Lastensuojelun suurin ongelma on osaamaton työntekijä
Olen itse tehnyt työkseni lastensuojelutarpeen selvitystyötä/ sosiaalihuollon mukaisia palvelutarpeen arviointeja. Listaan tässä ongelmat, jotka itse havaitsin:
- työntekijät vaihtuu koko ajan. Ammattitaito ei pysy, kun työntekijät koko ajan vaihtuu.
- monella sosiaalityöntekijällä ei ole osaamista lastensuojelusta. Yliopistossa ei opeteta esimerkiksi miten tätä työtä tehdään.
- asiakasmäärät liian isot ja kenenkään asioihin ei kerätä perehtyä kunnolla, vaan pintaraapaisu kaikesta. Turhaa työtä on myös paljon, ja se pitäisi saada pois.
- sosiaalityöntekijän palkka 3500, sosiaaliohjaaja 2300. Samaa työtä käytännössä tekevät, mutta tuollainen palkkaero. En ainakaan minä suostuisi. Palkka ei millään lailla vastaa työn kuormittavuutta.
- lastensuojelua ei halua tehdä ne, kenellä on osaamista. Osaavat ihmiset hakeutuu muihin tehtäviin, joka ei ole niin raskasta.
Kommentit (175)
Vierailija kirjoitti:
Opetetaanko siellä mitään lastesuojelulaitoksista? Joskus tuntuu, että uudet sossut on aivan ulalla paikasta, johon ovat lapsen sijoittaneet.
-ohjaajat
Suurissa kaupungeissa on erilliset sijoittajat. Lapsen vastuutyöntekijä ei päätöstä edes tee. Lastenkodeissa on valtava valikoima ja niitä on joka lähtöön. Ei ole mahdollista kokeneenkaan sijaishuollon sossun olla kartalla maan jokaisesta lastenkodista.
On erilliset sijoittajat, mutta lapsen vastuusosiaalityöntekijä tekee päätöksen.
Osaamatonta porukkaa väärällä intentiolla, ei toimi. Turhaa lastensuojelua on liikaa edes nostattaa sillä ei heillä paljoa ole antaa, aivan turhaa romantisointia koko soteala.
Jo taas Joensuussa piti lapsen kuolla. Edelleen nämä samat asiat pätevät; kaikki pätevät työntekijät ovat muissa hommissa kuin lastensuojelussa.
Lapsen oma sosiaalityöntekijä olisi voinut soittaa sosiaali- ja kriisipäivystukseen, joka olisi tehnyt kiireellisen kotikäynnin perheen kotiin. Ei kuitenkaan tehnyt tätä. En tiedä olisko tämä pelastanut tätä lasta, mutta ainakin työntekijät olisivat kenties havainneet lapsessa olleet jäljet ja mustelmat.
Jatkan edelliseen pätevä työntekijä osaisi tunnistaa ne perheet, joissa kaikki ok niistä, joissa suurin riski tapahtua näin. Perhetyötä ei olisi pitänyt missään nimessä lopettaa, vaan lisätä. Näin ainakin joku kävisi perheessä ja tietäisi miten lapsi voi ja raportoi siitä eteen päin.
ap
Kuten itse sanoit: "asiakasmäärät liian isot ja kenenkään asioihin ei kerätä perehtyä kunnolla, vaan pintaraapaisu kaikesta. Turhaa työtä on myös paljon, ja se pitäisi saada pois."
Kenen syy?
Vierailija kirjoitti:
Kuten itse sanoit: "asiakasmäärät liian isot ja kenenkään asioihin ei kerätä perehtyä kunnolla, vaan pintaraapaisu kaikesta. Turhaa työtä on myös paljon, ja se pitäisi saada pois."
Kenen syy?
Päättäjien ja lastensuojelun johtajien. Ruohonjuuritasolla työskentelevää sosiaalityöntekijää ei kuunnella. Työhön ympätään lisäksi jatkuvasti lisää hallinnollista työtä sekä pakollista kokousta joissa on istuttava. Liian kiltit sossut nielevät tämän. Kun muu työ lisääntyy pitäisi asiakasmääriä laskea.
Tosiasia on, ettei kukaan sosiaalityöntekijä myöskään omaa ennustajan kykyjä. Huostaanoton kynnys on liian korkea ja biologisen vanhemman oikeudet ohittavat lapsen oikeudet. Muutoksia pitäisi tehdä monella tasolla, jotta järjestelmä olisi parempi.
Vierailija kirjoitti:
Ei ole itselleni tuttua touhua, mutta sivusta seurannut muutamaa tapausta joissa vanhemmat isoon ääneen huutaa miten heitä on kohdeltu huonosti ja väärin kun lapset vietiin eivätkä saa takaisin. Sitten niitä ongelmia vähätellään miksi näin toimittu. Yhdenkin "väärin kohdellun" omien puheidensa mukaan leijonaemon olisi ehkä kannattanut huolehtia niistä lapsista eikä keskittyä ryyppäämään ja facebookissa roikkumiseen.
