Miksi kuolleen ihmisen näkeminen kauhistuttaa? Jos et tietäisi...

Näin isäni viime syksynä kuolleena. Ei järkyttänyt. 

En oo paniikissa.

No en ole paniikissa. 

Et taida olla nähnyt kulleita muualla kuin elokuvissa. Kyllä sen kalmankalpeuden erottaa elävistä.

Vierailija kirjoitti:

Et taida olla nähnyt kulleita muualla kuin elokuvissa. Kyllä sen kalmankalpeuden erottaa elävistä.

Nimenomaan. 

Puhutko itsestäsi ap? Monella meistä on terve suhtautuminen kuolemaan, etenkin kun on sitä jo kohdannut.

Olen nähnyt  kuolleita. Kyllä ne erottaa elävästä, ei sitä tarvitse "tietää".

Sinänsä molemmat olivat kyllä ulkonäöltään ihan siistejä vaikka toisen löysin metsästä ilman että mikään taho olisi häntä ensin "siistinyt".

Eikä se siihen liittynyt järkytys johtunut niinkään ruumiin näkemisestä, vaan sen tajuamisesta että se läheinen ihminen on tosiaan nyt kuollut, eikä sitä enää voi tavata, sen kanssa ei voi puhua, se on nyt pysyvästi poissa. Jotain minulle todella tärkeää on lakannut olemasta, enkä saa sitä enää koskaan takaisin.

Olin ystäväni vierellä, kun hän kuoli sairaalassa. Hyvin rauhallinen tilanne eikä mitään paniikkia. 

Minä en halua nähdä kuolleita, enkä ole ketään käynyt arkussa katsomassa. Mieluummin muistelen ihmistä elävänä kuin arkussa kuolonkankeana. En kyllä pelkää tai ole mitenkään paniikissa, mutta em. syystä,en niitä halua nähdä.

Vierailija kirjoitti:

Minä en halua nähdä kuolleita, enkä ole ketään käynyt arkussa katsomassa. Mieluummin muistelen ihmistä elävänä kuin arkussa kuolonkankeana. En kyllä pelkää tai ole mitenkään paniikissa, mutta em. syystä,en niitä halua nähdä.

Miten se, että näkisit jonkun kuolleena pyyhkisi pois muistot hänestä elävänä? Eihän ne ole mitenkään poissulkevia vaihtoehtoja - päinvastoin, yleensä kuolema edellyttää, että on joskus elänyt?

Vierailija kirjoitti:

Tuore vastakuollut nuori nainen tutkimuspöydällä...tuskin kauhistuttaisi...

No, sinun seksuaaliselle suuntautumiselle löytyy ihan oma nimitys, nekrofilia.

Olen nähnyt isäni kuolleena sairaalassa. Suretti hänen huono kuolemansa. Olen nähnyt lapseni kuolleena. Hän oli tehnyt itsemurhan. Hyvältäkö pitäisi tuntua?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tuore vastakuollut nuori nainen tutkimuspöydällä...tuskin kauhistuttaisi...

Olet kuvottava perverssi ja nekrofiili. Hyi olkoon.

Tuo "tutkimuspöytä" sai minut kyllä ajattelemaan että kirjoittaja on patologi tai patologian laitoksen hoitaja jonka tehtävä on valmistella vainaja tutkimusta varten.

Myös lukuisat sairaanhoitajat käsittelevät vainajia, jopa lääkäri toteaa kuolleeksi.

Kaikki nämä, ammatti-ihmiset, auttavat meitä varmistamalla että ihminen on kuollut, selvittämällä mihin hän on kuollut ja valmistelemalla hänet omaisten nähtäväksi tai hautaan vietäväksi. Hatun nosto tälle.

Olen jättänyt viimeisen tervehdyksen sekä omille että puolison vanhemmille, sekä yhdelle isovanhemmalle. Olen myös nähnyt yhden kuolleen ihmisen tien poskessa, ilmeisesti auto oli vähän "hipaissut" ja pyöräilijä oli lyönyt päänsä katuun.

