Tapahtumat

Kun kirjaudut sisään näet tässä ilmoitukset sinua kiinnostavista asioista.

Kirjaudu sisään

Olen 17v. ja varma etten eroa koskaan

Vierailija
16.09.2015 |

Löysin nuorena unelmakumppanin: huumorintajuisen, (todella) komean, luotettavan, rakastavan, varakkaan ja yliopistossa opiskelevan arvostettua ja tulevaisuudessa menestyvää alaa. Suhteemme on vuoden pohjan jälkeen sillä mallilla etten tule päästämään hänestä koskaan irti. Onko kellään omia/tuttavakohtaisia kokemuksia suhteista jotka ovat alkaneet lukioikäisenä ja jatkuneet "elämän loppuun saakka?" Miksi ihmiset eroavat niin helposti?

Kommentit (66)

Vierailija
1/66 |
16.09.2015 |
Näytä aiemmat lainaukset

[quote author="Vierailija" time="16.09.2015 klo 10:31"]

19 v. yhdessä ja voin sanoa, että kyllä se vuoden yhdessäolon jälkeen tuntui just tuolta, että tämän kanssa ikuisesti, mutta, mutta ei tuntunut enää myöhemmin, jotenkin, vaan selvittiin pariskuntana siitä törmäykurssista, kun ensin opeteltiin toistemme tavoille, sitten alkoi kasvuaikuiseksi ja molemmilla erisuuntiin ja tahtiin, ja siitä vielä lapsiperheeksi opettelemaan, että joku tarvii aina palveluksi, siitä ruuhkavuosiin ikuiseen juoksuun unvajeessa ja sen jälkeen miettimään, että mitä tästä elämästä haluaa ja nykyisellään ihmetellään, että mitä ja ketä nää teini-ikäiset möröt on mihin hävis suloiset lapset. Perhe on taas muutoksessa ja pian kai sitten tulee se tyhjän pesän syndrooma ja opettelu siitä miten ollaan kahdestaan tuskin siinä on jäljellä juurikaan mitään noista alkuhetkistä. Ja sen jälkeen vanhuuden vaivat jne.

Tosiaankin jokaine tuollainen elämän muutos on ajaunut jonkinlaiseen tilaan jossa molempien täytyy muuttua ja sopeutua siihen. Etsiä tapa toimia, että pystyy jatkamaan, jotkin tapahtumat on menneet lähes huomaamatta ja toiset on vaatineet tuskaa ja eron pohdintaakin. Näitä ei voi kukaan päättää etukäteen ja myös ne positiiviset asiat voivat olla alkupotku erolle, jos tasapainoa ja onnea ei löydy.

Kyllä voi sano, että välillä on ollut syvällä se syy, että miksi jatkaa. Monenöaista elämä on tuonut jota ei nuorena edes tajunnut ,että tosiaankaan se ei mene, että elivät elämänsä onnellisina loppuun asti, vaan pikemminkin, niin että kriisistä, kriisiin, mutta rakastaen.

[/quote]

Aivan mahtava kirjoitus!! Kiitos tästä! :) Loppu on kuin mansikka kakussa!! Kruunaa koko jutun..

Mies 77

Vierailija
2/66 |
16.09.2015 |
Näytä aiemmat lainaukset

"Sitoutuminen toiseen ihmiseen on oikean ja väärän asia. Jos toiselle ihmiselle lupaa olla loppuelämän kumppani ja sillä periaatteella lähtee suhteeseen niin kyseessä on oikean ja väärän asia. Lupauksen pitäminen!

Ymmärrän kyllä mielipiteesi sillä ihmiset eivät enää ymmärrä mitä sitoutuminen johonkin asiaan tarkoittaa. Sitä pidetään kiinni silloinkin kun ei ole "ihan niin mukavaa" ja se on oikein kun on sitouduttu johonkin...

