Olen aidosti kateellinen Eevalle ja Stellalle...
Luen mielellään heidän blogejaan, mutta nyt olen joutunut kateuden vuoksi lopettamaan sen... jatkuvaa matkustelua, juhlia, muotinäytöksiä, ihania kahviloita, kaikki ateriat nautitaan take awayna tai trendikkäässä ravintolassa. Loputtomasti aikaa tavata samanhenkistä, yhtä vapaata elämää viettävää, kaunista ystäväporukkaa... Oman elämäni kohokohdat: muksujen kanssa pikkupaikkakunnan Lidliin ostoksille. Täällä missä asun, ainut vaatekauppa on Tokmanni, ruokapaikkoja jopa kaksi, voi vapaasti valita turkkilaisen pizzerian ja Nesteen huoltamon väliltä, äijä ammatiltaan autonasentaja ja itse olen äitiyslomalla kuopuksesta, työ marketissa odottaa kun loma loppuu. Vähissä on elämän glamour! Aikaisemmin olin ihan tyytyväinen elämääni, se on perustavallista suomalaista perhe-elämää, mutta nyt olen alkanut tuntea oudon epätyytyväisyyden kalvavan sisälläni... Miksi en ole kuin Stella tai Eeva, siinä elämässä olisi hohtoa!! En ikinä pystyosi esimerkiksi lähtemään kuukaudeksi etsimään itseäni Santiagon vaellusreiteille, mutta itsepähän olen elämäni valinnut... huoh.
Kommentit (52)
Vela ei koskaan voi olla aidosti onnellinen, turhanpäiväistä pitkitettyä nuoruttaan elävät molemmat...
[quote author="Vierailija" time="12.09.2015 klo 18:34"]Vela ei koskaan voi olla aidosti onnellinen, turhanpäiväistä pitkitettyä nuoruttaan elävät molemmat...
[/quote]
Höpö höpö! On tutkittu, että lasten hankkiminen aiheuttaa tyytymättömyyttä elämään.
En tiedä ovatko veloja, mutta molemmat naiset käyvät neljääkymppiä ja elämäntyyli on kuin 15-vuotta nuoremmilla. Siksi olen samaa mieltä siitä "pitkitetystä nuoruudesta"
Mulla on viime aikoina ollut vaan surullinen fiilis Eevan puolesta. Ja huomaan kuinka mahtava elämä itselläni on. Googlaan jonkun Eevan vanhan reseptin (joita hän ei itse enää saa syödä), pistän lapsen nukkumaan ja käperryn mieheni kainaloon.
Ihan ekaksi: säästä rahaa ja osta hyvä kamera. Opettele käsittelemään kuvia.
Siellä, missä asutte, ovat asunnot taatusti halvempia kuin Helsingissä. Ostakaa/vuokratkaa rähjä ja kunnostakaa omannäköiseksi. Viljele porkkanaa pihalla ja yrttejä ikkunalaudalla, surauta viherjuoma ja valokuvaa.
Retkeilkää luonnossa, käykää kalassa, valokuvaa kaikki ja käsittele kauniiksi. Tilaa erikoisia/eettisiä vaatteita verkkokaupoista. Neulo, ompele, maalaa, askartele, leivo. Valokuvaa kaikki ja rajaa todellisuus kauniiksi.
Sitähän nuo bloggaajat tekevät.
[quote author="Vierailija" time="12.09.2015 klo 18:45"]
Mulla on viime aikoina ollut vaan surullinen fiilis Eevan puolesta. Ja huomaan kuinka mahtava elämä itselläni on. Googlaan jonkun Eevan vanhan reseptin (joita hän ei itse enää saa syödä), pistän lapsen nukkumaan ja käperryn mieheni kainaloon.
[/quote]
Tiedätkö, sama juttu! Elin Eevan ja Stellan elämäntapaa melkein 10 vuoden ajan. Sitten nain poikaystäväni, ostin asunnon lähiöstä ja tällä hetkellä olen äitiyslomalla toista kertaa. Ja olen onnellisempi nyt. Kyllä minun onneni vaan asuu täällä jauheliha-makaroni-ketsuppisotkun äärellä, ei trendiravintolassa. Ihanaa, kun ei tarvitse kiertää omaa napaa kaiket päivät, lasten navat on nätimmät!
(Mutta seuraan kyllä mielenkiinnolla Stellan keittiöremppaa, tulee varmasti hieno.)
