Lue keskustelun säännöt.
Ei niin ruusuista arkea viettäviä?
03.10.2006 |
Minä olen yh äiti ja kyllä en käynyt koulua loppuun, kun raskaaksi pamahdin.
Lapsen isä ei ole kiinnostunut ollenkaan ja pyöritän arkea yksin.
Vapaa ajan käytän aina baarissa(saan lapselleni hoitajan noin 4 kertaa vuodessa)
juon joka viikonloppu 6 pakcin
Minulla on velka, jonka lyhennys ei lasketa sossussa menoksi.
Hyvä, että rahaa on ruokaan.
Ystäväni kaikkosivat lapsen saatuani
Kommentit (23)
ruusuista arkea :)
Minulla ei ole tahdonvoimaa mennä kouluun ainakaan vielä
Olen luuseri tiedän... oliko muuta kerrottavaa rautaisesta itsekuristasi ja päättäväisyydestäsi?
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lienet sama toope joka koettaa naruttaa lestadiolaisäidin tuskalla ja uhmiskaksosilla&koliikkivauvalla ja kymmenellä muulla yhtä huonolla aloituksella.
Olet läpinäkyvä ja tylsä.
Kaikki nehän on provoja jotka ei laita 5000e matkoihin vuodessa ja ovat epäonnistuneita tai köyhiä
ap
Seksiä olen harrastanut raskaaksitulon jälkeen 3 kertaa.
Emme ole puheväleissä mieheni kanssa. Kommunikointi on tiuskimista ja lapsi kärsii tästä. :,(
Ystävät ovat kaukana ja näen heitä harvoin, olen yksinäinen.
olen työtön ja vertaan itseäni kaikkiin vastaantuleviin naisiin...Ei huvita lähteä ulos, kauppaan menokin on vaikeaa. En haluai8si pitää yhteyttä sukulaisiin ja ystäviin koska epäilen heidän halveksivan minua kun otin pettäjämiehen takaisin...Totuus on että ystävät ja sukulaiset sanovat mitä ajattelevat ja ihan hyvin ovat suhtautuneet, mutta mikään ei vain enään maistu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
että vaikka ei olekkaan isä kuviossa niin parempi, kun tuollainen huono suhde... kai...
Yksinäisyys on varmaan kamalin tunne koko maailmassa, se voi olla jopa tappavaa
Sisältö jatkuu mainoksen alla
OLen miettinyt onko minulla joku paniikkihäiriö vai mikä.
Olen tullut kuitenkin siihen tulokseen, että olen liikaa neljän seinän sisällä ja yksinäni
Eli alkanut jo vähän " pelätä" ihmisiä
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
pimenee ja kylmenee, tuulee ja sataa...vie mielen vähän alavireiseksi. Nyt tytöt mukavaa musiikkia soimaan, kahvi- tai teepannu porisemaan ja vaikka pakastepullat uuniin. Sitten joku hyvä lehti tai kirja, ja käperrytään sohvannurkkaan hetkeksi. Katsellaan tv:stä kaikkea hömppää ihan hyvällä omallatunnolla.
Elämä on lyhyt! Yritetään hoitaa itse itseämme...kukaan muu ei sitä tee...ostetaan joku ihana suihkugeeli ja uudet hiustenhoitotuotteet...meikkejä ym. ym. mikä tuntuu mukavalta.
Jos ei auta, niin on ainakin mukavampi itkeä kauniina...
Onhan se niinki, että pienet asiat tuo elämään väriä.
Parempi olisi olla rikas ja onneton,kun köyhä ja onneton.
Taidan avta ton fasun marjasuklaalevyn ja keittää kahvit.
Suklaa on naisen paras ystävä
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
miksi ihminen juo jos siihen a. ei ole varaa b.masis vaivaa jo muutenkin.
Ai niin, välillä väistelen nyrkkiä...
Toki tää on valintojen maailma, vielä ei ole voimia lähteä!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Pyöritän arkea yksin, hoidan lapset ja teen kaikki kotityöt.
Mies on mutta sillä on mielenterveysongelmia joten käytännössä poissa pelistä, yksi huollettava mulle lisää.
Akateeminen koulutus on, mutta töiden kanssa vähän niin ja näin. Suurperheen äiti ei taida olla kovin haluttua kamaa työmarkkinoilla.
No joo, mutta olen onnellinen. Se on lasteni ansiota.
Monet ei sitä tajua, että ei se elämänsä muuttaminen ole niin helppoa kaikille.
Kun ei ole voimia, niin ei ole
ap
sairastui kanssa mieleltään. En jaksanut jatkaa hänen kanssaan juuri siksi,että olisi vain yksi lapsi lisää.
Monesti olen häntä ajatellut takaisin ja ikävöinyt.
ap
Mä herään aamulla, päällä kauhee krapula,
vedän ekat savut, ja tajuun ei auta tabutkaan.
