Lue keskustelun säännöt.
Lastensuojelun suurin ongelma on osaamaton työntekijä
30.03.2022 |
Olen itse tehnyt työkseni lastensuojelutarpeen selvitystyötä/ sosiaalihuollon mukaisia palvelutarpeen arviointeja. Listaan tässä ongelmat, jotka itse havaitsin:
- työntekijät vaihtuu koko ajan. Ammattitaito ei pysy, kun työntekijät koko ajan vaihtuu.
- monella sosiaalityöntekijällä ei ole osaamista lastensuojelusta. Yliopistossa ei opeteta esimerkiksi miten tätä työtä tehdään.
- asiakasmäärät liian isot ja kenenkään asioihin ei kerätä perehtyä kunnolla, vaan pintaraapaisu kaikesta. Turhaa työtä on myös paljon, ja se pitäisi saada pois.
- sosiaalityöntekijän palkka 3500, sosiaaliohjaaja 2300. Samaa työtä käytännössä tekevät, mutta tuollainen palkkaero. En ainakaan minä suostuisi. Palkka ei millään lailla vastaa työn kuormittavuutta.
- lastensuojelua ei halua tehdä ne, kenellä on osaamista. Osaavat ihmiset hakeutuu muihin tehtäviin, joka ei ole niin raskasta.
Kommentit (175)
Vierailija kirjoitti:
No sitten on varmaan fiksua pistää asioita kuntoon.
Kyllä tietenkin, mutta siihen taas työntekijä ei itse voi mitenkään vaikuttaa.
Sosiaalityöntekijät vaihtuvat pika pikaa: Liian vähän työntekijöitä, liian paljon töitä ja vastuuta yhdellä sosiaalityöntekijällä.
Stressi painaa jatkuvasti ja he äänestävät jaloillaan, sillä tuolla alalla töitä löytyy, heistä on suuri pula.
On työnantajan asia pistää hommat kuntoon, siis kaupunkien ja kuntien.
Enemmän työntekijöitä töihin, että työn pystyy tekemään kunnolla, ilman jatkuvaa painetta, kiirettä ja keskeytyksiä.
Ja kysymys on tietenkin rahasta, nämä kunnat ja kaupungit sanoo, ettei ole rahaa palkata enempää.
Näistähän ne ovat saaneet AVI:n huomautuksia, ja työntekijä pula on johtanut aivan kauheisiin asioihin joissakin perheissä, kuten me kaikki tiedämme.
Sivullinen
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Näin sosiaaliohjaajana en kyllä todellakaan allekirjoita, että tekisin samaa työtä kuin sosiaalityöntekijä. Ei minun tarvitse olla vastuussa valtavista (ja raskaista) päätöksistä
Minun työpaikassani oli eri käytäntö. Uskon, että monessa paikassa se on niin, että työnkuva ei käytännön työssä juuri eroa toisistaan.
Milloin sinä ymmärrät, että muutkin työskentelee lastensuojelussa/lastensuojelulle. Myös minä, enkä allekirjoita sanomaasi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Näin sosiaaliohjaajana en kyllä todellakaan allekirjoita, että tekisin samaa työtä kuin sosiaalityöntekijä. Ei minun tarvitse olla vastuussa valtavista (ja raskaista) päätöksistä
Minun työpaikassani oli eri käytäntö. Uskon, että monessa paikassa se on niin, että työnkuva ei käytännön työssä juuri eroa toisistaan.
Kyllä eroaa, sosiaaliohjaa ei ole lain määrittelemä henkilö, joka pystyy, voi ja saa tehdä päätöksiä oikeudellisista asioista.
Tämä sama sääntö on jokaikisessä paikassa.
Sosiaalityöntekijä on virassa, ja hän tekee kaikki päätökset virkavastuulla.
Vierailija kirjoitti:
On totta, ettei yliopistossa opeteta, mitä lastensuojelutyö konkreettisesti on. Olen menossa lastensuojeluun töihin ja olen vasta valmistunut. Lasten asiat ovat kuitenkin eniten sydäntä lähellä tässä maailmassa, ja tulen toimeen vanhempienkin kanssa. Siksi lastensuojelu, se on ollut kutsumus itselle koko opintojen ajan. Olen ollut harjoittelussa paikassa, johon menen töihin. Tiedän, ettei siellä ole riittävästi työntekijöitä eikä sijaisia ja uusia sossuja perehdytetä kuin antamalla avaimet käteen. Koin tämän jo harjoittelijana. Perehdytys täytyy hoitaa itse, se on tulostettu nippu paperia, noin 50 sivua. Lisäksi katsotaan yksin powerpoint-esitys.