Mies 77"

On helppoa huudella "myötä- ja vastamäessä", jos on itse suhteessa vastamäkien loputon lähde ja tekee jatkuvasti kumppanin elämästä "ei ihan niin mukavaa" omilla valinnoillaan. Silloin sitä kelpaa olla periaatteen miestä (kuinka nämä tuppaavatkaan olemaan miehiä). Sitoutuminen on toki hyvin tärkeää, mutta siihen pitäisi sisältyä kyllä muutakin ja ensisijaisesti muuta kuin vain negatiivinen sitoutuminen olemaan eroamatta. Esimerkiksi positiivinen sitoutuminen suhteeseen panostamiseen, tiedäthän, se rakastamishomma.  -27

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
3/66 |
16.09.2015 |
Näytä aiemmat lainaukset

Minä kirjoitin itselleni kirjeen joskus 18v. Kirjeen sai avata 10v. päästä. Olihan se hauska avata ja lukea mitä silloin odotti/toivoi elämältä. Kaikki sen hetken toiveet oli toteutunut.

Vierailija
4/66 |
16.09.2015 |
Näytä aiemmat lainaukset

[quote author="Vierailija" time="16.09.2015 klo 10:35"]

"Sitoutuminen toiseen ihmiseen on oikean ja väärän asia. Jos toiselle ihmiselle lupaa olla loppuelämän kumppani ja sillä periaatteella lähtee suhteeseen niin kyseessä on oikean ja väärän asia. Lupauksen pitäminen!

Ymmärrän kyllä mielipiteesi sillä ihmiset eivät enää ymmärrä mitä sitoutuminen johonkin asiaan tarkoittaa. Sitä pidetään kiinni silloinkin kun ei ole "ihan niin mukavaa" ja se on oikein kun on sitouduttu johonkin...

Mies 77"

On helppoa huudella "myötä- ja vastamäessä", jos on itse suhteessa vastamäkien loputon lähde ja tekee jatkuvasti kumppanin elämästä "ei ihan niin mukavaa" omilla valinnoillaan. Silloin sitä kelpaa olla periaatteen miestä (kuinka nämä tuppaavatkaan olemaan miehiä). Sitoutuminen on toki hyvin tärkeää, mutta siihen pitäisi sisältyä kyllä muutakin ja ensisijaisesti muuta kuin vain negatiivinen sitoutuminen olemaan eroamatta. Esimerkiksi positiivinen sitoutuminen suhteeseen panostamiseen, tiedäthän, se rakastamishomma.  -27

[/quote]

Olen ollut siellä missä suhde on loputtomien vastamäkien lähde, siellä missä ei ole "ihan niin mukavaa" Periaatteista luopuminen olisi ollut huomattavasti helpompaa kuin niistä kiinnipitäminen joka oli ja on pahmmillaan yhtä helvettiä. Minä voin "huudella" koska olen ollut siellä, koeteltu ja sen kestänyt. Siksi kelpaa olla periaatteen mies!

Mies 77

Vierailija
5/66 |
16.09.2015 |
Näytä aiemmat lainaukset

[quote author="Vierailija" time="16.09.2015 klo 09:04"]

Löysin nuorena unelmakumppanin: huumorintajuisen, (todella) komean, luotettavan, rakastavan, varakkaan ja yliopistossa opiskelevan arvostettua ja tulevaisuudessa menestyvää alaa. Suhteemme on vuoden pohjan jälkeen sillä mallilla etten tule päästämään hänestä koskaan irti. Onko kellään omia/tuttavakohtaisia kokemuksia suhteista jotka ovat alkaneet lukioikäisenä ja jatkuneet "elämän loppuun saakka?" Miksi ihmiset eroavat niin helposti?

[/quote]

harvinaista mutta mahdollista.

erittäin kiva serkkupoikani tutustui yläasteella noin 15v iässä tyttöön, jonka kanssa synkkasi loistavasti. mies arkkitehti ja nyt muutama lapsi ja ikää 50v. sopusuhtainen ja toisiaan tukeva pari.