Luin tänään viimeksi molempia blogeja. Hyvin rajattu kuvaus molempien elämästä taitaa olla kyseessä. En millään usko, että bloggaajan tuloilla pystyisi oikeasti kuvatun kaltaista elämää viettämään, vaikka Stella asuukin kimppa-vuokra-asunnossa. Tavallaan ihanaa tuollainen "ei huolta huomisesta" asenne, mutta tsemppiä teille muille kirjoittajille sinne lähiöön lasten ketsuppisotkun keskelle. Teillä todennäköisesti 10 v kuluttua melko velaton oma asunto ja kouluikäiset lapset kun taas Eeva ja Stella miettivät mihin kaikki raha on kadonnut ja yrittävät epätoivoisesti yli 40-v hankkiutua raskaaksi ;)
Ja sitten on vielä Hanna G, tuleva Hanna L. Hassua, kuinka nopeasti voikin pudota suomenruotsalaisesta sivistyssuvusta juoksuvalmentajan muijaksi jauhelihaa paistamaan :D
Olen nyt se yli 40v. lapseton. Ei ole tullut eteen vielä se aika jolloin kadehtisin makaronilaatikkoa kokkailevia omakotitaloasukkaita. Lapset on kavereilla koulussa, ja hirveä ongelma järkkäillä lomat niin, että lasten ei tarvitsisi yksinään lomailla. Ihan järkyttävää on, että yhtä kaverin lasta koulukiusataan järjestelmällisesti. Lapsia kuskataan kaiket arki-illat harrastuksiin, kun sieltä metsästä ei ole julkista liikennettä. Yläasteikäiset ovenpaiskojat ne vasta ihania ovatkin.
Ymmärrän tunteen. Mä en ole heille kateellinen vaan eräälle toiselle bloggaajalle. Miten hänen lapsensa ovat kauniita ja kauniisti puettuja. Miten hänellä tuntuu onnistuvan kaikki kokkailut ja leivonnaiset. On kaunis myös itse ja omistaa kauniita vaatteita ja hyvän tyylitajun. Koti on myös tyylikkäästi sisustettu. Tuntuu vaan niin epäreilulta.
Luen vain Eevan blogia, olen 38 v. vela. Sehän on oikeastaan Turusta muuton jälkeen ollut aika surullista luettavaa. Ei "pinnallisuuden" takia vaan koska bloggaaja useinkin hyvin usein mainitsee olevansa jotenkin alakuloinen.
[quote author="Vierailija" time="12.09.2015 klo 19:17"]
Olen nyt se yli 40v. lapseton. Ei ole tullut eteen vielä se aika jolloin kadehtisin makaronilaatikkoa kokkailevia omakotitaloasukkaita. Lapset on kavereilla koulussa, ja hirveä ongelma järkkäillä lomat niin, että lasten ei tarvitsisi yksinään lomailla. Ihan järkyttävää on, että yhtä kaverin lasta koulukiusataan järjestelmällisesti. Lapsia kuskataan kaiket arki-illat harrastuksiin, kun sieltä metsästä ei ole julkista liikennettä. Yläasteikäiset ovenpaiskojat ne vasta ihania ovatkin.
[/quote]
Olen kohta 40-v ja kahden pienen lapsen äiti. En asu lähiössä vaan Helsingin keskustassa. Ketsuppia ja makaronia meillä kuluu silloin tällöin. Lasten saaminen ei ollut minulle mitenkään itsestään selvää. Uskon, että olisin voinut elää onnellista elämää ilman lapsiakin. Elämää omien lasten kanssa ei voi kuvitella, jos sitä ei ole kokenut. Lapset tuovat valtavan määrän työtä, huolta, vaivaa ja murhetta. Menettämisen pelkoa ja pohjatonta ahdistusta. Ikinä en kuitenkaan vaihtaisi elämääni siksi, mitä se oli ennen lasten saamista. Lapseton ei tiedä mistä jää paitsi ja hyvä niin, koska kaikki eivät ole edes lapsettomuuttaan itse valinneet.
Ei Eeva vaikuta kauhean onnelliselta... ehkä ap:n on turha kadehtia. Mahtavatko he itse miettiä ikinä perheenperustamista ym? Monet lapsettomat kolmekymppiset naiset miettivät, varmasti jollain tavalla kaikki. On aika iso päätös jäädä lapsettomaksi.
Se voi siis painaa Eevaakin. Jos ei esimerkiksi löydä itselleen kumppania, vaikka haluaisi perheen, se voi olla todella raskasta ja surullista. Noissa piireissä ei varmaan potentiaalisia isäehdokkaita ole tarjolla kovinkaan monta. Jos hän haluaisi elää sellaista perhe-elämää, mutta elämä pyöriikin vaan samaa rullaa ja se ahdistaa.
