Lue keskustelun säännöt.
Tottuuko ihmisen kosketukseen. Lähihoitajaopinnot
28.03.2022 |
Oon menossa hoitoalalle, jännitän totunko koskettamaan ja pesemään ihmisiä. Minua ei ole lapsena kosketettu ja olen opetellut turvallista kosketusta perheeni myötä. Siltikään se ei ihan selkärangasta tule, en osaa kuvitella miltä tuntuu pestä esim vanhuksia. Tarvii heitä varmasti koskettaa, eikä esim laittaa suihkun painetta isommalle.. Kokemuksia kaivataan, pliis asiallisia.
Kommentit (99)
Työrooli suojelee suuremmilta tunnekuohuilta (ja kiire). Vapaa-ajalla en tykkää vieraiden ihmisten koskettelusta, saati haistelisi toisten kak*n hajuja. Työssä sitä vain laittaa hanskat käteen ja pesee pesulapulla asiakkaan. Vaipat vaihtuu rutiinilla ilman haisteluja. Osaan myös muutenkin luontevammin koskettaa työroolissa kuin omana itsenäni esim. saatan tehdä kampauksia asiakkaille, mutta en osaisi omalle äidilleni, koska meillä ei ole koskaan koskettu.
Tsemppiä! Luulen, että huomaat jo harjoittelussa, miten tämä osa-alue lähtee sujumaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Työrooli suojelee suuremmilta tunnekuohuilta (ja kiire). Vapaa-ajalla en tykkää vieraiden ihmisten koskettelusta, saati haistelisi toisten kak*n hajuja. Työssä sitä vain laittaa hanskat käteen ja pesee pesulapulla asiakkaan. Vaipat vaihtuu rutiinilla ilman haisteluja. Osaan myös muutenkin luontevammin koskettaa työroolissa kuin omana itsenäni esim. saatan tehdä kampauksia asiakkaille, mutta en osaisi omalle äidilleni, koska meillä ei ole koskaan koskettu.
Tsemppiä! Luulen, että huomaat jo harjoittelussa, miten tämä osa-alue lähtee sujumaan.
Kiitos. Näin minäkin uskon, omia vanhempia tai edes miestäni en välttämättä haluaisi pestä tai vaipoittaa. Tuskin monikaan haluaisi. Työrooli on eri asia kuin vapaa-aika.. Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eritteet ja fyysinen kosketus ovat kokoaikainen osa lähihoitajan työtä. Se on hyvä tiedostaa jo opiskeluvaiheessa.
Opiskeluaikana kyllä mutta ei välttämättä työssä enää. Riippuu ihan työpaikasta.
Nimenomaan päinvastoin. Opiskeluaikanahan istutaan koulunpenkillä. Ei siellä eritteitä ole. Mutta käytännön työssä hyvin harvassa paikassa pystyy välttymään eritteiltä. Lähihoitajan työ kun on käytännöntason suorittavaa työtä, jossa pesut ja pisut ovat ihan perushommia ja osa päivittäistä työtä.
Opiskeluaikana on monta jaksoa käytännön työtä ja osassa niistä varmasti joutuu eritteiden kanssa tekemisiin. Ne asiat kuuluvat opiskeluun ja ne opetellaan käytännössä. Työ voi olla sellainen, jossa ei näy eritteitä eikä paljon kosketella.
Kerrotko esimerkin lähihoitajan työstä, jossa ei ikinä kosketa ihmiseen eikä olla tekemissä eritteiden kanssa? En oikeasti tiedä, mikä voisi olla sellainen työtehtävä nimenomaan lähihoitajalle. Sen toki tiedän, että esim. terveydenhoitajan työ on suht siistiä eikä tarvitse kuin vähän pikkulapsiin koskea.
Esim. terveyskeskuksen puhelinpalvelussa voi olla lh töissä
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Työrooli suojelee suuremmilta tunnekuohuilta (ja kiire). Vapaa-ajalla en tykkää vieraiden ihmisten koskettelusta, saati haistelisi toisten kak*n hajuja. Työssä sitä vain laittaa hanskat käteen ja pesee pesulapulla asiakkaan. Vaipat vaihtuu rutiinilla ilman haisteluja. Osaan myös muutenkin luontevammin koskettaa työroolissa kuin omana itsenäni esim. saatan tehdä kampauksia asiakkaille, mutta en osaisi omalle äidilleni, koska meillä ei ole koskaan koskettu.
Tsemppiä! Luulen, että huomaat jo harjoittelussa, miten tämä osa-alue lähtee sujumaan.