Kaikki on kaukasta,
mutsi nalkuttaa ja pihalla leikkivät lapset vaa ärsyttää mua naurullaan.
En saa hampait pestyy, haisen paskalta,
tukka rasvas, en jaksa leikkaa ni kasvatan.
Mä en tee mitään ja silti mul on raskasta,
laskut pitäis maksaa ja muuta vastaavaa.
Saan aamupalan alas ja illal alan chillaa,
ihan sama jäänkö himaan, elämä on pilal.
Hukuttaudun viinaan ja väitän et mul on kivaa.
Mikä mus on vikana? " Sitä saa mitä tilaa" .
Ehkä ne on oikeessa,katon pornoo päiväst toiseen
ja mietin onks se oikeen vai, oonko mä poikeeva?
Kelaan lapsuusaikoja,
pelaan sanoilla ja venaan rahoja koulutusta denaks-kela varoilla.
Mä en oo kunnos, joka päivä on painajaista,
samanlaista en erota perjantaita maanantaista,
mikä mua vaivaa,oonks mä laiska vai sairas,
ja ku aikas katot mua, huomaat vaihtavas paikkaa.
Ei se haittaa,
eikä ruokaa jaksa laittaa tai vaihtaa ees kanavaa,
katon lumisadet vaikka.
Tuun kai aina elään ikiomas maailmas,
jos taivas on musta ja aurinkoo vailla.
KERTO
" Nouse jo ylös" ei pysty.
" Oot sä menos duuniin?" ei pysty.
" Siivoisit joskus" ei pysty.
" Mee käymään lääkäris" ei pysty.
" Hanki joku harrastus" ei pysty.
" Nauttisit elmästä" ei pysty.
" Vedä ittes narunjatkoks" ei pysty.
" No tekisit ees jotain" ei pysty.
Taas yks näit päivii,
millä ei oo mitään välii.
Kävi miten kävi, mä kai synnyin häviin?
Konttaan rättiväsyneenä elämäni läpi,
väsään räpin ja kertoo nii et muutki näkis...
Mä tappaisin itteni, jos sil ois merkitystä,
mitää syytä miks joskus ois paremmin ku nytkää.
Kaivan röökin ja sydään ja toivon et mun sydän,
lopettaa ton hakkaamisen, vois tehä hyvää.
Mun toivomuskaivos on kusta, arkun pääl multaa,
ja sateenkaaren pääs padas paskaa eikä kultaa.
Ihan turha huutaa, ei mua kuule kukaa.
Mä tarvisin kai muijaa johon tän kaiken vois purkaa.
Eilen kävin ulkona, kiskalt hakee pulloja,
olin sullomas niit bägii, mult kysyttii mil tuloilla.
Pitäs kai ulkoilla, urheilla ja muuta,
Mut ku kaikki on turhaa, on liian kylmä tai kuuma.
Sukulaiset soittaa suuta, " Ota ittees niskasta!"
Mut mite ihmees, ku mikää ruumiinosa ei liikahda
Kaikki o hidasta, ehkä apuu sais viivasta,
Mut sitä varte pitä ensi päästä ulos himasta,
Mä varmaan säälitän, kuulen ääniä pään sisält,
En pysty tekemää mitää, en ees äänittää,
Kääntämää päätä tai käärimää sätkää,
Vääntämää mättöö tai siivoon tätä läävää,
En si viikolla tulee vuosi täyteen kun menetimme esikoisemme. Olemme kärsineet lapsettomuudesta yhteensä 5vuotta ja ainoastaan tuo yksi raskaus on onnistuttu aikaan saamaan...
Rakkaus on kuollut väliltämme, emme osaa enää puhua tunteistamme, suremme erillämme ja muuri välillämme kasvaa päivä päivältä korkeammaksi. En ymmärrä miestäni eikä hän minua...
Rahat ovat tiukilla, itse opiskelen vielä ja mieheni on kyllä töissä. Rahammekaan eivät ole yhteisiä, on minun rahat ja hänen rahat. Vuojran maksaa se jolla on siihen rahaa ja loppukuun mies naljailee siitä kuinka hänen rahoilla eletään...
Isän menetin vuosi sitten myös, kaipaan hänen tukeaan ja turvaansa. Isin pikkutyttö tuntuu olevan aivan hukassa... Kunpa saisin sanoa hänelle kuinka paljon rakastan...
Suru on syönyt minut, enkä löydä tietä takaisin elämään..
kyllä ne on kaivettava ihan itse vaikka kiven alta.
Minä olen yh-äiti, joka odottelen tässä luennon alkua. En juo viinaa, minulla on paljon hyviä ystäviä ja pian valmistun hyvään ammattiin. Tee asialle jotakin.