Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
7v lapsi veti vuosisadan pahimmat raivarit tänään kaupassa
29.03.2022 |
Jos häpeään, ärtymykseen ja turhautumiseen voisi kuolla niin sen olisin jo tehnyt. Hieman oman lapseni raivokohtauksen takia, mutta lähinnä aikuisten ihmisten reaktioiden takia.
Mun 7v aspergerpoika sai kaupassa tänään aivan hillittömän raivokohtauksen, kun hän joutui hetken odottamaan. Hän karjui, itki, huusi, meni maahan makaamaan ja löi päätään maahan. En saanut häneen mitään kontaktia hetkeen, kun hänellä oli kaikista voimakkain tunnereaktio päällä. Tunsin ihmisten syyttävät katseet, kun noin iso ja ulkonäöllisesti ihan tavallisen näköinen lapsi sai tuollaisen raivarin. Kaiken kukkuraksi huomasin, että häneltä pääsi pissakin housuun tuon raivokohtauksen aikana. Onneksi kaikista pahin kiukku meni suht nopeasti ohi ja ystävällinen myyjä toi jotain harsoa, jolla sain lattian kuivattua.
Ihmisten syyttelevät katseet erityisesti mun lapseen kohdennettuna ja keskinäiset supinat vain tuntuu pahalta. Ymmärrän että tuollainen voi ärsyttää (ärsytti minuakin), mutta mun lapsi ei sitä tee tahallaan. Tuo ei myöskään johdu siitä, että olisin kasvattanut hänet huonosti. Lapsi itsekin tästä kärsii. Kaupassakin hänelle tuli paha mieli, kun hän huomasi, että pissa oli päässyt housuun ja ihmiset tuijottavat. Hän tietää, ettei tuollainen reaktio ole sopiva julkisella paikalla ja kokee varmasti jo häpeää housujen kastelusta. Hän ei vain voi sille mitään, kun tilanne tulee päälle.
Toivoisin, että ensi kerralla nämä ihmiset tulisivat suoraan puhumaan, jos tulee jotain kysyttävää tai sanottavaa. Se tuntuu paljon paremmalta kuin kaukaa tuijottaminen ja asiasta kuiskutteleminen.
Kommentit (70)
Olipas ilkeitä muut ihmiset. Ei itseä kyllä hetkauttaisi, vaikka joku lapsi saisikin raivarin kaupassa. Ainahan niitä on lapset saanut. Ei nyt kaikki tietenkään, mutta ei se nyt mitenkään epänormaaliakaan ole. Jos jotakin häiritsee, niin jatkossa tilatkoon ruuat kotia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kiitos kun jaoit ajatuksiasi. Olen itsekin muutaman kerran sortunut tuollaisessa tilanteessa syyttävään tuijottamiseen ja toivonut, että tilanne menisi sillä ohi, kun vanhempi alkaa kokemaan häpeää muiden ihmisten katseista. Tämän luettuani ymmärrän ettei se välttämättä ole yhtään helpottanut tilanteen ratkeamista.
Saathan sinä toivoa vaikka lottovoittoa, mutta turha sinun on muita tuosta syyllistää.
Tuollaista voi sattua, pää pystyyn ja lähdette kotiin. Ei se ole kuin elämää.
Mistä vetoa, että jos joku tulisi jotain kyselemään tuollaisessa tilanteessa, mielestäsi kuitenkin kysyisi tai sanoisi tai katsoisi jotenkin väärin. Ja joku muu kuin sinä ei takuulla toivoisi kenenkään tulevan utelemaan yhtään mitään.
Itse miettisin varmaan että voisikohan auttaa mutta olisin liian ujo kysymään sitä koska pelkäsin että pahentaisi vain tilannetta. Siksi katselisin.
Sellaisia vanhempia jotka antavat lasten juosta ja huutaa kaupassa ja pahimmillaan repiä tavaroita hyllystä katson pahasti. Siis jos ei edes kielletä lasta ja koeteta rauhoittaa tilannetta. Se että vanhempi koettaa hoitaa tilanteen riittää minulle.
Vierailija kirjoitti:
Onko pakko raahata sitä keharia kauppaan?
En ole asianosainen mutta vastaisin että on pakko elää normaalisti vaikka ei ole ns. normaali lapsi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No olisit itse sanonut kuuluvalla äänellä supisijoille, että anteeksi häiriö, ei mitään nähtävää, voitte jatkaa siitä mihin jäitte, me tästä lähdemme kohta kotiin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kiitos kun jaoit ajatuksiasi. Olen itsekin muutaman kerran sortunut tuollaisessa tilanteessa syyttävään tuijottamiseen ja toivonut, että tilanne menisi sillä ohi, kun vanhempi alkaa kokemaan häpeää muiden ihmisten katseista. Tämän luettuani ymmärrän ettei se välttämättä ole yhtään helpottanut tilanteen ratkeamista.
Mitä ihmettä mä just luin ?
Miksi välität siitä, mitä ventovieraat ihmiset ajattelevat? Sinä tiedät, mistä kohtaus johtui ja se on ainut asia millä on väliä tuollaisissa tilanteissa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Onko pakko raahata sitä keharia kauppaan?