Kiitos. Näin minäkin uskon, omia vanhempia tai edes miestäni en välttämättä haluaisi pestä tai vaipoittaa. Tuskin monikaan haluaisi. Työrooli on eri asia kuin vapaa-aika.. Ap
Mitä luulet omaishoitajien tekevän? Niinpä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Joutuuko esimerkiksi ensihoitaja pesemään tai vaihtamaan vaippoja?
No ei siinä mitkään vaipat ole mielessä, jos menet esim. onnettomuuspaikalle, jossa yhdeltä on jalka irti ja toiselta suolet pursuaa mahasta jne. Ensihoitajan työ on PALJON pahempaa ja eritteisempää kuin lähihoitajan työ missään. Jos mietityttää pelkkä vaipanvaihto, ei ensihoitoa voi edes harkita.
Jep, sehän on aivan eri asia. Veri ja suolenpätkät ei pelota. Toistuva rutiininomainen perushoito "pelottaa", kyllästyttää jne. Voisin kyllästyä kuoliaaksi. Siksi jatkaisin opintoja tai suuntautuisin johonkin muuhun kuin perushoitoon. Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eritteet ja fyysinen kosketus ovat kokoaikainen osa lähihoitajan työtä. Se on hyvä tiedostaa jo opiskeluvaiheessa.
Opiskeluaikana kyllä mutta ei välttämättä työssä enää. Riippuu ihan työpaikasta.
Nimenomaan päinvastoin. Opiskeluaikanahan istutaan koulunpenkillä. Ei siellä eritteitä ole. Mutta käytännön työssä hyvin harvassa paikassa pystyy välttymään eritteiltä. Lähihoitajan työ kun on käytännöntason suorittavaa työtä, jossa pesut ja pisut ovat ihan perushommia ja osa päivittäistä työtä.
Opiskeluaikana on monta jaksoa käytännön työtä ja osassa niistä varmasti joutuu eritteiden kanssa tekemisiin. Ne asiat kuuluvat opiskeluun ja ne opetellaan käytännössä. Työ voi olla sellainen, jossa ei näy eritteitä eikä paljon kosketella.
Kerrotko esimerkin lähihoitajan työstä, jossa ei ikinä kosketa ihmiseen eikä olla tekemissä eritteiden kanssa? En oikeasti tiedä, mikä voisi olla sellainen työtehtävä nimenomaan lähihoitajalle. Sen toki tiedän, että esim. terveydenhoitajan työ on suht siistiä eikä tarvitse kuin vähän pikkulapsiin koskea.
Eräs tuttavani on töissä ajanvarauksessa yksityisellä lääkäriasemalla. Hänen työhön ei kuulu lainkaan hoitotöitä.
Toinen tuttavani on töissä eräässä erikoisyksikössä vastuussa ajanvarauksista, välinehuollosta jne. Ei potilastyötä.
Hammashoitoon suuntautuneilla lähihoitajille on aika rajallisesti työssä kosketusta potilaaseen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Työrooli suojelee suuremmilta tunnekuohuilta (ja kiire). Vapaa-ajalla en tykkää vieraiden ihmisten koskettelusta, saati haistelisi toisten kak*n hajuja. Työssä sitä vain laittaa hanskat käteen ja pesee pesulapulla asiakkaan. Vaipat vaihtuu rutiinilla ilman haisteluja. Osaan myös muutenkin luontevammin koskettaa työroolissa kuin omana itsenäni esim. saatan tehdä kampauksia asiakkaille, mutta en osaisi omalle äidilleni, koska meillä ei ole koskaan koskettu.
Tsemppiä! Luulen, että huomaat jo harjoittelussa, miten tämä osa-alue lähtee sujumaan.
Kiitos. Näin minäkin uskon, omia vanhempia tai edes miestäni en välttämättä haluaisi pestä tai vaipoittaa. Tuskin monikaan haluaisi. Työrooli on eri asia kuin vapaa-aika.. Ap
Mitä luulet omaishoitajien tekevän? Niinpä.
Omaishoitajia tarvittaisiin todella paljon lisää. Niinpä, miksiköhän. Ei todellakaan kaikki lähihoitajatkaan ole valmiita omaishoitajaksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei totu vieraan ihmisen kosketukseen, jos se ei ole luontaista.
Itse rakastan puolisoni kosketusta yli kaiken, mutta vieraan ihmisen kosketus saa kavahtamaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eritteet ja fyysinen kosketus ovat kokoaikainen osa lähihoitajan työtä. Se on hyvä tiedostaa jo opiskeluvaiheessa.
