”luota tunteeseen. Se ei valehtele koskaan”. Mitä mieltä?

Ihminen joka puhuessa ei katso sinua silmiin on epärehelinen. Ihminen joka kätelessä ojentaa veltosti käden on myös epärehelinen. Ihminen joka aina kertoo toista negakitivisia asioita luotamuksella.On heikko itse tunto ja kun känät selän pukotaa sinuakin selkään piste

Yksinkertaisia lauseita ratkaisuksi tarjoilevat ovat harvoin oikeassa. Luota tunteeseen on mielestäni aika kehno peukalosääntö, kun ei se kuitenkaan joka asiaan toimi.

Mutta sinänsä tunteiden ja järjen erottamista ei kannata kovin jyrkästi tehdä. Päätöksenteossa myös tunteet ovat avainasemassa, koska ne mm. varoittavat vaarasta. Jos tunnekeskus on jostain syystä vaurioitunut (esim. aivovamma), ihminen ottaa kohtuuttomia riskejä.

Mieli valehtelee, ei siihen voi sokeasti luottaa.

Vierailija kirjoitti:

Ihminen joka puhuessa ei katso sinua silmiin on epärehelinen. Ihminen joka kätelessä ojentaa veltosti käden on myös epärehelinen. Ihminen joka aina kertoo toista negakitivisia asioita luotamuksella.On heikko itse tunto ja kun känät selän pukotaa sinuakin selkään piste

Ihminen, joka ei katso kätellessä silmiin, voi olla esim. autismin kirjolla, minkä takia hänen on vaikea katsoa silmiin. Veltosti kätensä ojentava ei välttämättä itse huomaa, ettei purista kätellessä. Sitä on aika vaikea arvioida, kun ei itse ole sen oman puristuksen kohteena.

Liekö tarkoittaa intuitiota? Eri tilanteissa tulee eri tunteita, josta sitten voinee vetää johtopäätöksen tyyliin – kannattaako vai ei, mennä vai ei, toimia näin vai noin, kyllä vai ei, onko vai ei jne.

Vierailija kirjoitti:

Liekö tarkoittaa intuitiota? Eri tilanteissa tulee eri tunteita, josta sitten voinee vetää johtopäätöksen tyyliin – kannattaako vai ei, mennä vai ei, toimia näin vai noin, kyllä vai ei, onko vai ei jne.

Intuitio ei ole tunne. Seon ”tietoa”. Tunne on fiilis, joka on kehossa.

Todellakin tunne voi valehdella, joten siihen pelkästään luottaminen on monissa tapauksissa hölmöyttä. Tunteet voivat myös olla samasta asiasta hyvinkin ristiriitaisia, yhtä aikaa positiivisia ja negatiivisia, joten kumpaan tunteeseen tällöin pitäisi luottaa? Siihen negatiiviseen aina? Ehkä ei.

Uskon että tunteet syntyvät aina jostain ihan aidosta asiasta, mutta tunteiden voimakkuus voi olla ylimitoitettu, jolloin niitä saattaa tulkita väärin.

Riippuu asiasta. Joskus tunne on ok, useimmiten tieto+tunne=intitutio on oikeassa.  Joskus pitää luottaa pelkkään tietoon. Esim "kyllä oisi kiva ajaa autolla" tunne, vaiket osaa voi olla hengevaarallista.

Tunteet pohjautuvat myös ajatuksiin ja ajatukset voivat olla virheellisiä

Vierailija kirjoitti:

Tunteet pohjautuvat myös ajatuksiin ja ajatukset voivat olla virheellisiä

Esim.

Maija luuli tehneensä ison mokan töissä ja hänelle tuli siitä aivan valtavan iso häpeä ja huono mieli.

Sitten Maijalle selvisikin ettei mokaa ollut tapahtunut ja hän oli taas iloinen.

Valehtelivatko tunteet ?

Sinänsä eivät, mutta tieto/ ajatukset olivat virheellisiä.

No jaa..riippuu mitä tarkoitetaan. Ihan hyvä että järkikin ihmistä ohjaisi. Jokaiseen tunteenpuuskaan ei kannattaisi lähteä mukaan.

Mutta joskus ihmiset uskovat liikaa järkeen, toimivat vastoin omia tunteitaan ja vaistojaan. Uskotaan liikaa sitä mitä väitetään järkeväksi. Nykyaika ohjaa ihmistä olemaan ”tehokas”, eli saamaan paljon aikaa: rahaa ja hiottu hallittu kroppa. Sitten istutaan kivilinnassa sixpack treenattuna ja ihmetellään miksi kaikki tuntuu niin tyhjältä.

Järkikin on vain yksi tunne.

Ne ihmiset, jotka valitsevat asunnon tai puolison ensisijaisesti ”järjellä”, antavat turvallisuushakuisuuden tunteen johdattaa itseään.

Vierailija kirjoitti:

Tunteet pohjautuvat myös ajatuksiin ja ajatukset voivat olla virheellisiä

Tunne pohjautuuaina ajatukseen. Jos ajatusta ei tiedosta, on se uskomuksen tasolla.

Vierailija kirjoitti:

Järkikin on vain yksi tunne.

Ne ihmiset, jotka valitsevat asunnon tai puolison ensisijaisesti ”järjellä”, antavat turvallisuushakuisuuden tunteen johdattaa itseään.

Totta!

Vierailija kirjoitti:

Järkikin on vain yksi tunne.

Ne ihmiset, jotka valitsevat asunnon tai puolison ensisijaisesti ”järjellä”, antavat turvallisuushakuisuuden tunteen johdattaa itseään.

Järjellä perustellaan hyvin paljon asioita joissa on oikeasti kyse tunteista ja arvoista, siitä olen samaa mieltä.

Mutta käsitteenä järki ei minusta ole sama kuin tunne.

Mulla oli epävakaa kaveri, joka kovasti oli tota mieltä. Ei olis ehkä kannattanut.

Tuollaiset höpöilyjutut on gurupuhetta, jota ihminen suoltaa, kun haluaa kuulostaa kosmiselta ja henkistyneeltä. Uotinen on vanha ukko ja jotainhan sille kameralle pitää sanoa. Tää sama tarve olla guru ja henkistynyt pätee kaiken maailman vyöhyketerapeutteihin ja self help -kirjojen tahkoajiin. Rahaahan sillä kaikella tavoitellaan, siinäpä se jokin henkisyyden taustalla... Älkää menkö halpaan, maailma on todellakin monimutkaisempi kuvio, kuten keskustelijat täällä tietävät jo ihan luonnostaan

Yhtä tyhjää kuin muutkin tekoälylliset mietelauseet. Ihmiset ovat jatkuvasti väärässä.

Ei pidä paikkaansa. Tunne on VALINTA. Tätä ei moni tajua. Esim masentunut rypee kurjuudessa ja aivot oppii vaatimaan sitä kurjuuden tunnetta saadakseen aivokemikaalien myrskyn josta on riippuvainen.

Joe Dispenza kirjoittaa tästä paljon ja opettaa että tunne on tietoinen valinta. Voi valita hyvän tunteen. Helposti se ei käy mutta sitkeydellä onnistuu.

T. Entinen nega, nykyisin positiivinen ja aurinkoinen