Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Miksi kuolleen ihmisen näkeminen kauhistuttaa? Jos et tietäisi...
30.03.2022 |
että on kuollut niin et kauhistuisi. Eli jos luulisit jonkun nukkuvan niin ei haittaisi, mutta jos tiedät että on kuollut niin oot paniikissa.
Kommentit (55)
Vierailija kirjoitti:
Eriasia nähdä juuri kuollut ihminen tai kaksi viikkoa sitten asuntoonsa kuollut. Itse jouduin jälkimmäiseen tilanteeseen. Yllättäen en käynyt lähempää katsomassa, haju kertoi kaiken.
Sama, eteisessä oli valkoisia matoja ja haju aivan järkyttävä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En ole kokenut kuolleiden näkemistä järkyttävänä, mutta eivät he kyllä nukkuvilta näytä. Nukkuva ei ole kalmankalpea ja 'tyhjän" näköinen. Eikä se kuolemakaan ole ollut joka kerta rauhallinen ikiuneen nukahtaminen.
Meillä on suvussa paljon ortodokseja ja olen pienestä asti käynyt arkun äärellä sanomassa hyvästit kuolleelle. Minusta se on kaunis tapa jättää jäähyväiset. Ikinä en ole kavahtanut kuollutta, koska se on aina ollut luonnollinen asia.
Kaipa sitä on tottunut näkemään yleensä eläviä ihmisiä, joten kuolleen näkeminen on vähän eri juttu.
Tuttuni oli hirttähtynyt ja heidän uskonnossaan on tapana pitää arkkua auki kirkossa että voi käydä katsomassa. No kävin sitten kun muutkin meni ja sinertävä naama, sekä jälki kaulalla kyllä jäi mieleen niin että aina ko. hlöstä puhuttaessa, tuo muelikuva on päälimmäisenä. Nyt jos saisin päättää niin en menisi katsomaan ruumista.[/quote]
Oma lapseni hirttäytyi ja häntä kävin katsomassa. Kaulassa oli toki punainen jälki, mutta kasvot muuten ok. Luulisin, että jos niska katkennut äkkinäisestä nykäisystä, ei kasvoille tule niinkään värimuutoksia verrattuna siihen jos tukehtuu siihen köyden puristukseen.
Se miltä ruumis näyttää, riippuu myös paljon olosuhteista. Tuttavani läheinen oli löytynyt kotoaan kuolleena. Oli ollut siellä pari päivää menehtyneenä. Omaisille oltiin sanottu oikeuslääketieteellisestä (vai mikä se nyt on), että ei missään tapauksessa kannata mennä katsomaan ruumista. Oli kuulemma niin turvonnut ja pahan näköinen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä en halua nähdä kuolleita, enkä ole ketään käynyt arkussa katsomassa. Mieluummin muistelen ihmistä elävänä kuin arkussa kuolonkankeana. En kyllä pelkää tai ole mitenkään paniikissa, mutta em. syystä,en niitä halua nähdä.
Miten se, että näkisit jonkun kuolleena pyyhkisi pois muistot hänestä elävänä? Eihän ne ole mitenkään poissulkevia vaihtoehtoja - päinvastoin, yleensä kuolema edellyttää, että on joskus elänyt?
Tuttuni oli hirttähtynyt ja heidän uskonnossaan on tapana pitää arkkua auki kirkossa että voi käydä katsomassa. No kävin sitten kun muutkin meni ja sinertävä naama, sekä jälki kaulalla kyllä jäi mieleen niin että aina ko. hlöstä puhuttaessa, tuo muelikuva on päälimmäisenä. Nyt jos saisin päättää niin en menisi katsomaan ruumista.
Todella outoa. Ykeensä kun ruumiit meikataan ja kammataan ja puetaan hautaustomistossa arkkuunpanoa varten niin, että ovat varsin siistin näköisiä ja mustelmat yms laitetaan piiloon meikin, hiusten ja kaulusten alle. Toki kylmiöstä otetut ruumiit ovat vähän harmaansinisiä, mutta ei nyt mitenkään peltotavia tai karmaisevia.
Kun löytää kuolleen ensimmäisenä näky saattaa toki olla monenlainen.
Kaikki kuolleet on ällöttäviä. Oli sitten kärpänen, ihminen tai lemmikki. Kun elollisesta lähtee henki niin koen kuvotusta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hautajaisiin vainajat siistitään ja kasvoille laitetaan meikillä vähän väriä, ettei ole niin järkyttävän näköinen kuin vastakuolleena.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuore vastakuollut nuori nainen tutkimuspöydällä...tuskin kauhistuttaisi...