Olen pahoillani jo valmiiksi asikkaiden puolesta. Toivon, että annatte armoa, en voi heti osata enkä varsinkaan ilman mentoria. Haluan kohdata teidät arvostavasti ja empaattisesti. Sen osaan varmasti, mutta se ei tietenkään riitä kun tuntemus järjestelmästä on vielä olematon tai kehno. Teen parhaani. T. tuleva lasusossu
Voi hyvä luoja...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
On totta, ettei yliopistossa opeteta, mitä lastensuojelutyö konkreettisesti on. Olen menossa lastensuojeluun töihin ja olen vasta valmistunut. Lasten asiat ovat kuitenkin eniten sydäntä lähellä tässä maailmassa, ja tulen toimeen vanhempienkin kanssa. Siksi lastensuojelu, se on ollut kutsumus itselle koko opintojen ajan. Olen ollut harjoittelussa paikassa, johon menen töihin. Tiedän, ettei siellä ole riittävästi työntekijöitä eikä sijaisia ja uusia sossuja perehdytetä kuin antamalla avaimet käteen. Koin tämän jo harjoittelijana. Perehdytys täytyy hoitaa itse, se on tulostettu nippu paperia, noin 50 sivua. Lisäksi katsotaan yksin powerpoint-esitys.
Olen pahoillani jo valmiiksi asikkaiden puolesta. Toivon, että annatte armoa, en voi heti osata enkä varsinkaan ilman mentoria. Haluan kohdata teidät arvostavasti ja empaattisesti. Sen osaan varmasti, mutta se ei tietenkään riitä kun tuntemus järjestelmästä on vielä olematon tai kehno. Teen parhaani. T. tuleva lasusossu
Voi hyvä luoja...
Olisiko jotain rakentavaa palautetta, muuta kuin "voi hyvä luoja"? Olen koulutukseltani yhteiskuntatieteiden maisteri, en mikään poropeukalo tai kouluttamaton. Siitä ei tarvitse ahdistua, että kadulta revitään ihmisiä sossuiksi. Toki osasin arvata, että tällaisia kommentteja tulee, varsinkin tällä palstalla. Et kuitenkaan saa minua lannistettua. T: se jolle vastasit.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No sitten on varmaan fiksua pistää asioita kuntoon.
Kyllä tietenkin, mutta siihen taas työntekijä ei itse voi mitenkään vaikuttaa.
Sosiaalityöntekijät vaihtuvat pika pikaa: Liian vähän työntekijöitä, liian paljon töitä ja vastuuta yhdellä sosiaalityöntekijällä.
Stressi painaa jatkuvasti ja he äänestävät jaloillaan, sillä tuolla alalla töitä löytyy, heistä on suuri pula.
On työnantajan asia pistää hommat kuntoon, siis kaupunkien ja kuntien.
Enemmän työntekijöitä töihin, että työn pystyy tekemään kunnolla, ilman jatkuvaa painetta, kiirettä ja keskeytyksiä.
Ja kysymys on tietenkin rahasta, nämä kunnat ja kaupungit sanoo, ettei ole rahaa palkata enempää.
Näistähän ne ovat saaneet AVI:n huomautuksia, ja työntekijä pula on johtanut aivan kauheisiin asioihin joissakin perheissä, kuten me kaikki tiedämme.
Sivullinen
Sossujahan on kyllä tarpeeksi kuntasektorilla töihin, mutta ovat paenneet muihin töihin surkeaa palkkaa ja vielä surkeampia työoloja. Että sossupulasta on vähän harhaanjohtavaa puhua.
Mutta korjausliikettähän tähän "sossupulaan" pohditaan jo, sillä nythän on harkinnassa se, että sosionomeillekin annettaisiin sama sijaistusoikeus kuin sos.työn kandeilla on. Eli vuoden sijaisuuksia aina saisi tehdä per paikka. Sitä voi jokainen miettiä, miten kivaa on esim. lastensuojelussa olla pidempään asiakkaana, kun vaihtuvuutta lisätään työntekijöissä näin entisestään. Alan ongelmiahan ei kannata korjata kunnolla, ja pyrkiä parantamaan työoloja=sitouttamaan työntekijät pidempiaikaisesti, vaan kannattaa hätäelvyttää koulutusvaatimuksia alentamalla...
