Rakas pappa löi päänsä ja joutui tarkkailuun sairaalaan, poikani 7v kävi katsomassa ja oli purskahtanut itkuun
papan sairaalassa sängyssä nähtyään. Isosisko vieressä oli lujempi. Poika allapäin ja oli pakko kertoa opettajalle ettei ihmettele jos poika hiljainen koulussa. Muilla vastaavia kokemuksia?
Kommentit (15)
Luulin, että vierailut sairaalaan ovat koronan vuoksi kielletty.
Luulo ei näköjään ole tiedon väärtti, tai sitten aloitus menee satuilun piikkiin.
Osastolle ei pääse vieraat, ei edes sinne tarkkailu sellaiselle.
Miksi viet lapsen "traumatisoitumaan" ja itkemään papan draamaa, ei käsittele tunteita kuin aikuinen vielä. Eikö pitäisi lohduttaa, ymmärtää poikaa, ehkä pappaakin joku voi lohduttaa.
Vierailija kirjoitti:
Osastolle ei pääse vieraat, ei edes sinne tarkkailu sellaiselle.
Pääsee.
Miksi et ollut lapsen mukana sairaalavierailulla?
Ainakin meidän kaupugissa on suuren sairaalan, kaikki vierailukiellot peruttu.
Kyllä pääsee katsomaan sairaalassa olevia.
Hoivakodeista en tiedä.
Mitähän ihmettä nyt taas? Anna pojan olla lapsi, pienillä pojillakin on tunteet eikä itkemisessä ole mitään väärää.
Isovanhemmat on usein lapsille rakkaita. Omassa lapsuudessakin mulle oli mummo ja pappa tärkeämpiä kuin omat vanhemmat. Jälkeenpäin ajateltuna varmaan siksi kun niillä oli aikaa leikkiä, vähemmän sääntöjä ja tarjolla usein kaikenlaisia herkkuja.
Vierailija kirjoitti:
Luulin, että vierailut sairaalaan ovat koronan vuoksi kielletty.
Luulo ei näköjään ole tiedon väärtti, tai sitten aloitus menee satuilun piikkiin.
No ei ole.
Teidän alueesta en tiedä, mutta täällä saa ainakin nyt käydä katsomassa vapaasti, sairaalassa olevia läheisiä ja sukulaisia.
Voihan tuossa olla paikkakuntakohtaisia eroja.
Että niillä seuduilla ei pääse sairalaan vierailulle, joissa on korkeat koronatartuntaluvut.
Mikä tässä on ollut ongelma?
Se, että pojalla on normaali suru/ pelkoreaktio vai se, että mielestäsi siskon reaktio ei ole oikea?
No ei kai se poika siitä itkemisestä säry. Haloo. Lohdutat, ymmärrät, keskustelet ja sanot, että miehetkin saa itkeä.
Puolison siskon 14,5-vuotiasta ei aikoinaan viety sairaalaan katsomaan pappaansa, joka vietti elämänsä viimeiset 2 kuukautta siellä. Häntä ei myöskään otettu mukaan papan hautajaisiin. Kyseessä mielestäni ihan normaali teini, ei mitenkään erityisherkkä, joten hieman outoa tuo oli, kuolemasta ollaan nykyään täysin vieraantuneita, vaikka se on osa elämän kiertokulkua. 7-vuotias on toki vielä kovin pieni eikä kaikkea ymmärrä.
No ihan ymmärrettävää. Muistan itkeneeni, kun näin mummon halvaantuneena sairaalassa, ja olin just tuolloin eka luokalla.