Vierailija
6/66 |
16.09.2015 |
Näytä aiemmat lainaukset

Tapasin oman mieheni 17 vuotiaana. Ensimmäinen parin kuukauden tauko suhteeseen tuli 1,5 vuoden seurustelun jälkeen. Jatkoimme kuitenkin seurustelua kunnes erosimme 3,5 vuoden seurustelun jälkeen. Reilun vuoden kuluttua palasimme kuitenkin yhteen. Menimme myöhemmin naimisiin ja saimme lapsia. Avioeron partaalla suhteemme on ollut kaksi kertaa, mutta niistä on toistaiseksi selvitty. Nyt olen 42 ja meillä menee tällä hetkellä ihan hyvin. Suhteemme on toistaiseksi selvinnyt monenlaisista vaikeuksista, joita elämässä tulee. En kuitenkaan uskaltaisi sanoa, että emme eroa koskaan. Arvostan pitkää suhdettani ja toivon, että se kestää, mutta tähän ikään mennessä on oppinut sen, että elämä tarjoaa yllätyksiä hyvässä ja pahassa, joten varma en voi olla. Kaikkea hyvää sinulle ja suhteellesi. Toivottavasti se kestää!

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
7/66 |
16.09.2015 |
Näytä aiemmat lainaukset

Kamalaa luettavaa, miehessä parasta tuleva työ ja muu pinnallinen ja vielä uhoaa pitävänsä kynsin hampain kiinni, tulee sellainen tunne, että tässä juuri rakennetaan naisen unelmasuhdetta, jossa oikeasti onkin vaan yksi ihminen, nainen, ei mies kokonaisuutena, oma itsenään, ollenkaan.

No, me olimme 15 ja 17 kun aloitimme, naimisiin menimme 24 ja 26 vuotiaina. Vielä naimisissa, mutta väliin on mahtunut paljon, paljon, paljon. Mutta sen voin sanoa, että jos toinen olisi alkanut pitää kynsin hampain kiinni sen vuoksi, että katsoo toisella olevan joku status tms. niin erottu olisi varmasti. Tai ylipäätänsä olisi pitänyt kynsin hampain kiinni, rakkauteen kuuluu ennen kaikkea vapaus rakastaa, ei pakko.

Vierailija
8/66 |
16.09.2015 |
Näytä aiemmat lainaukset

[quote author="Vierailija" time="16.09.2015 klo 10:47"]

Minä kirjoitin itselleni kirjeen joskus 18v. Kirjeen sai avata 10v. päästä. Olihan se hauska avata ja lukea mitä silloin odotti/toivoi elämältä. Kaikki sen hetken toiveet oli toteutunut.

[/quote]

Niin kai ne nuoruuden toiveet on aika hataria ja toteuukin usein, mutta itse en hoksannut näiden toiveiden listalle laittaa että ei tapahtuisi esim. seuraavia asioita. Alkoholismia, perheväkivaltaa, velkavankeus, masennus, lapsen psyykkiset ongelmat, keskenmenot, läheisen yllättävä kuolema, ystävien puute jne.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
9/66 |
16.09.2015 |
Näytä aiemmat lainaukset

En minä tuota tarkoittanut, 77. Suhde voi olla vaikea, mutta siitä selvitään, jos ne suhteen molemmat (!) osapuolet jaksavat rakastaa ja panostaa siihen suhteeseen niin, että siitä tulee jollain aikavälillä parempi. Sitten on niitä suhteita, joissa toinen saa kilareita tyhjästä, se sama toinen karjuu ja paiskelee ja repii tavaroita rikki ja se edelleen sama toinen nimittelee ja toistuvasti arvostelee. Yhden ihmisen suhde koko ulkomaailmaan on tuolloin vinossa, ei vain puolisoon, eikä todellista motivaatiota muutokseen ole. Se on aivan eri paikka kuin missä sinä olet ilmeisesti ollut. Voit "huudella", mutta et minulle. Toisaalta on kyllä aika huolestuttavaa, jos periaatteista kiinnipitäminen teillä tarkoittaa edelleen helvettiä. -27

Vierailija
10/66 |
16.09.2015 |
Näytä aiemmat lainaukset

Suhtautuisin aloittajaan ihan eri tavalla, jos hän kertoisi tavanneensa maailman ihanimman ihmisen ja luettelisi edes yhden luonteenpiirteen, josta pitää. Nyt oli kuin kylmä tuuli olisi puhaltanut ja poikaparan vuoksi toivon, että toinen ei onnistu hänestä kynsin hampain kiinni pitämään.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
11/66 |
16.09.2015 |
Näytä aiemmat lainaukset

[quote author="Vierailija" time="16.09.2015 klo 09:10"]

Melko pinnallisia arvoja listasit poikaystävästäsi, noilla ei pitkälle vielä pötkitä.