Vierailija kirjoitti:

Minä en halua nähdä kuolleita, enkä ole ketään käynyt arkussa katsomassa. Mieluummin muistelen ihmistä elävänä kuin arkussa kuolonkankeana. En kyllä pelkää tai ole mitenkään paniikissa, mutta em. syystä,en niitä halua nähdä.

Ei niitä kukaan halua nähdä (paitsi tuo yksi nekrofiilipatologi), mutta entä joskus niitä joutuu näkemään. Ortodokseilla on avoin arkku.

Sinä et tiedä paniikista mitään, kun et ole nähnyt ketään kuolleena.

Vierailija kirjoitti:

Olen nähnyt isäni kuolleena sairaalassa. Suretti hänen huono kuolemansa. Olen nähnyt lapseni kuolleena. Hän oli tehnyt itsemurhan. Hyvältäkö pitäisi tuntua?

Olen pahoillani sinun puolestasi. Eihän tuollainen ole mitenkään positiivista, vaan juurikin surullista.

Olen koskettanut läheisiäni ,kun ovat arkussa . Ihan varmasti siinä on vain hyljätty kuori . Vanha sanontahan on : henki lähti . Kyllä sen kuoleman hetkellä tietää läsnäollessaan ,kun lähtee .

Jos ruumis ei ole kovin siistin näköinen, se saattaa kauhistuttaa, koska ihminen luonnostaan kavahtaa tietynlaisia asioita. Esim jos joltain pursuaa suolet pihalle, oli se sitten elävä tai kuollut, se järkyttää ihmisiä. Noin yleensä ainakin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tuore vastakuollut nuori nainen tutkimuspöydällä...tuskin kauhistuttaisi...

Olet kuvottava perverssi ja nekrofiili. Hyi olkoon.

Tuo "tutkimuspöytä" sai minut kyllä ajattelemaan että kirjoittaja on patologi tai patologian laitoksen hoitaja jonka tehtävä on valmistella vainaja tutkimusta varten.

Myös lukuisat sairaanhoitajat käsittelevät vainajia, jopa lääkäri toteaa kuolleeksi.

Kaikki nämä, ammatti-ihmiset, auttavat meitä varmistamalla että ihminen on kuollut, selvittämällä mihin hän on kuollut ja valmistelemalla hänet omaisten nähtäväksi tai hautaan vietäväksi. Hatun nosto tälle.

Olen jättänyt viimeisen tervehdyksen sekä omille että puolison vanhemmille, sekä yhdelle isovanhemmalle. Olen myös nähnyt yhden kuolleen ihmisen tien poskessa, ilmeisesti auto oli vähän "hipaissut" ja pyöräilijä oli lyönyt päänsä katuun.

Ei kovin ammattimainen kommetti, mikäli oletuksesi osuu oikeaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä en halua nähdä kuolleita, enkä ole ketään käynyt arkussa katsomassa. Mieluummin muistelen ihmistä elävänä kuin arkussa kuolonkankeana. En kyllä pelkää tai ole mitenkään paniikissa, mutta em. syystä,en niitä halua nähdä.

Miten se, että näkisit jonkun kuolleena pyyhkisi pois muistot hänestä elävänä? Eihän ne ole mitenkään poissulkevia vaihtoehtoja - päinvastoin, yleensä kuolema edellyttää, että on joskus elänyt?

Tuttuni oli hirttähtynyt ja heidän uskonnossaan on tapana pitää arkkua auki kirkossa että voi käydä katsomassa. No kävin sitten kun muutkin meni ja sinertävä naama, sekä jälki kaulalla kyllä jäi mieleen niin että aina ko. hlöstä puhuttaessa, tuo muelikuva on päälimmäisenä. Nyt jos saisin päättää niin en menisi katsomaan ruumista.

Eihän se kauhistutakaan niin kauan kuin malttaa maata vain paikoillaan sängyssä. Muuten kyllä.