Olitte oikeassa. Kiitos viime ketjuuni asiallisesti vastanneille,

vastauksenne rohkaisivat minua ja en usko, että ilman niitä olisin uskaltanut lähteä (vieläkään...) juopon ja väkivaltaisen miehen luota.

En löytänyt alkuperäistä ketjuani kun en enää muista otsikkoa, sen verran paniikissa olin kai kun sen kirjoitin. Mutta siis olen se äiti joka tuli taksilla vauvan kanssa sairaalasta ja mies "sekosi", riehui kotona paiskoen mm astioita, oli jäänyt pettämisestä kiinni jo aiemmin jne jne. Ketjuni lukeneet varmaan muistaa.

Täällä kaikki kannusti jättämään miehen, minä annoin vielä mahdollisuuden kun niin kovasti sitä rukoili, ja ajattelin, että lapsi tarvitsee isän. Jonkun aikaa meni hyvin, jopa tosi hyvin, mutta viime viikonloppuna repes taas helvetti irti. Mies joi perjantaista sunnuntaihin, oli tiellä tietymättömillä,puhelimessa huusi ja haukkui mua jos sattui vastaamaan. Kotiin tuli lopulta vahvassa kännissä, irvaili mulle /itkulleni, sanoi, että olen ruma säälittävä lehmä ja ettei ois tuota "vammasta pentua" ikinä halunnu (vahinkoraskaus, jota yhteisestä päätöksestä päätettiin jatkaa). Vauva on ihan terve kyllä lääkärin mukaan. Löi mua naamaan niin kovaa, että huuli piti tikata.

Mutta niin... Nyt olen turvakodissa. Ihanaa henkilökuntaa täällä, auttavat kaikissa mm käytännön asioissa. Oon niin... en tiedä, nolona, yksin, nujerrettu. Mutta hengissä kuitenkin, ja vauva on ihana <3