Varmaan jääkin tosi paljon esim. sinne lasuun niitä valmistuneita maistereita töihin, jos valtaosa työkavereista on vuoden sijaisuuksissa (jos kestävät sitä vuottakaan). Ja ne pidempiaikaiset työntekijät olisi siellä lasussa kultaakin kalliimpia, sillä nuo vaihdokset on juuri niitä hetkiä, kun asioita jää huomaamatta, hiljainen tieto ei välity seuraavalle ja ongelmia tulee. Esim. luin joku aika sitten oman lapsen lasukirjaukset parin vuoden ajalta ja vaikka olen nopea lukija, aikaa meni yli 5h! (Ja kyllä, ne kaikki tiedot oli aiheellisesti kirjattu ylös, ja osa jopa oli jäänyt kirjaamatta. Eli tekstiä olisi ollut hyvä olla enemmänkin) Sitä voi laskea, kauanko aina uusi työntekijä joutuisi käyttämään aikaa asiakkaisiin perehtyäkseen, jos asiakkaita on vaikka se 30-40. Ei varmasti missään ole tuollaista aikaa varattu, ja näin uusi työntekijä on todella altis virheisiin ja virhetulkintoihin, kun ei ole tarpeeksi perehtynyt asiakkaiden tilanteisiin. Jos tuo sijaistusoikeus laajenee, lastensuojelun kriisi muuttuu kyllä lastensuojelun katastrofiksi...
Ratkeaisikohan lääkäripula sillä, että annetaan saikkarille lääkärin työhön sijaistusoikeus, tai lähärit voisi suoraan sijaistaa saikkareita? Ja lähäreiden hommia voi hyvin hoitaa hoiva-apulainen/laikkarit? Ei taitaisi mennä läpi. Mutta sosionomien ja sosiaalityöntekijöiden eroa koulutuksessa, työssä ja työn vastuissa ei vaan tajuta, kuten tässäkin aloituksessa. Joo, totta, JOISSAIN PAIKOISSA se työ on hyvin samankaltaista, samoin kuin löytyy paikkoja, jossa vaikka nyt ne saikkarit ja lähärit tekee melko samaa työtä. Mutta ei se kovin yleistä ole, eikä järkevää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Täyttä asiaa. Miksi sosiaalityöntekijä saa nähdä asiat niin kuin hän näkee? Mitään faktaa ei tarvita.
"Työpaikkailmoituksessahan luki La-Su, eikö työviikko olekaan 2 päiväinen". T Blondi
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Osaamaton sosiaalityöntekijä ei pysty toimimaan lapsen edun mukaisesti:
Olen samaa mieltä aloittajan kanssa. Eräs nuori joutui laitokseen teini-iän perseilyjen vuoksi. Mitä oppi siellä? Oppiko tavoille? Ei. Päihteitä oppi käyttämään. Sossut tulivat ja menivät. Nuori ei aina tiennyt, kuka päättää hänen elämästään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lastensuojelun suurin ongelma ei ole työntekijöiden osaamattomuus, vaan resurssien puute ja perheiden moniongelmaisuus. Soten myötä myöskään lastensuojelussa ei riitä raha mihinkään.
Sosiaalityöntekijöiden hallinnollista työtaakkaa lisätään jatkuvasti samalla kuin sitä tukevia palveluja karsitaan. Turhat, pakolliset kokoukset lisääntyvät. Tietojärjestelmät vain hidastavat. Asiakkuudet ovat entistä haastavampia mm. Mt-palvelujen heikon saatavuuden suhteen. Miten tehdä silti sama määrä työtä entistä pienemmillä resursseilla?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tietysti työntekijät vaihtuvat, koska he väsyvät. Parhaat tekijät siirtyvät muihin tehtäviin.
Vierailija kirjoitti:
Sosiaalityöntekijöiden hallinnollista työtaakkaa lisätään jatkuvasti samalla kuin sitä tukevia palveluja karsitaan. Turhat, pakolliset kokoukset lisääntyvät. Tietojärjestelmät vain hidastavat. Asiakkuudet ovat entistä haastavampia mm. Mt-palvelujen heikon saatavuuden suhteen. Miten tehdä silti sama määrä työtä entistä pienemmillä resursseilla?
Psykiatria pudottaa pallon koko ajan, mutta ihmiset eivät valita siitä. Jostain syystä sylkykyppi on lasu, joka yrittää paikata sitä minkä psykiatria jätti hoitamatta.