Sori mutta meidänkin on syötävä. Ap
Saako asberger lapset mitään apua näihin raivokohtauksiin ? Siis jotain sosiaalispsykologista ohjeistusta ?
Vai ollaanko vaan ihan "luonnon armoilla" ja mennään sillä mitä eteen tulee ?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kiitos kun jaoit ajatuksiasi. Olen itsekin muutaman kerran sortunut tuollaisessa tilanteessa syyttävään tuijottamiseen ja toivonut, että tilanne menisi sillä ohi, kun vanhempi alkaa kokemaan häpeää muiden ihmisten katseista. Tämän luettuani ymmärrän ettei se välttämättä ole yhtään helpottanut tilanteen ratkeamista.
WTF??? Sinulla on pakko olla joku vakava kehityksellinen häiriö, kun kuvittelet, että vanhemman tunnetila estää lapsen kiukuttelun.
Lukiessa tuli ekana mieleen, että olisin varmaan tulkinnut tilanteen niin, että onko lapsella joku ns. oikea hätä, siis kohtaus menossa tms. Hakkaa päätä seinään ja laskee alleen. Pelästyksissäni saattaisin vain katsoa tajuamatta sanoa edes mitään.
Varmasti kurja tilanne. Oletko kokeillut itse sanoittaa tilannetta muille? "Lapsella vähän huono päivä vaan.", "Menee ohi kohta, ei mitään hätää."?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Olipas ilkeitä muut ihmiset. Ei itseä kyllä hetkauttaisi, vaikka joku lapsi saisikin raivarin kaupassa. Ainahan niitä on lapset saanut. Ei nyt kaikki tietenkään, mutta ei se nyt mitenkään epänormaaliakaan ole. Jos jotakin häiritsee, niin jatkossa tilatkoon ruuat kotia.
No ei 60-luvulla lapset saaneet julkiraivareita. Vanhemmat ymmärsi, että lapsensa ei ole maailman napa, kaikkien ei tarvitse sitä ihmetellä.
Vierailija kirjoitti:
Lukiessa tuli ekana mieleen, että olisin varmaan tulkinnut tilanteen niin, että onko lapsella joku ns. oikea hätä, siis kohtaus menossa tms. Hakkaa päätä seinään ja laskee alleen. Pelästyksissäni saattaisin vain katsoa tajuamatta sanoa edes mitään.
Varmasti kurja tilanne. Oletko kokeillut itse sanoittaa tilannetta muille? "Lapsella vähän huono päivä vaan.", "Menee ohi kohta, ei mitään hätää."?
Kun lapsi raivoaa, kokolailla viimeinen asia, jota siinä haluaa tehdä, on lässyttäminen tuntemattomille. Jos aikuinen ihminen (sinä ja muut kyylääjät) ei kestä kiukun näkemistä, on syytä poistua paikalta nopeasti. Pääsee kaikki helpommalla, kun ette jää toljottamaan typerinä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olipas ilkeitä muut ihmiset. Ei itseä kyllä hetkauttaisi, vaikka joku lapsi saisikin raivarin kaupassa. Ainahan niitä on lapset saanut. Ei nyt kaikki tietenkään, mutta ei se nyt mitenkään epänormaaliakaan ole. Jos jotakin häiritsee, niin jatkossa tilatkoon ruuat kotia.
No ei 60-luvulla lapset saaneet julkiraivareita. Vanhemmat ymmärsi, että lapsensa ei ole maailman napa, kaikkien ei tarvitse sitä ihmetellä.
Vähänpä tiedä elämästä. Vai olisiko sinusta hyvä, että lapset edelleen kirjaimellisesti hakattaisiin hiljaisiksi?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olipas ilkeitä muut ihmiset. Ei itseä kyllä hetkauttaisi, vaikka joku lapsi saisikin raivarin kaupassa. Ainahan niitä on lapset saanut. Ei nyt kaikki tietenkään, mutta ei se nyt mitenkään epänormaaliakaan ole. Jos jotakin häiritsee, niin jatkossa tilatkoon ruuat kotia.
No ei 60-luvulla lapset saaneet julkiraivareita. Vanhemmat ymmärsi, että lapsensa ei ole maailman napa, kaikkien ei tarvitse sitä ihmetellä.
Minkäs ikäinen olit silloin 60-luvulla? Kommentistasi päätellen et ollut vielä edes syntynyt silloin.
Miksi sinä sitten syyttelet ja tulkitset täällä vieraita ihmisiä? Onko ihme, jos tuommoinen kohtaus jotain supinaa aiheuttaa. Tuskin ne kaikki olivat tuomitsevia.
Vierailija kirjoitti:
Saako asberger lapset mitään apua näihin raivokohtauksiin ? Siis jotain sosiaalispsykologista ohjeistusta ?
Vai ollaanko vaan ihan "luonnon armoilla" ja mennään sillä mitä eteen tulee ?
Kyllä saavat. Munkin pojalla on monenlaista tukea saatavilla. Musiikki- ja toimintaterapiaa tällä hetkellä. Ei me yksin olla, eikä todellakaan "luonnon armoilla". Ap
Alue: Aihe vapaa
Tsemppihalaus, ei ole helppoja tilanteita nuo äidille eikä lapselle.
t. aspergerpojan (nyt jo aikuisen sellaisen) äiti