisesta ja kodinhoitajaakin/lastenhoitajaakin on käytetty että hän ehtisi myös harrastamaan ja saisi ns omaa aikaa. Eli jotenkin näen ettei tässä mitään työleiriä tai uran sabotoimista ole ollut. Päinvastoin mm työelämään olen kannustanut häntä ja sanomattakin on ollut selvää että on saanut pitää oman palkkansa ja laittaa sen mihin itse parhaiten näkee. Onko oikeasti noin että jos asia tulisi verottajan tietoon niin hän joutuisi maksamaan lahjaveroa ? Vai joudunko minä sen maksamaan jälkeenpäin ? Avioehdon mukaan ei nimittäin kuulu minun antaa mitään tasinkoa jne.

AP

Hieman kalskahtaa tuo, että on joutunut ulkopuolista apua käyttämään saadakseen omaa aikaakin. Mikset sinä ole hoitanut lapsia, että vaimo olisi saanut joskus aikaa harrastuksilleen ja ylipäätään omaa aikaa?

Olen tietenkin hoitanut lapsia mutta valitettavasti olen ollut päivät töissä ja ex halusi sitä omaa aikaa nimenomaan päivisin. Tällöin järjestettiin lastenhoitaja.

Jotenkin osassa kommenteista tulee sellainen esille että koko avioehto alkaa olla turha ? Monessa kommentissa sanotaan että sitä oikeudessa tullaan kuitenkin kohtuullistamaan. Tämä tuntuu hiukan oudolta koska tässäkin tapauksessa varallisuusero oli kristallinkirkasta naimisiin mentäessä ja juuri siksi avioehto tehtiinkin. En uskalla edes ajatella mikä olisi tilanne nyt ilman tuota avioehtoa. Ja olen ansainnut todella hyvin ennen naimisiinmenoa, naimisissa olo aikana ja tulen ansaitsemaan samalla tavalla eli hyvin myös nyt eron jälkeen. Ei avioliitto ole vaikuttanut tuloihini millään lailla..menoihin kylläkin on vaikuttanut :) Mutta se lienee ihan normaalia.

AP

Kostamaan ei missään nimessä kannata ryhtyä vaikka varmasti tällaiset ajatukset pyörivät hyvinkin voimakkaina erotessa. 

Ap:na tekisin päätökset pitkällä tähtäimellä ja lastesi etu edellä.

Lähtisin miettimään siltä kantilta, miten vaimosi tulotaso tulee vaikuttamaan lapsiisi? Haluatko, että heillä on mahdollisuus elää samalla asuinalueella kuin yhdessä asuessanne ja onko se vaimolle mahdollista minkälaisella tulotasolla ja onko tämä vaimosi toive? Tarvitseeko hänkin autoa esim. lasten harrastuksiin kuskaamisessa vai kuljetatko sinä ainoastaan heitä/lapset itsenäisesti?

Elatusmaksuilla pystyt varmistamaan lapsillesi suhteellisesti saman elintason koskien ruokaa, vaatetusta, urheilu- ym. välineitä, harrastuksia. Lomamatkat ym. isommat hankinnat voit tehdä itse lastesi kanssa.

Eiköhän näillä pohdinnoilla pikkuhiljaa selkene tarvittava budjetti.

"lasten elatusrahat on jo sovittu"

Miten?