Opiskeluaikana kyllä mutta ei välttämättä työssä enää. Riippuu ihan työpaikasta.
Nimenomaan päinvastoin. Opiskeluaikanahan istutaan koulunpenkillä. Ei siellä eritteitä ole. Mutta käytännön työssä hyvin harvassa paikassa pystyy välttymään eritteiltä. Lähihoitajan työ kun on käytännöntason suorittavaa työtä, jossa pesut ja pisut ovat ihan perushommia ja osa päivittäistä työtä.
Opiskeluaikana on monta jaksoa käytännön työtä ja osassa niistä varmasti joutuu eritteiden kanssa tekemisiin. Ne asiat kuuluvat opiskeluun ja ne opetellaan käytännössä. Työ voi olla sellainen, jossa ei näy eritteitä eikä paljon kosketella.
Kerrotko esimerkin lähihoitajan työstä, jossa ei ikinä kosketa ihmiseen eikä olla tekemissä eritteiden kanssa? En oikeasti tiedä, mikä voisi olla sellainen työtehtävä nimenomaan lähihoitajalle. Sen toki tiedän, että esim. terveydenhoitajan työ on suht siistiä eikä tarvitse kuin vähän pikkulapsiin koskea.
Eräs tuttavani on töissä ajanvarauksessa yksityisellä lääkäriasemalla. Hänen työhön ei kuulu lainkaan hoitotöitä.
Toinen tuttavani on töissä eräässä erikoisyksikössä vastuussa ajanvarauksista, välinehuollosta jne. Ei potilastyötä.
Hammashoitoon suuntautuneilla lähihoitajille on aika rajallisesti työssä kosketusta potilaaseen.
Kiitos sinulle ja toiselle asiallisesti vastanneelle. Olin oikeasti siinä luulossa, että ajanvarauksessa pitää olla sairaanhoitajan koulutus. Sellaisesta kuin hammashoitoon suuntautunut lähihoitaja en tiennyt edes olevan. He tuskin välttyvät työssään eritteiltä. Eritettä se hammaskivi ja verikin on.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eritteet ja fyysinen kosketus ovat kokoaikainen osa lähihoitajan työtä. Se on hyvä tiedostaa jo opiskeluvaiheessa.
Opiskeluaikana kyllä mutta ei välttämättä työssä enää. Riippuu ihan työpaikasta.
Nimenomaan päinvastoin. Opiskeluaikanahan istutaan koulunpenkillä. Ei siellä eritteitä ole. Mutta käytännön työssä hyvin harvassa paikassa pystyy välttymään eritteiltä. Lähihoitajan työ kun on käytännöntason suorittavaa työtä, jossa pesut ja pisut ovat ihan perushommia ja osa päivittäistä työtä.
Opiskeluaikana on monta jaksoa käytännön työtä ja osassa niistä varmasti joutuu eritteiden kanssa tekemisiin. Ne asiat kuuluvat opiskeluun ja ne opetellaan käytännössä. Työ voi olla sellainen, jossa ei näy eritteitä eikä paljon kosketella.
Kerrotko esimerkin lähihoitajan työstä, jossa ei ikinä kosketa ihmiseen eikä olla tekemissä eritteiden kanssa? En oikeasti tiedä, mikä voisi olla sellainen työtehtävä nimenomaan lähihoitajalle. Sen toki tiedän, että esim. terveydenhoitajan työ on suht siistiä eikä tarvitse kuin vähän pikkulapsiin koskea.
Ohjaajan työ monessa paikassa, toimistotyö sairaalassa tai terveysasemalla esim. Kyllä niitä on. Omassa työssäni ohjaajana en oikeastaan edes saa koskea asiakkaisiin. Lähihoitajahan on tutkinto, jolla voi toimia eri ammateissa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Työrooli suojelee suuremmilta tunnekuohuilta (ja kiire). Vapaa-ajalla en tykkää vieraiden ihmisten koskettelusta, saati haistelisi toisten kak*n hajuja. Työssä sitä vain laittaa hanskat käteen ja pesee pesulapulla asiakkaan. Vaipat vaihtuu rutiinilla ilman haisteluja. Osaan myös muutenkin luontevammin koskettaa työroolissa kuin omana itsenäni esim. saatan tehdä kampauksia asiakkaille, mutta en osaisi omalle äidilleni, koska meillä ei ole koskaan koskettu.
Tsemppiä! Luulen, että huomaat jo harjoittelussa, miten tämä osa-alue lähtee sujumaan.
