Sinä, joka haluat vain biologisia lapsia...
Kommentit (23)
Ei adoptiolapsen vanhempien tarvitse mitään ammattikasvattajia ja superihmisiä olla. Ihan tavallinen suht tasapainoinen perhe on ok. Se, että lapsi pääsee tavalliseen, turvalliseen perheeseen korjaa niitä varhaislapsuuden traumoja. Itselläni on ulkomailta 1,5-vuotiaana adoptoitu lapsi, nyt jo teini-ikäinen. Varmasti se varhaislapsuus on häneen vaikuttanut ja toki se jollain tavalla on vuosien varrella ilmennytkin, mutta vain me vanhemmat olemme sen huomanneet. Kaikkien päivähoitajien, opettajien ym. mielestä hän on mitä tasapainoisin lapsi, ja mitään erityisongelmia ei ole ollut.
Eikö kellään ole tähän mitään sanottavaa? -Ap
Niitä saa helpommin kuin muiden tekemiä.
Naiset ei monesti siedä muiden lapsia. Lienee peruja lajimme alkuhämäristä kun piti huolehtia, että rajalliset resurssit riittävät omille jälkeläisille. Sellaisella joka sietää tai voisi olla peräti sijaisäiti tms. on varmaan laajennettu hoivavietti.
Kyllä minä voisin adoptoida pelkästään lapsia ilman puolisoa, mutta en halua ottaa puolisoa jolla on lapsia. Voisin kasvattaa yksin jonkun sukulaisen lapsen, jos sukulaiseni menehtyisi.
[quote author="Vierailija" time="15.09.2015 klo 23:15"]Naiset ei monesti siedä muiden lapsia. Lienee peruja lajimme alkuhämäristä kun piti huolehtia, että rajalliset resurssit riittävät omille jälkeläisille. Sellaisella joka sietää tai voisi olla peräti sijaisäiti tms. on varmaan laajennettu hoivavietti.
[/quote]
Jotkut naiset ovat ennenkin huolehtineet vieraista lapsista, mutta kohtelu on ollut pääsääntöisesti ala-arvoista. Se on inhimillistynyt vasta runsauden lisäännyttyä.
Saa mieluisia ja parhaita mahdollisia, kun itse tekee. En toki sulkisi pois adoptiota, mikäli vastaan tulisi terveydelliset asiat.
[quote author="Vierailija" time="16.09.2015 klo 05:55"]
Jos ei biologiska lapsia olisi tullut, niin emme olisi lähteneet adoptiooon.Miksi, en tiedä. Viettiä siihen ei vaan ole? Toisaalta en pystyisi luovuttamaan munasolujakaan (mietin asiaa jossain vaiheessa vakavasti). Mutta en usko että kestäisi ajatusta että jossain muualla kasvaisi minun geenien jälkeläinen.
[/quote]
Sama tuon luovuttamisen kanssa... Aina kävisi mielessä se ajatus, että entäpä jos tästä munasolustani hedelmöittynyt lapsi päätyykin perheeseen, jossa ei ole hyvä olla (alkoholismia, perheväkivaltaa, inesestiä tms.)
Kun minä kuitenkin käsitän sen MINUN biologiseksi lapsekseni, niin en vaan saisi öisin nukuttua jos ajattelisin, että jossain tuolla on minun lapseni ja että onko hänellä kaikki hyvin.
Ja adoptiosta taas, en vaan usko että se olisi ollut meidän juttu. Odottelen nyt viimeinkin lasta, meillä meni yrittäessä kolmisen vuotta, eli paljon tuli näitä asioita kyllä mietittyä. Se oma lapsi on oma lapsi, siitä ei vaan pääse mihinkään. Aina voidaan jeesustella, että maailmassa on paljon kotia tarvitsevia lapsia, mutta miksi vastuu niistä olisi minun harteillani? Minä halusin minun ja mieheni lapsen, en jonkun toisen lasta. Varmaan juu itsekästä sitten, mutta paljonko Ap itse on viime aikoina lahjoittanut rahaa hyväntekeväisyyteen, sen sijaan että ostaisi itselleen lisää ylellisyysrojua? Eli miksi se maailman pelastaminen on lasta haluavien harteilla, kun sinä itsekin voit tehdä lahjoituksia ja lähteä vaikka vapaaehtoistyöhön Afrikkaan.
Poikkeuksena tähän asiaan tietty sellainen, että jos esim. siskoni miehensä kanssa menehtyisi ennenaikaisesti, niin totta kai ottaisin heidän lapsensa huollettavikseni.
