Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
"Sä olet vielä niin nuori, ettet mitään ymmärrä"
11.09.2015 |
Kun luen keskusteluja täällä AV:lla tai vaikkapa Facebookissa, törmään aina erilaisiin aiheisiin, mitkä lopulta päättyvät tappeluun aloittajan iästä.
Joku on rakastunut. Ai no mutta, sä olet niin nuori, että et kyllä vielä edes tiedä mitä rakkaus on. Korkeintaan typerää ihastumista.
Olet niin sinisilmäinen. Ainiin, olet niin nuori, ettet elämästä mitään vielä tiedä.
20-vuotiaille jaksetaan aina sanoa samaa. Kyllä sinä sitten ymmärrät, kun olet 30v. Sen ikäisenäkään et mistään mitään tiedä, pitäisi olla ainakin 40v ennen kuin ymmärrät.
90-vuotias vaarini jaksaa aina muistuttaa vanhempiani ( ~ 60v), että kyllä he sitten hänen iässään ymmärtävät, ovat vielä niin nuoria.
Ei kai se rakkaus ikää katso?
Jos 18-vuotias on rakastunut niin kenelläkään ei ole oikeutta sanoa, että et vielä ymmärrä sen päälle. Kyllä, 18-vuotias luultavasti kokee hieman erilaista rakkautta, kun 50-vuotias, mutta rakkautta sekin on. Siitä täytyy nauttia.
Eiköhän jokainen ole kokenut sen nuoruudenrakkauden. Vaikka se myöhemmin tuntuisikin siltä, että ei se oikeaa rakkautta ollut. Monet löytävät sen sielunkumppanin, jonka kanssa jaetaan asuntolaina ja tehdään lapset, 30-vuotiaana, osa löytää sen ihmisen 15-vuotiaana ja jokainen tietää itse, onko henkisesti valmis.
Voitaisiinko vain elää hetkessä eikä aliarvioida toisten tekoja ja tunteita eikä varsinkaan vedota aina ikään.
Ei kai oikeasti ole mitään tiettyä ikää, jolloin asiat täytyisi tehdä ja jolloin elämän täytyisi olla "valmis". Ei se ikinä sitä ole.
En tiedä, oliko tässä nyt yhtään mitään sisältöä, mutta tulinpa taas pohtineeksi tätä asiaa.
Kommentit (15)
Kyllähän ne mielipiteet muuttuvat realistisemmaksi ajan myötä. Maailma on musta-valkoinen nuorena. Esim. moni on hippityylinen vasemmistoa kannattava rastapää nuorena, mutta elämä opettaa ja aikuisena ymmärtää miksi vanhemmat ja koulutetut ovat enemmän oikeistolaisia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ikäkortti pelataan, kun omat argumentit loppuvat ja koitetaan vielä epätoivoisesti servata vastapuoli.
Hm, minä, 46-vuotias täti-ihminen kyllä ajattelen tuosta rakkausasiasta juuri päinvastoin. Mielestäni nuori ihminen kykenee rakastamaan "täysillä", ilman mitään elämänkokemuksen mukanaan tuomaa painolastina.
Tietenkin mielipiteet ja elämäntyylikin muuttuu.
Mielestäni on silti typerää jankuttaa 15-kesäisille, että että tajuat sitten 15 vuoden päästä, mikä on tärkeää. 15-vuotiaana tietyt jutut on tärkeitä ja ne asiat joko pysyy tai muuttuu iän myötä, kaikkien kohdalla oman tien mukaisesti.
AP
Tähän voi sanoa että oota vaan. Näin se vaan menee. Miksi sitä ei voi hyväksyä? En minäkään keski-iässä koe että mulla on vanhuksen viisaus, ei taatusti ole. Enkä koe että tarvis ollakaan, eikä ole mitään tarvetta marista 90-vuotiaalle että juu kyllä minun kokemus vastaa sinun kokemusta vaikka sulla sitä on puolet enemmän. Ehkä tää alkaa tässä puolivälissä olla se elämässä opittu että jotkut asiat vaan on eikä kannata aina niin harrrata vastaan ja ottaa itseensä. Mä olen ihan valmis kuuntelemaan sitä vanhusta mitä sillä on sanottavanaan siitä näkökulmasta että voin vaikka oppia jotain.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="11.09.2015 klo 18:26"]
Tähän voi sanoa että oota vaan. Näin se vaan menee. Miksi sitä ei voi hyväksyä? En minäkään keski-iässä koe että mulla on vanhuksen viisaus, ei taatusti ole. Enkä koe että tarvis ollakaan, eikä ole mitään tarvetta marista 90-vuotiaalle että juu kyllä minun kokemus vastaa sinun kokemusta vaikka sulla sitä on puolet enemmän. Ehkä tää alkaa tässä puolivälissä olla se elämässä opittu että jotkut asiat vaan on eikä kannata aina niin harrrata vastaan ja ottaa itseensä. Mä olen ihan valmis kuuntelemaan sitä vanhusta mitä sillä on sanottavanaan siitä näkökulmasta että voin vaikka oppia jotain.