Kiitos. Näin minäkin uskon, omia vanhempia tai edes miestäni en välttämättä haluaisi pestä tai vaipoittaa. Tuskin monikaan haluaisi. Työrooli on eri asia kuin vapaa-aika.. Ap
Joo, on paljon helpompi koskettaa vierasta ihmistä kuin jotain tuttua. En voisi kuvitellakaan vaihtavani vaippaa esim. äidilleni mutta vieraille ihmisille kyllä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Työrooli suojelee suuremmilta tunnekuohuilta (ja kiire). Vapaa-ajalla en tykkää vieraiden ihmisten koskettelusta, saati haistelisi toisten kak*n hajuja. Työssä sitä vain laittaa hanskat käteen ja pesee pesulapulla asiakkaan. Vaipat vaihtuu rutiinilla ilman haisteluja. Osaan myös muutenkin luontevammin koskettaa työroolissa kuin omana itsenäni esim. saatan tehdä kampauksia asiakkaille, mutta en osaisi omalle äidilleni, koska meillä ei ole koskaan koskettu.
Tsemppiä! Luulen, että huomaat jo harjoittelussa, miten tämä osa-alue lähtee sujumaan.
Kiitos. Näin minäkin uskon, omia vanhempia tai edes miestäni en välttämättä haluaisi pestä tai vaipoittaa. Tuskin monikaan haluaisi. Työrooli on eri asia kuin vapaa-aika.. Ap
Mitä luulet omaishoitajien tekevän? Niinpä.
Omaishoitajia tarvittaisiin todella paljon lisää. Niinpä, miksiköhän. Ei todellakaan kaikki lähihoitajatkaan ole valmiita omaishoitajaksi.
No ei ainakaan siksi, että siinä pitää puolisoa tai omaa aikuista lasta vaipoittaa. Kyllä ne syyt ovat ihan muissa jutuissa. Esimerkiksi järkyttävän alhaisessa korvauksessa, jonka työstä saa sekä siinä, että työ on äärimmäisen raskasta ja olet töissä käytännössä 24/7. Vapaapäiviä EHKÄ saa muutaman vuodessa. Pidempiä lomia ei koskaan.
Sinusta tulee hyvä hoitaja ap! Tämä pohdintasi kertoo sen. Ammatillinen kosketus tuntuu erilaiselta kuin kosketus läheisten kanssa. Hoitajan roolissa kosketus on ikäänkuin työväline.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lähihoitajana voi tehdä töitä joissa ei tarvitse ainakaan paljoa koskea esim ei tarvi pestä ketään.
Mutta opintoihin tottakai kuuluu paljon kosketusta ja kyl varmaan opit siihen. En tiiä auttaako ajatella se vain työnä joka tehtävä..
Ei kukaan ole seppä syntyessään. Minä olen työskennellyt nyt lähihoitajana muutaman kuukauden ajan valmistumiseni jälkeen. En ole myöskään tottunut ihmisten koskettamiseen tai eritteiden hajuun. Niihin on tottunut kokemuksen myötä. Ei työssä ole aikaa miettiä, pystyykö esim. siivoamaan ulostetta lattialta, vaan sen tekee mekaanisesti. Vaipan vaihto sujuu rutiinilla. Kyllä minulle edelleen tekee pahaa joku voimakkaan hajuinen ripuli, tai jos asiakas oksentaa yhtäkkiä. Saatan yökätä, mutta ei se maata kaada. Suihkutuksiin harjaatuu kun niitäkin tulee tehtyä vanhustyössä päivittäin. Olen tykännyt työstä, vaikka se on raskasta ajoittain. Työtiimi vaikuttaa jaksamiseen.
77 jatkaa. Olin epävarma alalle lähtemiseen, koska olen/olin arka ja vähän ihmispelkoinen. Siskoni tyrmäsi haaveeni heti. Tunsin kuitenkin, että en voi antaa menneisyyden tapahtumisen määritellä, millaiseksi ihmiseksi haluan kehittyä. Tietenkin olisin voinut valita alan, jossa työskentelen yksin. Tunsin kuitenkin, etten kestä olla yksin töissä ja kotona. Valmistauduin alalle lähtemiseen ajatellen, että mitä tahansa voi tulla vastaan. Olen kehittynyt kahden vuoden jälkeen valtavasti. Olen jämäkämpi ja uskallan käyttää ääntäni. Jos olisin pysynyt mukavuusalueellani, olisin pysynyt samanlaisena lopun ikääni. Älä anna muiden määritellä, millaiseksi haluat kehittyä. Sinä tunnet itsesi ja motiivisi parhaiten. :)
Vierailija kirjoitti:
Ja ymmärrän että monen mielestä väärä ala minulle tämän vuoksi. Mutta täytyykö sen, että vanhempani ovat olleet kylmiä tunne-elämältään eikä minkäänlaista hellyyttä ja kosketusta ole saanut, määritellä ammatinvalintaani. Ap
Voit nyt opiskella ja sitten nähdä miten sujuu.