Jos ei biologiska lapsia olisi tullut, niin emme olisi lähteneet adoptiooon.Miksi, en tiedä. Viettiä siihen ei vaan ole?
Toisaalta en pystyisi luovuttamaan munasolujakaan (mietin asiaa jossain vaiheessa vakavasti). Mutta en usko että kestäisi ajatusta että jossain muualla kasvaisi minun geenien jälkeläinen. Tämä on erityisen tyhmää: En itse ole täydellinen äiti, enkä sitä muiltakaan oleta. Perustuu ihan johonkin alkukantaiseen että vain minä (muka) olen valmis antamaan kaikkeni jälkeläiseni hengissä selviämiseen.
Biologisia lapsia on tullut.
Jos ei olisi tullut niin varmasti olisimme harkinneet adoptiota. Jos jostain syystä eroaisin ja löytäisin uuden miehen niin olisi ok jos hänellä olisi lapsia (tosin jos hänen lapsensa eivät koskaan olisi hänen luonaan miettisin että onko sellainen mies minulle oikea jota ei omat lapset kiinnosta).
Mitään käen poikia ei ruokita. Jos tulevat toimeen jonkun muun rahoilla niin ei ongelmaa
Omia saa niin helposti. Nyt on jo kaksi maailmassa ja yksi tuloillaan. :)
Jokaisella vahemmistaan erotetulla, tai huonoissa oloissa eläneellä lapsella on trauma. Hän tarvitsee siihen asiantuntevaa apua, sellaista jota normivanhemmalla ei automaattisesti ole antaa. Ei lapsi ole mikään koiranpentu, joka otetaan siihen jaloihin temmeltämään kun hän on niin söpö. Että kerää hei tästä koko sarja. Pitää miettiä niitä lapsen oikeuksia, lapsen tulevaisuutta ja lapsen hyvinvointia. Sota-ajat ja kriisiajat on erikseen, silloin kaikilla ihmisillä on niin kova hätä, että hyvä jos jostain saa ruokaa ja suojaa. Nyt ei ole kriisiaika, nyt täytyy miettiä että lapsi saa parhaimman mahdollisen lapsuuden ja hyvät lähtökohdat omaan elämäänsä.
Olen sitä mieltä, että lapsen adoptio on ihan se viimeinen ratkaisu, enemmän pitää keskittyä siihen, että näitä ei-toivottuja raskauksia ei olisi. Meidän pitäisi ohjata huomattavan paljon enemmän enrgiaa tehokkaan, ilmaisen ja helppokäyttöisen ehkäisyn tarjoamista riskiryhmille, kuten päihteiden käyttäjille ja panostaa varhaiseen raskauden seulontaan näillä riskiryhmillä, jotka pilaavat lapsensa elämän jo raskausaikana. Adopitoäidin suurinkaan rakkaus kun ei korjaa vaurioitunutta keskushermostoa.
Itse asiassa olen sitä mieltä, että sterislisaatiosta pitäisi tehdä kaikille mahdollinen ilman nykyistä yläikärajaa, ja että siitä maksettaisiin sen haluavalle useamman tuhannen euron kertakorvaus. Sterilisaation tekeminen, jos ei kykene huolehtimaan lapsistaan, tai jos yksinkertaisesti ei niitä halua, on niin iso palvelus yhteiskunnalle, että siitä voisi aivan reilusti maksaakin.
Ohhoh, pitääkö olla oikein motiivi, kun haluaa ihan omaa lihaa ja verta olevia lapsia.
Minulle taas on tärkeää, että minä en ole kenenkään vanhempi. Siksipä miehen lapset on ihan ok, etenkin kun niiden äiti on hengissä. Ja sitä paitsi nyt ne on jo aikuisia. Ohis, sori.
Muutoin samaa mieltä kuin nro 12, mutta siihen pitää lisätä se, että kotimaan adoptiot ovat todella harvinaisia, enkä oikein usko, että Suomessa ei-toivottuja lapsia olisi mahdollista vähentää sterilisaatiolainsääädännöllä.
Ja ap:n kysymykseen sen verran, että itsen en ainakaan kokenut (tai edelleenkään koe), että minusta olisi adoptioprosessiin tai huolehtimaan adoptiolapsen erityistarpeista. Kotimaiseen adoptioon en olisi ollut kelvollinen, ja tuskin kansainväliseenkään, koska siinäkään motiivina ei saa olla orpolasten sääliminen.
Muistakaa allekirjoittaa Dublin sopimuksen käyttöönotto kansalaisaloite.fi
up