[/quote]Täsmälleen näin. N41
[quote author="Vierailija" time="11.09.2015 klo 18:26"]
Tähän voi sanoa että oota vaan. Näin se vaan menee. Miksi sitä ei voi hyväksyä? En minäkään keski-iässä koe että mulla on vanhuksen viisaus, ei taatusti ole. Enkä koe että tarvis ollakaan, eikä ole mitään tarvetta marista 90-vuotiaalle että juu kyllä minun kokemus vastaa sinun kokemusta vaikka sulla sitä on puolet enemmän. Ehkä tää alkaa tässä puolivälissä olla se elämässä opittu että jotkut asiat vaan on eikä kannata aina niin harrrata vastaan ja ottaa itseensä. Mä olen ihan valmis kuuntelemaan sitä vanhusta mitä sillä on sanottavanaan siitä näkökulmasta että voin vaikka oppia jotain.
[/quote]
Sain tästä sellaisen kuvan, että olisin aliarvioinut elämänkokemusta?
En sitä ainakaan sillä tavalla tarkoittanut. Vaikka otin vertailuun vanhempani ja isovanhempani, ei tarkoita, että aliarvioisin heidän kokemuksiaan. Olen oppinut vanhemmiltani todella paljon. Isovanhemmiltani vielä enemmän, he kertovat sota-ajoista päivittäin, enkä minä tule sitä koskaan ymmärtämään.
Totta kai, joka vuosi ihminen tietää ja oppii enemmän, keski-iässä ollaan kypsempiä (suurin osa), kuin teini-iässä.
Pääpointtini oli, että sitä ikää ei silti tarvitsisi aina nostaa esille joka keskustelussa. Mielipiteiden ja asenteen pitäisi olla ne ratkaisevat asiat. Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itse ainakin väitän että rakastin poikaystävääni 16-vuotiaana ja siitä eteenpäin ihan täysillä. Nyt toistakymmentä vuotta myöhemmin, naimisissa olevana, uskon yhä edelleen että rakkautta se oli, vain kovin erilaista kuin mitä on rakkauteni miestäni kohtaan. Että siis toisaalta on ihan turha alkaa vetelemään mitään ikäkortteja esiin, että ei nuoret voi sitä ja tätä koska ovat niin kovin nuoria vielä. Totta, nuoriahan he on. Toisaalta, olen myös kuitenkin sitä mieltä että se nuoren maailma on hyvin mustavalkoinen. Ei kaiklla, eikä kaikilla tasan yhtä paljon, mutta että niitä värejä tulee lisää iän ja kokemusten mukana. Olihan tämä varmasti tarpeeksi sekava selostus :D
[quote author="Vierailija" time="11.09.2015 klo 18:21"]
Hm, minä, 46-vuotias täti-ihminen kyllä ajattelen tuosta rakkausasiasta juuri päinvastoin. Mielestäni nuori ihminen kykenee rakastamaan "täysillä", ilman mitään elämänkokemuksen mukanaan tuomaa painolastina.
[/quote]
Tämän suhteen olen kyllä samoilla linjoilla, antaa nuorten rakastaa ja olla rakastettuja! Mutta ap:n juttuun muuten, olen kuullut äidiltäni joskus näitä, että ymmärrät sitten joskus, nyt olet liian nuori... Ja totta, näinhän siinä on käynyt, etenkin teinielämään viitattuna. Ymmärrän sen nyt niin hyvin, kun kotona näitä teinejä. Keskustellaan paljon, mutta olen minäkin sanonut, että näitä voi sitten joskus ymmärtää paremmin :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Rakkaus 30-vuotiaana on aivan erilaista verrattuna 20-vuotiaisiin. Kyllä mäkin haluan varjella 20-vuotiasta lastani aikuisten asioilta mistä heidän ei vielä tarvitse tietää.