Juuri tämä !! Monella ihmisellä on vaikeuksia nähdä ja myöntää omat heikkoudet vaikka ne selkeästi näkyvät muille. Yksi "leijonaemo" oli täysin epävakaa ja turvaton, kotona kaaos, lapsilla ei ollut ruokaa koska rva keräili sossurahoilla mm. riviera maison sisustusta. Sossun akat oli vaan tyhmiä ja kaikesta vastuunotosta yhä kieltäydytään. Kaikilla lapsilla mielenterveysongelmia. Äidin mielestä kaikki on vain ihanaa.
Vierailija kirjoitti:
Jo taas Joensuussa piti lapsen kuolla. Edelleen nämä samat asiat pätevät; kaikki pätevät työntekijät ovat muissa hommissa kuin lastensuojelussa.
Lapsen oma sosiaalityöntekijä olisi voinut soittaa sosiaali- ja kriisipäivystukseen, joka olisi tehnyt kiireellisen kotikäynnin perheen kotiin. Ei kuitenkaan tehnyt tätä. En tiedä olisko tämä pelastanut tätä lasta, mutta ainakin työntekijät olisivat kenties havainneet lapsessa olleet jäljet ja mustelmat.
Itse ajattelen alan työntekijänä, että nämä toimenpiteet oma sosiaalityöntekijä on jättänyt tekemättä ja siten vastuussa. Lapsi voisi olla hengissä, jos joku olisi käynyt katsomassa lasta.
Byrokratia on suurin ongelma, kuten kaikkeen muuhunkin. Vaikka olisit osaava niin et saa tehdä kaikkea omin päin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jo taas Joensuussa piti lapsen kuolla. Edelleen nämä samat asiat pätevät; kaikki pätevät työntekijät ovat muissa hommissa kuin lastensuojelussa.
Lapsen oma sosiaalityöntekijä olisi voinut soittaa sosiaali- ja kriisipäivystukseen, joka olisi tehnyt kiireellisen kotikäynnin perheen kotiin. Ei kuitenkaan tehnyt tätä. En tiedä olisko tämä pelastanut tätä lasta, mutta ainakin työntekijät olisivat kenties havainneet lapsessa olleet jäljet ja mustelmat.
Itse ajattelen alan työntekijänä, että nämä toimenpiteet oma sosiaalityöntekijä on jättänyt tekemättä ja siten vastuussa. Lapsi voisi olla hengissä, jos joku olisi käynyt katsomassa lasta.
Erikoinen kommentti alan työntekijältä, sossu et ilmeisesti kuitenkaan ole. Mistä sosiaalityöntekijä olisi oivaltanut, että nyt on kiire jos oli saanut päiväkodista soittopyynnön. Soittopyyntöihin vastaaminen voi viedä pahimmillaan useita päiviä. Kiiretilanteessa ei missään nimessä ole järkevää tavoitella yksinomaan sosiaalityöntekijää, vaan varmistaa avun saaminen päivystysluontoisesti.
Joskus se lastensuojelu ei vain pysy perässä ja sitten tulee otsikoita.
Lapsuudessani muutimme useita kertoja eri paikkakunnille jolloin lastensuojelu ei pysynyt perässä. Nyky mittapuun mukaan minut ja veljeni olisi huostaanotettu. Me olisimme myös voineet päätyä otsikoihin monin eri tavoin.
Jos oma sosiaalityöntekijä sai viestin, että päiväkodissa ollaan lapsesta huolissaan, niin sosiaalityöntekijän tehtävä olisi selvittää onko asia kiireellinen vai ei. Jos ei itse pääse paikalle, niin sitä varten on sosiaali- ja kriisipäivystys.
Erikoinen kommentti alan työntekijältä, sossu et ilmeisesti kuitenkaan ole. Mistä sosiaalityöntekijä olisi oivaltanut, että nyt on kiire jos oli saanut päiväkodista soittopyynnön. Soittopyyntöihin vastaaminen voi viedä pahimmillaan useita päiviä. Kiiretilanteessa ei missään nimessä ole järkevää tavoitella yksinomaan sosiaalityöntekijää, vaan varmistaa avun saaminen päivystysluontoisesti.
Oma sossu on hyvin voinut olla myös lomalla tai sairaana. Hän on voinut olla esim. hallinto-oikeuden istunnossa, tekemässä jonkun toisen lapsen kiireellistä sijoitusta tai istunut vaikka yt -kokouksessa. Soittopyyntöjä vastuussossuille tulee järjettömiä määriä. Jos oikeasti on kiire, soitetaan sinne sosiaali- ja kriisipäivystykseen. Voi myös laittaa tekstaria, jossa näkyy asia. Soittopyyntöjä en edes itse ehdi kaikkia perkaamaan. t: lasun sossu
Opetetaanko siellä mitään lastesuojelulaitoksista? Joskus tuntuu, että uudet sossut on aivan ulalla paikasta, johon ovat lapsen sijoittaneet.
-ohjaajat
Suurissa kaupungeissa on erilliset sijoittajat. Lapsen vastuutyöntekijä ei päätöstä edes tee. Lastenkodeissa on valtava valikoima ja niitä on joka lähtöön. Ei ole mahdollista kokeneenkaan sijaishuollon sossun olla kartalla maan jokaisesta lastenkodista.