Sinä, joka haluat vain biologisia lapsia...

Ex-mieheni halusi vain biologisia, sanoi ettei voisi rakastaa adoptiolasta. Minä halusin adoptoida. Suhde kaatui sitten myös muista syistä, ja nyt olen naimisissa toisen miehen kanssa ja meillä on ihana Kiinasta adoptoitu 3-vuotias tyttö :)

[quote author="Vierailija" time="15.09.2015 klo 22:52"]Eikö kellään ole tähän mitään sanottavaa? -Ap

[/quote]
No vaikea keksiä että mitä tähän voisi sanoa... olen halunnut lapsia mutta en ole kyllä miettinyt että pitäisi olla ehdottomasti biologiasia. Mutta koska biologiasia on tullut niin ei olla mietitty adoptiota.

Olen itse traumatisoitunut ja tiedän kuinka valtava merkitys sillä on koko elämänkaareen.
En koe, että olisin tarpeeksi tasapainoinen luomaan traumatisoituneelle lapselle vakaat kasvuolosuhteet (vaikka olen siis ihan normaali tasapainoinen perheenäiti). Adoptioon tarvitsee sellaista ylivakaata periksiantamatonta persoonaa, jota minulla ei ole.
Adoptioprosessi jo itsessään on traumatisoiva, erityisesti maiden välinen. Lapsi joutuu eroon kaikesta tutusta, vanhemmista, sukulaisista ja jos näitä ei ole, niin kulttuurista, omasta äidinkielestä jne. En viitsi edes kuvitella kuinka turvattomalta se alkuunsa tuntuu ja silloin kasvattajan pitää olla oikeasti asiansa osaava ja täytyy olla kunnon kutsumus hoivata, että lapsen saa sopeutumaan uuteen ympäristöön.

Tuossa sterilisaatioasiassa olen samaa mieltä aikaisemman kirjoittajan kanssa. Itsekkin odottelen sitä 30 vuoden ikää, toki hoidan lapseni, mutta resurssit eivät riittäisi enää uuteen lapseen ja on typerää joutua pelkäämään vahinkoraskautta vielä muutaman vuoden.
Edes pienikin maksu tuosta varmasti olisi hyvä houkutin monelle.
Tähän maailmaanhan me ei tarvittaisi lisää ihmisiä, päinvastoin. Joten jos ihminen vähääkään haluaa "piuhat poikki" niin kyllä se pitäisi sallia. Pistävät vaikka sitten kirjoittamaan jonkun vastuunvapautuskaavakkeen, ettei tarvi tulla valittamaan jälkikäteen ettei ois halunnutkaan.