[quote author="Vierailija" time="12.09.2015 klo 19:55"]Ei Eeva vaikuta kauhean onnelliselta... ehkä ap:n on turha kadehtia. Mahtavatko he itse miettiä ikinä perheenperustamista ym? Monet lapsettomat kolmekymppiset naiset miettivät, varmasti jollain tavalla kaikki. On aika iso päätös jäädä lapsettomaksi.
[/quote]
No, en tiedä miettivätkö kaikki, itse tiesin jo 6v ikäisenä etten ikinä, ikinä halua lapsia.
Olen edelleen samaa mieltä nyt yli 30v ikäisenä, eikä siinä ole ollut mitään miettimistä.
Ei kaikkien naisten elämäntarkoitus ole vaipat, makaroonilaatikot ja kohtuna oleminen.
[quote author="Vierailija" time="12.09.2015 klo 19:55"]
Ei Eeva vaikuta kauhean onnelliselta... ehkä ap:n on turha kadehtia. Mahtavatko he itse miettiä ikinä perheenperustamista ym? Monet lapsettomat kolmekymppiset naiset miettivät, varmasti jollain tavalla kaikki. On aika iso päätös jäädä lapsettomaksi.
[/quote]
Eikä se välttämättä kaikilla ole oma päätös. Jos ei löydy puolisoa jonka kanssa niitä lapsia tehdä, on ehkä vielä isompi päätös tehdä lapsia yksin. Vuodet kuluu eikä sopivaa miestä vain löydy, se on raastavaa. Seuraan tällaista tarinaa surullisena ystäväpiirissäni.
[quote author="Vierailija" time="12.09.2015 klo 18:33"]
En kyllä kadehdi Eevaa, tuntuu bloginsa perusteella aika hukassa olevalta. Pari kuukautta sun elämääsi lapsia hoitaen ja perhettä pyörittäen voisi tehdä hyvää sen oman navan ympärillä pyörimisen sijaan.
[/quote]
Jaa? Miten niin? Itsekin "pyöritän perhettä" ja olen usein väsynyt ja stressaantunut, mutta en silti näe syytä haukkua Eevaa oman navan ympärillä pyörimisestä. Hän kirjoittaa hyvää blogia, josta moni (esim.minä) pitää, ja työllistää itsensä. Mikäs sen parempi juttu? Ihme narinoita toisten valinnoista ja elämäntilanteista.
[quote author="Vierailija" time="12.09.2015 klo 19:36"]Ymmärrän tunteen. Mä en ole heille kateellinen vaan eräälle toiselle bloggaajalle. Miten hänen lapsensa ovat kauniita ja kauniisti puettuja. Miten hänellä tuntuu onnistuvan kaikki kokkailut ja leivonnaiset. On kaunis myös itse ja omistaa kauniita vaatteita ja hyvän tyylitajun. Koti on myös tyylikkäästi sisustettu. Tuntuu vaan niin epäreilulta.
[/quote]
Kuka?
[quote author="Vierailija" time="12.09.2015 klo 19:09"]
Luin tänään viimeksi molempia blogeja. Hyvin rajattu kuvaus molempien elämästä taitaa olla kyseessä. En millään usko, että bloggaajan tuloilla pystyisi oikeasti kuvatun kaltaista elämää viettämään, vaikka Stella asuukin kimppa-vuokra-asunnossa. Tavallaan ihanaa tuollainen "ei huolta huomisesta" asenne, mutta tsemppiä teille muille kirjoittajille sinne lähiöön lasten ketsuppisotkun keskelle. Teillä todennäköisesti 10 v kuluttua melko velaton oma asunto ja kouluikäiset lapset kun taas Eeva ja Stella miettivät mihin kaikki raha on kadonnut ja yrittävät epätoivoisesti yli 40-v hankkiutua raskaaksi ;)
[/quote]
Ja niin, siis heillähän on muitakin töitä kuin bloggaaminen. Eivätkä ne asiat, joista he eivät blogeissaan kerro, oikeastaan kuulu meille pätkääkään.
t.Edellinen
En kyllä kadehdi Eevaa, tuntuu bloginsa perusteella aika hukassa olevalta. Pari kuukautta sun elämääsi lapsia hoitaen ja perhettä pyörittäen voisi tehdä hyvää sen oman navan ympärillä pyörimisen sijaan.