Onko leskellä 'veto-oikeus' perinnön jakamiseen?

Laki sanoo Suomessa miten perintö jaetaan.

Eli kyse jakamattomasta kuolinpesästä. Minulla onkäsitys, että jos yksikään pesän osakas vaatii osuutensa pois pesästä niin jako on tehtävä, oli leski mitä mieltä tahansa.

Tottakai perunkirjoitus ja perinnön jako on tehtävä. Sitä ei voi kukaan estää, se määritellään laissa. Leskellä on oikeus jäädä asumaan siihen asuntoon, joka on hänen vakituinen kotinsa, vaikka sen perisi joku muu.

Jos pariskunnalla on ollut yhteinen asunto (tai vaikka miehenkin omistama), leski saa jäädä siihen asumaan. Lisäksi leskellä on oikeus olla luovuttamatta tasinkoa kuolinpesälle. Mutta perinnönjakoa hän ei voi estää.

[quote author="Vierailija" time="14.09.2015 klo 14:36"]Eli kyse jakamattomasta kuolinpesästä. Minulla onkäsitys, että jos yksikään pesän osakas vaatii osuutensa pois pesästä niin jako on tehtävä, oli leski mitä mieltä tahansa.
[/quote]
Eli sitten pitää rikkoa välit toiseen vanhempaansa jos haluaa sen toisen tahdon toteutuvan =(

Meillä ei isä ollut avokkinsa naimisissa, mutta testamenttasi asumis- ja hallintaoikeuden taloonsa. Mutta niinpä vain joutui eukko lähtemään. Luojan kiitos Suomi on oikeusvaltio!

Jos perunkirjoitusta ei muutaman kuukauden sisällä tehdä, uskon, että verottaja kyselee perään. Se on pakko tehdä. Perillisille tulee perintövero saadusta perinnöstä, myös esim. asunnosta, johon leski mahdollisesti jää asumaan ja jota ei voi siksi realisoida. Usein jotain halutaan realisoida, jotta verot saadaan maksettua. Toki voidaan sopia, että perikunta yhdessä omistaa jotain, vaikkapa mökin. Mutta omistaja kuitenkin vaihtuu ja verot on maksettava.

Kannattaa mennä jonkun osaavan tahon juttusille. Tällainen löytyy esim. hautaustoimiston kautta. Tällainen henkilö osaa vääntää teille rautalangasta, mitä on tehtävä ja mitä vaihtoehtoja teillä on.

Esim. pankki laittaa vainajan tilit "kiinni", niitä voi käyttää ainoastaan selkeästi vainajalle kuuluviin laskuihin ja hautajaisjärjestelyihin. Sen jälkeen varat saa ulos vasta, kun esitetään pesänselvitysdokumentit.

Sillä lailla on veto-oikeus, että avioleski on oikeutettu asumaan yhteisessä kodissa eikä häntä voida pakottaa kodin myyntiin tai muuttamaan siitä ulos tai lunastamaan toisia ulos. 

Mutta muu osa perinnöstä on jaettava, jos yksikin sitä vaatii. Siinä menee sitten kesämökki myyntiin ja rahavarat jakoon. Perunkirjoitus on pakollinen, mutta perinnönjako ei, jos kukaan ei sitä vaadi.

Sinällään jakopaperit voi tehdä, vaikka itse jakoa ei tehtäisi eli myytäisi mitään. Tällöin vain selvitellään omistusosuudet pesästä ja lakkautetaan pesän olemassaolo. Meillä tehtiin talvella perinnönjakokirjapaperit v. 1958 kuolleen isoisäni jälkeen, eli selviteltiin meidän lastenlasten osuudet pesästä. (Kaikki lapset kuolleet ennen mummia, mummi hiljan ja meitä serkkuja on 16 mummin arkkua saattamassa.) Olikin mutkikas toimitus, ja juristi tarpeen, vaikka kyseessä oli lähinnä kolme kiinteistöä.  Lunastin muut ulos.