Olet kuvottava perverssi ja nekrofiili. Hyi olkoon.
Tuo "tutkimuspöytä" sai minut kyllä ajattelemaan että kirjoittaja on patologi tai patologian laitoksen hoitaja jonka tehtävä on valmistella vainaja tutkimusta varten.
Myös lukuisat sairaanhoitajat käsittelevät vainajia, jopa lääkäri toteaa kuolleeksi.
Kaikki nämä, ammatti-ihmiset, auttavat meitä varmistamalla että ihminen on kuollut, selvittämällä mihin hän on kuollut ja valmistelemalla hänet omaisten nähtäväksi tai hautaan vietäväksi. Hatun nosto tälle.
Olen jättänyt viimeisen tervehdyksen sekä omille että puolison vanhemmille, sekä yhdelle isovanhemmalle. Olen myös nähnyt yhden kuolleen ihmisen tien poskessa, ilmeisesti auto oli vähän "hipaissut" ja pyöräilijä oli lyönyt päänsä katuun.
Miksi silloin olisi ollut olennaista alleviivata, että juuri nuori ja vasta äskettäin kuollut nainen?
Olen nähnyt useita ja elvyttänyt yhtä elotonta. Ei kauhistuta. Karrelle palaneet on jotenkin etovia kun niistä nousee kinkun käry. Se on se palanut rasva ja proteiini.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Hautajaisiin vainajat siistitään ja kasvoille laitetaan meikillä vähän väriä, ettei ole niin järkyttävän näköinen kuin vastakuolleena.
Ei ole tapana Suomessa. Toki pyyhitään liat ja kammataan hiukset jos niitä on, pannaan tupot silmille jotta luomet pysyvät kiinni ja sidotaan leuka, ettei suu ammota auki. Monellahan se jää ammolleen kun on kuollessa haukkonut henkeä tai ollut hengitysputki kurkussa.
Tyhmä kysymys. Tietysti kuollut ihminen on eri asia kuin elävä ihminen. Ja mitä läheisempi ihminen on, sitä enemmän se varmasti koskettaa, kun tajuaa toisen olevan poissa.
Ja sitäpaitsi, kuolleen kyllä tunnistaa nukkuvasta, kuten täällä on useampi jo kertonut. Olen ollut työharjoittelussa vanhainkodissa ja siellä minulle annettiin mahdollisuus nähdä vuoteeseensa juuri hetki sitten poisnukkunut mummo. Vaikken olisi tiennyt, että on kuollut, kyllä sen olisin tajunnut elottomuudesta, siitä tyhjyydestä sekä ihon väristä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En tiedä onko Suomessa tapana käyttää pikaliimaa? Siis luomiin ja suuhun.
Nykyään ihmisten arvomaailma keskittyy kehoon ja siihen minkä näköinen ja kokoinen se on. Itse iloitsen siitä, kun sielu on päässyt vapaaksi tämän kertaisesta oppi matkastaan. Uskon siihen vahvasti että sielu ei ole kuollut, ainoastaan fyysinen keho. Jos ihminen kokee luonnollisen kuoleman niin kehossa näkyy syvä rauha.
Vierailija kirjoitti:
Kylläpä oli huono aloitus. Miksi
Mitä tyhmää aloituksessa on? Itse ainakin kammoksun kuolleita, jotenkin tuntuu että se kuolleisuus voi tarttua tai jotain sinnepäin. Kerran olen yhden jäihin pudonneen nähnyt kelluvan kasvot alaspäin vedessä, ja pitkään tuli väristyksiä pelkästä ajatuksesta että siellä kellui oikea kuollut ihminen.
Kuolleita nähnyt kirjoitti:
Nykyään ihmisten arvomaailma keskittyy kehoon ja siihen minkä näköinen ja kokoinen se on. Itse iloitsen siitä, kun sielu on päässyt vapaaksi tämän kertaisesta oppi matkastaan. Uskon siihen vahvasti että sielu ei ole kuollut, ainoastaan fyysinen keho. Jos ihminen kokee luonnollisen kuoleman niin kehossa näkyy syvä rauha.
Mistäs se sielu on siihen kehoon lennähtänyt alunperin?
Ai miksi. Kummittelu, draamallinen tapahtuma, ruumis sininen, alkaa hajota, joku suree kuitenkin, herää kysymyksiä, miettii oliko jollakin hätä tai kipua jne.
Alue: Aihe vapaa
Eriasia nähdä juuri kuollut ihminen tai kaksi viikkoa sitten asuntoonsa kuollut. Itse jouduin jälkimmäiseen tilanteeseen. Yllättäen en käynyt lähempää katsomassa, haju kertoi kaiken.