[/quote]

Nämä jotka räkyttävät pinnallisuudesta ovat itse niitä, jotka menevät riman ali helpommalla ja eroavat, kun vaikeuksia tulee. Mielestäni aloittajalla oli kuitenkin moraali kohdallaan, kun etsi miestä koko elämän kumppanikseen.

 

Vierailija
12/66 |
16.09.2015 |
Näytä aiemmat lainaukset

Mä oon saman miehen kans ollut 17 vuotiaasta tänne 44 vuotiaaksi ja yhä pitäs matkan jatkuu, jollei joku nuorempi ja kauniimpi tai komeempi ala olla kiinnostavampi ja erota meitä.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
13/66 |
16.09.2015 |
Näytä aiemmat lainaukset

[quote author="Vierailija" time="16.09.2015 klo 11:09"]

En minä tuota tarkoittanut, 77. Suhde voi olla vaikea, mutta siitä selvitään, jos ne suhteen molemmat (!) osapuolet jaksavat rakastaa ja panostaa siihen suhteeseen niin, että siitä tulee jollain aikavälillä parempi. Sitten on niitä suhteita, joissa toinen saa kilareita tyhjästä, se sama toinen karjuu ja paiskelee ja repii tavaroita rikki ja se edelleen sama toinen nimittelee ja toistuvasti arvostelee. Yhden ihmisen suhde koko ulkomaailmaan on tuolloin vinossa, ei vain puolisoon, eikä todellista motivaatiota muutokseen ole. Se on aivan eri paikka kuin missä sinä olet ilmeisesti ollut. Voit "huudella", mutta et minulle. Toisaalta on kyllä aika huolestuttavaa, jos periaatteista kiinnipitäminen teillä tarkoittaa edelleen helvettiä. -27

[/quote]

Olen ollut siellä "ihan eri paikassa" jossa karjutaan, paiskotaan, revitään ja jopa minua lyödään. Olen silti koetuksen kestänyt periaatteeni säilyttäen. Se että koetus on kestetty tarkoittaa että koetus on ohi, ainakin tälläerää. Se että asia pahimmillaan oli helvettia ja on sitä, tarkoittaa että myös tulevaisuudessa periaatteista kiinnipitäminen tulee olemaan vaikeaa. En todellakaan tiedä mitä tuleva tuo tullessaan mutta sen tiedän että selkärankaisuus tuo aina vaikeuksia mukanaan... Esim. ihmisen sairastuminen erilaisiin asioihin tuo tullessaan juttuja jotka kestävät mahdollisesti pitkäänkin. Toiset jutut paranevat ja toiset eivät....

Mies 77 

Vierailija
14/66 |
16.09.2015 |
Näytä aiemmat lainaukset

Voit olla varma ettet halua tai aio erota koskaan. Sen sijaan et voi olla varma ettet eroa, kun siihen suhteeseen tarvitaan kaksi. Et sanonut mitään siitä, onko poikaystäväsi yhtä vakuuttunut.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
15/66 |
16.09.2015 |
Näytä aiemmat lainaukset

Mä tiedän pariskunnan joka alko seurustelemaan jo ala-asteen loppuaikoina, menivät muutama vuosi sitten naimisiim ja saivat myös lapsia. Ovat edelleen onnellisesti yhdessä ja tuskin eroavat koskaan. :) Siinä on sitä aitoa rakkautta ja kyllä, olen heille kateellinen! Mutta olen myös iloinen heidän puolestaan. :)

Vierailija
16/66 |
16.09.2015 |
Näytä aiemmat lainaukset

[quote author="Vierailija" time="16.09.2015 klo 11:49"]

Mä tiedän pariskunnan joka alko seurustelemaan jo ala-asteen loppuaikoina, menivät muutama vuosi sitten naimisiim ja saivat myös lapsia. Ovat edelleen onnellisesti yhdessä ja tuskin eroavat koskaan. :) Siinä on sitä aitoa rakkautta ja kyllä, olen heille kateellinen! Mutta olen myös iloinen heidän puolestaan. :)

[/quote]

Mistä sä tiedät heidän onnellisuuttaan?