[quote author="Vierailija" time="11.09.2015 klo 18:43"]
[quote author="Vierailija" time="11.09.2015 klo 18:21"]
Hm, minä, 46-vuotias täti-ihminen kyllä ajattelen tuosta rakkausasiasta juuri päinvastoin. Mielestäni nuori ihminen kykenee rakastamaan "täysillä", ilman mitään elämänkokemuksen mukanaan tuomaa painolastina.
[/quote]
Tämän suhteen olen kyllä samoilla linjoilla, antaa nuorten rakastaa ja olla rakastettuja! Mutta ap:n juttuun muuten, olen kuullut äidiltäni joskus näitä, että ymmärrät sitten joskus, nyt olet liian nuori... Ja totta, näinhän siinä on käynyt, etenkin teinielämään viitattuna. Ymmärrän sen nyt niin hyvin, kun kotona näitä teinejä. Keskustellaan paljon, mutta olen minäkin sanonut, että näitä voi sitten joskus ymmärtää paremmin :)
[/quote]No minä olen päättänyt, että kerron tyttärelleni vasta hänen ollessaan 30-vuotias miksi minä ja isänsä erosimme. Sitä ennen on liian nuori tajuamaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="11.09.2015 klo 18:26"]Tähän voi sanoa että oota vaan. Näin se vaan menee. Miksi sitä ei voi hyväksyä? En minäkään keski-iässä koe että mulla on vanhuksen viisaus, ei taatusti ole. Enkä koe että tarvis ollakaan, eikä ole mitään tarvetta marista 90-vuotiaalle että juu kyllä minun kokemus vastaa sinun kokemusta vaikka sulla sitä on puolet enemmän. Ehkä tää alkaa tässä puolivälissä olla se elämässä opittu että jotkut asiat vaan on eikä kannata aina niin harrrata vastaan ja ottaa itseensä. Mä olen ihan valmis kuuntelemaan sitä vanhusta mitä sillä on sanottavanaan siitä näkökulmasta että voin vaikka oppia jotain.
[/quote]
Nyt ei ollut kyse kokemuksesta vaan siitä että dissataan nuorempi vain sillä perusteella ettei hänellä ole ikää ja tietoa!
En minä ainakaan hyväksynyt sitä kun sain lapseni nuorena että minua haukuttiin ja sanottiin että en elämästä mitään tiedä! Tiesin kuitenkin tarpeeksi hyvin!
Parempi on vain myhäillä hiljaa, koska sitä iän ja kokemuksen tuomaa oivallusta ei vain voi kaataa toiselle. En missään nimessä ole kateellinen nuoruudelle enkä tahtoisi palata sen paremmin 16- kuin 26-vuotiaaksikaan. En vaihtaisi keski-ikäisen rakkautta omaan aviopuolisoon niihin nuoruuden huumantumisiin, joita paljon sain kuitenkin kokea.
Enkä viitsi väittää vastaan, jos joku nuorempi räksyttää vastaa, että olen vain keski-ikäinen kurppa, jolla on toinen jalka haudassa. Juujuu.
Tässä iässä on paras nyt ja odotan vanhenemista ilolla.
N45
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="11.09.2015 klo 18:40"]
Itse ainakin väitän että rakastin poikaystävääni 16-vuotiaana ja siitä eteenpäin ihan täysillä. Nyt toistakymmentä vuotta myöhemmin, naimisissa olevana, uskon yhä edelleen että rakkautta se oli, vain kovin erilaista kuin mitä on rakkauteni miestäni kohtaan. Että siis toisaalta on ihan turha alkaa vetelemään mitään ikäkortteja esiin, että ei nuoret voi sitä ja tätä koska ovat niin kovin nuoria vielä. Totta, nuoriahan he on. Toisaalta, olen myös kuitenkin sitä mieltä että se nuoren maailma on hyvin mustavalkoinen. Ei kaiklla, eikä kaikilla tasan yhtä paljon, mutta että niitä värejä tulee lisää iän ja kokemusten mukana. Olihan tämä varmasti tarpeeksi sekava selostus :D
[/quote]
Mulla on käynyt ihan päinvastoin. Nyt vanhempana pystyn ajattelemaan asioista mustavalkoisemmin. En siis tarkoita, ettenkö ymmärtäisi esim toisen ajattelukuviota, vaan että olen varma esim omasta moraalistani yms.
Alue: Aihe vapaa
Niinpä. Samaa sain kuulla 16-vuotiaana ja nyt 31-vuotiaana ymmärrän, että se oli vaan kateellisten ja tyhmien akkojen paskapuhetta.