Vierailija kirjoitti:
Olen samaa mieltä aloittajan kanssa. Eräs nuori joutui laitokseen teini-iän perseilyjen vuoksi. Mitä oppi siellä? Oppiko tavoille? Ei. Päihteitä oppi käyttämään. Sossut tulivat ja menivät. Nuori ei aina tiennyt, kuka päättää hänen elämästään.
Niin, missä se nuori oppi perseilemään? Mietitäänpä kun on niin vaikeaa. Ensin lapsi elää koko ikänsä perheessä, jossa oppii perseilemään. Sitten syytellään muita.
Vierailija kirjoitti:
On totta, ettei yliopistossa opeteta, mitä lastensuojelutyö konkreettisesti on. Olen menossa lastensuojeluun töihin ja olen vasta valmistunut. Lasten asiat ovat kuitenkin eniten sydäntä lähellä tässä maailmassa, ja tulen toimeen vanhempienkin kanssa. Siksi lastensuojelu, se on ollut kutsumus itselle koko opintojen ajan. Olen ollut harjoittelussa paikassa, johon menen töihin. Tiedän, ettei siellä ole riittävästi työntekijöitä eikä sijaisia ja uusia sossuja perehdytetä kuin antamalla avaimet käteen. Koin tämän jo harjoittelijana. Perehdytys täytyy hoitaa itse, se on tulostettu nippu paperia, noin 50 sivua. Lisäksi katsotaan yksin powerpoint-esitys.
Olen pahoillani jo valmiiksi asikkaiden puolesta. Toivon, että annatte armoa, en voi heti osata enkä varsinkaan ilman mentoria. Haluan kohdata teidät arvostavasti ja empaattisesti. Sen osaan varmasti, mutta se ei tietenkään riitä kun tuntemus järjestelmästä on vielä olematon tai kehno. Teen parhaani
Opetetaanko siellä mitään lastesuojelulaitoksista? Joskus tuntuu, että uudet sossut on aivan ulalla paikasta, johon ovat lapsen sijoittaneet.
-ohjaaja
Vierailija kirjoitti:
- ihmiset ei enää tee työtä sydämellään vaan oma napa edellä. On vain pelkkiä oikeuksia, mutta ei mitään velvollisuuksia.
Mitä sillä sydämellään saa ostettua kaupasta?
Opetetaanko siellä mitään lastesuojelulaitoksista? Joskus tuntuu, että uudet sossut on aivan ulalla paikasta, johon ovat lapsen sijoittaneet.
-ohjaaja
Lastensuojelulaitoksia on hyvin paljon, joten sosiaalityöntekijöiden on mahdoton etukäteen tuntea niitä läpikotaisin. Koulutus joka tapauksessa antaa eväitä paikkojen arvioinnille suhteessa nuorten tarpeeseen, ja arviointia tehdään ennen sijoittamista. Työ opettaa, eikä yliopisto ole paikka, jossa käydään esimerkinomaisesti kaikki skenaariot läpi. Kyseessä olisi pikemminkin ammattikoulu, mikäli näin olisi. Tehän voitte myös perehdyttää laitoksenne käytäntöihin, niin yhteistyö sujuu paremmin.
On totta, ettei yliopistossa opeteta, mitä lastensuojelutyö konkreettisesti on. Olen menossa lastensuojeluun töihin ja olen vasta valmistunut. Lasten asiat ovat kuitenkin eniten sydäntä lähellä tässä maailmassa, ja tulen toimeen vanhempienkin kanssa. Siksi lastensuojelu, se on ollut kutsumus itselle koko opintojen ajan. Olen ollut harjoittelussa paikassa, johon menen töihin. Tiedän, ettei siellä ole riittävästi työntekijöitä eikä sijaisia ja uusia sossuja perehdytetä kuin antamalla avaimet käteen. Koin tämän jo harjoittelijana. Perehdytys täytyy hoitaa itse, se on tulostettu nippu paperia, noin 50 sivua. Lisäksi katsotaan yksin powerpoint-esitys.
Olen pahoillani jo valmiiksi asikkaiden puolesta. Toivon, että annatte armoa, en voi heti osata enkä varsinkaan ilman mentoria. Haluan kohdata teidät arvostavasti ja empaattisesti. Sen osaan varmasti, mutta se ei tietenkään riitä kun tuntemus järjestelmästä on vielä olematon tai kehno. Teen parhaani. T. tuleva lasusossu