Äitini taas asuu leskenoikeuden nojalla lapsuudenkodissamme, emmekä todellakaan ole heittämässä häntä ulos, vaan se isän lapsille jättämä perintö on ns. äidin persauksen alla, niin kauan kuin hän siinä asuu. Mikä ei meitä ollenkaan haittaa. Muu perintö on jaettu.

Käteisen suosittelen jakamaan heti, koska jälkikäteen sitä on vaikea selvittää, jos tulee sotkuja. Ja inflaatio syö.

Leski voi ilmoituksellaan pitää hallussaan avioparin yhteisen kodin irtaimistoineen. Muuten hän ei voi rajoittaa perinnönjakoa.

http://www.gauriloff.fi/kuolinpesaan-liittyvat-keskeiset-asiat/

[quote author="Vierailija" time="14.09.2015 klo 14:43"]

Meillä ei isä ollut avokkinsa naimisissa, mutta testamenttasi asumis- ja hallintaoikeuden taloonsa. Mutta niinpä vain joutui eukko lähtemään. Luojan kiitos Suomi on oikeusvaltio!

[/quote] Alapeukuttajat ei peukuttaisi, jos tuntisivat ihmisen. Tässä kohtaa karma todellakin on bitch!

Varsinkin te nuoret perheet; tehkää keskinäinen omistusoikeustestamentti. Olen seurannut läheltä, kuinka hankalaa asioiden hoito on, kun pienet lapset"omistavat" puolet pesästä. Kyseessä on vielä perheen äidin vanhemmiltaan saaduilla rahoilla ostettu kolmio, josta lapset nyt omistavat puolet, vaikka kuollut oli lasten isä, joka ei käytännössä omistanut mitään. asunto oli kuitenkin molempien nimissä.

[quote author="Vierailija" time="14.09.2015 klo 14:38"]

[quote author="Vierailija" time="14.09.2015 klo 14:36"]Eli kyse jakamattomasta kuolinpesästä. Minulla onkäsitys, että jos yksikään pesän osakas vaatii osuutensa pois pesästä niin jako on tehtävä, oli leski mitä mieltä tahansa. [/quote] Eli sitten pitää rikkoa välit toiseen vanhempaansa jos haluaa sen toisen tahdon toteutuvan =(

[/quote]

Sanottiinko jossain, ettäleski onkysyjän vanhempi? Jospa se onkin uusi puoliso, ns.äiti- tai isäpuoli.

Eräs sukulaiseni, leskirouva, ei suostunut myöskään jakoon.Lapset kunnioittivat äidintahtoa ja muori hassasi pesän varat, lastenkin osuudet. Muorin dementoiduttua karu totuus paljastu kun yksi lapsista alkoi edunvalvojaksi. Kaiken huippuna muori on ns.järjissään ollessaan tehnyt testamentin ympärillä häärineelle uskonlahkolle. Toki lapset voivat vaatia lakiosansa. Varoja oli mennyt runsaastilahkon kymmennyksiin.

[quote author="Vierailija" time="14.09.2015 klo 14:59"]

Varsinkin te nuoret perheet; tehkää keskinäinen omistusoikeustestamentti. Olen seurannut läheltä, kuinka hankalaa asioiden hoito on, kun pienet lapset"omistavat" puolet pesästä. Kyseessä on vielä perheen äidin vanhemmiltaan saaduilla rahoilla ostettu kolmio, josta lapset nyt omistavat puolet, vaikka kuollut oli lasten isä, joka ei käytännössä omistanut mitään. asunto oli kuitenkin molempien nimissä.

[/quote]

Kyllä se ihan käytännössä omisti, jos asunto oli molempien nimissä. Ei omistamisen kannalta ole merkitystä sillä, mistä rahat on saatu, vaan sillä, kenen nimi on paperissa. Mutta sinänsä olen samaa mieltä siitä, että keskinäinen testamentti on pienten lasten kanssa ihan ehdoton ratkaisu.