Vierailija
17/66 |
16.09.2015 |
Näytä aiemmat lainaukset

Minä sanoisin omasta suhteestani, että olemme molemmat mielestämme löytäneet ihmisen, jonka kanssa haluamme elää loppuelämän. Olemme yhdessä sopineet että rakennamme suhdettamme huolella, ja tähtäämme siihen ettei ikinä tarvitsisi erota. Olemme puhuneet millä päivittäisillä teoilla varmistaisimme rakkauden ja läheisyyden säilymistä. Olemme puhuneet yhteisistä tulevaisuudensuunnitelmista jopa 10-15 vuoden aikajänteellä.

Olemme viisikymppisiä ja molemmat eronneita. Kumpikaan emme enää kuvittele, että voimme vain pitää kiinni ihanasta ihmisestä jos tämä ei halua tulla pidetyksi.

Ihmiset voivat kasvaa eri suuntiin ja alkaa haluta eri asioita. Ilman aktiivisia tekoja aluksi rakastavatkin ihmiset voivat ajautua vuosien myötä erilleen. Muutumme itse, ja kumppani joka soveltuu tähän elämäntilanteeseen, ei olekaan ehkä oikea myöhemmin.

Vierailija
18/66 |
16.09.2015 |
Näytä aiemmat lainaukset

[quote author="Vierailija" time="16.09.2015 klo 11:51"][quote author="Vierailija" time="16.09.2015 klo 11:49"]

Mä tiedän pariskunnan joka alko seurustelemaan jo ala-asteen loppuaikoina, menivät muutama vuosi sitten naimisiim ja saivat myös lapsia. Ovat edelleen onnellisesti yhdessä ja tuskin eroavat koskaan. :) Siinä on sitä aitoa rakkautta ja kyllä, olen heille kateellinen! Mutta olen myös iloinen heidän puolestaan. :)

[/quote]

Mistä sä tiedät heidän onnellisuuttaan?
[/quote]

Kyllä sen vaan näkee.
Ja jos eivät olisi onnellisia olisivatko naimisin menneet ja lapsia tehneet? Tuskinpa.

Vierailija
19/66 |
16.09.2015 |
Näytä aiemmat lainaukset

[quote author="Vierailija" time="16.09.2015 klo 11:58"]

[quote author="Vierailija" time="16.09.2015 klo 11:51"][quote author="Vierailija" time="16.09.2015 klo 11:49"] Mä tiedän pariskunnan joka alko seurustelemaan jo ala-asteen loppuaikoina, menivät muutama vuosi sitten naimisiim ja saivat myös lapsia. Ovat edelleen onnellisesti yhdessä ja tuskin eroavat koskaan. :) Siinä on sitä aitoa rakkautta ja kyllä, olen heille kateellinen! Mutta olen myös iloinen heidän puolestaan. :) [/quote] Mistä sä tiedät heidän onnellisuuttaan? [/quote] Kyllä sen vaan näkee. Ja jos eivät olisi onnellisia olisivatko naimisin menneet ja lapsia tehneet? Tuskinpa.

[/quote]

voi kuule... ihmisten motiivit mennä naimisiin ovat mitä erilaisemmat...

Vierailija
20/66 |
16.09.2015 |
Näytä aiemmat lainaukset

Mun äiti ja isä tapasivat kun äiti oli 15-vuotias ja isä 20-vuotias. Ovat olleet 45 vuotta yhdessä. Mahdollistahan tuo.

Itse olen ollut varma suhteitteni lopullisuudesta 15-vuotiaana, uudelleen 18-vuotiaana, ja myös 21-vuotiaana. Nyt viimeisimmässä suhteessa en viitsi enää olla varma, vaikka tuntuukin hyvältä ja luottavaiselta.

Kirjoita seuraavat numerot peräkkäin: neljä neljä kuusi