TAI:
Sä voit opiskella jotain muuta toivottavasti mieleistä alaa, ja sitten vaikka jopa paljonkin vanhempana ja elämää nähneenä opiskella hoitoalaa; on hyvin mahdollista että hoitoalalla riittää työtilaisuuksia jatkuvasti.
Vierailija kirjoitti:
77 jatkaa. Olin epävarma alalle lähtemiseen, koska olen/olin arka ja vähän ihmispelkoinen. Siskoni tyrmäsi haaveeni heti. Tunsin kuitenkin, että en voi antaa menneisyyden tapahtumisen määritellä, millaiseksi ihmiseksi haluan kehittyä. Tietenkin olisin voinut valita alan, jossa työskentelen yksin. Tunsin kuitenkin, etten kestä olla yksin töissä ja kotona. Valmistauduin alalle lähtemiseen ajatellen, että mitä tahansa voi tulla vastaan. Olen kehittynyt kahden vuoden jälkeen valtavasti. Olen jämäkämpi ja uskallan käyttää ääntäni. Jos olisin pysynyt mukavuusalueellani, olisin pysynyt samanlaisena lopun ikääni. Älä anna muiden määritellä, millaiseksi haluat kehittyä. Sinä tunnet itsesi ja motiivisi parhaiten. :)
Kiitos viestistäsi!
Mua viehättää ajatus, että työpaikalla on aina väkeä ja elämää, toisin kuin edellisessä jossa istuin välillä yksin iltamyöhään toimistolla. Ja tulin aamulla ensimmäisenä pimeään työpaikkaan. Joo tykkään kyllä yksinolostakin, mutta hoitoalalla tulisin aina jatkamaan siitä mihin edellinen on jäänyt, ja kun minä lähden, ei tarvi sammuttaa valoja perässä. Ja potilaiden kuulumiset varmasti kiinnostaa myös aina työvuoroon tullessa, onko joku kuollut, onko tullut uusia jne..
Voihan minulla myös olla paljon vääriä kuvia työstä mitä se on, joka työssä kuitenkin arki tulee vastaan. Mutta sitten kun kyllästyy, voi vaikka opiskella lisää tai vaihtaa eri työnkuvaan. Mutta vaihtelevan työn haluaisin, sellaisen jossa kuitenkin tapahtuu jotain. Olen työskennellyt myös tehtaassa ja se liukuhihnatyö ei ollut mua varten. Mieluummin katson jonkun oksentavan yhtäkkiä, kuin sen että tiedän tarkasti mitä tämäkin liukuhihnapäivä pitää sisällään. Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ja ymmärrän että monen mielestä väärä ala minulle tämän vuoksi. Mutta täytyykö sen, että vanhempani ovat olleet kylmiä tunne-elämältään eikä minkäänlaista hellyyttä ja kosketusta ole saanut, määritellä ammatinvalintaani. Ap
Voit nyt opiskella ja sitten nähdä miten sujuu.
TAI:
Sä voit opiskella jotain muuta toivottavasti mieleistä alaa, ja sitten vaikka jopa paljonkin vanhempana ja elämää nähneenä opiskella hoitoalaa; on hyvin mahdollista että hoitoalalla riittää työtilaisuuksia jatkuvasti.
Olen reilu kolmikymppinen. Olen opiskellut jo yhden ammatin, eikä se työ antanut minulle enää tarkoitusta, siis syytä mennä töihin. Voi olla että hoitoalalla käy sama juttu, mutta sitten voin taas harkita lisää opiskelua. Olen asennoitunut siihen, että tarviin uusia haasteista ja siksi aion vaihtaa alaa jos siltä alkaa tuntumaan. Tämä on yksi askel siihen suuntaan. Ap
Kerrotko esimerkin lähihoitajan työstä, jossa ei ikinä kosketa ihmiseen eikä olla tekemissä eritteiden kanssa? En oikeasti tiedä, mikä voisi olla sellainen työtehtävä nimenomaan lähihoitajalle. Sen toki tiedän, että esim. terveydenhoitajan työ on suht siistiä eikä tarvitse kuin vähän pikkulapsiin koskea.